HUHTImammat

[osa 9]

1.4. Timangi, 27v, Helsinki,
1.4. Aida, 28v, esikoinen, LKS
4.4. Lilja, 21v, esikoinen, KOKS
6.4. Ipana, 28v, toinen muksu, Kätilöopisto
6.4. Peenu, 26v, esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
7.4. Katti, 32v, esikoinen, Hämeenlinna
8.4. mimmi, 24v, esikoinen, OYS
11.4. hipsu, 28v, esikoinen, Jorvi
13.4. Sasa, 24v, esikoinen, Satakunnan keskussairaala
17.4. Annukka, 31v, esikoinen, KOKS
18.4 Nipsu, 28v, esikoinen, Hyvinkään sairaala
20.4 Cosmic, 23v, esikoinen, PHKS
20.4. Athene, 28v, esikoinen
21.4. Sari, 23v, esikoinen
22.4. satu-täti 27v, 2 lasta, P-KKS
24.4. Molly, 25v, esikoinen, TAYS
26.4. sisko 33 v, toinen, Hyvinkää
26.4. vivi, 37v, neljäs, Jorvi
27.4. aurinko, 28v, esikoinen, OYS
27.4. Tosca, 27v, Vantaa, toinen, Kätilöopisto
28.4. Hannele, 26 v, toinen lapsi, esikoinen 1 v.
29.4. Miuku, 28v, Esikoiset eli kaksoset, Kätilöopisto
29.4. Anne, 26v, esikoinen, TAYS
30.4. Mustikka ,25v, toinen
30.4. Minnie, 23v, esikoinen, TAYS
30.4. KK, toinen lapsi, Kokkola

 

[aurinko 30+4]

Maanantaita kaikille!

Pakko oli sinulle Hipsu kirjoittaa, että puhu toki ystäväsi kanssa vielä tuosta ""ystävyys katkeaa lapsen tuloon"" asetelmasta. Se on todella raskas ajatus ja toki myös väärä. Ihan sillä kannustan, kun itselläni oli ystäväpiirissä samankaltaista keskustelua muutama vuosi sitten. Tiiviissä tyttöporukassamme ensimmäiset saivat lapsia ja jotkut kokivat sen hyvin ahdistavana ja tuntuivat ajattelevan ettei näitä ""lapsellisia"" sitten enää mikään muu kiinnosta. Näinhän asia ei ole. TOki muiden täytyy se ymmärtää, että elämäntilanteen mukaan ajatukset täyttyvät sillä hetkellä päällimmäisenä olevista asioista. Minulla ainakin ""aivot ovat valuneet vauvaan"" ja puhun ja mietin paljon siihen liittyviä asioista juuri tällä hetkellä. Mutta muistan kyllä kysyä toistenkin kuulumisia ja olen aidosti onnellinen, kun pääsen käymään kahvilla tyttöjen kanssa ja puhumaan ihan mistä sattuu. Baareissa en itse ole kovin hirveästi enää vuosiin viihtynyt, joten sellaista painetta minuun ei ole kohdistettu. Mutta tämä ihan höpötyksenä siihen, että ainakin omassa kaveripiirissäni asiasta avoin keskustelu oli todella hyvä juttu! ja moni silloin vielä lapseton oli itseasiassa kokenut, että toivoisi olevansa itse samassa elämäntilanteessa, mutta syystä tai toisesta näin ei ollut, joten toisen odotus tuntui myös sitä kautta hiukan haikealta... Mutta puhumalla asiat aukenivat ainakin meillä...Kuitenkin kurjaa, että ystäväsi pahoitti tuollaisilla ajatuksilla mielesi! Toivon, että asia ratkeaa!

Täällä ei mahanseudulle kuuluu oikeastaan uutta kovasti potkut ovat tehostuneet ja miehen kanssa viikonloppuna naureskeltiin, kun melkein 2 senttiä nousee jalka mahasta ylös ja kova on jumpppaamisen teho erityisesti iltaisin! Taitaa tulla iltavirkku kaveri tästä!

Närästys vaivaa hiukan, mutta täytyy ruokavaliolla jotenkin siihen pyrkiä vaikuttamaan. Keskiviikkona taas OYS seurantaa, joten katsotaan sitten, että mitä seuraa lepokäskylle vai palaanko ensi viikosta töihin. Supistelut eivät kyllä ole helpottaneet...

Mutta mitä parhainta päivänjatkoa!

 

[Timangi]

Mä olen myös törmännyt kaveri piirissä jonkin asteen kateuteen varsinkin yhden kamun kohdalla. välillä se paistaa läpi rivien välistä ja toisinaan hän sanoo ihan suoraan, että on kade kun saan olla lapsen kanssa kotosalla. Välillä vihjailee, että pääsen helpolla ja se kyllä OTTAA PÄÄHÄN! Eräs toinen kamu taas surkuttelee menetettyjä kapakka hetkiä. On tokaissut pariin otteeseen,: että jos nyt tulisit joskus edes vähäksi aikaa mukaan. Olin alku raskaudessa hänen synttäreiden vuoksi ravintolassa, mutta en kyllä viihtynyt ja päätin, että raskauden aikana en enään mene. En tajua etteikö kaiffarin mieleen juolahda, että kova meteli ja tupakan savu eivät ole hyväksi vaaville...

 

[aurinko]

Hei!

Tein tuossa tänään inventaariota saaduista/ostetuista vaatteista ja jäin miettimään, että minkä kokoisia vaatteita olette hankineet vauvalle? Meillä on pienimmät kokoa 56. Oletteko hankkineet 50cm vaatekertaa?

 

[miuku 30+3]

huomenia!

mä tein viikonloppuna pienen perkauksen vauvojen vaatelaatikkoon ja huomasin, että meillä on tosi paljon just 56cm:stä, mutta miltei yhtä paljon 50cm ja muutama 44cm. koko ajan elän siinä uskossa, että vauvat on pieniä kun syntyvät ja 50cm:kin voi olla liian iso. ostin vauvoille erikseen kotiutumisvaatteet lauantaina, tai no sopivan väriset bodyt puuttuu mies ei ymmärrä miksi pitää satsata kotiutumisvaatteisiin erikseen, mutta onhan niillä nyt oltava rimmaavat asut, kun ensi kertaa kotiin tulevat..

täällä on ollu puhetta myös kavereiden suhtautumisesta. mua etukäteen jännitti vähän joidenkin kavereiden kohdalla miten käy kun kerron, mutta hyvin harvalle tää raskaus on tullut varmaan yllätyksenä eli sikäli on suhtauduttu ehkä yli odotuksieni. pari kommenttia on tullut, jotka halutessaan ois voinut tulkita väärin, mutta olen ottanut huumorilla. tyyliin: ""mä en osaa kyllä kuvitella, että SUSTA tulee jonkun äiti"". onneksi on sinulla ystäväni aikaa totutella

muuten on täällä ihan perus settiä vaan. ihmetyttää tää ajan kuluminen aina vaan, kun nyt on jo 7. viikko töistä poissa ja päivät kuluu kuin siivillä. aluksi jännittelin, että sekoan kotiin, kun ei oo mitään virkaa, mutta olipa turha huoli. olo on muutenkin niin pirtsakka, kuin olosuhteisiin nähden odottaa voi. viime päivinä mahakaan ei ole tuntunut häiritsevän isolta ja kaikki krempat tuntuu pieniltä.

mukavaa viikkoa kaikille!

 

[Timangi]

Meillä taitaa olla vain kaksi 50cm. vaatetta, kun mies ei suostu ostamaan enempää niin pieniä..kun jäävät heti niukoiksi. No, ei haittaa niitä tulee lisää käytettyinä parilta kamulta. =) Mutta hiukan isompia ollaan hankittu enemmän. Myös puolivuotiaasta vuoteen on muutama asu. Viimeksi kun oltiin Babyn vaate/tarvike ostoksilla mieskin oikein innostui: täähän on kivaa! Ja sitten kotona yhdessä hypisteltiin vaatteita. Se ""sekosi"" ihan kunnolla ja pusutteli potkiksia: Isin pieni. =) Sanoi käyvänsä yksinkin ostamassa pienokaiselle jotain vaatteita kun olen synnyttänyt. Yhdestä pienestä korispaidasta intoutui kunnolla yllätys... Myös minun ostamaani henkilökohtaista vauvakirjaa jaksoi tutkia innolla. Olisi kiva kuulla miten te olette huomanneet puolisonne käytöksen muuttuneen?

 

[hipsu 33]

moi!
Mulla taitaa olla pienimmät vaatteet kai 54 tai 56 cm kun kaveri joka sai syksyllä vauvan sanoi ettei kannata niitä ihan pieniä ostaa kun ne menee tosi nopeesti pienikisi. Muutenkin tota vaatetta on ihan sairaasti kun syksyllä vähä innostuin ostamaan. kerran ehtii pitää per vaate ja jää pieneksi..
Minkäslaista sf-mittaa teillä on nyt ollut neuvolas? mulla oli 29cm viime viikolla.. keskiarvo kai raskauden lopus on 33-35cm, joten ei oo enää paljoo.
Toista viikkoo kotona köllöttelen ja pitäs kaikkee pikku järjestelyä tehä vauvaa varten.

 

[=)]

Nosto!

 

[Cosmic 31+5]

Meillä ei oo ku kaksi 56cm kokoa olevaa bodya, ei yhtään pienempiä. Kaveri, jolla on kaksi pientä lasta, on sanonu että just siinä alussa vauvat kasvaa niin vauhdilla, ettei juuri pienempiä kannata ostella. Hihoja voi kääriä, jne.

Meillä mies on ollut alusta asti ihan innoissaan, et silleen ei oo mitään suurta muutosta tapahtunu. Olisi itse asiassa halunnut tehdä lapsen jo pari vuotta sitten, mut ku ite asuin opiskelujen takia toisessa kaupungissa, ni oli pakko odottaa siihen, että saatiin muutettua saman katon alle. Mies on siis todella lapsirakas. Nyt mies on jo monta viikkoa jutellut masulle. Ja me huomataan se, et jos vaavi on potkiskellut just ennen sitä, ni ku mies alkaa sille jutella ni se lopettaa liikuskelun ja ikäänkuin jää kuuntelemaan. Kyllähän sitä sanotaan, että sikiö kuulee ympäriltään ääniä ja varsinkin jos sille juttelee ihan läheltä, vaikkei mitään vielä ymmärräkään. Onpahan tuttu toi miehenkin ääni sille ku syntyy.

Kyllä tää aika kuluu kauhean nopeasti. Tulevana viikonloppuna täytyy häipyä evakkoon sen kylppärissä olevan vesivahingon takia. Toivon vaan, että remontti ois nopeasti ohi, jotta sais vielä kotona rauhoittua ennen synnytystä.

Neuvolaan taas perjantaina. Mulla on nyt alkanu olemaan noita käyntejä kahden viikon välein.

 

[Molly 31+1]

Moi!
Kirjottelenpa nyt miten sokerirasitustesti meni. Olin siellä siis perjantaina ja koska neuvolasta ei ole mulle soitettu oletan että kaikki oli ok. Neuvolan täti nimittäin sanoi soittavansa vain jos näytteissä oli jotain vialla. Tiedoksi niille jotka ovat menossa sokerirasitukseen, se juoma joka siellä juodaan on aivan colan makuista ja näköistä, hiilihapollista juomaa. Eli ei ole mitään ällöä sokerilitkua niinkuin itse kuvittelin. Mutta kyllähän se oli sen verran tylsää kaksi tuntia siellä istua että toivottavasti sinne ei joudu uudestaan. No, pääasia ettei ollut mitään vialla.

Mullakin masukaveri potkii ja heiluu edelleen hurjasti. Kyljet kipeinä ja sisäelimetkin on varmaan ihan mustelmilla Hauskaahan se vaan on seurata pikkuihmisen touhuja ja miettiä mikä ruumiinosa milloinkin kohoaa ihon alla. Vauva on mulla ollut jo kauan poikittain, kumpa ymmärtäisi kääntyä pitkittäin niin olisi paremmin tilaa. Toisaalta nyt maha ei ainakaan paina alhaalta eikä ylhäältä, ainoastaan kyljet on kovilla.

Isien suhtautumisesta on ollut puhetta. On ollut ihana huomata kuinka hellästi meidän tuleva isukki puhelee kavereilleen ja sukulaisille vauvasta. Viime viikolla perhevalmennuksen jälkeen sanoi että haluaa hoitaa vauvaa mahdollisimman paljon ja olla vauvan lähellä vaikka ei imettämiseen voikaan osallistua.

Mä en ole edes laskenut montako mitäkin vaatetta meillä on. Sain miehen siskolta niin älyttömän paljon vauvanvaatteita ja äitiyspakkauksen lisäksi olen saanut lahjaksi joitakin uusia ihan pieniä 56 cm vaatteita että ei pääse lapselta vaatetus loppumaan. Hyvä jos ehtii kaikkia vaatteita edes käyttämään. Ja on totta että parempi olla vähän reilumpia kokoja, hihoja voi kääriä ja lahkeita runtata sukilla jos ovat vähän aikaa isoja.

 

[hipsu 33+1]

huomenta!
Taas oli yö yhtä pyörimistä ja möyherrystä. No, onneksi voi ottaa päikkäreitä. Eile oli viimenen perhevalmennus ja siellä oli sellanen maailman suloisin kaksi vka vanha vauveli. Oli kyllä niinihana! Tuli jo sellanen olo, et tulispas se oma mussukka jo sieltä masusta pois niin pääsis sitä hoitamaan.
Auttaako muuten teillä, joilla on ollu tukivyö käytössä edelleen vaivoihin? mä en sitä oikeen enää voi pitää kun tuntuu et se nostaa mahaa ja sitte taas tuntuu ylävatsassa tukalalle. Muutenki tosiaan kiristää vaikka kuinka löysällä pitäisin. siitä oli kyllä töissä apua mutta ei oikeen enää.

Isien suhtautumisesta on ollu puhetta. Meilläkin iskä aina silittelee masua ja on kovasti sitoutunut tekemään ihan kaikkee kun vauva syntyy. Oon yrittäny painostaa sitä lukeen jotai vauvaopuksia mutta vähä laiskasti on innostunu. Se uskoo, että oppii sitten tekemällä. Oon kyllä ollut tosi tyytyväinen muutenkin siipan asenteeseen, hyvin on jaksanu kuunnella mun känkkäilyt ja mielialan vaihtelut. On se sitten mielenkiintoista kattoa miten suhde muuttuu kun vauva on totista totta. kuitenkin on aika luottavainen olo.

 

[aurinko 31]

Heippa!

Tänään sitten sain lepokäskyn ja sairaslomaa äitiysloman alkuun saakka... Eli nyt pitää opetella rauhoittumaan kunnolla, niin mahassa pysyy kaikki kunnossa
Onko teillä muilla lähtenyt kohdunkaula pehmentymään tms?

Iskä osastosta on ollut puhetta.. meillä mies on lukenut paljon lehtiä ja opuksia ja kokee sen ""teorian"" kautta ottavansa asiaa haltuun. Ei kyllä ole minua mitenkään erityisesti huomioinut, mutten ole kyllä sellaista pyytänytkään. Paljon olemme keskustelleet lapsen tulosta ja mieskin on todella innoissaan asiasta. Oli käynyt ostamassa myös kotiuttamisvaatteet vauvalle! Se oli hellyyttävää! Kovasti kuitenkin miettii ihan itsekseen asioita, eikä sillä tavalla suullisesti tuo esiin mahdollisia pelkojaan tms vauvan tuloon liittyen.

Mieheni kyllä haluaa olla sitten 2 kk kotona äitiyslomani perään, joten sekin on minulle merkinnyt paljon, kun työelämän kunnianhimoisista haasteista haluaa hypätä koti-isäksi hetken verran. Perusteli päästöstään sillä, että haluaa tutustua lapseen läheisesti ja saada tuntumaan kotiarkeen. Isyysloman lisäksi mieheni on säästänyt kesälomia, joten on hiukan pitempään kotona vauvan syntymän myötä...

Elämän muutos esikoisen myötä on kahdelle ""aiemmin niin kiireiselle uraihmiselle"" iso muutos, johon ei varmaan osaa edes ihan täysillä valmistautua Vauva tulee sitten ja osoittaa uuden rytmin meidän perheelle! Malttamaton olo kyllä jo! kahden viikon päästä alkaa onneksi synnytysvalmennus ja asia konkretisoituu myös sitä kautta lisää!

Onko teidän miehet muuten olleet neuvolassa mukana? Me teimme päätöksen, että mies on ollut utrissa ja ensimmäisellä neuvolakäynnillä + ekat sydänäänet kuuntelemassa. Mutten olen kokenut, että neuvolassa tarvitsisi minun lisäkseni hänen käydä, kun painoa yms mitataan.

NÄin meillä!

Mukavaa päivänjatkoa!

 

[sisko 31+0]

taas yksi viikko täynnä, hyvä juttu. Vielä kun muutaman pääsisi eteenpäin.

Muutama ajatus vaatetuksesta. Ei kannata tosiaankaan hamstrata liikaa pieniä (50-56 cm) vaatteita, ellei sitten ennenaikaisuuden riski ole suuri. Meillä keskonen käytti noita pieniä vaatteita pitkäänkin, mutta yleensä täysiaikaisilla 50-senttistä vaatetta ei ehdi juuri kuin päällä kerran pari käyttää, sanovat tutut. kasvavat niin nopeasti. Itse en viimeksi ehtinyt hankkia mitään pientä vaatetta etukäteen (jouduin sairaalaan jo 28 viikolla), mutta vauvan katsojille vinkkaisin toiveita pienistä vaatteista ja itse ei sitten tarvinnut mitään hankkiakaan. Kannattaa muistaa, että lahjaksi vauvankatsojat tuovat tullessaan usein vaatetta, joten jo senkään takia ei kannata paljoa hankkia etukäteen vauvalle. Vauvan synnyttyäkin ehtii hankkia ja todellakin ekojen viikkojen aikana vaatetta ainakin meillä tuli jatkuvasti sitä mukaa kun vauvan ihastelijoita kävi kylässä.

En olisi oikeastaan osannutkaan ostaa etukäteen vaaatteita, koska en tiennyt, millaiset vaatteet ovat käytännössä toimivia. Huomasin hyvin pian vauvan syntymän jälkeen, että pään yli puettavat bodyt jäi meillä aika lailla käyttämättä kokonaan, koska kietaisumalliset oli paljon helpompia pukea päälle pienelle, sen muistan. Pään yli vedettävät puserot olivat kaikista epäkäytännöllisimpiä.

 

[Timangi]

Oli kiva lukea muiden isien reaktioista ""vauvan haudonta-matkalta"" =)

 

[miuku 30+5]

isistä on käyty keskustelua. mun mies on herännyt jotenkin kaksosvalmennuksen jälkeen vasta kunnolla koko vauva-asiaan. vieläkään ei vauvoille laula, mutta muuten turisee iltaisin kyllä. ostin vauvoille vauvakirjat ja sanoin, että sen pitää täyttää omat kohtansa niistä. olin jo ihan varautunut, että se täyttelisi niitä joskus juhannuksena pitkän painostuksen jälkeen, mutta kävikin ihan oma-aloitteisesti tuumasta toimeen. oli kirjoittanut kohtaan ""mitä ajattelin kun äiti odotti sinua"": ""isiä kovasti jännittää, mutta olen tosi onnellinen, että olet pian jo tulossa."" olin ihan kyyneleissä, buaah..
oli muuten vähän hölmö olo kirjoittaa kahteen vauvakirjaan samat tekstit..

mä olen mennyt parissa viime päivässä ihan lopullisesti rapakuntoon. oon niin täynnä nestettä, että ette usko. sormet on tunnottomat, leukoja särkee, lonkat reistaa ja jalat on kuin potkupallot. kävely on jo aika tuskallista, kun selkään sattuu mahan paino niin paljon. ja ainoat kengät mitkä menee jalkaan ovat eräät kesäkengät eli sikälikään ei paljon mieli ulkona liikehtiä.
koko raskauden oon tiennyt, että jossain vaiheessa tää raja tulee vastaan ja kaksosmahalla ei oikeasti jaksa liikkua loppuun saakka. nyt kai se on myönnettävä itselleen, että raja menee tässä ja ennen kevättä ei tartte paljon eväänsä letkauttaa.

maha on kuulemma kasvanut taas valtavasti. itse en edes huomaa muusta kuin siitä, ettei mulla ole taaskaan yhtään tarpeeksi pitkää paitaa. pari viikkoa sitten ostin ihan tavallisen äitiystrikoopaidan, joka oli suorastaan pitkä. nyt sekin kapuaa jo maha päälle, vaikka miten koittaa venyttää alas päin.

loppuviikkoja!

 

[=p]

Uppista hei!

 

[aurinko]

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Me suunnataan lähellä sijaitsevalle mökille lepäilemään. Ihanaa, jos viikonloppuna olisi kauniit ilmat, niin voisi tehdä vähän happihyppelyä ulkona.

Onko teille muuten kerrottu synnytystapa arvioinnista? Tehdäänkö sellainen kaikille ja millainen juttu se on? Meidän neuvolassa asiasta ei ole ollut mitään puhetta...

 

[Timangi]

Viikonloppuja minultakin! Minä kävin miehen kanssa synnytyksen suunnittelussa. Olisiko hiukan vastaava kuin mistä kyselit. Siellä vaan kysyttiin mitä keinoja haluan käyttää ym. Ei mitään kauhean ihmeellistä.

 

[ylöspäin]

=)

 

[mimmi 34+1]

moikka pitkästä aikaa. ihana kun aurinko on alkanut paistamaan eikä ole enää niin pimeää tuntuu et energiaa on tosi paljon nyt.

sillä aurinkoenergialla ilmeisesti olen nyt ollut tosi vauhdissa (osaksi varmaan myös hormoonien syytä). oon saanu pestyä kaikki vauvan vaatteet ja ostettua/hankittua kaikki tarpeelliset vauvalle, ainoastaan jotain pikkujuttuja puuttuu enää ilmeisesti pesänkunnostusviettiä.. tuntuu et koko kämppä pitää saaha siivotuksi ja tehtyä kaikenlaista kunnostusta

tosta synnytystapa-arviosta.. mä en ole vielä käynyt (parin viikon päästä on aika lääkärille), mutta terkka sanoi et siellä ultrataan ja koitetaan käsikopelolla lantioluut ja häntäluu et onko tilaa ja joustaako ne tarpeeksi. mua ainaki alko pelottaan toi juttu. miten se lääkäri yltää kokeileen käsikopelolla?!? niin ja sit varmaanki keskustellaan vielä et mitä itse odottaa synnytyksestä..

onko muilla sellaisia tunteita et onko sitä ees raskaana? musta tuntuu välillä siltä, ainoostaa ku vauva liikkuu niin hoksaa et tuolla mun sisällä on elämää kaikki kun on mun kohalla menny niin hyvin ja mahakaan ei mikään iso oo (mahtuu kasvaan niin hyvin tuolla mun sisällä). välillä on tietty joitain liitoskipuja ja pistää, vääntää tai kolottaa, mut noita tuntemuksia ei silti niin paljo oo et mun kannattas valittaa.

ei nyt yhtäkkiä tuu muuta mieleen. ihania aurinkoisia kevät päiviä kaikille!

 

[aurinko]

Heipsan keikkaa!

Mulla ei valitettavasti enää näiläl viikoilla ole tunnetta, että raskautta ei huomaisi. Alkuun oli pitkään juuri sellaisia hetkiä, etät havahtui vasta vauvan liikkeiden myötä siihen tosiasiaan, etät toinen kaveri on tuolla koko ajan matkassa nyt on ollut vaan tätä supistelua yms muuta pikkuista vaivaa tässä loppumetreillä, että asia on ajatuksissa aikalailla jatkuvasti! ja malttamattomuus vaan kasvaa!

Kiitos synnytystapaa koskevista kommenteista! Täytyy kysäistä, että onko meillä sellaista. Mulle kun on väläytelty aina välillä sektion mahdollisuutta...

Mutta onko teillä kokemuksia tai ajatuksia unipussista? olen lueskellut siitä ja kuullut hyviä kommentteja... Nyt mietin, etät pitäisikö kokeilla meidänkin vauvalla...

 

[Timangi]

Mä sain kaverilta hänen tekemän unipussin =P Myös äitiyspakkauksessa on se yksi peitto jonka saa pussiksi. Minä ajattelin ainakin ihan ensi alkuun nukuttaa pussukassa. Pysyy vaavi varmasti lämpöisenä. Yksi kaveri kertoi, että hänen tyttönsä potki peiton pois...Ja muutenkin eipä sitten tarvitse ""pelätä"", että peitto menisi nassulle. =)

 

[miuku 31+1]

mä ostin vauvoille unipussit, kun niitä on moni tuttu kovasti kehunut. noi on sellaiset, missä jää kädet kokonaan vapaiksi ja olkapäillä on nepparit. ne on kyllä ehkä hieman koomisen näköiset kun on sellaiset merimieshenkiset, mutta en muitakaan mieleisiä löytänyt - joko ne oli liian paksuja tai liian ohuita. babyidean sivuilta löysin myös sellaiset kapalot, jotka vaikutti ihan kiinnostavilta. varmaan kyllä harjottelulla ne kapalot ois helppo kääräistä vaikka mistä.

mäkään en kyllä pääse missään välissä unohtamaan, että oisin raskaana. äsken istuin lattialle selaamaan lehteä, niin eihän sieltä enää päässyt ylös. piti konttaa sohvan luo ja kavuta tuen avulla ylös. hieman tuo maha painaa. sormista on hävinnyt tunto kokonaan ja esim syömistilanteessa haarukan pitely saa näkemään tähtiä silmissä - nestettä on ihan tolkuttomasti ja en ole edes tiennyt, että voi sattua niin kovasti. kuuluu kuulemma asiaan ja lisää nesteitä on odotettavissa. huomenna on taas ultraamista ja lääkäri siis eli jospa sieltä saisi jotain apua tähän kolotukseen. valivali vaan

piristää kyllä paljon kun ulkona alkaa näyttää keväältä ja lumet sulaa ja aurinko lämmittää. talvitakkikin kävi vihdoin viimein pieneksi. vetskari ei vaan mene enää kiinni eli ihan hyvä että säät lämpenee, kun joutuu takki auki kulkemaan

 

[satu-täti 32+2]

mimmi: Minulle tehtiin aikoinaan esikoista odottaessani tuo synnytystapa-arviointi käsikopelolla, eli suomeksi, lääkäri teki tutkimuksen sekä emättimen, että peräaukon kautta. Ei ole ollenkaan kivulias juttu, ennemminkin epämiellyttävä kokemus...kuka nyt haluaisi ketään miellään alakertaansa ""kaivelemaan"".

Unipussin olen minäkin hommannut, kummallakaan jo olemassa olevalla muksulla ei ole moista ollut, mutta olen niin hyviä kommentteja kuullut, että päätin nyt hommata kokeeksi sellaisen. Muistelin, että minun nuorimman sisaruksen syntyessä (-91) oli äitiyspakkauksessa unipussi...miksikähän sitä ei enää ole.

Omasta navasta sen verran, että kipuilut ovat taas taaksejäänyttä elämää, ja muutenkin olo tuntuu harvinaisen energiseltä. Kovalla tohinalla olen kotia valmistellut kevätkuntoon, ja siinä sivussa vauvan tavaroitakin katsellut paikoilleen. Sairaalakassi on pakattu valmiiksi, ja vauvallekin kotiintulovaatteet viikattu sängyn päälle...en onneksi kovin aikasessa ole, mutta parempi näin, kun sitten liian viimetingassa.

 

[Timangi]

Kääk! olin tänään neuvolassa. Terkkari taas tosi tökerönä, meinasi mennä hermot...Ensiksi sen vaaka näytti, et ei ole tullut painoa lisää, vaikka koti- vaaka näytti päinvastoin. (no, ei kait sen vika). Sit se sano, et mun maha näyttää pienelle, vaikka just kättärin lekuri sanoi, et mun maha on oikein hyvän kokoinen, ehkä hiukan ison puoleinen. Ja muutenkin kehui lapsiveden määrää ym. Ja sitten terkkari väänsi ja väänsi masua ja sanoi: että en kyllä yhtään ymmärrä mitenpäin lapsi on, voi voi. Ja kuitenkin ilmoitti kirjoittavansa korttiin, että vaavi on alaspäin. Sitten tokaisin, että ehkä vähän kuitenkin poikittain, niin sitten korttiin oli kirjoitettu: lapsi on poikittain. ggrrr. Sori kun käyn kierroksilla =/ Onneksi piristeeksi sain kaverilta omaksi ja lainaan vauvanvaatteita =)