Tämä on sinällään huvittavaa, ettei kukaan ajattele sitä mitä voi käydä äidin olessa kotonakin. Itselläni hyvä esimerkki tästä oli äärimmäisen raju oksennuskohtaus ja sitä seurannut paniikkihäiriö. Oksensin niin voimakkaasti, että taju lähti ja kaaduin vessassa kontillani lattialle lyöden pääni vessan roskikseen. Tyttäreni oli tuolloin hieman vajaa 4 vuotta ja oli kotona, kun tämä tapahtui. Äiti retkotti tajuttomana vessan lattialla ja tyttäreni kuitenkin tuli herättelemään. Tämän jälkeen sain äärimmäisen pahan paniikkikohtauksen, jonka seurauksena putosin jälleen lattialle pötköttelemään. Tyttäreni soitti äidilleni, joka soitti ambulanssin.
Tarinallani tahdon tähdentää sitä, että mitä vaan voi tapahtua vanhempien ollessa kotona ja on vastuutonta vanhemmilta se, ettei lapselle opeteta hätätapausten varalta toimintatapoja niin, että niitöä testataan harjoitusmielessä.
Oma tyttäreni on pakostakin joutunut olemaan yksin päivittäin n. 20 minuutin ajan iltaisin kun koirat käytän ulkona. Aina kerron mihin olen menossa ja näytän kellosta koska äiti tulee kotiin ja jos ei näin käy niin silloin täytyy mennä soittamaan naapurin ovikelloa. Koskaan en ole kokenut olevani huono tai vastuuton äiti, minä vaan tiedän, ettei lapseni esimerkiksi pahanteossa ole ollut koskaan ja osaa mennä naapuriin hakemaan apua tai soittaa äidilleni, joka asuu 10 minuutin kävelymatkan päässä meistä.
En minäkään ihan tunniksi jättäisi mutta se nyt johtuu ihan ensisijaisesti siitä, etten tiedä miten mukeloni siihen suhtautuisi. Alkaisiko pidempi yksinolo pelottamaan vai menisikö kaikki hyvin!?
Jokainen meistä itse päättää kuinka pitkään imettää tai nukutaanko perhepedissä, jokaisella on oma valinta, koska lapsi jätetään yksin ja koska lapset saavat mennä yksin ulos. Koitetaan kuitenkin järettömän tuomitsemisen ja syytösten sijaan ymmärtää toisten valintoja ja kiitetään luojaa, että mitään ei sattunut ja kaikki hyvin luomakunnassa. Aina kun kaikki ei ole niin mustavalkoista
