Toivottavasti tulee hyviä uutisia lahjaksi!Mulla on pahin pahoinvointi jo helpottanut, mutta väsymys vaan yltyy. Esikoista odottaessa väsymys helpotti raskauden puolivälissä ja sen jälkeen oli ihanaa. Toivon, että tälläkin kertaa helpottaa jossain kohtaa. Tuntuu kuin olis jo 2 kuukautta ollut krapulaOnko kenelläkään vielä helpottanut pahoinvointi ja väsymys? Just tuossa heräsin taas töiden jälkeen 2 tunnin päikkäreiltä ja nukkumaan varmaan klo 21 että jaksaa herätä 6
Musta tuntuu, että nyt on alkanut vatsa oikeasti pullahtamaan. Lonkkaluiden välissä on ihan matala kova kohouma. Saisi kasvaa vähän nopeammin niin en näyttäisi vaan läskiltä
Miala 12+5
Mies ei myöskään oikein tajua tätä mun väsymystä. Olen kyllä sanonut että se on se vauva joka vie voimat. Kai se on vähän niin, että kun ei ole vatsaa näkyvissä jne. Ei sitä ymmärrä, että niin pieni voi viedä voimat niin tehokkaasti. Lopulta kysyi, että saako onnitella. Odotin isompaa hössötystä, mutta ehkä vanhemmat huomasivat, etten oikein jaksa nyt. Jälkikäteen sain kyllä vielä viestin, miten ihania uutisia oli ollut. Anoppi oli innoissaan ja sanoi, että oli jo vähän aavistellutkin. Mistä muka sitten, kun ollaan nähty viimeksi joskus kuukausi tai kaksi sitten. Mutta varmaan tosi moni tulee sanomaan noin, kun ollaan kuitenkin seurusteltu jo 10 v ja mentiin aiemmin tänä vuonna naimisiin. Kai sitä yksi jos toinenkin odottelee uutisia... Anoppi soitti heti meidän lähdön jälkeen miehen siskolle ja sieltä tulikin pian puhelu meille. Mulla on jotenkin nyt sellainen olo, etten kamalasti haluaisi tehdä tästä numeroa. Jos haluan itse puhua jotain niin ok, mutten jaksa mitään utelua ja tenttaamista. Pitäisi vielä jaksaa lukea niitä etukäteislappuja läpi ja vähän jutella niistä, niin on, jotain pohjaa huomiselle. Vähäiselläkin liikkumiselle (laahustava aamulenkki koiran kanssa) saa sykkeen nousemaan, etenkin ylämäissä. Hauvakin on ihan ihmeissään, kun jatkuvasti komennan, että ei mennä noin kovaa ja meidän koiruus kävelee kuitenkin tosi rauhallista tahtia. Ensimmäistä kertaa viime yönä en pystynytkään nukahtamaan puoliksi vatsan päälle, mikä on ollut yleisin nukkumisasento tähän asti. En tiedä miksi ajattelin, että niitä joutuisi oikein kovasti kuulostelemaan, mutta tuohan oli ihan kunnon jumputusta. Vauva ei vaan yhtään tykännyt, kun th joutui painamaan aika kovasti mun vatsamakkaroiden takia, ja pyöri ja karkasi koko ajan sen laitteen alta. Th näytti mulle myös missä kohtaa kohdunpohja on nyt ja miten voin sen itsekin tuntea. Seuraava kerta on lääkäri, sitten rakenneultra ja kela-neuvola, ne on nyt kaikki varattu. Kuukauden päästä seuraava käynti, mietin pitäisikö ostaa se kotidoppler, niin vähän voisi kuulostella vauvan fiiliksiä käyntejä odotellessa. muistan ekasta raskaudesta, että loppuraskaudessa oli tosi työlästä ruveta nukkumaan ja löytää hyvä asento kun pelkkä kyljen kääntäminen tuntui hirveältä säätämiseltä. vatsa on pikkuisen tullut esiin alhaalta ja läskit ja sisäelimet ovat ilmeisesti työntyneet ylöspäin. Vatsalihakset on vieläkin kipeät ja hengittäminen hankalaa, kun kohtu yrittää tunkea esiin, mutta vatsalihakset ottaa vastaan. Oon 160 cm pitkä ja lyhyehkö selkäinen, niin saisi jo vatsa tulla kunnolla esiin että tää olo helpottaisi . Pakko oli eilen käydä H&M hakemassa mamaleggarit, kun jo pari päivää oon istunut töissä farkkujen nappi auki ja pelännyt milloin vetskari aukeaa ja housut tipahtaa Housut siis puristavat alavatsasta niin paljon, että kohdun aluetta alkaa vihlomaan ja tuntuu ettei veri kierrä siellä missä aurinko ei paista... pitänee kehitellä farkkujen nappeihin ja läpeihin joku ponnari-/jatkopalasysteemi, että niitä voi vielä käyttää, kun muuten ovat hyvän kokoisia. ) ! Niskaturvotukset ym luvut oli just niinku pitää ja tyyppiä kurkattiin myös 4D:llä mikä näytti kyllä hurjalta kun se pää on vielä niin iso ja ei oo kuin nahkaa luun ympärillä. Mutta helpotuksen ja onnen kyyneleet valui,siellä hän tosiaan on ja minä jaksan taas kestää unettomuutta, oksentamista, väsymystä jne jne paljon paljon paremmin! nii ja la sit vähä aikaistu uus la on siis Aika rakenneultraan saatiin samalla. Nyt vaan kun pelot saisi hälvenemään ja omaa vointia koheneen,niin olis bueno. Pääasia, että vauva voi hyvin.LA on takaisin 25.4 Tämä alkaa olla ihan kamalaa... en tiedä mitä söisin kun oksettaa, syönnin jälkeen oksettaa, levon jälkeen oksettaa, ilman lepoa oksettaa,... Kuulostaa varmaan jo ihan sekopäiseltä mutta sitä tämä alkaa kohta olla. Eikä ole helpottanut yhtään, päinvastoin. Olen kuin krapulainen zombi täällä päivisin ja tiuskin perheelle kun on niin paha olla. Kerrassaan mahtava perheen yhteinen syysloma huhhuijaa....... Lääke kokeiltu, rannekkeet kokeiltu, mehut, jätskit jne kokeiltu. Lisävinkkejä? Miten mä selviän järjissäni jos tämä kestää synnytykseen saakka??Täällä nyt rv 13+1 ja kovan huimauksen ja pahoinvoinnin takia oon ollut vuodelevossa vissiin noin 8vko. Oksennan yhä lähes päivittäin ja yleiskunto on todella huono. Näin on ollut myös aikaisemmissa raskauksissa ja synnytyksiin asti on pahoinvointi ollut läsnä. Mullakin rannekkeet käytössä ja kaikkea mahdollista koitettu, mutta näillä mennään. Oon onnekas, että mies hoitaa kodin, lapset ja vaimon, aina oksennusämpärin tyhjentämisestä lähtien@Sano Pirkka Älä välitä kuohuista, kuuluu ihan asiaan. Täälläkin on itku herkässä vähän väliä ja vaikka mistä asioista...
En muista enää ketkä kirjoitteli pahoinvoinnista mutta oikeesti, auttakaa naista mäessä!
. Henkisesti tämä kyllä raskasta, pakko myöntää. Välillä seinät kaatuu päälle ja surettaa kovin. Mutta osattiin valmistautua tähän kun projektiin heittäydyttiin. Onneksi vauva voi hyvin masussa. Kun nyt verenpaine nousisi edes hieman ja pystyisi oleen pystyssä.Tsemppiä kaikille, joilla pahoinvointi seurana! Voi apua @IlonaSu , toivotan voimia sinne, kuulostaa hurjalta mutta sinun asenne on kyllä kohdillaan!Täällä nyt rv 13+1 ja kovan huimauksen ja pahoinvoinnin takia oon ollut vuodelevossa vissiin noin 8vko. Oksennan yhä lähes päivittäin ja yleiskunto on todella huono. Näin on ollut myös aikaisemmissa raskauksissa ja synnytyksiin asti on pahoinvointi ollut läsnä. Mullakin rannekkeet käytössä ja kaikkea mahdollista koitettu, mutta näillä mennään. Oon onnekas, että mies hoitaa kodin, lapset ja vaimon, aina oksennusämpärin tyhjentämisestä lähtien
Kyllähän nämä olot tietysti jaksetaan mutta rankkaa on, myönnettäköön. Lopussa kiitos seisoo ja mitä näitä muita hyviä tsemppilausahduksia nyt onkaan... Nyt alkaa onneksi vihdoin helpottaa, olo on ollut ihan järkyttävä. Melkein pahempi on, kun ei saa käyttää mitään nielua puuduttavia ym. tabletteja, kurkku on tosi arka ja kipeä. Litrakaupalla teetä ja mynthoneja vaan. ja flunssaa oli mullakin, mulle toisaalta sanottiin apteekissa, et Bafucinia voi käyttää kurkkukipuun ja oli sellainen luontainen nenäsumute Physiomer, joka mulla ainaki auttoi, jota sai käyttää raskaana ollessaan. farkut on vaihdettu mukaviin legginsseihin myös.. Mie en huomannu ku luinkin heti pillipöllönä
mutta viime viikko oliki sit jotain ihan kauheeta. Tuntu et sama mitä söi tuli kaikki pihalle. Tosin nyt kun ei enää pahoinvointia nii iski sitte flunssa. on mulla ihana ystävä. Sit käytiin vielä kirpparilla josta löysin tosi hyväkuntoisia 10-20snt/kpl potkuhousuja ja kietaisubodeja sekä yhden unihaalarin. olisiko se nyt sit jo vauva vai pelkät suoliäänet ja ilmavaivat 
Mitähän siellä tapahtuu? Piilotin ne vielä hetkeksi.