Moi kaikille!
Olen jo jonkin aikaa lukenut tätä palstaa kun meilläkin miehen kanssa lapsettomuushoidot menossa, tosin eka inssi vasta tammikuussa. Ihana lukea näitä, kun plussiakin tulee ja toivoa on! Jaksamista ja tsemppiä heille, joilla ei ole vielä tärpännyt!
Meillä yrittämistä takana 2,5 vuotta. Olen itse 25-v. ja mies on 30v. Vuonna 2011 kävin gynellä, koska minulla oli kuukautisten aikana niin hirveät krampit sekä mahassa että suoliston puolella ja minulla epäiltiin olevan endometrioosia. Mitään ei perustutkimuksessa löytynyt enkä halunnut laparopskopiaan. Siitä puoli vuotta myöhemmin jätimme ehkäisyn ja aloimme yrittämään lasta, sillä tiedossa oli ettei se välttämättä ole helppoa jos minulla on endometrioosia.
Keväällä lapsettomuustutkimukset aloitettiin ja minulla rakenteet todettiin olevan ok. Miehen sperman laatu ei ollut priimaa, vaan siitä löytyi "keskimääräistä enemmän poikkeavia yksilöitä", joten lääkärit päätyivät suosittelemaan inseminaatiota.
Viime keskiviikkona olin munanjohdinten aukiolotutkimuksessa ja torvet ovat auki. Kokemuksesta muuten sen verran, että koska olen heikkohermoinen ja en pystynyt aloittaessa olemaan täysin paikallani, lääkäri antoi minulle rauhoittavaa suoneen. Sen jälkeen tutkimus sujui hyvin ja kivuttomasti. Tutkimuksessa myös todettiin että minulta löytyi vähän endometrioomaa jostakin.. Osa keskusteluista jäi vähän hämärän peittoon lääkityksen takia
Kuitenkin, päätimme mennä ekaan inssiin vasta tammikuussa minimoidaksemme lääkärikulut, jotka lasketaan aina kalenterivuoden alusta. (omavastuu on sen 640e/vuosi). Ja tässä on joulu edessä niin meille on nyt parempi olla miettimättä näitä lapsettomuusasioita vähän aikaa, ei sitä tiedä jos vaikka aukiolotutkimuksen takia pamahtaisin raskaaksi nyt ennen inssiä. Nyt on ainakin sellainen positiivinen fiilis ja oon onnellinen siitä, ettei ole tullut sellaista lopullista tuomiota ettemmekö voisi saada lapsia.
Reseptissä lukee lääkkeinä Puregon ja Clomifen. Näihin en ole perehtynyt vielä kauheasti, mutta varmaan sitten lähempänä inssiä! Onneksi minulla on sairaanhoitaja lähipiirissä joka voi minulle sitten pistää tuota puregonia. Ei itsellä hermot kestä vaikka tyhmiä nämä pelot sinänsä on, mutta eipä reaktioilleen mitään voi... :/
Tsemppiä kaikille!!
Olen jo jonkin aikaa lukenut tätä palstaa kun meilläkin miehen kanssa lapsettomuushoidot menossa, tosin eka inssi vasta tammikuussa. Ihana lukea näitä, kun plussiakin tulee ja toivoa on! Jaksamista ja tsemppiä heille, joilla ei ole vielä tärpännyt!
Meillä yrittämistä takana 2,5 vuotta. Olen itse 25-v. ja mies on 30v. Vuonna 2011 kävin gynellä, koska minulla oli kuukautisten aikana niin hirveät krampit sekä mahassa että suoliston puolella ja minulla epäiltiin olevan endometrioosia. Mitään ei perustutkimuksessa löytynyt enkä halunnut laparopskopiaan. Siitä puoli vuotta myöhemmin jätimme ehkäisyn ja aloimme yrittämään lasta, sillä tiedossa oli ettei se välttämättä ole helppoa jos minulla on endometrioosia.
Keväällä lapsettomuustutkimukset aloitettiin ja minulla rakenteet todettiin olevan ok. Miehen sperman laatu ei ollut priimaa, vaan siitä löytyi "keskimääräistä enemmän poikkeavia yksilöitä", joten lääkärit päätyivät suosittelemaan inseminaatiota.
Viime keskiviikkona olin munanjohdinten aukiolotutkimuksessa ja torvet ovat auki. Kokemuksesta muuten sen verran, että koska olen heikkohermoinen ja en pystynyt aloittaessa olemaan täysin paikallani, lääkäri antoi minulle rauhoittavaa suoneen. Sen jälkeen tutkimus sujui hyvin ja kivuttomasti. Tutkimuksessa myös todettiin että minulta löytyi vähän endometrioomaa jostakin.. Osa keskusteluista jäi vähän hämärän peittoon lääkityksen takia
Kuitenkin, päätimme mennä ekaan inssiin vasta tammikuussa minimoidaksemme lääkärikulut, jotka lasketaan aina kalenterivuoden alusta. (omavastuu on sen 640e/vuosi). Ja tässä on joulu edessä niin meille on nyt parempi olla miettimättä näitä lapsettomuusasioita vähän aikaa, ei sitä tiedä jos vaikka aukiolotutkimuksen takia pamahtaisin raskaaksi nyt ennen inssiä.
Nyt on ainakin sellainen positiivinen fiilis ja oon onnellinen siitä, ettei ole tullut sellaista lopullista tuomiota ettemmekö voisi saada lapsia. Reseptissä lukee lääkkeinä Puregon ja Clomifen. Näihin en ole perehtynyt vielä kauheasti, mutta varmaan sitten lähempänä inssiä! Onneksi minulla on sairaanhoitaja lähipiirissä joka voi minulle sitten pistää tuota puregonia. Ei itsellä hermot kestä vaikka tyhmiä nämä pelot sinänsä on, mutta eipä reaktioilleen mitään voi... :/
Tsemppiä kaikille!!
