Huhtikuun helmet 2011 **lokakuussa**
- Viestiketjun aloittaja snowball
- Ensimmäinen viesti
Meillä on esikoisen ja kaksosten välissä 1v8kk ja kaksosten ja kuopuksen välissä 1v11kk. Nyt nuorin täyttää ens viikolla 4v. Että ikäeroa vauvaan tulee n.4v6kk.
Eilen juhlittiin pojan synttäreitä ja tuli syötyä huonosti niin kylläpä tuli huono olo illalla :x
Me myytiin kaksostenrattaat pois pari vuotta sitten. Nyt mietin et tarviiko hommata vielä sellasetkin. Meillä meinaan poika kulkee aika paljonkin rattaissa, kun ei jaksa kävellä tai mä en päästä kävelemään, kun vaarantajua ei oo yhtään. Mutta pitää nyt vielä miettiä. Ei varmasti suostu eikä ehkä jaksakaan seistä seisomalaudalla. Aika hankalaa. Tosin meille ei kyllä kaksostenrattaita mahtuis tai no ulkovarastosäilytykseen, mutta ei lämpöseen :/
Pitää hommata vaunut tai yhdistelmät. Pojalla on Emmaljungan Scooterit, mutta niitä ei voi käyttää pienellä kun ei mene makuuasentoon asti.
Donnanen rv 14+6
(aika katoaa johonkin)
Eilen juhlittiin pojan synttäreitä ja tuli syötyä huonosti niin kylläpä tuli huono olo illalla :x
Me myytiin kaksostenrattaat pois pari vuotta sitten. Nyt mietin et tarviiko hommata vielä sellasetkin. Meillä meinaan poika kulkee aika paljonkin rattaissa, kun ei jaksa kävellä tai mä en päästä kävelemään, kun vaarantajua ei oo yhtään. Mutta pitää nyt vielä miettiä. Ei varmasti suostu eikä ehkä jaksakaan seistä seisomalaudalla. Aika hankalaa. Tosin meille ei kyllä kaksostenrattaita mahtuis tai no ulkovarastosäilytykseen, mutta ei lämpöseen :/
Pitää hommata vaunut tai yhdistelmät. Pojalla on Emmaljungan Scooterit, mutta niitä ei voi käyttää pienellä kun ei mene makuuasentoon asti.
Donnanen rv 14+6
(aika katoaa johonkin)Heip! Onko teillä muilla päänsärkyä ja kuinka usein? Mulla on lähes poikkeuksetta joka ilta pientä vihlontaa mutta viime yö veti kyllä pohjat. Puolen yön maissa alkoi niin juimimaan tosta ohimoilta, ihan ku olis ollu joku panta ohimolta otsan kauttatoiselle ohimolle. Sit se särky alkoi tuntumaan koko päässä. Aikani päätä pyöriteltyä ja niskoja venytellen oli pakko ottaa särkylääke mut eihän se mitään auttanu. Vuoroin oli kylmä ja kuuma eikä edes pystyny oleen makuu asennossa muuten sattui toooodella lujaa, tuntui ihan siltä olis pää räjähtäny. Mulla ei ees pysyny silmät auki ja varsinkin ku mies tuli töistä niin vähäinenkin valon kajo pisti melkein itkemään ja sit mulla oli tunne että mä olin puhunu ihan sekavia mut tosiasiassa enhän mitään ollu puhunu ku yksin talossa olin ja poika nukkui. Sain mä sit puoli neljä unta kahden pillerin lisä voimalla.
Aamulla oli ihan pönttö sekas ja olisinki menny lääkärille jos olis vielä särkeny. Kauhulla odotan seuraavaa iltaa/yötä. Kahvin puutteestakaan se ei voinu johtua ku olin juonu sitä illalla. Mulla ku sellanen juttu että jos en juo kahvia varsinkaan illalla niin takuu varmasti pää on kipeä aamulla.
zella83 ja vilpertti 13+3
Aamulla oli ihan pönttö sekas ja olisinki menny lääkärille jos olis vielä särkeny. Kauhulla odotan seuraavaa iltaa/yötä. Kahvin puutteestakaan se ei voinu johtua ku olin juonu sitä illalla. Mulla ku sellanen juttu että jos en juo kahvia varsinkaan illalla niin takuu varmasti pää on kipeä aamulla.
zella83 ja vilpertti 13+3
Adrianna joo, kyllä oon ollu tyytyväinen molempiin emmaljungiin ja mukava kuulla, että muitakin tyytyväisiä mammoja löytyy en siis turhaa kehunut meidän vaunuvalitojamme
zella83 oireesi kuulostavat migreeniltä? tuttavallani on paha migreeni, ja oireet ainakin ovat samanlaiset vilun/kuumuuden, valonarkuuden ja pään räjähtämisen kanssa. kohtaus on kuulemma sietämätön ja kipu jotain käsittämätöntä. itsellä ei kokemusta onneksi, kuulosti jo inhottavalta kuunnella "sairaskertomusta". kannattaa varmaan pistäytyä lääkärillä tai sanoa neuvolassa, ja seurailla mikäli kipuilu jatkuu.
meillä on kakkonen tehnyt hampaita nyt jo neljä yötä, yöt itkemistä ja poika nukkuu vajaan tunnin kerrallaan. nyt viime yönä kun kakkonen nukkui vihdoinkin (!!) rauhallisena, oli vuorostaan esikko alkanut oksentamaan. isi täällä oli siivoillut paikkoja, kun tuli kolmen jälestä yöllä töistä. poika oli oksentanut sänkynsä, lattian, vaatteet ja meiän päiväpeitteen, joka oli ollut yrjökaaren varrella. oksentelu jatkunut aamupäivään asti. kurjaa, kun tuon ikäinen ei vielä ymmärrä oksentamisen tarvetta kun huono olo jatkuu, vaan rupeaa itkemään paniikissa. touhukkaan pojan puheenkehitys on jäänyt ns. jalkoihin, joten hän ei voi kertoakkaan huonosta olostaan. meillä onkin ensimmäinen puheterapia käynti keskiviikkona, pitää toivoa ettei itse sairastu vuorostaan.
tänään siis siivoiltu eilisen jälkiä ja pyykkikoneen saisi jälleen laittaa päälle ja yrittää vähän siivoilla kun kakkonen on päiväunillakin sopivasti.
heituska 14+1
kylläpäs aika rientää :heart: ja täällä sataa jo ensimmäisiä lumihitaleita (tai räntää oikeastaan) hih.
en siis turhaa kehunut meidän vaunuvalitojamme zella83 oireesi kuulostavat migreeniltä? tuttavallani on paha migreeni, ja oireet ainakin ovat samanlaiset vilun/kuumuuden, valonarkuuden ja pään räjähtämisen kanssa. kohtaus on kuulemma sietämätön ja kipu jotain käsittämätöntä. itsellä ei kokemusta onneksi, kuulosti jo inhottavalta kuunnella "sairaskertomusta". kannattaa varmaan pistäytyä lääkärillä tai sanoa neuvolassa, ja seurailla mikäli kipuilu jatkuu.
meillä on kakkonen tehnyt hampaita nyt jo neljä yötä, yöt itkemistä ja poika nukkuu vajaan tunnin kerrallaan. nyt viime yönä kun kakkonen nukkui vihdoinkin (!!) rauhallisena, oli vuorostaan esikko alkanut oksentamaan. isi täällä oli siivoillut paikkoja, kun tuli kolmen jälestä yöllä töistä. poika oli oksentanut sänkynsä, lattian, vaatteet ja meiän päiväpeitteen, joka oli ollut yrjökaaren varrella. oksentelu jatkunut aamupäivään asti. kurjaa, kun tuon ikäinen ei vielä ymmärrä oksentamisen tarvetta kun huono olo jatkuu, vaan rupeaa itkemään paniikissa. touhukkaan pojan puheenkehitys on jäänyt ns. jalkoihin, joten hän ei voi kertoakkaan huonosta olostaan. meillä onkin ensimmäinen puheterapia käynti keskiviikkona, pitää toivoa ettei itse sairastu vuorostaan.
tänään siis siivoiltu eilisen jälkiä ja pyykkikoneen saisi jälleen laittaa päälle ja yrittää vähän siivoilla kun kakkonen on päiväunillakin sopivasti.
heituska 14+1
kylläpäs aika rientää :heart: ja täällä sataa jo ensimmäisiä lumihitaleita (tai räntää oikeastaan) hih.
Onko muilla jo kovia liitoskipuja? Kassalla tuntikausien istuminen on tosiaan työtä kun nyt on alkanu välillä kaikki takamuksen ja etumuksen luut olemaan niin hirveen kipeenä. Tämä lantio on kyllä niin kaponen ollutki että sietääkin kasvaa ja paljon että täällä joku loppuun asti mahtuu olemaan saatikaan tulla ulos.
Hyvää yötä ja viikkoa kaikille. Ouluussaki sato jo räntää (hrr kylymä). Sieltä se talvi tulee ja vielä joskus huhtikuu ja kevätkin .
Hyvää yötä ja viikkoa kaikille. Ouluussaki sato jo räntää
(hrr kylymä). Sieltä se talvi tulee ja vielä joskus huhtikuu ja kevätkin .Tervehdys!
Täällä tulee vettä taivaan täydeltä ja minä vaan keskellä yötä istun koneella. Tulin mutkan käymään ennen nukkumaanmenoa kun sain tuon Maikkarin Wallander-leffan katsottua.
Uni on viime aikoina ollut hyvin katkonaista ja aina joskus 5 aikaan aamuyöstä tulee automaattisesti herättyä vessaan ja syömään. Unen saaminen on vaikeampaa kuin ennen ja koko ajan meinaa olla sellainen olo, mikä tulee kun on nukkunut liian pitkät päiväunet. Sellainen sekava ja tukkoinen olo. Mietinkin että onko tämä joku luonnon oma keino totuttaa tulevaa varten, kun vauvan kanssa yövalvomiset ovat välttämättömiä..ettei ottaisi sitten enää niin koville tottua siihen. Meinaan kun itsellä on aina ennen ollut suhteellisen hyvät unenlahjat. Nyt sitten nukun miten sattuu, paljon vähemmän kuin ennen eikä edes liiemmin väsytä. Lisäksi näen ihmeellisiä unia joka yö ja monta eri unta yössä.
Tiistaina ois se kauan odotettu np-ultra. Jännittää..pääsee näkemään samalla synnärin
Sydänäänet kuuluu kotidopplerilla taas vaihteeksi hyvinkin selvästi. Edellisiltana ja viime aamuna kuuntelin pikaisesti ja nyt sai melkein heti kuuluviin erittäin vahvan jumputuksen ja lisäksi kuului myös muunlaista mykellystä ja muksahduksia, tiedä sitten tulivatko ne masuasukin tekeminä? Ainakin samasta kohtaa mistä sydänäänetkin, eli kai ne sikiön aiheuttamia ääniä olivat. Kiva oli kuulla että masussa vipinää riittää
Pahoinvointi on huomattavasti vähentynyt. Aika hassua, jos se tosiaan nyt hävisi juuri kun tuli tämä rajapyykkinä pidetty 12 viikkoa täyteen. Nyt maanantain puolella kun tätä kirjoittelen, on siis jo 12+1 menossa hieman närästyksentapaisia oireita ja ajoittaista lievää etovaa oloa on nyt muutamana viime päivänä ollut, mutta oksentelu ja yökkiminen on nyt jäänyt, toivottavasti kokonaan!
Johan tästä joutaisi nukkumaan päin..vaikkei kauheasti edes väsytä. Ihanaa kun päivällä tuli lunta! Ensin se oli ihan räntää, mutta hetken aikaa tuli ihan kunnon lunta ja maa käväisi valkeana. Sieltä se talvi vaan tulee..ja sen myötä kevät ja huhtikuu!
Palataan taas, tasapuolisesti tsemppiä kaikille ja hyviä vointeja! :wave:
Täällä tulee vettä taivaan täydeltä ja minä vaan keskellä yötä istun koneella. Tulin mutkan käymään ennen nukkumaanmenoa kun sain tuon Maikkarin Wallander-leffan katsottua.
Uni on viime aikoina ollut hyvin katkonaista ja aina joskus 5 aikaan aamuyöstä tulee automaattisesti herättyä vessaan ja syömään. Unen saaminen on vaikeampaa kuin ennen ja koko ajan meinaa olla sellainen olo, mikä tulee kun on nukkunut liian pitkät päiväunet. Sellainen sekava ja tukkoinen olo. Mietinkin että onko tämä joku luonnon oma keino totuttaa tulevaa varten, kun vauvan kanssa yövalvomiset ovat välttämättömiä..ettei ottaisi sitten enää niin koville tottua siihen. Meinaan kun itsellä on aina ennen ollut suhteellisen hyvät unenlahjat. Nyt sitten nukun miten sattuu, paljon vähemmän kuin ennen eikä edes liiemmin väsytä. Lisäksi näen ihmeellisiä unia joka yö ja monta eri unta yössä.
Tiistaina ois se kauan odotettu np-ultra. Jännittää..pääsee näkemään samalla synnärin
Sydänäänet kuuluu kotidopplerilla taas vaihteeksi hyvinkin selvästi. Edellisiltana ja viime aamuna kuuntelin pikaisesti ja nyt sai melkein heti kuuluviin erittäin vahvan jumputuksen ja lisäksi kuului myös muunlaista mykellystä ja muksahduksia, tiedä sitten tulivatko ne masuasukin tekeminä? Ainakin samasta kohtaa mistä sydänäänetkin, eli kai ne sikiön aiheuttamia ääniä olivat. Kiva oli kuulla että masussa vipinää riittää
Pahoinvointi on huomattavasti vähentynyt. Aika hassua, jos se tosiaan nyt hävisi juuri kun tuli tämä rajapyykkinä pidetty 12 viikkoa täyteen. Nyt maanantain puolella kun tätä kirjoittelen, on siis jo 12+1 menossa
hieman närästyksentapaisia oireita ja ajoittaista lievää etovaa oloa on nyt muutamana viime päivänä ollut, mutta oksentelu ja yökkiminen on nyt jäänyt, toivottavasti kokonaan!Johan tästä joutaisi nukkumaan päin..vaikkei kauheasti edes väsytä. Ihanaa kun päivällä tuli lunta! Ensin se oli ihan räntää, mutta hetken aikaa tuli ihan kunnon lunta ja maa käväisi valkeana. Sieltä se talvi vaan tulee..ja sen myötä kevät ja huhtikuu!
Palataan taas, tasapuolisesti tsemppiä kaikille ja hyviä vointeja! :wave:
Viimeksi muokattu:
Hei vielä yksi juttu, tai oikeastaan kysymys.
Tuossa uusimmassa Vauva -lehdessä (ja muualtakin olen kuullut) oli mainos Valioravinnon Iho Omega -mustaherukansiemenöljykapseleista, että olisivat hyväksi tulevalle vauvalle. Tuossa vätetään että se on turvallinen tuote, itse vain olen hieman epöluuloinen luontaistuotteiden suhteen. Uskaltaako nuita syödä? Kuulemma on jotain tutkittua tietoa että vähentää ainakin periytyviä iho-ongelmia lapsella.
Tuossa jotain linkkiä tuotteesta:
Aromtech - Iho-Omega: Suomalainen mustaherukka - mahdollisuus vähetää atopiaoireita
Invenire Oy - Lehdistötiedote: Raskausaikana nautittu mustaherukansiemenöljy... - MyNewsdesk
Tuotteet - Yliopiston Apteekki
Onko kellään kokemusta nuista? Uskaltaa varmaankin huoletta ottaa? Ainakin kaikkialla niin väitetään.
Tuossa uusimmassa Vauva -lehdessä (ja muualtakin olen kuullut) oli mainos Valioravinnon Iho Omega -mustaherukansiemenöljykapseleista, että olisivat hyväksi tulevalle vauvalle. Tuossa vätetään että se on turvallinen tuote, itse vain olen hieman epöluuloinen luontaistuotteiden suhteen. Uskaltaako nuita syödä? Kuulemma on jotain tutkittua tietoa että vähentää ainakin periytyviä iho-ongelmia lapsella.
Tuossa jotain linkkiä tuotteesta:
Aromtech - Iho-Omega: Suomalainen mustaherukka - mahdollisuus vähetää atopiaoireita
Invenire Oy - Lehdistötiedote: Raskausaikana nautittu mustaherukansiemenöljy... - MyNewsdesk
Tuotteet - Yliopiston Apteekki
Onko kellään kokemusta nuista? Uskaltaa varmaankin huoletta ottaa? Ainakin kaikkialla niin väitetään.
Koko viikonloppu onkin mennyt ilman kommentointia.
tyttö/poika-olosta on ollut juttua. Itsellä esikoisen aikaan ei ollut mitään oloa, muutaman kerran oksensin sillon ja muuten voin tosi hyvin, ultrassa sit varmistu pojaksi. Mut nyt tyttöä oottaessa olin ihan sata varma alusta alkaen että tyttö on. Missään vaiheessa en edes epäillyt asiaa. Rakenneultrassa se sitten varmistuikin oikeaksi. Koko raskaus oli niin erilainen, mutta en oikeastaan edes niitä oireita ajatellut sen koommin, enemmänkin oli se olo siitä että se on.
Tässä raskaudessa on jo alusta asti ollut poika-olo ja tällä kertaa "toivon" olevani väärässä, tytölle kun kaikki olis valmiina....
Mutta pääasia on kuitenkin se, että lapsi on terve ja kaikki menee hyvin.
Nimistä on ollut juttua ja tällä kertaa emme aio miettiä nimeä valmiiksi, kahden kerran jälkeen on jo koettu niin, että kun vauva on maailmassa, niin ei todellakaan ole ollut sitten se nimi. Meillä oli niin että esikoisesta piti tulla Nico, eikä sitten ollut yhtään Nicon olonen tms, että se jäi sitten heti ensiksi pois mielestä. Tytöstä piti tulla Camilla, vaan Sofiahan sieltä sitten tuli. Meillä oli siis nimet täysin valmiina, mutta ei sitten koskaan sopinut vauvalle. Itselle tuli sellanen olo, että ei se oo sen niminen.
Toki nimi vaihtoehtoja pyöritellään ja niitä mieluisia mietitään, mutta mitään valmista ei tuu.
Joku tuolla ehdotteli jollekkin dopplerin ostoa. Doppler on kyllä mainio laite, mutta jos äiti on "hermona" muutenkin, niin en ehkä suosittele siinä tapauksessa, koska välttämättä niitä ääniä ei aina saa kuulumaan, ja sillä jos millä tekee itsensä hulluksi. Sofiaa odottaessani kuuntelin ääniä "turhan" aikaisessa vaiheessa, kun keskenmenoja oli takana useita, niin neuvolakortista huomaakin sen, että monen monta kertaa on käyty omassa neuvolassa kuuntelemassa ääniä/ultrassa, koska suorastaan tein itseni sairaaksi tuon kyttäämisen suhteen. Nyt olen kuunnellut ääniä kolmisen kertaa ja kyllähän ne hakusessa siellä on, kun tilaa on pienellä liikkua. Mutta siis hyvin kuuluu.
Mutta nyt kahvia juomaan ja laittamaan poika kouluun.
buam ja paavo 14+0
tyttö/poika-olosta on ollut juttua. Itsellä esikoisen aikaan ei ollut mitään oloa, muutaman kerran oksensin sillon ja muuten voin tosi hyvin, ultrassa sit varmistu pojaksi. Mut nyt tyttöä oottaessa olin ihan sata varma alusta alkaen että tyttö on. Missään vaiheessa en edes epäillyt asiaa. Rakenneultrassa se sitten varmistuikin oikeaksi. Koko raskaus oli niin erilainen, mutta en oikeastaan edes niitä oireita ajatellut sen koommin, enemmänkin oli se olo siitä että se on.
Tässä raskaudessa on jo alusta asti ollut poika-olo ja tällä kertaa "toivon" olevani väärässä, tytölle kun kaikki olis valmiina....
Mutta pääasia on kuitenkin se, että lapsi on terve ja kaikki menee hyvin.
Nimistä on ollut juttua ja tällä kertaa emme aio miettiä nimeä valmiiksi, kahden kerran jälkeen on jo koettu niin, että kun vauva on maailmassa, niin ei todellakaan ole ollut sitten se nimi. Meillä oli niin että esikoisesta piti tulla Nico, eikä sitten ollut yhtään Nicon olonen tms, että se jäi sitten heti ensiksi pois mielestä. Tytöstä piti tulla Camilla, vaan Sofiahan sieltä sitten tuli. Meillä oli siis nimet täysin valmiina, mutta ei sitten koskaan sopinut vauvalle. Itselle tuli sellanen olo, että ei se oo sen niminen.
Toki nimi vaihtoehtoja pyöritellään ja niitä mieluisia mietitään, mutta mitään valmista ei tuu.
Joku tuolla ehdotteli jollekkin dopplerin ostoa. Doppler on kyllä mainio laite, mutta jos äiti on "hermona" muutenkin, niin en ehkä suosittele siinä tapauksessa, koska välttämättä niitä ääniä ei aina saa kuulumaan, ja sillä jos millä tekee itsensä hulluksi. Sofiaa odottaessani kuuntelin ääniä "turhan" aikaisessa vaiheessa, kun keskenmenoja oli takana useita, niin neuvolakortista huomaakin sen, että monen monta kertaa on käyty omassa neuvolassa kuuntelemassa ääniä/ultrassa, koska suorastaan tein itseni sairaaksi tuon kyttäämisen suhteen. Nyt olen kuunnellut ääniä kolmisen kertaa ja kyllähän ne hakusessa siellä on, kun tilaa on pienellä liikkua. Mutta siis hyvin kuuluu.
Mutta nyt kahvia juomaan ja laittamaan poika kouluun.
buam ja paavo 14+0
Kaamee väsy. tyttö ollut kuumeessa eilisestä lähtien ja yö oli sitten erittäin katkonainen. Iltavuoroon pitäis kitenkin raahautua, kun mummo on meillä ja voi jäädä potilasta hoitamaan. Työmotivaatio on kyllä ihan nolla. Mulla ajatukset siintää jo äitiyslomassa
valjakka ei oo vielä liitoskipuja. Mulla ne on tullut aikaisemminkin vasta puolenvälin tienoilla voimistuen loppua kohden tosi kipeiksi.
Mutta nyt syömään ennen kuin pahaolo iskee.
valjakka ei oo vielä liitoskipuja. Mulla ne on tullut aikaisemminkin vasta puolenvälin tienoilla voimistuen loppua kohden tosi kipeiksi.
Mutta nyt syömään ennen kuin pahaolo iskee.
Pitkästä aikaa päivää! En oo päiviin ollu koneella, kun meillä oli pienimuotoinen aviokriisi päällä: / Tilanne ei oo vieläkään ihan ohi, mutta ehkä hiukan jo näkyy aurinkoa pilven takaa.....
POIKA/TYTTÖOLOSTA: Mulla oli esikoisesta ihan varma tunne, että tyttö tulee, ja poika syntyi. Vastaavasti toisessa raskaudessa vannoin sen nimeen, että toinen poika tulee ja tyttö syntyi. Nyt en ees ala arvailemaan....se on fifti fifti kumpi tulee=) Kummassakin raskaudessa kysyttiin kyllä kumpi on tulossa, mutta jostain syystä täällä SatKs:ssa ei tuota tietoa haluta kertoa. Nyt siellä on kyllä joissain tutkimushuoneissa käytössä tuo 4D-ultra, eli jos hyvä tuuri käy, niin rakenneultrassa päästään sinne, ja saadaan sitte ite kattoa, jos mitään näkyy.
TUPLARATTAISTA: Meille ehdottomasti tulee tuplat, koska tyttö on vasta reilun vuoden, jos edes kävelee itse vielä silloin. Oon kanssa kallistunut Carenan Double Swingin puoleen, mutta pitää nyt katella...vien keväällä noi tytön Quinnyt lastenkirpparille myyntiin ja voihan olla, että sieltä jotkut muut tuplat tarttuu mukaan Carenat on kuulemma tosi ketterät ja noiden tytön kolmipyöräisten jälkeen en vois kuvitellakkaan ostavani mitään kankeita ja hankalia rattaita.
Omaan napaan ei kuulu mitään uutta.... Ruokahalu on vähän kateissa, mutta niin on käynyt joka raskaudessa. Sokerirasitukseen varmaan varataan aikaa seuraavalla neuvolakäynnillä marraskuun alkupuolella YÖK! Se litku on jotain ihan kaameeta.....
Voikaahan paksusti!
J-t ja Murunen 13+1
MUOKS vieläkin.
NIMISTÄ: Meillä on nimi pojalle valmiina. Ko. nimi ois tullut jo tälle kakkoselle, jos ois ollut poika. Nimi kulkee miehen suvussa. Tytölle on alustavasti tiedossa. Meillä lasten nimet alkaa J:llä, eli samaa kaavaa jatketaan tälläkin kertaa.
POIKA/TYTTÖOLOSTA: Mulla oli esikoisesta ihan varma tunne, että tyttö tulee, ja poika syntyi. Vastaavasti toisessa raskaudessa vannoin sen nimeen, että toinen poika tulee ja tyttö syntyi. Nyt en ees ala arvailemaan....se on fifti fifti kumpi tulee=) Kummassakin raskaudessa kysyttiin kyllä kumpi on tulossa, mutta jostain syystä täällä SatKs:ssa ei tuota tietoa haluta kertoa. Nyt siellä on kyllä joissain tutkimushuoneissa käytössä tuo 4D-ultra, eli jos hyvä tuuri käy, niin rakenneultrassa päästään sinne, ja saadaan sitte ite kattoa, jos mitään näkyy.
TUPLARATTAISTA: Meille ehdottomasti tulee tuplat, koska tyttö on vasta reilun vuoden, jos edes kävelee itse vielä silloin. Oon kanssa kallistunut Carenan Double Swingin puoleen, mutta pitää nyt katella...vien keväällä noi tytön Quinnyt lastenkirpparille myyntiin ja voihan olla, että sieltä jotkut muut tuplat tarttuu mukaan
Carenat on kuulemma tosi ketterät ja noiden tytön kolmipyöräisten jälkeen en vois kuvitellakkaan ostavani mitään kankeita ja hankalia rattaita. Omaan napaan ei kuulu mitään uutta.... Ruokahalu on vähän kateissa, mutta niin on käynyt joka raskaudessa. Sokerirasitukseen varmaan varataan aikaa seuraavalla neuvolakäynnillä marraskuun alkupuolella YÖK! Se litku on jotain ihan kaameeta.....
Voikaahan paksusti!
J-t ja Murunen 13+1
MUOKS vieläkin.
NIMISTÄ: Meillä on nimi pojalle valmiina. Ko. nimi ois tullut jo tälle kakkoselle, jos ois ollut poika. Nimi kulkee miehen suvussa. Tytölle on alustavasti tiedossa. Meillä lasten nimet alkaa J:llä, eli samaa kaavaa jatketaan tälläkin kertaa.
Viimeksi muokattu:
Mukavasti taas tullut tekstiä "poissaollessa" Olen käynyt kyllä lukemassa silloin tällöin, mutta en ole jättänyt viestiä.
Jouduin tänään luovuttamaan ja jäämään muutamaksi päiväksi kotiin nukkumaan! Viikonloppuna olen nukkunut hyvät ja pitkät yöunet +päikkärit, mutta silti aivan totaalisen poikkinainen olo. Kun tulin aamulla kotiin, lähdettyäni töihin, nukuin samantien reilun kahden tunnin unet. Nyt muutaman tunnin valveilla olon jälkeen voisin uudestaa käydä nukkumaan. Ihan sairasta tämä väsymys! Kärsiikö kukaan muu valtavasta väsymyksestä?
Me ei olla mietitty nimiä eikä vaunuja eikä oikein sitäkään kumpi tulee. Jotenkin on niin kamalan vaikee edes ymmärtää että meille ihan oikeesti vihdoin tulee se oma pieni vauva! <3 Ihan pikkusen salaa toivon josko sieltä pieni prinsessa meille tulisi, mutta se on kyllä aivan sama kumpi tulee. Kunhan kaikki menisi hyvin!
Olen käynyt kyllä lukemassa silloin tällöin, mutta en ole jättänyt viestiä.Jouduin tänään luovuttamaan ja jäämään muutamaksi päiväksi kotiin nukkumaan! Viikonloppuna olen nukkunut hyvät ja pitkät yöunet +päikkärit, mutta silti aivan totaalisen poikkinainen olo. Kun tulin aamulla kotiin, lähdettyäni töihin, nukuin samantien reilun kahden tunnin unet. Nyt muutaman tunnin valveilla olon jälkeen voisin uudestaa käydä nukkumaan. Ihan sairasta tämä väsymys! Kärsiikö kukaan muu valtavasta väsymyksestä?
Me ei olla mietitty nimiä eikä vaunuja eikä oikein sitäkään kumpi tulee. Jotenkin on niin kamalan vaikee edes ymmärtää että meille ihan oikeesti vihdoin tulee se oma pieni vauva! <3 Ihan pikkusen salaa toivon josko sieltä pieni prinsessa meille tulisi, mutta se on kyllä aivan sama kumpi tulee. Kunhan kaikki menisi hyvin!
Heippa!
Täällä oli joku kamala maha/kuumetauti päällä,nyt jo voitonpuolella. Jollain muullakin oli aviokriisiä? täällä sellainenkin ja pahasti päällä,tuntuu että ihan eron partaalla ollaan jo. Jotenkin se ois vaan jaksettava ja koitettava vielä selvitellä asioita.
Tyttö/poika oloista
Mulla ekasta oli varma poika-olo ja tyttö tuli,toisesta taas poika-olo ja poika tuli,ja nyt taas yllättäen poika-olo eli mun olo ei siis ihan hirveästi taida kertoa. Nimetkin on tällä hetkellä kummallekin sukupuolelle,mutta vielähän nuo voi muuttua. Tähän mennessä kyllä etunimi ollut se mitä ihan alusta asti suunniteltu,toiset nimet vaan vaihtuneet myöhemmin.
Ikäeroa täällä tulee siis tuohon poikaan aika tasan 3v. Miehen tyttöön 3v10kk ja tyttöön 5v8kk.
Doppleri minulla oli viime raskaudessa,mutta ehdin myydä välissä jo pois ja nyt ajattelin pärjätä ilman. Alkuraskaudessa mulla aina aika paha keskenmenon pelko,mutta nyt se on selkeesti jo helpottanut.
Onko muut käyneet vielä sokerirasituksessa?
Itse kävin vaikka ei ole koskaan häikkää ollut noissa,mutta kai haluavat varmistua kun isoja on nuo lapset olleet syntyessään. Niin nyt siis minulla oli paastoarvo 4,5, 1h arvo 4,0 ja 2h arvo 3,6.
Niin jäin ihan miettimään että eikö noiden arvojen pitäisi noista sen sokerilitkun jomisen jälkeen?
No eipä sen puoleen ainakaan pelkoa että liian korkeita olisivat
Mutta nyt syömään.
ViVa ja pikkunen 13+6
Täällä oli joku kamala maha/kuumetauti päällä,nyt jo voitonpuolella. Jollain muullakin oli aviokriisiä? täällä sellainenkin ja pahasti päällä,tuntuu että ihan eron partaalla ollaan jo. Jotenkin se ois vaan jaksettava ja koitettava vielä selvitellä asioita.
Tyttö/poika oloista
Mulla ekasta oli varma poika-olo ja tyttö tuli,toisesta taas poika-olo ja poika tuli,ja nyt taas yllättäen poika-olo
eli mun olo ei siis ihan hirveästi taida kertoa. Nimetkin on tällä hetkellä kummallekin sukupuolelle,mutta vielähän nuo voi muuttua. Tähän mennessä kyllä etunimi ollut se mitä ihan alusta asti suunniteltu,toiset nimet vaan vaihtuneet myöhemmin. Ikäeroa täällä tulee siis tuohon poikaan aika tasan 3v. Miehen tyttöön 3v10kk ja tyttöön 5v8kk.
Doppleri minulla oli viime raskaudessa,mutta ehdin myydä välissä jo pois ja nyt ajattelin pärjätä ilman. Alkuraskaudessa mulla aina aika paha keskenmenon pelko,mutta nyt se on selkeesti jo helpottanut.
Onko muut käyneet vielä sokerirasituksessa?
Itse kävin vaikka ei ole koskaan häikkää ollut noissa,mutta kai haluavat varmistua kun isoja on nuo lapset olleet syntyessään. Niin nyt siis minulla oli paastoarvo 4,5, 1h arvo 4,0 ja 2h arvo 3,6.
Niin jäin ihan miettimään että eikö noiden arvojen pitäisi noista sen sokerilitkun jomisen jälkeen?
No eipä sen puoleen ainakaan pelkoa että liian korkeita olisivat
Mutta nyt syömään.
ViVa ja pikkunen 13+6
MOi!
Ei oo totta..! Just sain kirjotettua, mutten tietenkään lähetettyä, niin sainpas kaiken katoamaan! *TsäDäm* vaan..
Ihan meinasin siis vaan keskusteluihin uskaltautua osallistua kun itestäni olen jo huudellutkin.
Elikkä olen kotoisin e-Pohjanmaalta ja neiti 4-veen 26-vuotias äiti. Tytön kanssa elettiin ensimmäiset pari vuotta kahdestaan, kunnes elämääni marssi mies ja vei jalat alta. :heart: Hänellä on
6-vuotias poika joka on viikonloppuisin meillä. Nyt sitten vatsassa joku kasvaa. =)
Mä olen hirmu skeptinen raskauteni suhteen, kaikkea pitää epäillä ja pää puhki pohtia onko sielä joku ja sillä jollain kaikki hyvin. Vielä kun ei liikkeitä tunne ja ultraan ei oo mahdollista puskea joka päivä, eikä myöskään niitä sydänääniä kuulemaan. Neuvolakäyntien ja np-ultran jälkeen olen kyllä ollut takuuvarmasti raskaana muutaman päivän.
Väsymys ja etova olo jäi pois siinä rv 11sta paikkeilla. Ei sen kummempaa ollutkaan kuin armoton väsymys kun töistä kotiutui ja jonkinlaista yököttävää oloa. Nohh, ylireagointi/-herkkyys ei ole kyllä mihinkään helpottanut jos se oireiksi luetaan. ; ) Rasittavaa joka asian takia pari tippaa tirauttaa. :headwall:
Vaunuasiaan ajattelin tarkemmin paneutua vasta joulun jälkeen. Alkaa aletkin sopivasti. hihh.
Nimiäkin ollaan pohdittu, muttei mitään lyöty lukkoon. Meillä on onneksi hyvin samanlainen maku. : )
Pojalle on kyllä vaikeampi keksiä! Ja nyt sattuu olla mun lempi pojan nimi naapurin lapsella, joten emmä tiedä voiko sitä nyt sitten antaa.. hehh.
Tällästä tällä kertaa..
Paljon on muuten jo porukkaa tässä pinossa, mulla ottaa taas aikansa että "oppii tuntemaan". =)
Hyviä vOinteja!=)
-unea & Möntti 13+5-
Ei oo totta..! Just sain kirjotettua, mutten tietenkään lähetettyä, niin sainpas kaiken katoamaan! *TsäDäm* vaan..
Ihan meinasin siis vaan keskusteluihin uskaltautua osallistua kun itestäni olen jo huudellutkin.
Elikkä olen kotoisin e-Pohjanmaalta ja neiti 4-veen 26-vuotias äiti. Tytön kanssa elettiin ensimmäiset pari vuotta kahdestaan, kunnes elämääni marssi mies ja vei jalat alta. :heart: Hänellä on
6-vuotias poika joka on viikonloppuisin meillä. Nyt sitten vatsassa joku kasvaa. =)
Mä olen hirmu skeptinen raskauteni suhteen, kaikkea pitää epäillä ja pää puhki pohtia onko sielä joku ja sillä jollain kaikki hyvin. Vielä kun ei liikkeitä tunne ja ultraan ei oo mahdollista puskea joka päivä, eikä myöskään niitä sydänääniä kuulemaan. Neuvolakäyntien ja np-ultran jälkeen olen kyllä ollut takuuvarmasti raskaana muutaman päivän.
Väsymys ja etova olo jäi pois siinä rv 11sta paikkeilla. Ei sen kummempaa ollutkaan kuin armoton väsymys kun töistä kotiutui ja jonkinlaista yököttävää oloa. Nohh, ylireagointi/-herkkyys ei ole kyllä mihinkään helpottanut jos se oireiksi luetaan. ; ) Rasittavaa joka asian takia pari tippaa tirauttaa. :headwall:
Vaunuasiaan ajattelin tarkemmin paneutua vasta joulun jälkeen. Alkaa aletkin sopivasti. hihh.
Nimiäkin ollaan pohdittu, muttei mitään lyöty lukkoon. Meillä on onneksi hyvin samanlainen maku. : )
Pojalle on kyllä vaikeampi keksiä! Ja nyt sattuu olla mun lempi pojan nimi naapurin lapsella, joten emmä tiedä voiko sitä nyt sitten antaa.. hehh.
Tällästä tällä kertaa..
Paljon on muuten jo porukkaa tässä pinossa, mulla ottaa taas aikansa että "oppii tuntemaan". =)
Hyviä vOinteja!=)
-unea & Möntti 13+5-
Viimeksi muokattu:
Minä napsahdin sokereista kiinni, paastoarvo oli kuulema ihan hiukan yli mutta ei mitenkään huomioitavasti, mutta mulla kun ylipainoa on muutenkin paljon niin sain mittarin turvaksi ja seurattavaksi vähäksi aikaa.
Mittaukset on menneet hyvin ja sokerit on pysyneet tasaisina, sovittiinkin että mittailen vielä muutaman päivän ja sitten jos siinä ajassa ei ole tullut mitään suurta niin saan jättää sen kokonaan pois.
Nla-täti oli hyvin "pahoitteleva" kun jotui sen antamaan mutta ilahtuikin kun en napissut vaan otin sen ilolla vastaan, ihan vain sanoilla-mitä sitä nyt ei tekisi pienen hyvinvoinnin vuoksi.
Ylihuomenna np-ultra ja mua jännittää ihan sikana, olen nähny siitä vaikka minkäsortin painajaisia, hui.
Mittaukset on menneet hyvin ja sokerit on pysyneet tasaisina, sovittiinkin että mittailen vielä muutaman päivän ja sitten jos siinä ajassa ei ole tullut mitään suurta niin saan jättää sen kokonaan pois.
Nla-täti oli hyvin "pahoitteleva" kun jotui sen antamaan mutta ilahtuikin kun en napissut vaan otin sen ilolla vastaan, ihan vain sanoilla-mitä sitä nyt ei tekisi pienen hyvinvoinnin vuoksi.
Ylihuomenna np-ultra ja mua jännittää ihan sikana, olen nähny siitä vaikka minkäsortin painajaisia, hui.
Hei taas!
Liitoskivuista. Tai kivuista Mulla alkoi iskias jumittaa jo muutama viikko sitten. Nyt olen täysin liikuntakyvytön. toinen puoli lantiosta särkee joka askeleella vaikka kävelen kepin kanssa. Luut rutisee, häpyluu tuntuu kohta irtoavan, tuntuu ettei jalassa kierrä veri. Käyn akupunktiossa, mikä auttaa muutamaksi päiväksi. Nyt sain fysioterapiaankin lähetteen. Siihen on vielä aikaa joten eipä se mitään nopeaa apua tuo. Pitää varmaan laittaa esikoinen hoitoon jos en saa tänne aina jotakuta vahtimaan tuon äärimmäisen aikaansaavan pikku riiviön liikkeitä. Kiipeily on hänen ominta alaa... Kahden tällaisen raskauden jälkeen kolmas lapsi saa sitten ollakin sijoitus- tai adoptiomallinen. Tai todellinen iltatähti.
Tyttö/poika -olot Viimeksi olin varma että tyttö tulee. No poikahan se. Tällä kertaa en luule mitään. Epäilen vähän poikaa kun vaikuttaa olevan vilkasta sorttia. Jos on poika, niin tulee nimiongelma. Tytölle olis jo valmiina, viimeksi kun jäi ns. yli
Niin ja ikäeroista täällä olis luvassa semmonen 1v9kk. Onkohan mun hankittava kaksosten rattaat? Jos on niin twin ceroxit koetan jostain löytää. Ne on just sopivat hyökkikset maalaisolosuhteisiin.. Vai saakohan tavallisiin ceroxeihin lonkun lisäjakkaran? Toisaalta ei varmaan ole niin mukava. Jos nyt sitten edes pääsen johonkin kävelemään.
Liitoskivuista. Tai kivuista Mulla alkoi iskias jumittaa jo muutama viikko sitten. Nyt olen täysin liikuntakyvytön. toinen puoli lantiosta särkee joka askeleella vaikka kävelen kepin kanssa. Luut rutisee, häpyluu tuntuu kohta irtoavan, tuntuu ettei jalassa kierrä veri. Käyn akupunktiossa, mikä auttaa muutamaksi päiväksi. Nyt sain fysioterapiaankin lähetteen. Siihen on vielä aikaa joten eipä se mitään nopeaa apua tuo. Pitää varmaan laittaa esikoinen hoitoon jos en saa tänne aina jotakuta vahtimaan tuon äärimmäisen aikaansaavan pikku riiviön liikkeitä. Kiipeily on hänen ominta alaa... Kahden tällaisen raskauden jälkeen kolmas lapsi saa sitten ollakin sijoitus- tai adoptiomallinen. Tai todellinen iltatähti.
Tyttö/poika -olot Viimeksi olin varma että tyttö tulee. No poikahan se. Tällä kertaa en luule mitään. Epäilen vähän poikaa kun vaikuttaa olevan vilkasta sorttia. Jos on poika, niin tulee nimiongelma. Tytölle olis jo valmiina, viimeksi kun jäi ns. yli
Niin ja ikäeroista täällä olis luvassa semmonen 1v9kk. Onkohan mun hankittava kaksosten rattaat? Jos on niin twin ceroxit koetan jostain löytää. Ne on just sopivat hyökkikset maalaisolosuhteisiin.. Vai saakohan tavallisiin ceroxeihin lonkun lisäjakkaran? Toisaalta ei varmaan ole niin mukava. Jos nyt sitten edes pääsen johonkin kävelemään.
Heippa vaan,
Osaako kukaan kuvailla mulle yksityiskohtaisesti, mitlä tuntuu se kun tää oksentelu/pahoinvointi loppuu?
Mulle on viime päivinä iskenyt ihan järkyttävä pelko siitä, että tämä ei lopu koskaan. (Tiedän tietysti, että viimeistään synnytykseen, mutta sitä en kestä. En edes ajatuksena. Se tuntuu ihan oikeasti mahdottomalta, sillä olen käytännössä petipotilas nytkin. Niin, että makaisin paikallani huhtikuuhun asti? Niinkö? Ei kai sellainen ole aivan normaalia? Tai edes mahdollista?)
On sellainen pelko, että en voi koskaan enää syödä normaalisti tai olla voimatta non stop pahoin. En osaa selittää oikein tätä tunnetta, mutta se on vilpitön pelko ja aika suuri ahdistuksen aihe. Pelkään, että en enää osaa syödä.
Onko se mahdollista?
Onko kellään mitään kokemuksia, niin että voisitte kuvailla mulle, millaista se on on sitten kun se loppuu? Kai mulla on toivoa, että tämä loppuu pian?
Santtu ja katkarapu 13+0
Osaako kukaan kuvailla mulle yksityiskohtaisesti, mitlä tuntuu se kun tää oksentelu/pahoinvointi loppuu?
Mulle on viime päivinä iskenyt ihan järkyttävä pelko siitä, että tämä ei lopu koskaan. (Tiedän tietysti, että viimeistään synnytykseen, mutta sitä en kestä. En edes ajatuksena. Se tuntuu ihan oikeasti mahdottomalta, sillä olen käytännössä petipotilas nytkin. Niin, että makaisin paikallani huhtikuuhun asti? Niinkö? Ei kai sellainen ole aivan normaalia? Tai edes mahdollista?)
On sellainen pelko, että en voi koskaan enää syödä normaalisti tai olla voimatta non stop pahoin. En osaa selittää oikein tätä tunnetta, mutta se on vilpitön pelko ja aika suuri ahdistuksen aihe. Pelkään, että en enää osaa syödä.
Onko se mahdollista?
Onko kellään mitään kokemuksia, niin että voisitte kuvailla mulle, millaista se on on sitten kun se loppuu? Kai mulla on toivoa, että tämä loppuu pian?
Santtu ja katkarapu 13+0
Nyt on iskenyt ahdistus.. Meillä on huomenna se np-ultra. Ja on päätetty, että kerrotaan sitten sen jälkeen perheelle ym.. No, vielä muutama viikko sitten se tuntu tosi kaukaselta ajatukselta ja, että oon kerenny jo hyvin miettimään asiat ym. Mutta, nyt kun se päivä on jo huomenna, on iskenyt ahdistus..
Mä en yhtään haluis kertoo etenkään mun perheelle. En osaa yhtään selittää tätä juttua, mieskin ihmettelee, että mikä siinä mättää.. Meidän perheessä ei oo koskaan puhuttu mistään henk. koht. asioista, en oo koskaan äitin kanssa puhunu mistään esim. kuukautisten alkamisesta, seksistä, en mistään. Äiti kyllä tietää, että mulla on ollu vauvakuumetta, sen oon joskus sanonu, mutta nyt sitten kun se asia on totta ja pitäis kertoo, niin jotenkin vaan ahdistaa.. Äiti on sairas ja se on muuttanut persoonaa tosi paljon.. Musta välillä tuntuu, että ite on enemmän se äiti äidille, kuin toisinpäin.. Ja nytkin se kertominen ei ole se pahin, vaan ne reaktiot ym.. Äh, en minä osaa selittää. On vaan niin kurja olla
Anteeksi oman kurjuuden tilitys, mutta en tiennyt minne muualle avautua..
Onko teillä muilla ollu nyt tai aiemmin vaikeuksia kertoo vanhemmille tms?
Olette paljon keskustellu täällä nimistä, mekin ollaan muutamia vaihtoehtoja pohdittu. Mutta musta ois mielenkiintosta tietää teidän lasten nimet, joilla pikkuisia jo on?
Mä en yhtään haluis kertoo etenkään mun perheelle. En osaa yhtään selittää tätä juttua, mieskin ihmettelee, että mikä siinä mättää.. Meidän perheessä ei oo koskaan puhuttu mistään henk. koht. asioista, en oo koskaan äitin kanssa puhunu mistään esim. kuukautisten alkamisesta, seksistä, en mistään. Äiti kyllä tietää, että mulla on ollu vauvakuumetta, sen oon joskus sanonu, mutta nyt sitten kun se asia on totta ja pitäis kertoo, niin jotenkin vaan ahdistaa.. Äiti on sairas ja se on muuttanut persoonaa tosi paljon.. Musta välillä tuntuu, että ite on enemmän se äiti äidille, kuin toisinpäin.. Ja nytkin se kertominen ei ole se pahin, vaan ne reaktiot ym.. Äh, en minä osaa selittää. On vaan niin kurja olla
Anteeksi oman kurjuuden tilitys, mutta en tiennyt minne muualle avautua..
Onko teillä muilla ollu nyt tai aiemmin vaikeuksia kertoo vanhemmille tms?
Olette paljon keskustellu täällä nimistä, mekin ollaan muutamia vaihtoehtoja pohdittu. Mutta musta ois mielenkiintosta tietää teidän lasten nimet, joilla pikkuisia jo on?
Mä oon miettiny jotain nimiä ja tytölle tosiaan on helpompi keksiä ku pojalle... Kriteeri mulla on se et en saa tuntea yhtään sen nimistä. Kai sitä ehtii sit ku on syntyny ja tietää kummalle se nimi pitää keksiä Kyllä se aina jostain putkahtaa.
Ikäerot meillä on 2v3kk ja 3v4kk ja nyt tulee pari viikkoo vajaa 7v. Esikoisen ja tän vikan väliin tulee vajaat 13v.Kiva ku on sit apua noista kaikista jo.
Perjantaina olis sit se eka ultra... Maha on yhtäkkiä vähän kasvanu turvotuksen hävittyä ja taidan tuntea jotain muksetta vähäsen :O
NeliApina ja projekti 11+3
Kyllä se aina jostain putkahtaa.Ikäerot meillä on 2v3kk ja 3v4kk ja nyt tulee pari viikkoo vajaa 7v. Esikoisen ja tän vikan väliin tulee vajaat 13v.Kiva ku on sit apua noista kaikista jo.
Perjantaina olis sit se eka ultra... Maha on yhtäkkiä vähän kasvanu turvotuksen hävittyä ja taidan tuntea jotain muksetta vähäsen :O
NeliApina ja projekti 11+3
ViVa minäkin olen jo käynyt sokerirasituksessa, kävin aika aikaisin viikkoja taisi olla 10+2 tai 3. omat arvoni olivat paasto: 5.1, 1h 6.5 ja 2h 5,4. ei mainittavaa. kakkosta odottaessani paasto arvo oli 5.7 ja raja-arvoko oli nyt 5.5 joten sain silloin mittarin Tikkipään tavoin. sokereita piti mittailla omitoimisesti, ja niissä ei sen kummemmin ollut mainittavaa. kerran taisin oikein mässäillä ni sain korkeampia sokereita
itselläni on BMI reilusti päälle 30 joten sen takia katsottiin sokerit tässäkin odotuksessa, ja viime raskauden sokeriseurantakin pistää automaattisesti kokeisiin myöskin.
tunnin arvosi oli kyllä aika matalan oloinen, mutta ilmeisesti elimistösi ei sokerilitkusta paljoa hätkähtänyt ja hyvä niin ei se diabetesmammojen elämä helppoa ole, kun jokaisesta suupalasta pitää olla vähän varpaillaan.. ja ruokavaliosta erittäin tarkka.
Pippuri89 itsellä on myöskin tullut jarrutusvaihe päälle, ei kiinnostaisi kertoa vauvasta kellekkään, eikä selitellä mitään. muutamille hyville ystäville olen asukkaasta kertonut, ja heidän kanssaan en ole moksiskaan jos asia tulee puheeksi. viimeksi neuvolan odotushuoneessa välttelin koko aihetta, ja kielsin odottavani vaikka asiaa oikeen erikseen kahteen otteeseen tiedusteltiinkin. ei vaan huvita. omille vanhemmille sanoin, mitä oli pakko kun utelivat jatkuvasta labrassa, lääkärissä tai neuvolassa käymisestä (kaikki kun tietenkin osuivat mahdollisimman peräkkäin ja lastenvahtia tarvittiin pojille kotiin) mutta sanoin etten ole oikeen innostunut keskustelemaan koko asiasta. miehen vanhemmille ei olla edes kerrottu, vaikka anoppi kyllä semmonen meedio onkin että asian varmasti jo tietää. on tuumannut edellisistäkin odotuksista, että "tiesin tai arvasin jo viime kerralla kun kävitte kylässä." joten mitäpä sitä sitten huutelemaan, kun on varmaan nähnyt kristallipallostaan jo tämänkin tulokkaan yhtä siskoani lukuunottamatta emme myöskään ole kummankaan sisaruksille kertoneet. ensin oli tarkoitus kertoa np-ultran jälkeen, mutta kun aika tuli, se ei tuntunutkaan hyvältä idealta (ultra oli yli 2viikkoa sitten) nyt odottelen uusimpien vasta-aineverikokeiden tuloksia, ne antavat vähän suuntaa ja tulevat torstaina, mutta ajatus tuntuu vieläkin epämiellyttävältä. mielessä kävi, että katsotaan kontrolliultran jälkeen, joka on 22.pvä eli reilun puolentoista viikon päästä. olen vain itsekseni pohdiskellut, että jos olo ei ole 22.pväkään sellainen, että asiasta voisi mainita, niin pitäisikö odotella rakenneultraan.. siihen olisi n. 6viikkoa. on kyllä mahdollista, että mahani paljastaa meiän salaisuuden ennen sitä, oma "rumpuni" on jo melko kookas näin kolmannelta odotukselta ja vatsani kasvaa vauhdilla, kun aiemmissa raskauksissa on todettu että kohtuni on normaalia suurempi ja kasvaa melko nopeasti niin, ettei sf-mittaa voida enää saada
jokainen odotus on henkilökohtainen asia, jos sinusta tuntuu, ettet halua asiaa vielä tuoda ilmi niin toppuuttele miestäsi ja kerro että haluat nauttia vielä suuresta salaisuudesta hetken yksin. kyllä tulevilla mummoilla ja papoilla on aikaa hössätä ja murehtia vauvasta. ja varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi, ei tulevien isovanhempien suut tunnu pysyvän kiinni ollenkaan vaan asiasta täytyy ilmoittaa kaikkialle. onhan se tietenkin titteli tulla isovanhemmaksi, ja iloinen asia mutta esim. täällä pienellä paikkakunnalla tälläinen asia levisi kuin kulovalkea ja puolituntemattomat onnittelivat tulevasta jälkikasvusta.
esikoisesta tieto vähän lipsahti aiemmin omille vanhemmilleni puolisakean naapurin ansiosta, mutta muille kerroimme np-ultran jälkeen. kakkosen aikaan kävimme np-ultrassa viikkoa ennen äitienpäivää, joten tein silloin ultrakuvasta äitienpäiväkortit mummoille. nyt kuitenkin koko asia ahdistaa vaikka ihanaa onkin ja ymmärrän kyllä, jos ei kertominen oikeen innosta. itselläni on mielestäni aika huono keskustelusuhde äitiini vaikka välimme ovat muuten lämpöiset, olen kyllä sosiaalinen ja pystyn ilmasemaan tuntemukseni mutta äidin kanssa en osaa vain keskustella omista henkilökohtaisista asioistani. itsekkään en ole keskustellut menkoista, seksistä tai oikeastaan edes parisuhteistani äidin kanssa sen pakollisen ilmoittamisen jälkeen. enemmän puhun siskoni kanssa sitten näistä henkilökohtaisuuksista, mutta tunnen pientä kateutta muutamia ystäviäni kohtaan, joilla on äitiensä kanssa esteetön keskusteluyhteys. anteeksi, tämä nyt poikkesi kyllä aiheestasi aika kauas, mutta jollain tavalla juontaa kertomisen vaikeutta.. mutta toki meni todella omanapaiseksi. tulethan kertomaan, mihin ratkaisuun päädyitte kertomisen suhteen? ja tietenkin miltä se asukas ultrassa näyttikään
heituska 14+2
itselläni on BMI reilusti päälle 30 joten sen takia katsottiin sokerit tässäkin odotuksessa, ja viime raskauden sokeriseurantakin pistää automaattisesti kokeisiin myöskin.
tunnin arvosi oli kyllä aika matalan oloinen, mutta ilmeisesti elimistösi ei sokerilitkusta paljoa hätkähtänyt ja hyvä niin
ei se diabetesmammojen elämä helppoa ole, kun jokaisesta suupalasta pitää olla vähän varpaillaan.. ja ruokavaliosta erittäin tarkka.Pippuri89 itsellä on myöskin tullut jarrutusvaihe päälle, ei kiinnostaisi kertoa vauvasta kellekkään, eikä selitellä mitään. muutamille hyville ystäville olen asukkaasta kertonut, ja heidän kanssaan en ole moksiskaan jos asia tulee puheeksi. viimeksi neuvolan odotushuoneessa välttelin koko aihetta, ja kielsin odottavani vaikka asiaa oikeen erikseen kahteen otteeseen tiedusteltiinkin. ei vaan huvita. omille vanhemmille sanoin, mitä oli pakko kun utelivat jatkuvasta labrassa, lääkärissä tai neuvolassa käymisestä (kaikki kun tietenkin osuivat mahdollisimman peräkkäin ja lastenvahtia tarvittiin pojille kotiin) mutta sanoin etten ole oikeen innostunut keskustelemaan koko asiasta. miehen vanhemmille ei olla edes kerrottu, vaikka anoppi kyllä semmonen meedio onkin että asian varmasti jo tietää. on tuumannut edellisistäkin odotuksista, että "tiesin tai arvasin jo viime kerralla kun kävitte kylässä." joten mitäpä sitä sitten huutelemaan, kun on varmaan nähnyt kristallipallostaan jo tämänkin tulokkaan
yhtä siskoani lukuunottamatta emme myöskään ole kummankaan sisaruksille kertoneet. ensin oli tarkoitus kertoa np-ultran jälkeen, mutta kun aika tuli, se ei tuntunutkaan hyvältä idealta (ultra oli yli 2viikkoa sitten) nyt odottelen uusimpien vasta-aineverikokeiden tuloksia, ne antavat vähän suuntaa ja tulevat torstaina, mutta ajatus tuntuu vieläkin epämiellyttävältä. mielessä kävi, että katsotaan kontrolliultran jälkeen, joka on 22.pvä eli reilun puolentoista viikon päästä. olen vain itsekseni pohdiskellut, että jos olo ei ole 22.pväkään sellainen, että asiasta voisi mainita, niin pitäisikö odotella rakenneultraan.. siihen olisi n. 6viikkoa. on kyllä mahdollista, että mahani paljastaa meiän salaisuuden ennen sitä, oma "rumpuni" on jo melko kookas näin kolmannelta odotukselta ja vatsani kasvaa vauhdilla, kun aiemmissa raskauksissa on todettu että kohtuni on normaalia suurempi ja kasvaa melko nopeasti niin, ettei sf-mittaa voida enää saada jokainen odotus on henkilökohtainen asia, jos sinusta tuntuu, ettet halua asiaa vielä tuoda ilmi niin toppuuttele miestäsi ja kerro että haluat nauttia vielä suuresta salaisuudesta hetken yksin. kyllä tulevilla mummoilla ja papoilla on aikaa hössätä ja murehtia vauvasta. ja varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi, ei tulevien isovanhempien suut tunnu pysyvän kiinni ollenkaan vaan asiasta täytyy ilmoittaa kaikkialle. onhan se tietenkin titteli tulla isovanhemmaksi, ja iloinen asia mutta esim. täällä pienellä paikkakunnalla tälläinen asia levisi kuin kulovalkea ja puolituntemattomat onnittelivat tulevasta jälkikasvusta.
esikoisesta tieto vähän lipsahti aiemmin omille vanhemmilleni puolisakean naapurin ansiosta, mutta muille kerroimme np-ultran jälkeen. kakkosen aikaan kävimme np-ultrassa viikkoa ennen äitienpäivää, joten tein silloin ultrakuvasta äitienpäiväkortit mummoille. nyt kuitenkin koko asia ahdistaa vaikka ihanaa onkin ja ymmärrän kyllä, jos ei kertominen oikeen innosta. itselläni on mielestäni aika huono keskustelusuhde äitiini vaikka välimme ovat muuten lämpöiset, olen kyllä sosiaalinen ja pystyn ilmasemaan tuntemukseni mutta äidin kanssa en osaa vain keskustella omista henkilökohtaisista asioistani. itsekkään en ole keskustellut menkoista, seksistä tai oikeastaan edes parisuhteistani äidin kanssa sen pakollisen ilmoittamisen jälkeen. enemmän puhun siskoni kanssa sitten näistä henkilökohtaisuuksista, mutta tunnen pientä kateutta muutamia ystäviäni kohtaan, joilla on äitiensä kanssa esteetön keskusteluyhteys. anteeksi, tämä nyt poikkesi kyllä aiheestasi aika kauas, mutta jollain tavalla juontaa kertomisen vaikeutta.. mutta toki meni todella omanapaiseksi. tulethan kertomaan, mihin ratkaisuun päädyitte kertomisen suhteen? ja tietenkin miltä se asukas ultrassa näyttikään
heituska 14+2
Heituska KIITOS! Toi sun teksti oli melkein kun mun suusta! Ainut, että minä periaatteessa haluan kertoa, mutta silti se on vaikeaa.. Huhhuh, ihan omituista. Minä olen meidän perheen nuorin ja nyt saan siis ensimmäisenä lapsen.. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että minä meistä ekana perustan perheen, äiti on saanut mun veljen jo 18 vuotiaana, eli oon kuitenkin muutaman vuoden vanhempi kuin äitini, lapsen saadessani.. Ääh, musta ois ihana, jos perhe no tietäis, joku ois kertonu niille salaa, tai jotain.. ettei ite tartteis sitä kertoo! Miten tällanen ihana ja ilonen asia voi olla näin vaikeeta!?! Plääh
No, nyt odotan ja jänskätän sitä ultraa.. Jos kaikki on hyvin, kerrotaan. Jos jokin on vinossa, täytyy asiat miettiä uudestaan. Tulen sitten iltasella kertomaan asioista.
Pippuri ja Tiuku 12+4
No, nyt odotan ja jänskätän sitä ultraa.. Jos kaikki on hyvin, kerrotaan. Jos jokin on vinossa, täytyy asiat miettiä uudestaan. Tulen sitten iltasella kertomaan asioista.
Pippuri ja Tiuku 12+4
täällä ollaan flunssan kourissa. en edes mennyt töihin ku olo sen verran surkee ollu.. onko muille tullu sellastta aamu "ahistusta" siis et henkee ahistaa ku vähä jotain tekee vaik pungertaa muksuillöe vaatteita päälle. tuskan hiki nousee pintaan ja pyörryttää. sokruja olen tuolla vanhalla mittarilla mittaillu eikä ne aamusin ole mitenkään poikkeavat ku mietin josko tämä siitä johtuu...
eilen ja tänään pitänyt yökkäillä pöntöllä ahistuksen seurauksena:headwall:
viikonloppuna pongasin pinet potkut:heart:
niistä tyttö ja poikaoloista... en ole ikinä saanut niin hirveitä "itku-potku-raivareita" ku tässä raskaudessa, viime viikolla ratkesin itkemään prisman vaippaosastolla
ihan uskomattomia mielialan heittelyjä. ei aijemmin ku poikia olen odottanut niin ole ollut vastaavaa, saa nähä joko se tyttö äitin mielialoja sotkee
no mut nyt laittamaan koululaiset matkaan!
kirpakkaa syyspäivää toivotttelee mar-i rv 14+2
eilen ja tänään pitänyt yökkäillä pöntöllä ahistuksen seurauksena:headwall:
viikonloppuna pongasin pinet potkut:heart:
niistä tyttö ja poikaoloista... en ole ikinä saanut niin hirveitä "itku-potku-raivareita" ku tässä raskaudessa, viime viikolla ratkesin itkemään prisman vaippaosastolla
ihan uskomattomia mielialan heittelyjä. ei aijemmin ku poikia olen odottanut niin ole ollut vastaavaa, saa nähä joko se tyttö äitin mielialoja sotkee
no mut nyt laittamaan koululaiset matkaan!
kirpakkaa syyspäivää toivotttelee mar-i rv 14+2
Morjensta kaikki!
APUA, klo 10 ois synnärillä np-ultra, eli vajaan parin tunnin päästä..pelottaa ja jännittää! Voi että toivon niin kovasti kaiken olevan hyvin!
Nyt ei kykene enempiä kuulumisia ees kertomaan, on niin jännät paikat ettei malta mihinkään muuhun keskittyä..pitänee tulla sitten päivemmällä kertomaan enempi
APUA, klo 10 ois synnärillä np-ultra, eli vajaan parin tunnin päästä..pelottaa ja jännittää! Voi että toivon niin kovasti kaiken olevan hyvin!
Nyt ei kykene enempiä kuulumisia ees kertomaan, on niin jännät paikat ettei malta mihinkään muuhun keskittyä..pitänee tulla sitten päivemmällä kertomaan enempi
Moi pitkästä aikaa!
Tänään myöskin np-ultra ja jännittää niin pirusti. Mulla piti olla ultra jo viime viikolla, mutta mies oli työmatkalla, joten jouduttiin siirtämään. Jos kaikki on hyvin, kerrotaan esikoiselle, isovanhemmille jne. Mä haluaisin kovasti lykätä kertomista. Ekalla kerralla kertominen ei mennyt ihan putkeen. Anoppi sanoi, ettei onnittele, koska 12 viikkoa ei ollut tullut täyteen. Laski silloin fiiliksiä. Mutta pakko kertoa. Mun äiti tuossa jo viime viikonloppua kysyi, että enkö ole käynyt enää jumpassa, kun näytän saaneen lisää painoa. Oikeesti sain taas ekassa neuvolassa vähän noottia, kun paino ei ollut noussut, vaan laskenut. Mutta niin se oli esikoisenkin kanssa.
Meillä esikoinen on jo 6 eli ikäeroa tulee paljon. Halusin tässä välillä luoda uraa, opiskella jne.
Paha olo jatkuu edelleen. Hajut tekee pahaa ja ajatus pahasta hajusta (esim. jos näen lattialla likaisen sukan, voin pahoin ennen kuin edes olen lähellä sitä). Eikä tämä pahaolo ole riippuvaista syömisestä tai syömättömyydestä.
Olen yrittänyt liikkua, kävellä reippaasti jne., mutta tässä raskaudessa jo nyt heti alussa masu kapinoi heti ja sitä vihloo, jos vähänkin menen reippaammin. Yritän kuitenkin pitää kuntoa yllä.
Chili ja Frendi rv 12+2
Tänään myöskin np-ultra ja jännittää niin pirusti. Mulla piti olla ultra jo viime viikolla, mutta mies oli työmatkalla, joten jouduttiin siirtämään. Jos kaikki on hyvin, kerrotaan esikoiselle, isovanhemmille jne. Mä haluaisin kovasti lykätä kertomista. Ekalla kerralla kertominen ei mennyt ihan putkeen. Anoppi sanoi, ettei onnittele, koska 12 viikkoa ei ollut tullut täyteen. Laski silloin fiiliksiä. Mutta pakko kertoa. Mun äiti tuossa jo viime viikonloppua kysyi, että enkö ole käynyt enää jumpassa, kun näytän saaneen lisää painoa.
Oikeesti sain taas ekassa neuvolassa vähän noottia, kun paino ei ollut noussut, vaan laskenut. Mutta niin se oli esikoisenkin kanssa.Meillä esikoinen on jo 6 eli ikäeroa tulee paljon. Halusin tässä välillä luoda uraa, opiskella jne.
Paha olo jatkuu edelleen. Hajut tekee pahaa ja ajatus pahasta hajusta (esim. jos näen lattialla likaisen sukan, voin pahoin ennen kuin edes olen lähellä sitä).
Eikä tämä pahaolo ole riippuvaista syömisestä tai syömättömyydestä.Olen yrittänyt liikkua, kävellä reippaasti jne., mutta tässä raskaudessa jo nyt heti alussa masu kapinoi heti ja sitä vihloo, jos vähänkin menen reippaammin. Yritän kuitenkin pitää kuntoa yllä.
Chili ja Frendi rv 12+2