Huhtikuiset 2018 helmi-huhtikuussa

Joo, ei sitä todella itse huomaa miten vauva kasvaa. Hän on todellakin ollut ruoka-aikaan kotona, paino jatkaa tasaista 350 g / vko kasvua. Terkkarikin sanoi heti nähdessään, että onpas hän kasvanut! 1 kk mitat 4410 g ja 53 cm, meidän iso pieni tyttönen. Hurjaa kyllä ajatella, että jotkut syntyvät tämän kokoisina!

 

Kiitos tsempeistä!!! Mukava on lukea teidän vauva-arjesta... eiköhän se kohta tännekin taas rantaudu.
Kuopus tuli aamulla kyöhnäämään syliin ja aikamme siinä jutskailtuamme sanoi yhtäkkiä että "...niin ja se vauvakin syntyy tänään!" Sanoin heti vähän naurahtaen että LUPAATKO?? Jospa heillä ois joku henkinen yhteys että tää 4,5v tietää enemmän kuin minä.

Hei joo voidaan myös öisin kirjoitella täällä... Nimimerkillä n.2h unta viime yönä ja nyt ajattelin talon hetkeksi hiljennyttyä maata taju kankaalla sen 15 min minkä pystyy kerralla nukkumaan.... voi tsiisus tätä meininkiä.

 

Eka viikko äitiyttä takana Pikkutyyppi lähinnä nukkuu ja syö, seurustelee hetken ja nukkuu taas lisää. Olen saanut nukkua sairaalaunivelkaa pois, sitä olikin aika paljon ja vaikutti todella mielialaan.

Imetys on mennyt sanalla sanoen perseelleen. Mulla on hieman erikoiset rinnat, eikä niistä saa kunnon imuotetta. Olenkin nyt lypsänyt pulloon, vähentää kaikkien stressiä. Maidonnousuun meni 5pv, sairaalassa harjoitellessa sain rinnanpäät vielä kaupanpäälle rikkikin niin, että itku tuli kun koitti imettää. Olisin kaivannut apua imetykseen enemmän, mutten leikkauksesta väsyneenä sitä ymmärtänyt pyytää. Mutta eiköhän tämä tästä

Kaikenkaikkiaan fiilis on hyvä, alkaa olla jo pirteämpi mieli siirtymä pariskunnasta perheeksi on mennyt aika luontevasti.

@Jullapulla tsemppiä! Eiköhän hän kohta sieltä tule

 

@Marsha ikävää, että imetys ei ole onnistunut ihan niin kuin olisit toivonut, mutta mahtava juttu että olette löytäneet oman tapanne ruokkia vauvaa. Minulla oli aika samanlainen fiilis sairaala-ajalta, että imetysneuvonta oli kyllä sekavaa. Meillä ohjeistuksessa ei ollut vaihtuvan henkilökunnan vuoksi mitään jatkumoa ja jouduin pärjäämään minulle sopimattomilla vaihtoehdoilla liian pitkään. Sitten joskus seuraavan lapsen kohdalla osaan varmaan paremmin sanoa, että mikä juuri minulle toimii, nyt tyhmänä suostuin vain kaikkeen kun oletin hoitajien tietävän ensisynnyttäjää paremmin.

 

@Bluebelle joo, mulla vähän samanlaiset fiilikset. Hoitajien välillä oli niin paljon näkemyseroja, ettei oikein tiennyt lopulta mitä olisi tehnyt. Mulle annettiin rintakumi heti kättelyssä, joka rikkoi ihon ihan täysin, eikä siitä koko jutusta ollut mitään hyötyä kun maito ei ollut noussut. Muuten kyllä olen tosi tyytyväinen sairaalan henkilökuntaan tuli sellainen olo, että uskalsi kysyä mitä vaan, ja tarpeista oikeasti huolehdittiin. Ekana päivänä sektion jälkeen kun jo vessareissu oli saavutus, saatika se että sai vauvan itse syliin

 

Mulla on @Marsha samansuuntainen kokemus sieltä, ettei imetyksessä kyllä pahemmin ohjattu. Muistan että ekana aamuna aamuvuoron kätilö katsoi kun vauva söi, kehui imuotetta ja mun otetta vauvasta hyväksi ja se oli siinä, niillä eväin lähdettiin sitten imetystaipaleelle. Parin päivän päästä sitten toinen kätilö kyllä kyseli, olinko saanut ohjausta ja neuvoi pari eri asentoa, mutta suurimmaksi osaksi oli kyllä omasta aktiivisuudesta kiinni. Mäkin olin kirjoittanut synnytystoivelistaan, että haluan imetysohjausta, mutta tieto ei näemmä mennyt sitten osastolle asti. Onneksi olin jo viikkojen ajan lukenut imetyksen tuen fb-keskusteluryhmää ja oppinut sieltä paljon, niin oli joku käsitys siitä, miten sen pitäisi mennä.

Sairaanhoitopiirillä ilmeisesti pitäisi kyllä olla imetysohjaajakin. Tiedän, että kielijänneleikkauksen jälkeen on tehty lähete hänelle. Tai on ainakin tehty lähete imetysohjaukseen, ja olisipa tyhmää jos ohjaajaa ei olisi. Neuvolassa on kyllä toisaalta puhuttu vain imetystukiryhmästä, mutta jospa sitä mahdollista ohjaajaa ei mainosteta kaikille, vaan vain silloin, kun on ongelmia.

 

@Korallikala joo, mulla vielä tämä leikkaus rokotti sitä oma-aloitteisuutta vähän kaikessa olin niin kipeä, että vauvaa oli vaikea pitää muuten lähellä kuin vieressä kainalossa ja siitä asennosta ei ainakaan mikään meinannut näillä tisseillä onnistua vieläkään en pysty pitämään vauvaa kuin tietyissä asennoissa, kun haava aristaa sen verran helposti. Etenkin jos vauva vahingossa osuu haavaan tai muuten alavatsalle. Ollaan menty nyt vallan pulloruokinnalla, pieni saa sekaisin korviketta ja omaa maitoa, jota tulee päivässä ehkä 150ml.. Se hyvä puoli pullossa on, että myös isä saa läheisiä hetkiä vauvan kanssa, se tuntuu olevan hänelle tärkeää. On muutenkin tosi kiinnostunut vauvasta ja kaikesta hoitamisesta, on ollut kiva kun olen saanut rauhassa parannella

 

Niin ja vielä lisäyksenä, en kyllä ymmärrä "mukavuussektioita" tällä omalla kokemuksella jos joskus toinen tehdään ja oikeinpäin on, niin haluan kyllä synnyttää alakautta. Vaikka mulla on mennytkin kaikki tosi hyvin ja paraneminen ollut nopeaa, niin voisin kuvitella että hyvin menneestä alatiesynnytyksestä toipuisi paljon nopeammin.. Nyt menee vielä ainakin se 6vko että saan alkaa esim. siivoamaan ja kantamaan asioita.

 

Synnytin Seinäjoen Keskussairaalassa ja imetyksestä jäi sellainen fiilis että siellä ollaan jopa ihan fanaattisia sen imetyksen suhteen. Toki he ovat juuri saaneet sen mikälie sertifikaatin, että siellä ollaan juuri koulutettu se henkilökunta opastamaan ja kannustamaan siihen imetykseen.

Tosiaan mähän soittelin sitä hoitsukelloa varmaan 10x päivässä että nyt jotain imetysohjausta ja neuvoa tähän ja aina sieltä joku tuli viiden minuuttin sisällä kattomaan.

Ei mulla sillä lailla mitään ongelmaa siinä ollut, paitsi sairaalan sänky oli ihan %&#@ paikka imettää. Pehmeä patja, meni ihan kuopalle ja sitten kun nosti sitä päätyä lähes 90 asteen kulmaan niin siitäkin valui jotenkin sinne patjan pohjalle. Jos makuuasennossa koitti imettää, niin vauvaa ei saanut oikein hyvään asentoon siinä. Sitten maito pakkautui mulla kainaloitten alle, tai sinne suunnalle ja vauvaa piti syöttää ns. kainalon alta. Enkä aluksi oikein uskaltanut enkä osannutkaan käsitellä vauvaa kun ensimmäisen vasta sain.

Kolmantena päivänä kun maito nousi niin rinnat oli niin pinkeet ettei vauva saanut oikein otetta niin siinäkin piti säätää. Päivävuoro kehotti vaan koittamaan sitkeästi ja iltavuorolainen kauhisteli että miksei oo tuotu aikaisemmin pumppua. Eihän sillä rintapumpulla tullut kuin pieni määrä pullonpohjalle vaikka toista tuntia yritin.

 

@Sano Pirkka mua jotenkin ahdistaa tää valloilla oleva "imetysfanaattisuus". Vaikka tiedän sen olevan tärkeää, niin sitä helposti kokee huonommuutta ilman syytä kun imetys ei onnistukaan. Multa on kyselty jo nyt paljon imetyksen perään, ihmetyttää kuinka se voi kiinnostaa ihan puolituntemattomiakin. Mun lapsi on hyvinvoiva, saa syliä ja rakkautta vaikka saakin sapuskat pullosta (jossa on sitä omaakin maitoa aina kun olen saanut sitä talteen). Tekisi mieli uteliaimmille sanoa, että tervetuloa vaan katsomaan miltä meidän imetysyritykset näyttää niistä on seesteinen yhteinen hetki kaukana. Rintakumin kanssa heruminen lakkaa kokonaan, ilman kumia otetta ei yksinkertaisesti saa

 

Joo, niinhän siinä sitten käy että jos et pääsekään, jostain syystä, mukaan siihen imetysfanaattisuuteen, niin sussa on vaan jotain vikaa. Kiva.
No, pääasia että vauva saa rakkautta ja huolenpitoa ja ruokaa, vaikka sitten pullosta. Älä siitä murhetta ota, teette sen niinkuin teille itselle parhaiten sopii ja onnistuu.

Tää nyt voi olla ihan tyhmä juttu kysyä. Mutta mietityttää silti. Onko teidän mielestä ok jättää vauva turvakaukalossa autoon kun piipahtaa vaikka postissa hakemassa paketin tai jos on joku muu suhteellisen nopea käynti?

 

@Sano Pirkka Kyllä mä oon jättänyt, just vaikka postipaketin hakemisen ajaksi. Ei se kaukalonkaan käsivarrella kantaminen mitään herkkua ole, nopeammin tuollaisesta pikaisesta piipahduksesta selviää ilman. Plus jos on joku isompi paketti, niin helpompi se on ollut kantaakin ilman pientä apulaista.

Ensin toivoin että vauva virkistyisi, ja nyt toivon että se voisi sittenkin nukkua. Tuo syö yleensä 6-8 aikaan aamulla, ja jää melkein poikkeuksetta siitä hereille. Nyt oon taas 1,5 h ajan yrittänyt saada häntä nukkumaan, mutta niin vain pienet silmät napittaa tuolta sitkeästi. Yritin tissitainnutustakin, mutta ilmeisesti ei just nyt ole oikein nälkä, kun vain hieroi naamaansa siihen ja välillä vähän nuolaisi. Mulla kyllä olisi kovakin nälkä, mutta en jaksaisi roikottaa toista sylissä mukana tai laittaa kantoreppuun vielä, olisi helpompi tehdä aamupesut ja muut. Voi kun se nyt malttaisi nukahtaa hetkeksi, että pääsisin syömään. Monena päivänä on kyllä mennyt puolille päivin, tulee piiiitkä päivä jos taas menee niin kauan...

 

@Sano Pirkka joo, niin oon asennoitunutkin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos asiattomat kommentit. Eräskin puolituttu ei edes onnitellut, vaan töksäytti suoriltaan että "niin kai sä imetät?" Joo, tekisin niin jos pystyisin. Oon aika itsevarma persoona enkä yleensä välitä muiden mielipiteistä, mutta näissä hormonimyrskyissä sitä on yllättävän herkkä moneen

Oli muuten kasvanut hyvin tuo meidän pieni, 80g vaille syntymäpaino saavutettu viikossa ruoka kyllä maistuukin siihen malliin, että vähempään en olisi uskonutkaan kaikinpuolin kauhean tyytyväinen tyyppi ollut, saas nähdä muuttuuko meno tästä vielä vai onko meille sattunut tällainen tosi iisi tyttö *koputtaa puuta*

Mitä tuohon autoon jättämiseen tulee, en usko että näillä lämpöasteilla on paha juttu nopeasti hakea paketti tms. Eri asia sitten kun on oikeasti lämmin, silloin en jättäisi. Parin kympin lämpöasteillakin auto lämpiää tosi nopeasti kun ilmastointi on pois päältä. Muistan kerran itse odotelleeni lämpimässä autossa kun mies jossain nopeasti kipaisi käymässä ja ihan jossain minuuteissa kuumuus iski, oli pakko avata ovia ettei olisi läkähtynyt.

 

@Marsha älä välitä typeristä kommenteista, teet varmasti parasta mahdollista työtä vauvan kanssa.

Se on kyllä yllättänyt itseni, että miten monet alkavat kysymättä neuvomaan ja kertomaan mielipiteitään lapsenhoitoon liittyen. Lähinnä siis tuo anoppi-osasto kätyreineen

@Korallikala tuo aamujen vauvanhoito kyllä sotkee omat rytmit aika lahjakkaasti! Olen nyt saanut nauttia miehen avusta ja tämä on taannut rauhallisen aamupalan kahvin kanssa aamuimetyksen päälle, nukkui vauva tai ei. Ensi viikolla tuleekin sitten märkä rätti kasvoille kun ei enää olekaan niitä toisia käsiä auttamassa

 

Hän on täällä, vihdoin ja viimein!
Eilen illalla pieni neitonen saapui luoksemme hurjan pitkine ja tummine hiuksineen ja minun maailmani on raiteiltaan, maailman ihanin ja reippain pikkueukko!! Viikkoja kerkesi tulla 40+3 ja painoa 3680g eli arviota isompi.

Kaikki meni tosi hyvin ja on tosi hyvin.
Lauantaina yöllä käytiin jo yhden kerran kahden aikaan näytillä kun aloin vuotamaan hieman verta. Sitten aamulla oli jo napakoita supistuksia (joita olin yön kellotellut..) ja lähdettiin taas sairaalaan. Köpöttelyä lämpöpussin kanssa, ammeeseen ja saliin ja kaasua ja epiduraalia, ihan "perinteisen" kaavan mukaan siis. Vähän vauhtia oksitosiinin kautta...
Ponnistusvaihe todella nopea ja voimaannuttava jälleen kerran, kätilöt oli mielettömiä. Ei mitään ongelmia.

Me viihdytään lähekkäin oikeastaan koko ajan ja vaan tuijotellaan ja ihmetellään. Parasta elämässä.

 

@Jullapulla onnea! Nyt vihdoin hänkin on täällä <3 mukava kuulla, että synnytys sujui hyvin.

Onko tässä ketjussa enää ketään, jolla lapsi olisi vielä tuloillaan?

 

Onnea @Jullapulla !!

 

Onnea @Jullapulla! Kun ehdin niin teen jatkoketjun syntyneiden puolelle. Nyt tuolla taas ähisee joku kakkahousu, pitänee mennä pelastamaan tilanne. On tää kyllä aikamoista nyt kun vauva valvoo jo enemmän ja vaatii huomiota ja seuraa, ei meinaa ehtiä enää tehdä mitään.

 

https://kaksplus.fi/threads/huhtikuiset-2018.2507470/ Siitä syntyneiden puolelle.

Vitsi mikä vauvabuumi tänne nyt iskikään! Meillä on eräs naisporukka, joiden miehet on olleet jo tosi nuoresta asti ystäviä keskenään, ja me siis tutustuttu sitten heidän kauttaan. Nyt on tilanne että reilun 1,5 v sisällä tähän jengiin tulee neljä lasta. Vanhin täyttää tässä kuussa 1 v, meidän beibi on 5 vko ja kaksi on raskaana, rv 9 ja rv 14, eli syntyvät kaiketi loka- ja joulukuussa. Ja me kaikki asutaan vain parin kilometrin päässä toisistamme, tosi kiva saada äitikavereita tänne. Tuo joulukuisen äiti on yksi meidän tytön kummeista, kävivät meillä äsken ja pyydettiin heitä siinä. Ja kuultiin raskaudestakin samalla. Nyt on vauvaonnea kerrakseen.