Ollaanpas me huhtikuiset hiljaista sakkia! Täällä ihan kuollutta, eikä fb-ryhmässäkään ihmeitä tapahdu. Vai oliko ryhmiä kaksi, onko ensimmäinen se aktiivinen pulinaryhmä?
Täällä menossa 25+4 ja ollaan ehkä päätetty beibille etunimi.
Juteltiin nimestä joulun pyhien ajomatkoilla ja lopulta molemmilla oli yksi vahva ehdokas. Toinen on kuitenkin viime vuosien suosituimmissa nimissä ihan top 5:ssä, joten luovuttiin siitä, ei ehkä haluta niin yleistä nimeä. Nyt ollaan kutsuttu kahden kesken vauvaa tällä toisella nimellä (mun ehdotukseni
) ja hyvältä tuntuu. Toki tässä nyt on vielä aikaa keksiä vielä mieleisempi nimi, mutta on kyllä kiva, että on nyt alustavasti jonkinlainen nimi mielessä.
Vauva on viihtynyt tosi paljon perätilassa. Onhan sillä vielä hyvin tilaa möyriä ja pyöriä, mutta selvästi on enemmän ollut peppu alhaalla. Joulupäivänä illalla katsottiin kolmatta kertaa saman viikon aikana Raskasta joulua -konserttia, jonka aikana hän päätti kääntyä ympäri. Vatsan yläosassa potkut tuntuu paljon selvemmin, ja nyt mieskin tunsi ne ensimmäisen kerran, kolme napakkaa potkua.
Tosin nyt kun kirjoitin näin, niin aloin välittömästi tuntea painetta ylävatsalla, ihan kuin taas pieni pää puskisi siellä. Pysyisi vain oikein päin, ylävatsan potkut on paljon mukavampia! Toisinaan tyyppi tähtäilee suoraan virtsarakkoon ja se ei ole kyllä yhtään hauskaa, kamalan paineentunteen lisäksi aiheuttaa omituisia sähköiskumaisia kipuja.
Liitoskivut muistuttelee itsestään päivittäin rasituksen myötä. Toisaalta oon kyllä jaksanut ihan hyvin, yli tunnin lenkkejä koirien kanssa päivittäin, mutta jos on vähänkin liukasta niin kropan jännittäminen aiheuttaa heti enemmän kipua. Eilen olin 8 h kisatalkoissa ja kisasin myös oman koiran kanssa, fiilikset on kyllä sen mukaiset.
Heräilin koko yön, missään asennossa ei ollut hyvä ja kyljen kääntäminen sattuu ihan pirusti. Täytyy yrittää tehdä vain pienen pieni lenkki töiden jälkeen ja levätä mahd. paljon, että tää pahin menee ohi.
Onneksi näin töissä istuessa ei satu, ylös noustessa ja liikkuessa vain.
Mitenkäs muiden joulunpyhät ja fiilikset muuten? Mulla on enää yhdeksän viikkoa töitäkin jäljellä, kamalan vähän! Koko ajan on ajatellut, että se on sitten joskus keväällä vasta, mutta nää viikothan menee varmasti ihan hujauksessa. Just sovittiin äitiysloman alkuun maaliskuulle vaunukauppoja, toivottavasti olo on silloin vielä sellainen, että jaksan ajella pari tuntia suuntaansa vaunuja hakemaan.