kohta pääset sinäkin vauvakuplailemaan Sitä odotellessa ja itseasiassa tämän viime öisen jäljiltä vois sanoa että ei kiirettä kun unet tosiaan niin vähissä... Ja sittenhän se varmaan alkaa kun oon kuoleman väsynyt mut hei, niitä hormoneja tässä vasta odottaakin kun muuttuu ihan superihmiseksi!!! Huokailuista päätellen tuo 10kk saksanseisoja ei enää hirveän kauan kestä paikoillaan tuolla... (mitään en sanonu...). mulla supistukset näyttää tuntuvan vaan selässä, pelkään etten tajua lähteä synnärille ajoissa (etenkin kun tarttee sen sektion mut kaiken kaikkiaan, tulis nyt sit tai olis tulematta, tää välitila on tosi stressaavaa kirkasta limatulppaa on tullut myös eilisestä saakka ihan riesaksi asti, joten elättelen edelleen toiveita josko jotain kohta tapahtuis ja mielellään niin, että merkit olis mahdollisimman selkeet, meillä on 45min synnärille Mullakin supisteluja tuli eilen illalla jo vähän silleen rytmikkäästikin mutta kai ne jonnekin haihtui kun sain unen päästä kiinni ja nukuin sitten suoraan tuonne yli neljään (suorastaan ihme!). Useampana iltana on liikkeet aiheuttaneet suppareita ja tyyppi poraa päällään niin että pitää puhallella... Joka päivä olen jotain tai kaikkia ( ) "ässiä" kokeillut joten häätö on ainakin aktiivisesti käynnissä. Pojat ovat syntyneet tästä kahden päivän päästä ja synnytykset käynnistyneet nyt 38+6 ja 39+0 eli huomenna joten jännän äärellä ollaan.... täällä ainakin seuraillaan ketjua edelleen aktiivisesti! Tuo pieni mies vaan tuntuu pitävän aika kiireisenä! tänä aamuna sitten meinasi vähän hermo olla tiukassa kun uni ei herralle maistunutkaan aamusyötön jälkeen. Ja nyt kuulostaa siltä, että ei ole bebeliinolla tyyny hyvin nytkään, eli ei muuta kuin vauvan hoitoon ...pojan ensimmäiseen juhlaan!) Rv 38+3 ja mitat 3390g ja 50cm. Koko raskausajan kestänyt hurja pahoinvointi loppui synnytykseen ja kyllä tuo perheen uusin rakkaus on ollut kaiken arvoinen. Nyt nautitaan vauva-ajasta ja itse koitan pikkuhiljaa saada yleiskuntoa nousemaan. Onnea tänne kaikille! kiva kuulla, että pahoinvointi loppui, se on ehkä hirveintä ikinä! Aika sissi olet jos olet kestänyt 9 kk huonovointisena. Ihanaa vauvantuoksuista aikaa teille ja niinhän se meni miten pelkäsinkin - synnytys alkoi lapsiveden menolla ja niin sitä kiidettiin ambulanssilla sairaalaan supistukset alkoivat heti kovina ja 3-5min välein, harmi että mimmi oli väärinpäin. Olisi varmaan tullut aika vauhdikkaasti alakautta imetys on vähän takkuillut, mitään ei tule, mutta onhan tässä aikaa vauva on tietysti maailman söpöin ja ihanin, miehen kanssa ollaan molemmat ihan hullaantuneita pienestä Ymmärsin, että se olisi ensisynnyttäjälle alussa ihan kelpo saalis. Istuin siellä sairaalan lypsyhuoneessa ja katsoin puhelimesta kuvia ja videoita vauvasta, se auttoi herumiseen tosi paljon. Sen jälkeen ollaankin nyt kotona kärsitty enempi runsasmaitoisuudesta, suihkutissejä ei onneksi ole, mutta maitoa tulee vuolaasti ja vauva toisinaan luulee hukkuvansa siihen. Aiheuttaa myös kovaa puklailua, onneksi nyt olen jo vähän oppinut miten toimia, että vauvan olo olisi parempi. En ole kotona pumpannut vielä lainkaan, täytyisi sitäkin tehdä, että saisi pakastimeen pienen varaston. Jos vaikka tässä keväällä jo kehittäisi jotain aktiviteettia koirien kanssa niin, että mies saisi rauhassa olla kotona vauvan kanssa ja maitoa olisi tarvittaessa saatavilla. Olen nytkin kyllä monta kertaa jo tehnyt pitkiä lenkkejä ilman vauvaa, mutta lähtenyt aina heti syötön jälkeen ja luottanut, ettei vauva heti herää vaatimaan isältä lisää ruokaa. Eikä ole herännytkään, vaan on kiltisti vetänyt muutaman tunnin päikkäreitä. Ne on siis pehmoiset verkkoliivit, sukua niille sairaalan seksipöksyille, mutta pestävät. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että pääsen aamupesulle ja aamupalalle vasta 12 jälkeen, kun hän uudelleen malttaa nukahtaa päikkäreille. Meillä on ensi viikolla neliviikkoisneuvola jo aikaisin aamulla, saa nähdä miten selvitään sinne, kun tähän asti nää aamut on olleet niin hitaita. Monesti pesitään peiton alla koko aamupäivä, välillä vähän torkutaan ja tankkaillaan ja ihmetellään toisiamme. Päivät kuluu ihan hujauksessa, vaikkei ihmeitä edes tekisi. Aika ihanaa tämä uusi arki kyllä on, tai ainakin tämä minityyppi, jonka kanssa sen saa jakaa. Ja kivutonta ja nopsaa toipumista teille toivon, onneksi se vaavin tuijottelu ja nuuskuttelu saa pahimmat säryt unohtumaan! Minäkin luotin esikoisen kohdalla etenkin siihen että maitoa tarvittaessa riittää ja käväisin (kun joskus maltoin) esim kaupungilla tms. Poikkeuksetta oli ukkeli nukkunut isänsä kanssa ja ehdin aina parahiksi tissin suuhun tunkemaan. Kuopus oli vähän kinkkisempi mutta niin oli se imetyskin... nythän tuo 4,5v toivoo esim saunassa saavansa tissimaitoa pian maistella! Hää onkii kyllä semmonen äitin lullukka edelleen että taidan olla peräkammarin poikaa kasvattamassa! 39+3 mennään enkä tosiaan ole koskaan vielä ollut näin pitkään pullat uunissa. Hauskaa....not. Järjen vievää...jep. Päätin että lopetan tämän ruusukuvien maalaamisen pakolla; onhan tämä loppuaika melkoista selviytymistarinaa päivästä ja yöstä toiseen. Mutta ken leikkiin lähtee se leikin kestäköön jne jne kaikkia hauskoja sanontoja siihen perään...huooh. Limatulppa alkoi irrota eilen ja epäsäännöisen säännölliset supistukset herättivät myös viime yönä. Hyvin hitaasti etenee siis toistaiseksi..... Yhtenä isona, voihkivana ja kivuliaana kappaleena!!! Tuttava oli puhdistanut napaa niin olipa tainnut lentää tippa, pari suuhunkin... tekemällä oppii! Mutta tosiaan, onhan se ihan vanhempien päätettävissä, tapoja ja linjoja on niin monenlaisia. Meidän linja on erilainen, vauvasta on ollut myös somessa muutama kuva. Silti muakin kyllä ärsyttää kun esim. äitini ottaa aivan surkealla vanhalla puhelimellaan suttuisia ja huonoja kuvia vauvasta ja näyttää sitten niitä ylpeänä kaikille tutuilleen. Näyttäisi edes mun ottamia ja lähettämiä, parempilaatuisia kuvia. Siellä on ihan oma tervaleppäinen tuoksunsa ja valaistuskin tietynlainen hämärä, ja tuntuu että vauva on ihan ehdollistunut tuohon ympäristöön ja monesti sinne joutuessaan alkaa ihan pakolla pynnätä kakkaa, vaikka ei vielä hetki sitten ollut sitä tekemässä. Tai jos ei heti hoitoalustalle laskiessa, niin sitten ainakin, kun on puhdas vaippa vaihdettu ja vaatteet saatu puettua päälle. Mutta onhan se nyt kai kivampi kakata puhtaaseen vaippaan. Pakko siis saada joku viileämpää materiaalia oleva kantoliina, joku ihana pellavainen vaikka. Olen kyllä kokenut tämän Tulan tosi helpoksi ja käteväksi, mutta eiköhän se liinailukin lähde sujumaan kun sitä vähän treenailee. Nyt sitten vielä hieman huolta tuosta kyytiläisestä niin mieliala on kyllä huipussaan. En voi kuin toivoa, toivoa ja toivoa parasta ja että kaikki olisi kunnossa!!!! muuten en kyllä pystyis hereillä. Varmaan voisi itsekin nukkua samalla kun syöttää, mutta tämä kaveri tuppaa unohtamaan syödä sitten itsekin. Plus rintakumin kanssa pelatessa pitää vähän enemmän katsoa et pysyy suussa. Muutaman kerran oon simahtanut sohvalle ilman kumilakanaa ja sitten onkin ollut maitoa muuallakin kuin vauvan mahassa no, onneksi on aikaa siivoilla näin äitiyslomalla... La-su mini roikkui rinnalla koko ajan, ja vuorokausi siitä, niin rinnat oli taas pinkeät ja kivistävät. Hyvin meni tilaus perille. Nyt jo onneksi alkaa pahin helpottaa, mutta kaipaan silti sitä viime viikon fiilistä, kun rinnat ei koko ajan tuntuneet näin täysiltä. No, kyllä se siitä tasaantuu taas. Sitä odotellessa tuntuu että täälläkin valuu puolet maidosta suupielestä pois, aina on molempien vaatteet ihan märkänä. Mutta mikäs tässä vaatteita pyykätessä.