***HUHTIKUISET Syyskuuhun***

Mun puolesta saa kertoo ei niin hyviäkin synnytyskertomuksia, en mä ainakaan vielä synnytystä pelkää tai siitä stressaa.

10+2

 

itse olen lukenut kaikenlaisia kertomuksia ja eilen äiti ja sisko sanoivat et mun ei oo varmaa hyvä kattoo synnytysohjelmia jenkkilästä/ kanadasta. Onneks ei varmaan suomessa homma ole siinä mallissa että puolet osaston kätilöistä on tv-ruudussa+ huoneessa on pari lääkäriä + puoli sukua tyyliin vielä kummin kaimoineen eikä usein kyseessä ole minkäänlainen riskisynnytys. Voisin kysyä että miten paljon jo synnyttäneillä on ollut hoitohenkilökuntaa huoneessa?

 

Mulla oli yks kätilö huoneessa ja sitten kun vauva on syntymässä, eli ponnistusvaiheessa tuli toinen kätilö mukaan. Muuten siellä oltiin vaan mä ja mies. Enkä kyllä sinne enempää porukkaa haluiskaan.

Tosin, jos mies on reissussa (ajaa rekkaa) niin mun paras ystävä ja vauvan tuleva kummitäti tulee mun mukaan synnytykseen jos sattuu olemaan liian kaukana mies, ettei ehdi mukaan. Muuten mennään miehen kanssa kaksistaan.

Sit on kyselty et mistä päin ollaan, ni mä asun iissä, oulun lähellä.

Tänään on ollu tosi hyvä päivä (*koputtaa puuta*), aamulla meinasin vain oksentaa mutta sen jälkeen on ollu tosi hyvä olo. Käytiin jopa pizza raxissa kun oltiin oulussa. NAM!
Sen jälkeen tuli vähän ällö olo, mut johtu varmasti vaan siitä, et söin niin paljon. Mutta tää väsymys....Mä oisin jo valmista kamaa....

buam

 

Jaahas, täällä on juteltu synnytyksestä.

Mulle siitä jäi oikeen positiivinen kuva!
Esikoisen synnytys kesti 23h, mutta aika ei tuntunut niin pitkältä. Hengittelin ilokaasua keinutuolissa, juttelin miehen kanssa.
Tottakai kipu oli hirveää, varsinkin avautumisen loppuvaiheessa jolloin supistuksilla ei tuntunut olevan väliä ollenkaan. Tuossa vaiheessa sain kuitenkin epiduraalin, joka auttoi hyvin. Kohta rupeskin ponnistuttamaan.
Siinä vaiheessa en tuntenut juurikaan kipua, valtavaa paineen tunnetta vaan.. kovaa kipua tunsin vasta siinä vaiheessa kun vauvan pää oli tullut ulos ja oli puskettava esiin vielä hartiat. Hartioiden jälkeen vauva sujahtikin ulos nopeasti ja tuska loppui siihen. Ponnistusvaihe tais kestää jotain 20 min.
Tikkejä laitettiin käsittääkseni ihan reilusti, määrää eivät suostuneet sanomaan. Samoin eppari tehtiin.

Rapunen Henkilökunnasta huoneessa, meillä oli pääasiassa yks kätilö, mitä nyt välillä joku muukin saatto piipahtaa. Sit lääkäri kävi ja lopussa (kun vauva oli syntynyt) oli kaks kätilöä + yks gynekologi tikkaamassa alapäätä. Ihan rauhassa saatiin olla ja tukea sai tarvittaessa. Tosi positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.

syysmama & muru rv 13+0 POKS! (Taas, kyllä aika menee nopeasti) :heart:

 

Rapunen avautumisvaiheessa salissa kävi vointia seuraamassa yksi kätilö. Vuoro vaihtui ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaiheessa salissa oli kaksi hoitamassa synnytystä ja yksi kirjaamassa koneelle tietoja. Kiirettä ei ollut sinä yönä, joten kolme ehti olla paikalla.

Täällä nautittu oikein mojovasta iltapahoinvoinnista. :x Takaisin vaakatasoon.

Donu

 

Juu, ilman muuta ketään ei ollut tarkoitus pelästyttää synnytyskertomuksella :attn: Rankka se kohdallani oli, mutta suurinosa tuttavistani taas on kokenut aivan ihanan ja helpon synnytyksen. -ja milloin vain olisin tuon ihanan pikkumiehen vuoksi sen saman kokemaan uudelleen!

Toivotaan nimimerkille: en tiedä myös että olisiko ollut mahdollista avautumisvaiheessa saada mitään niitä kipupiikkejä ihmeellisempää avustusta, ihmettelen itse, kun moni on kertonut saaneensa ilokaasua avautumisvaiheessa jo.. Minulle sitä koko härveliä ei edes näytetty tahi ehotettukaan koko aikana, ei osastolla eikä salissa, enkä sitä itse siinä tohinassa enää muistanut vaatiakaan kun keskityin repimään lähinnä rappauksia irti taysin synnytysvastaanoton seinistä... Ja siksi toiseksi, eikai se potilaan tehtäväkään ole itse ehdotella?

Minä kans menen seuraavaan synnytykseen kuitenkin pelkopolin kautta ja ehkä eniten nuiden (kolmannen asteen) repeämien vuoksi. Pelottaa hieman, miten tuo arpikudos siinä menossa antaa myöden..

Niin joo, vielä se seikka synnytysreissusta, että henkilökuntaa tupsahti meille salin täydeltä siinä vaiheessa kun ultralaite asennon tarkistusta varten ja imukuppi haettiin. Mutta eipä se siinä tilanteessa enää mihinkään hetkauttanut. Sanoin heipat kaikille ja totesin olevani turkasen väsynyt Ja kaikki ne oli tosi ihania ja mukavia. Se oli sinänsä hauskaa kun synnytyksen jälkeen kaikilta niiltä lääkäreiltä ja kätilöiltä tuli oma kirjallinen selonteko synnytyksen kulusta (salin osalta). On sitten mustaa valkoisella vaikka miltä kannalta katsottuna .

 

Minulla esikoinen käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi ehkä noin 38+5 mutta syntymää saimme odottaa 39+3 saakka. Kivuliaita supistuksia ei tullut kuin kaksi tuntia ennen syntymää, joten tuo odotus ei ollut kivuliasta mutta hermoja raastavaa. Kun sitten lähti syntymään, se oli nopeaa ohi ja epiduraalin ja pienen epparin avuilla selvisin siitä hyvin, tuntui että hyvin meni, ei traumoja. Muutama ponnistus, ei kovin kivuliaita. Suurin kipu oli avautumisvaiheessa.
Toinen syntyi itsestään, kivuliaat supparit alkoi kuudelta aamulla, sairaalassa oltiin kahdeksalta ja syntyi kymmeneltä. Sain suihkun lisäksi spinaalipuudutuksen, mikä teki jaloista täysin tunnottomat enkä tuntenut ponnistusta tippaakaan! Yhdellä ponnistuksella tuli, alkoi ihan naurattamaan sillä hetkellä kun niin helpolla meni. Tässäkin siis suurimmat kivut tuntui avautumisvaiheessa, johon onneksi tällä kertaa hoksasin pyytää miestä hieromaan alaselkää - suuri helpotus verrattuna eka synnytykseen jolloin hän ei hieronut.

Kaksi synnytystä kun on mennyt helpolla, "odotan" kolmannenkin sujuvan hyvin ja tulee varmaan iso järkytys jos se onkin pitkä ja vaikea. Toivotaan parasta...

Meillä henkilökuntaa ei ollut liikaa, nollasta ehkä kolmeen kerrallaan.

Nyt rv taitaa olla 12.

 

Juu kyllä jäi mullakin nuo synnytysjutut tässä vaiheessa vielä lukematta, yhen luin ja alko oksettaa mää oon tämmönen (kätilöt sarjaa seurasin kovalla mielenkiinnolla vielä joku kuukausi sitten...)

Ultrassa kävin ja kaikki oli hyvin, ihan hyvillä mielin nyt. Tuhrua ei juuri tule ollenkaan, jes.
Nyt odottelen 13.10, olisi silloin niskapoimu-ultra oyssissa. Laskettuaika varmaan siirtyy ku mun kierto on pitempi mitä neuvolan laskurien mukaan, joten palataan muutamia päiviä taakse päin eli nyt 9+3.(taas )

 

Uudet ultrakuvat
http://www.aijaa.com/v.php?i=4942763.jpg

 

Huomasin vähän aikaa sitten äitipolin papereista, että eka synnytykseni eksto oli 18h ja toinen 14h. Ainakin toista olisin luullut lyhemmäksi. Muistot eivät ole ollenkaan kamalat, vaikka tiedän, että ajatuksia "ei tämä mahu täältä, se vaan ei tule" jne kyllä kerkisin ajatella. Just ekan ponnistusvaiheessa, toisen paikalla olin jo fiksumpi ja hoksasin, että kipu loppuu, kun ponnistan lapsen ulos, joten ponnistin ihan raivolla.

Oikeastaan on synnyttäminen ihanaa, aiva mielettömän hieno kokemus! En ikinä vaihtaisi sitä sektioon. Tuo kipu, joka on kuitenkin vaan rajallinen määrä tunteja (korkeintaan vuorokausi-puolitoista, mutta tuskin kukaan nykyään kehityneissä maissa niin pitkään ilman kipulääkettä synnyttää), se on paaaaljon helpompi verrattuna esim. kuukausi-pari kestävään jatkuvaan pahoinvointiin ja yökäilyyn, joka tuntuu oikeasti loputtomalle. Ainakin kahdesta ekasta on mulla pahoinvoinista paljon kauhemmat muistot kuin synnytyksestä. Enkä ollut noissa ekoissa läheskään yhtä huonovointinen kuin nyt olen ollut.

Haluaisin tällä kerta kokeilla synnytystä ilman epiduraalia/spinaalia, molemmista jäi vähän harmittamaan, että en jaksanut. Olen ollut paikalla, kun siskoni synnytti 4300g painavan lapsensa (esikoisensa) ilman mitään kivunlievitystä ja melkein ilman repeämiä, hän vaan oli päättänyt, että niin sen pitää mennä. Haluaisin vaikka tän kolmosen paikalla yhtä upean kokemuksen. Siihen pitäisi kuitenkin jo raskauden aikana asennoitua ja ehkä myös opetella rentoutumista ja hengittämstä jne.
Mutta olisin toki tyytyväinen joka tapauksessa, jos tämä vaan menee loppuun asti ja saisin täysiaikaisen terven lapsen, olkoon sitten vaikka sektiolla (molemmat edelliset ovat lastenteholla olleet, kakkonen keskosena, joten ihana olisi olla vaan normaalilla lapsivuodeosastolla lapsen kanssa pari päivä ja mennä aivan normaalisti kotiin...).

Kello on hirveän paljon ja huomiseksi pitää tehdä yksi esittelmä joka on vasta alkutekijöissä , vasta muutama dia powerPointissa, enkä millään jaksaisi, ja herätys on jo reilun 5 tunnin päästä. Kauheta, kun on niin väsy! Ja nyt tuhlan uniaikaani tässä vanhoissa synnytysajatuksissa! :/

Mirabel 14+0 POKS! Kello yli puolen yön, eli juuri olen poksunut! :heart:

 

Piipa75 Jep, vastattu on. Mulla oli tänään (tai siis eilen ku kellohan on yli puolen yön) päivällä ihan samanlaisia kipuja oikeassa nivusessa ja reidessä. Enemmän kuitenki nivusessa. Ilmeisesti täällä oli muitakin, joilla samaa.

Valkovuodosta mulla kans tuntuu kokoajan housut kosteilta. En kuitenkaan oo ollu huolissaan, ku se on ihan normaalin väristä ja hajusta. (sori yks.koht.)

Paikkakunnasta Oulusta oon, aikalailla keskustassa asutaan

Synnytyksestä vielä: skippailin tosiaan nuo teän tarinat kokonaan. Muuten ne saa vauvan ottaa nukutuksessa pois, ku viimesetkin rohkeuden rippeet murenee Toki niitä saa kertoa, mutta mä ainaki suosiolla rullaan niiden ohi. Ootteko kaikki sitä mieltä, et haluatte kumppanin sinne paikalle? Mä suhtaudun vähän ristiriitasesti tuohon. Toisaalta ymmärrän, miksi mies haluaa tulla, mutta en oo varma haluanko ite sitä sinne. Vaikea selittää. Ja saattaa olla, että mies ei edes ehdi, sillä hän saattaa joutua lähtemään joksikin aikaa Tampereelle töiden puolesta, eikä olla vielä päätetty lähdenkö mukaan vai en. Pysyvästä muutosta ei kuitenkaan olisi kyse vaan vain noin vuoden hommasta. Näkee varmaan vuoden vaihteessa, et miten käy.

Niin toivoisin miten sulla nt-ultra OYS:ssa? Mulle sanottiin, ettei siellä tehdä enää 5.10 eteenpäin vaan kaikki Oulun alueeseen kuuluvat menevät Maikkulaan ultraan..

on: Olossa ei edelleenkään oikeen mitään raportoitavaa. Tissikipua ei ole oikeastaan ollenkaan, hieman arat ehkä ovat. Mies tosin sanoo niiden kasvaneen Väsyttää vaan niin hirveesti. Onneksi kohta on viikonloppu, niin saa nukkua Rv nyt 9+1.

Hyvää viikonloppua kaikille :wave:

 

Huomenta!

Mulla on nyt sitten massu pompannu esiin. Mieskin tuumasi eilen, että eipä tätä enää pitkään salata, kun tuo näkyy jo. Ja jos mun mieskin sen huomaa ni....Se on sellanen vähän, et mä kun tuumasin sillon ihan alussa, jo ennen ku olin testannu edes, et mun rinnat tuntuu eriltä ja se siihen tuumas, et samathan noi on ku ennenkin. Parisen viikkoa sillä meni enneko se huomas et ne on kasvanee...=)
Mut siis joo, ihan selkeesti masu on kasvanu, ja näyttää isommalta kun noi läskit on sitten pukkaantunu ylemmäs ja näyttää siltä niinku oisin jossain puolessa välissä...Ainakin mitä esikoiselta oli.
Mutta kyllä sen jo tuntee itsekkin, sellanen paino on edelleen kohdun kohdalla koko ajan. oli sitten makuulteen tahi pystyssä.
Positiivistahan se vain on =)
Vielä maanantaihin odottelua, sit pääsee sinne neuvolaan, vihdoinkin!!!!Harmittaa niin vietävästi et ku tietää et se ois ollu tänään, parin tunnin päästä....

Mut eipä se taas auta, taas poikaa herättään ja laittaa se koulutielle vielä tän päivän ajan, sit taas ens viikolla asettuu senkin elämä normaaliksi ja päiväkoti arki alkaa...(se on siis tutkimusjaksolla ollu, et saadaan käsitys ens vuoden koulupaikasta)

buam 9+2

 

HaP Mä en oo Oululainen vaan tästä 100km päästä ja meidän kaupunki maksaa sen tutkimuksen sinne oyssiin jos siellä haluaa käydä, et oisko toi sitte ku ei ole Oululainen emmä tiiä

 

HaP - itse haluan kyllä miehen mukaan synnytykseen. Näen että se on miehen oikeus isänä. Isä on jäänyt raskausaikana ikäänkuin sivusta seuraajaksi sillä naisen sisällä se pieni kasvaa ja nainen kokee fyysiset muutokset. Se on aivan valtava kokemus miehelle joten siinä mielessä suosittelen että mietit vielä (niinkuin varmaan teetkin). Meillä ainakin se on ollut ihana yhteinen muisto johon palataan aika ajoin :heart:

 

Huomenta! Täällä itse jo hereillä, tyttö vielä nukkuu.

HaP Mulle oli itsestään selvää että mies tulee mukaan. Ymmärrän toki tilanteen, jos mies on töissä tms. ettei pääse, ja silloin oma äiti, kaveri tai muu tulee tsemppaamaan. Mutta kyllä oma mies siinä vieressä tukemassa oli ihan ehdoton mulle! Ja tuo lapsen syntymä on niin iso asia, että kyllä sen haluaa jakaa sen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa. Mun mielestä lapsen isällä on oikeus olla mukana synnytyksessä. Asiahan kuuluu hänelle yhtä lailla ku äidille.
Mutta toki kukin tavallaan, ketään en tuomitse!

Tänään ois tiedossa kauppa- ja kirpparikierrosta. Mukavaa. Ulkona hyvä ilma, sininen taivas ja aurinko paistaa! Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

syysmama rv 13+1

 

Se olis perjantai!

Mä haluan ehdottomasti miehen mukaan synnytykseen ja haluaapa tuo itsekin tulla. Yhteistä lastahan tässä odotellaan. =) Mun edellisessä odotuspinossa oli nainen, joka ei päästänyt miestään mukaan edes ultraan, outoa. :/

Empuuu ja Tirppana rv10+3 :heart:

 

Rapunen Jos kaikki menee niin kuin kuuluukin, huoneessa on avautumisvaiheessa sinä ja sun tukihenkilö, kätilö käy aina välillä katsomassa miten voit. Ponnistusvaiheessa tuo kätilö on paikalla koko ajan ja toinen kätilö tulee kun pää alkaa tosiaan syntyä. Lääkäri tulee paikalle jos esim. tarvitaan imukuppia tai kun tulee tarve kipulääkkeelle.

Puliina Ilokaasu löytyy tietääkseni vaan salista, tosin täälläkään ei edes ihan joka salista... Eikä se juu ole potilaan asia joutua ehdottelemaan. Tunnen muutaman kätilön ja kuulemma valitettavan monet on kuitenkin semmoisia, jotka ei kummemmin ehdottele mitään, käy vaan kysymässä mitä kuuluu ja tarviitko lääkettä, eikä välttämättä osaa ottaa huomioon ettei kaikki osaa vaatia tai tiedä noista "lievemmistä"...

 

Tuolla on muuten perustettu jo pino kesäkuisille 2010. Ihanaa, kun aika kuluu. :heart:

 

Soitin aamulla sinne Teratologiseen palveluun: suosittelevat sikainfluenssa rokotetta. On heidän mukaan turvallinen ja kun kuitenkin ollaan jo toisella kolmanneksella ei epämuodostumia tule.
Olen siis kallistumassa rokotteen ottamiseen.

Synnytyksestä vielä. Esikoisen synnytys kesti 10,5tuntia kakkosen 10t ja kolmosen vajaa 5t. Esikoinen punnattiin ulos 7minuutissa, kakkonen vartissa ja kolmosta 21min.
Esikoisen ponnistamisen aika on sinänsä hassu, mies kysyi kätilöltä kauanko siinä menee kätilö totesi että ensisynnyttäjällä 5min-tunti. Mies tokasi että me otetaan sitten se 5min, pieniä paineita siis asetettiin mulle.
Kakkonen tuli käsi poskella ja kolmannen kohdalla ponnistusasento oli mulle aluksi ihan väärä.

Joka ei halua spinaalia tai epiduraalia niin suosittelen sitä kohdunkaulanpuudutetta, meillä sitä kuulmemma käytetään tosi paljon uudelleensynnyttäjillä. Auttaa avautumaan paljon nopeammin.

Mulla synnytykset on mennyt kyllä hienosti, ei mitään "ongelmia" tai "draamaa", lähes oppikirjamaisesti jopa. Ehkä mut on luotu synnyttämään :saint:

Synnytykseen toivon että mies pääsee mukaan, mutta jos ei lapsenvahtia saada ajoissa niin sittenhän se ei onnistu. Ei noita kolmea oikein viittisi ottaa mukaankaan.
Kakkonen kun syntyi äitini oleili valmiustilassa meillä 2viikkoa! Kun ajattelin että hänkin syntyy ennen la:ta (väärin) joten silloin mies pääsi mukaan.
Kolmannen kohdalla mies oli aamulla lähdössä Ouluun työreissulle pariksi päiväksi, mutta joutuikin perumaan onneksi supistukset alkoi heti aamusta, ja osasin sanoa että nyt on menoa koska kaksi aikaisempaakin oli lähtenyt supistuksilla ja edenneet loppuun asti "kuin juna".
Saatiin kodinhoitaja aamusta ja hän hoiteli lapsia kun otin supistuksia vastaan. Kun hänen työvuoronsa päättyi lapset siirrettiin tutun perhepäivähoitajan hoviin illaksi.

Mutta jospa menisi syömään vähän aamupalaa kun jäi aamulla väliin

KiiajaVille 13+0

 

Huomasin just myös ton kesäkuisten pinon. Aika siis todellakin kuluu nopeasti. Mehän ollaan kohta vanhoja konkareita täällä .

Mies tulee mukaan synnytykseen ehdottomasti. Enkä usko, että sitä saisi pysymään poissa sieltä mistään hinnasta. Oli kuulemma niin hieno kokemus tuo esikoisen syntymä. Ja kyllä siitä rakkaasta ihmisestä siinä vieressä on oikeasti apua, vaikka ei mitään ihmetemppuja konkreettisesti pysty tekemään.

Ihanaa syksyistä viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille!

manteli ja Sulo 12+1

 

Synnytyksestä on juteltu. Mullakin jäi hyvä mieli vaikka kaikenlaista sattui. Mulla meni aamulla lapsivedet ja samalla tuli pientä veristä vuotoa. Oltiin sairaalassa noin puoli kymmeneltä aamulla ja tyttö syntyi kymmeneltä illalla. Olin haaveillut altaan käytöstä, mutta kun lapsivedet meni, niin se haave jäi siihen. Mut vietiin saliin jo siinä klo: 11.00 ja laitettiin anturit kiinni ja valmisteltiin myös sektiopaperit, koska tuli vuotoa. Onneksi sektioon ei päädytty. Mun omat supistukset eivät riittäneet, joten iltapäivällä käynnistettiin sitten tipalla. Käynnistyksellä tulevat supistukset ovat kyllä rankkoja. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja piti oikeen suuttua, että sai tarvittavan agression ja vauvan ulos. Otin myös epiduraalin, koska olin aivan jumissa voimakkaista supistuksista ja en pystynyt rentoutumaan. Mentiin sitten vähän pitemmän kaavan kautta ja oltiin laitoksella 6 päivää. Vauva oli 4 päivää lastenosastolla tulehduksen ja keuhkojen toimimattomuuden takia. Oli kyllä mahtavaa kun saatin tyttö omaan huoneeseen ja pois lastenosastolta. Silti odotan synnytystä ja haluaisin kokeilla aquarakkuloita kivunlievityksenä. Meilläpäin ei muuten leikata välilihaa vaan ponnistusvaiheen aikana painellaan sitä kuumassa vedessä kostutetulla liinalla. Mulla ei revennyt oikeestaan yhtään. Vain kolme pinnallista tikkiä ja oisin voinut kävellä lastenosastolle synnytyksen jälkeen, mutta piti mennä rullatuolilla. Eli olin itse todella hyvässä kunnossa. Vauva vaan ei ollut. Mutta siitäkin selvittiin.

Sen antaisin vinkkinä, että ei kannata suunnitella synnytystä. Kannattaa tutustua eri kivunlievitysvaihtoehtoihin ja synnytystapoihin, mutta ei kannata päättää mitään valmiiksi, koska se ei välttämättä toteudu. Pitää sitten mennä vain tilanteen mukaan.

 

Minäkin hyppään suosiolla ylitse noita synnytyskertomuksia. Vaikka en nyt tiedä kauhistuttaako ne mua mitenkään, mutta ehkä en vaan halua silti lukea niitä, en vielä ole muutenkaan ajatellut koko synnytystä. Eiköhän se sitten joskus tule eteen. Toivottavasti.

Miehen kanssa ollaan sen verran keskusteltu ja kyllä haluan hänet sinne mukaan. Se nyt on välillä sanonut ettei ole yhtään varma haluaako se nähdä kun muhun sattuu. Sanoin siihen että mua todennäköisesti sattuu enemmän jos se ei ole siellä mukana. Eiköhän tuo kuitenkin siis lähde mukaan.

Paikkakunnasta Jyväskylässä asustellaan, tai nykyään entisen maalaiskunnan puolella.

).( Tänään ollut taas huomattavasti pahempi päivä tän etovuuden kannalta. Aamulla meinasin lähteä töistä jo pois kun koko ajan saa käydä syleskelemässä tuolla veskissä. Varsinaisesti ei nyt yökkäytä, mutta ei kaukana tunnu olevan. Koko ajan tulee sellaista lämmintä sylkeä suuhun jota on ikävä niellä takas. (Sori yksityiskohtainen kuvaus, yöks!)
Eilen jouduin lähtemään töistä vähän aikaisemmin kun en kestänyt enää etomista. Kotia pääsin ja kaikki taas pihalle.
Eikö tuo pahoinvointi vois oikeasti jo helpottaa??? Ärsyttävää kun ei jaksa mitään sitten kun alan yökkimään, makaan vaan sohvalla zombiena.
Ja sori tuostakin kun taas vaan valitan. Tää on välillä niin tätä.

Mutta onneks on viikonloppu. Mies tosin lähtee tänään valmistautumaan hirvijahtiin ja palaa vasta tiistai-iltana takaisin.

- Hapsiainen ja herne 13+2

 

Välilihan leikkaamisesta. Ei kai missään käsittääkseni tehdä välilihanleikkausta automaattisesti. Itsekin pyysin, ettei sitä tehtäisi, mutta passiivisen ja aktiivisen ponnistusvaiheen kestettyä lähes 3h kätilö vain sanoi, että hän kyllä muistaa toiveeni, mutta nyt on pakko tehdä näin. Ja minulle tehtiin siis siksi niin iso eppari, kun lääkäri oli just tulossa sen imukupin kanssa, kun vauvan sydänäänet laski liian alas. Ei siinä ollut vaihtoehtoja. Mut lisäksi tuli sit se emättimen repeämä, ei kiva.

Henkilökunnan määrästä. Avautumisvaiheessa mukava kätilö kävi aina välillä tsekkaamassa mun tilanteen. Sit ilmeisesti vauvan sydänäänet alkoi heittelehtiin, kun lääkärikin kävi puolen tunnin - tunnin välein tarkistamassa tilanteen. Mulla oli siis käynnistetty synnytys, mut lisäksi laitettiin vielä oksitosiinitippa hurjille lukemille synnytyssalissa ja tuntuikin, ettei supistuksilla ollut yhtään väliä. Ja itse asiassa, mulla on ne käyrät kotona (pyysin ne sairaalasta), niin siinä näkyy, että ehkä minuutti oli aina väliä supistusten välissä. Joku mainitsikin, että käynnistetyt synnytykset ovat yleensä rajumpia ja niin ainakin omalla kohdallani oli.

Oho, lähti juttu ohi henkilökunnan määrästä. Niin, sit passiivisen ponnistusvaiheen alkaessa vaihtui just työvuorot ja tuli tilalle kaksi kätilöä. Ne olivatkin sitten loppuun saakka ja aina välillä se lääkäri kävi tsekkaamassa. Sit siinä ihan lopussa oli just ovella lääkäri ja iso porukka henkilökuntaa tulossa imukupin kanssa, mut sitä ei sit onneksi tarvittu. Isot traumat mulle on kuitenkin jääneet, tosi isot, enkä todellakaan tiedä, pystynkö enää synnyttää alakautta.

Mä oon vähän samaa mieltä kuin joku muukin täällä, että jotkut on vaan luotuja synnyttämään ja toiset eivät. Mutta toisaalta, kyllä lääkärit osaavat yleensä jo etukäteen arvioida, mahtuuko lapsi tulemaan vai ei. Multakin kolme eri lääkäriä arvioi, että lapsi ei välttämättä mahdu tulemaan, mutta viimeinen MIESgyne sanoi, että "lähdetään nyt kuitenkin kokeilemaan alatiesynnytystä". Jos olisin tiennyt, mitä on odotettavissa, olisin sanonut, että kuule, puserra mies sinä vaan itse vauva ulos p***stäsi, niin katsotaan sitten, oletko vielä samaa mieltä...

Sori tämä purkaus, mut olen oikeasti näin jälkikäteen aika käärmeissäni tuolle mieslääkärille, joka tuon lopulta päätti. Ja minä kun halusin siinä vaiheessa luonnollista alatiesynnytystä, niin ei tullut mieleenkään vaatia sektiota, vaikka sitä oli tuon epäsuhdan vuoksi jo monet kerrat väläytelty.

Oma napa: rinnat kasvaa ihan hirveää vauhtia! En muista, että esikoiselta olisi kasvaneet vielä tässä vaiheessa. Huomasin just, ettei rintsikat peitä enää nännejäkään. :snotty: Muuten ei mitään uutta olotilassa.

Piipa rv 11+3

 

Mies tulee mukaan synnytykseen jos mahdollista. Esikoista odottaessa olin alkuun sitä mieltä, ettei miehellä siellä mitään tee. Olisin mielummin halunnut sinne naisen mukaan joka tietää mitä synnyttäminen on. Mutta mieli muuttui mahan kasvaessa ja onneksi mies tuli mukaan! Hän oli suuri tuki, turva ja apu.

Donu

 

Sapfo Ikävä kokemus kyllä ollut sulla tuo synnytys.. :| Toivottavasti tällä kertaa menee paremmin! =)

Synnytyksestä Mut kyllä yllätti toi oma synnytys ihan täysin. Me käytiin edellisenä päivänä (37+2) painoarviossa, jolloin olin jo sentin auki. Lääkäri kehotti pysyttelemään kotosalla, sillä lapsi voi syntyä tänään tai viikon päästä. Limatulppakin oli irronnut samaisena aamuna.
Yöllä sitten alkoi supparit ja me emmittiin miehen kanssa, et lähetäänköhän liian aikasin sairaalaan yms yms.. Suppareita tuli välillä jo jopa minuutin välein ja sit päätettiin vihdosta viimein lähtee. Vitsailinkin vielä kotona, että kun ensisynnyttäjillä kestää synnytys n. 14h niin tää on ehkä joskus päivällä sit pihalla Noh, toisin kävi. Päästiin sairaalaan ja olin jo 4cm auki, tunnin päästä mentiin saliin ja siitä tunti, niin olinkin jo kokonaan auki. Lääkäri käväs puhkaseen kalvot, että päästään ponnistaan ja sit 11minuutin ponnistuksen jälkeen meijän pikkuinen poika sieltä sitten syntyi =) :heart: Synnytys kesti siis kaikkiaan 7h joista 3 kerettiin oleen sairaalassa.
Sanottakoon vielä, että lääkäri teki aikas tarkan painoarvion, arvio heitti vaivaset 55g

Toivon että tääkin synnytys menee yhtä helposti, vaikka eihän sitä tiedä vaik seuraava oliskin sitten ihan eri luokkaa!

Rapunen Mulla oli vaan mies ja kätilö. Sit ponnistukseen tuli myös toinen kätilö mukaan. Suomessa ei mun tietääkseni saa olla koko sukua paikalla, niinkuin jenkkilässä Eikä täällä saa myöskään kuvata itse tapahtumaa, niinkun tuolta aitio paikalta, niinkuin usein noissa jenkkisarjoissa näkee, että ne kuvaa ihan kaiken! Ja en kyllä ite ees haluis kattoo sellasta sit jälkeenpäin

Mirabel Sama täällä; en kyllä vaihtais synnytystä sektioon! Kyl mun mielestä, jos ei sais kokee alatiesynnytystä niin jäis paljosta paitsi! Mutta kaikillahan ei oo sitä mahdollisuutta syystä tai toisesta..

HaP Kyllä mä ainakin haluan mieheni tälläkin kertaa mukaan synnytykseen. Olisko sulla sit tulossa miehes tilalle joku muu tukihenkilö?

).( Tänään oli sit se kauan odotettu neuvola! Nyt oon helpottunut ja onnellinen. Siellä se pieni höyryveturi jyskytti menemään, joten nyt tiedetään että vauva on matkassa mukana =) :heart:
Maanantaina pääsen sit ultraa varaileen, jee! =)
Pääsee taas lueskeleen noita kaikkia papereita mitä neuvolasta sia mukaansa.

Katyana & Väpä <3 10+1