Jätin tänään 5-vuotiaan yksin kotiin...

[QUOTE="vvv";23240382]Siis onko teidän omat 5 vuotiaat ihan vauvoja vai pidättekö niitä liian vauvoina??? 5v. hyvin kasvatettu on jo niin iso että varmasti pärjää tunnin yksin. Mammat paapoo ilmeisesti liikaa. :/[/QUOTE]

:headwall:
Hyvin kasvatettu? Ai siitäkö se onkin kiinni, osaako 5 v hädän tullen toimia vai eikö osaa, kasvatuksesta...?
5 v on ihan pieni ja saa sellainen vielä ollakin.
 
Miksi sairaala tai poliisit tiedottaisivat vasta tuntien päästä, jos henkilöllisyys on tiedossa? Mulla on aina henkkarit mukana. Vai oliko tässä nyt se mahdollisuus, että palan tuntemattomaksi jossain oudossa onnettomuudessa?

Siksi, että ei yhteiskunta toimi niin et ne alkais samantien soittelee ja selvittää kuka oot, eikä todellakaan tietoo et sun pieni lapsi on yksin kotona. Ne hoitaa tärkeimmät asiat ensin eli terveydentilaan liittyvät ja sitte jossaki vaiheesa alkaa selvittää kuka sä oot. Ei se oikeesti tapahdu samalla hetkellä. Ja voi käydä niinki et sun veska hävii siinä ja känny niin sitte oot se tuntematon tyyppi kylmähuoneella ja edelleen se sun pieni lapsi on yksin siellä kotona.
Näin siis oikeessa elämässä...
 
Keskustelu taisi jäädä junnaamaan paikoilleen. Mutta joo, olen ehkä huoleton jonkun mielestä. Omasta mielestäni en ollut. Kauhuskenaarioita kun en osaa ajatella niin aktiivisesti kuin monet täällä.

NORMAALIT lapsistaan huolehtivat ihmiset ajattelevat myös mitä voisi käydä ja pitävät myös huolta siitä ettei tule tilanteita joissa on suurempia riskejä lapsen terveyden ja hyvinvoinnin uhkana. Se että ummistaa silmät ei poista riskejä.
 
Kuka elää elämänsä pohtien aina että mitä kauheuksia voisi tapahtua?

Tulipalo voi ihan samalla tavalla syttyä vaikka äiti olisikin kotona ja mitään takeita ei siitä ole että hommassa käy yhtään sen paremmin. Monesti on näitä uutisia että koko perhe palaa poroksi.

Ja auto sehän vasta vaarallinen onkin, jos ajat kolarin tai palat tunnistamattomaksi niin kyllähän silloin on parempi vaan että ne lapset on kotona, HENGISSÄ.
 
NORMAALIT lapsistaan huolehtivat ihmiset ajattelevat myös mitä voisi käydä ja pitävät myös huolta siitä ettei tule tilanteita joissa on suurempia riskejä lapsen terveyden ja hyvinvoinnin uhkana. Se että ummistaa silmät ei poista riskejä.

Jos nyt puhutaan niistä riskeistä, joita täällä on väläytelty. Kuolen kolarissa tai joku räjäyttää kaupan. Silloinhan kävisi pojallekin huonosti. Kumpi sitten on pienempi paha? Se, että hän on yksin kotona vai ruumishuoneella/teholla mun kanssa?
 
En ole ikinä ajatellut, että ihmiset eivät tosiaan uskaltaisi jättää edes ekaluokkalaista yksin kotiin tunniksikaan. Itsekin menin 6-vuotiaana kouluun... Tuntuu ihan järkyttävältä, jos normaali 8-vuotias ei olisi ollut koskaan kotona yksin.

Minkä ikäisenä lapsi saa olla YKSIN ulkona (minusta oikeastaan turvattomampaa näin päin)?
 
Tulipalo voi ihan samalla tavalla syttyä vaikka äiti olisikin kotona ja mitään takeita ei siitä ole että hommassa käy yhtään sen paremmin.

Juu, tottahan tuo. Samoin se, että vahinkoja voi sattua vaikka lapsia vahdittaisiinkin tarkkaan. Mutta silti lapsia pitää vahtia, ei niitä tuolla verukkeella voi omilleenkaan jättää.

Kauhuskenaarioista viis, minusta jo maalaisjärki sanoo sen, että 5-vuotiaan lapsen paikka ei ole yksin kotona kun äiti lähtee autolla tunnin kauppareissulle. Minä en todellakaan ole mikään ylihysteerinen äiti, päinvastoin, mutta silti.
 
Jos nyt puhutaan niistä riskeistä, joita täällä on väläytelty. Kuolen kolarissa tai joku räjäyttää kaupan. Silloinhan kävisi pojallekin huonosti. Kumpi sitten on pienempi paha? Se, että hän on yksin kotona vai ruumishuoneella/teholla mun kanssa?

Kyllä minä lähtisin ihan siitä että sille lapselle käy kotona jotain. Leikkaa saksilla tai veitsellä käteen, tippuu tuolilta ja loukkaa itsensä tai ihan mitä vaan. Ei siinä tarvita mitään kaupan räjäyttämisiä eikä liikenneonnettomuuksia, vaan kotona ehtii tunnissa sattua ja tapahtua mitä vaan. Ei tässä mitään kauhuskenaarioita tarvita, vaan ihan sitä normijärkeä. Tunti on pitkä aika lapsen odotella apua.
 
Minä ja veljeni olemme ainakin olleet jo tuon ikäisenä yksin kotona muutamankin kerran. Veljeni on paistanut tuon ikäisenä itselleen nakkeja ja saanut leivänpaahtimen palamaan, mutta ymmärsi ottaa johdon seinästä (nämä siis tapahtuivat veljeni ollessa 5-vuotta).
Ja ei meistä ei kasvanut mitään huliganeeja eikä mitään muitakaan yhteiskunnan elättejä. Molemmat olemme jo reilusti yli kahdenkymmenen ja minulla jo omatkin lapset.
Ja kyllä ainakin itse käyn postilaatikolla ja roskiksella jättäen 1v ja 2v lapset hetkeksi keskenään. ja hyvin ovat pärjänneet sen puoli minuuttia ikkunasta vilkuttaen.
 
En ole ikinä ajatellut, että ihmiset eivät tosiaan uskaltaisi jättää edes ekaluokkalaista yksin kotiin tunniksikaan. Itsekin menin 6-vuotiaana kouluun... Tuntuu ihan järkyttävältä, jos normaali 8-vuotias ei olisi ollut koskaan kotona yksin.

Minkä ikäisenä lapsi saa olla YKSIN ulkona (minusta oikeastaan turvattomampaa näin päin)?

Nythän ei ollut kyse ekaluokkalaisesta vaan 5-vuotiaasta.
5-6-7-8 ikävuosien välillä lapsen kyvyssä pitää huolta itsestään ja selvitä tilanteista tapahtuu uskomattoman paljon.
 
[QUOTE="vierailija";23240509]Minä ja veljeni olemme ainakin olleet jo tuon ikäisenä yksin kotona muutamankin kerran. Veljeni on paistanut tuon ikäisenä itselleen nakkeja ja saanut leivänpaahtimen palamaan, mutta ymmärsi ottaa johdon seinästä (nämä siis tapahtuivat veljeni ollessa 5-vuotta).
Ja ei meistä ei kasvanut mitään huliganeeja eikä mitään muitakaan yhteiskunnan elättejä. Molemmat olemme jo reilusti yli kahdenkymmenen ja minulla jo omatkin lapset.
Ja kyllä ainakin itse käyn postilaatikolla ja roskiksella jättäen 1v ja 2v lapset hetkeksi keskenään. ja hyvin ovat pärjänneet sen puoli minuuttia ikkunasta vilkuttaen.[/QUOTE]

Klassikko. Koska minäkin olen ollut sen ikäisenä yksin (varmaan koko päivän) niin sitten se on ilman muuta ok. Samoin kuin ajaa lapsen kanssa ilman turvaistuinta autolla, jättää lapselle pyöräilykypärä ostamatta turhana hysteriana, alkoholin välttäminen raskausaikana on turhaa hössötystä jnejne. Lista on loputon.
 
Nythän ei ollut kyse ekaluokkalaisesta vaan 5-vuotiaasta.
5-6-7-8 ikävuosien välillä lapsen kyvyssä pitää huolta itsestään ja selvitä tilanteista tapahtuu uskomattoman paljon.

Tämä kommentti koski vastauksia, missä päiviteltiin ap:ta ja kerrottiin että heistä 6-7-8-vuotiaatkaan eivät voi olla yksin kotona. Koskaan.

Mutta tässä kohtaa voi kyllä miettiä, saako 5-vuotias olla ulkona yksin (esim eskarissa) ja eikö se ole vähän sama asia? Mutta en minä omaa poikaa (täyttää 5-vee kohta) tunniksi yksin jättäisi. En kuitenkaan tiedä millainen mieli olisi vuoden kuluttua, jolloin poika on lähes 6v.
 
Tämä kommentti koski vastauksia, missä päiviteltiin ap:ta ja kerrottiin että heistä 6-7-8-vuotiaatkaan eivät voi olla yksin kotona. Koskaan.

Mutta tässä kohtaa voi kyllä miettiä, saako 5-vuotias olla ulkona yksin (eskari) ja eikö se ole vähän sama asia? Mutta en minä omaa poikaa (täyttää 5-vee kohta) tunniksi yksin jättäisi. En kuitenkaan tiedä millainen mieli olisi vuoden kuluttua, jolloin poika on lähes 6v.

Ei saa, meillä poika menee siis syksyllä eskariin.
En keksi miksi hänen pitäisi olla ulkona yksin. Tai kotonakaan.
 
Klassikko. Koska minäkin olen ollut sen ikäisenä yksin (varmaan koko päivän) niin sitten se on ilman muuta ok. Samoin kuin ajaa lapsen kanssa ilman turvaistuinta autolla, jättää lapselle pyöräilykypärä ostamatta turhana hysteriana, alkoholin välttäminen raskausaikana on turhaa hössötystä jnejne. Lista on loputon.

En tarkoittanut sitä että se välttämättä on kaikille ok, mutta luulen että vanhemmat tuntevat omat lapsensa sen verran hyvin jotta tietävät pärjäävätkö vai eivät. Ainakin itse uskon että oma lapseni on kypsä 5-vuotiaana olemaan hetken yksin. On nyt kaksi ja osaa ottaa itsellee jääkaapista syötävää, osaa käydä potalla omatoimisesti, pyhkii pyllyn ja pesee kädet, niin en näe mitään syytä etteikö pärjäisi kolmen vuoden päästäkin.
 
Kyllä minä lähtisin ihan siitä että sille lapselle käy kotona jotain. Leikkaa saksilla tai veitsellä käteen, tippuu tuolilta ja loukkaa itsensä tai ihan mitä vaan. Ei siinä tarvita mitään kaupan räjäyttämisiä eikä liikenneonnettomuuksia, vaan kotona ehtii tunnissa sattua ja tapahtua mitä vaan. Ei tässä mitään kauhuskenaarioita tarvita, vaan ihan sitä normijärkeä. Tunti on pitkä aika lapsen odotella apua.

Tippuu tuolilta? Leikkaa saksilla käteen? Et voi olla tosissasi? Kerroinko jo, että poika osaa käyttää puhelinta? Ellei sitten leikkaa kättä kokonaan irti tai menetä tajuntaansa tippuessaan tuolilta.

Mun poika istuu tietokoneella, rakentaa legoja tai junarataa, katselee elokuvia, kirjoittaa omia kirjoja, osaa käyttää saksia ja piirtää intohimoisesti. Hän ei juokse päin seiniä tai riehu, ei seikkaile ympäri taloa ja keksi uusia kolttosia. Hän vain on tosi rauhallinen ja hyvin ennakoitavissa.
 
Tuli mieleen näistä "entä jos lapselle sattuu jotain", enkä puhu nyt 5-vuotiaista vaan vaikkapa siitä jo koulua käyvästä lapsesta, joka kävelee yksin koulumatkojaankin, joten luultavasti selviää joskus yksin kotonakin tai isompien sisarusten kanssa sen tunnin ajan. Eli 7 vuoden kuluttua pääsen näin yyhoona säännöllisesti vaikka juoksulenkille :) Mutta pointtini oli siis se, että miten lapset osaavat toimia kun ovat yksin ja jos jotain sattuu, tai jos äidille sattuu jotain eikä tule kotiin. Noissa tilanteissa luulisin voivan kertoa lapsille, jotka jo kellon osaavat että mihin aikaan äidin pitää olla kotona ja jos äiti ei silloin ole, eikä äiti ole soittanut lapsille että myöhästyy niin lapsi voi kokeilla vielä soittaa äidille ja ellei äiti vastaa, lapsi soittaa 112. Luultavasti kouluikäinen jo osaa toimia sen verran.
 
Mä en jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta sohaisen sen verran muurahaispesää, että kerron jättäneeni 4 vuotiaan pojan yksin kotiin noin 20 minuutiksi, kun olen käynyt lähikaupassa. Ensimmäisellä kerralla hän oli kipeä ja juteltiin, että uskaltaako hän edes jäädä yksin. Mutta oli pakko päästä kauppaan, joten laitoin hänelle dvd:n, painotin, että ovea ei tarvi avata ja äiti näkyy ikkunasta melkein koko ajan. Seuraavalla kerralla poika ilmoitti jäävänsä yksin kotiin. Koska poika on tosi kiltti, niin uskallan hänet jättää hetkeksi. Esikoista en olis varmasti jättänyt, oli sen verran rämäpäisempi, että olis tehny kaikki kielletyt poissaollessa.
 
Meillä on monta lasta ja harvoin talo tyhjänä.
Tätä ketjua lukiessani huomasin, että se on selkeä epäkohta. Omat pieneni ovat kovin myöhään saaneet opetella tuota yksinoloa. Kiitos ap:lle "herätyksestä". Yritän löytää sopivat tilanteet omillekin pienille tuon tärkeän taidon opetteluun.
:)
 
Tippuu tuolilta? Leikkaa saksilla käteen? Et voi olla tosissasi? Kerroinko jo, että poika osaa käyttää puhelinta? Ellei sitten leikkaa kättä kokonaan irti tai menetä tajuntaansa tippuessaan tuolilta.

Mun poika istuu tietokoneella, rakentaa legoja tai junarataa, katselee elokuvia, kirjoittaa omia kirjoja, osaa käyttää saksia ja piirtää intohimoisesti. Hän ei juokse päin seiniä tai riehu, ei seikkaile ympäri taloa ja keksi uusia kolttosia. Hän vain on tosi rauhallinen ja hyvin ennakoitavissa.

Olen todellakin tosissani, vahinkoja satuu isommillekin lapsille. Ja aikuisillekin. Meilläkin 5 v tekee kaikkia noita luettelemiasi asioita, mutta silti on kuitenkin vasta 5 v ja sen ikäinen tekee myös kaikkea tyhmää. Mutta tosi hienoa, jos pystyt omaasi luottamaan noin täydellisesti. Minä en uskaltaisi. Eikä toisaalta ole minusta reilua häneltä sitä vaatiakaan.
 
[QUOTE="huoh";23240289]Entä jos olisit jäänyt auton alle? Kuka olisi tiennyt että lapsi on yksin kotona? Olisiko sinne mennyt joku toinenkin aikuinen myöhemmin?[/QUOTE]

Entä jos kaatuu kylppärissä ja lyö päänsä ja kuolee? Ja lapsi jää yksin kotiin? Mitäs sitten?

Vähän jotenkin kaukaa haettua moinen ajattelu.
 

Yhteistyössä