ViVa minäkin olen jo käynyt sokerirasituksessa, kävin aika aikaisin viikkoja taisi olla 10+2 tai 3. omat arvoni olivat paasto: 5.1, 1h 6.5 ja 2h 5,4. ei mainittavaa. kakkosta odottaessani paasto arvo oli 5.7 ja raja-arvoko oli nyt 5.5 joten sain silloin mittarin
Tikkipään tavoin. sokereita piti mittailla omitoimisesti, ja niissä ei sen kummemmin ollut mainittavaa. kerran taisin oikein mässäillä ni sain korkeampia sokereita
itselläni on BMI reilusti päälle 30 joten sen takia katsottiin sokerit tässäkin odotuksessa, ja viime raskauden sokeriseurantakin pistää automaattisesti kokeisiin myöskin.
tunnin arvosi oli kyllä aika matalan oloinen, mutta ilmeisesti elimistösi ei sokerilitkusta paljoa hätkähtänyt ja hyvä niin
ei se diabetesmammojen elämä helppoa ole, kun jokaisesta suupalasta pitää olla vähän varpaillaan.. ja ruokavaliosta erittäin tarkka.
Pippuri89 itsellä on myöskin tullut jarrutusvaihe päälle, ei kiinnostaisi kertoa vauvasta kellekkään, eikä selitellä mitään. muutamille hyville ystäville olen asukkaasta kertonut, ja heidän kanssaan en ole moksiskaan jos asia tulee puheeksi. viimeksi neuvolan odotushuoneessa välttelin koko aihetta, ja kielsin odottavani vaikka asiaa oikeen erikseen kahteen otteeseen tiedusteltiinkin. ei vaan huvita. omille vanhemmille sanoin, mitä oli pakko kun utelivat jatkuvasta labrassa, lääkärissä tai neuvolassa käymisestä (kaikki kun tietenkin osuivat mahdollisimman peräkkäin ja lastenvahtia tarvittiin pojille kotiin) mutta sanoin etten ole oikeen innostunut keskustelemaan koko asiasta. miehen vanhemmille ei olla edes kerrottu, vaikka anoppi kyllä semmonen meedio onkin että asian varmasti jo tietää. on tuumannut edellisistäkin odotuksista, että "tiesin tai arvasin jo viime kerralla kun kävitte kylässä." joten mitäpä sitä sitten huutelemaan, kun on varmaan nähnyt kristallipallostaan jo tämänkin tulokkaan
yhtä siskoani lukuunottamatta emme myöskään ole kummankaan sisaruksille kertoneet. ensin oli tarkoitus kertoa np-ultran jälkeen, mutta kun aika tuli, se ei tuntunutkaan hyvältä idealta (ultra oli yli 2viikkoa sitten) nyt odottelen uusimpien vasta-aineverikokeiden tuloksia, ne antavat vähän suuntaa ja tulevat torstaina, mutta ajatus tuntuu vieläkin epämiellyttävältä. mielessä kävi, että katsotaan kontrolliultran jälkeen, joka on 22.pvä eli reilun puolentoista viikon päästä. olen vain itsekseni pohdiskellut, että jos olo ei ole 22.pväkään sellainen, että asiasta voisi mainita, niin pitäisikö odotella rakenneultraan.. siihen olisi n. 6viikkoa. on kyllä mahdollista, että mahani paljastaa meiän salaisuuden ennen sitä, oma "rumpuni" on jo melko kookas näin kolmannelta odotukselta ja vatsani kasvaa vauhdilla, kun aiemmissa raskauksissa on todettu että kohtuni on normaalia suurempi ja kasvaa melko nopeasti niin, ettei sf-mittaa voida enää saada
jokainen odotus on henkilökohtainen asia, jos sinusta tuntuu, ettet halua asiaa vielä tuoda ilmi niin toppuuttele miestäsi ja kerro että haluat nauttia vielä suuresta salaisuudesta hetken yksin. kyllä tulevilla mummoilla ja papoilla on aikaa hössätä ja murehtia vauvasta. ja varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi, ei tulevien isovanhempien suut tunnu pysyvän kiinni ollenkaan vaan asiasta täytyy ilmoittaa kaikkialle. onhan se tietenkin titteli tulla isovanhemmaksi, ja iloinen asia mutta esim. täällä pienellä paikkakunnalla tälläinen asia levisi kuin kulovalkea ja puolituntemattomat onnittelivat tulevasta jälkikasvusta.
esikoisesta tieto vähän lipsahti aiemmin omille vanhemmilleni puolisakean naapurin ansiosta, mutta muille kerroimme np-ultran jälkeen. kakkosen aikaan kävimme np-ultrassa viikkoa ennen äitienpäivää, joten tein silloin ultrakuvasta äitienpäiväkortit mummoille. nyt kuitenkin koko asia ahdistaa vaikka ihanaa onkin ja ymmärrän kyllä, jos ei kertominen oikeen innosta. itselläni on mielestäni aika huono keskustelusuhde äitiini vaikka välimme ovat muuten lämpöiset, olen kyllä sosiaalinen ja pystyn ilmasemaan tuntemukseni mutta äidin kanssa en osaa vain keskustella omista henkilökohtaisista asioistani. itsekkään en ole keskustellut menkoista, seksistä tai oikeastaan edes parisuhteistani äidin kanssa sen pakollisen ilmoittamisen jälkeen. enemmän puhun siskoni kanssa sitten näistä henkilökohtaisuuksista, mutta tunnen pientä kateutta muutamia ystäviäni kohtaan, joilla on äitiensä kanssa esteetön keskusteluyhteys. anteeksi, tämä nyt poikkesi kyllä aiheestasi aika kauas, mutta jollain tavalla juontaa kertomisen vaikeutta.. mutta toki meni todella omanapaiseksi. tulethan kertomaan, mihin ratkaisuun päädyitte kertomisen suhteen? ja tietenkin miltä se asukas ultrassa näyttikään
heituska 14+2