Huomenta!
Tänään sitten on se ultra iltapäivällä, hui! Jännittää kyllä todella, vaikka en sen takia tainnut nukkua huonosti vaan siksi, että meidän palleroinen tuolla äännähteli huoneessaan välillä ja siihen mä sitten heräsin enkä meinannut uudestaan saada unta huonolta ololtani. :|
Tilsu ja muut joilla mieli ollut maassa, mulla onneksi raskausaika näyttää jälleen olevan tavallista seesteisempää aikaa, mutta ainakin esikoisesta kamalat olot iski muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen. Mua ahdisti monenlaiset käsittelemättömät asiat ja ennen kaikkea oli kamala pelko siitä, että lapselle tapahtuu jotain. Silloin just kun olis voinut olla niin onnellinen pienestä pojasta, piti murehtia niin kauheasti. :/ Taisi olla se, että vasta lapsen syntymän jälkeen entinen hektinen elämä jäi taakse hyvin nopeasti ja kertaheitolla: päivittäiset työ- ja opiskelumatkat ja niihin liittyvät stressit jäi ja olo oli enimmäkseen kotona nuhjaamista. Ja vielä se vuodenaika, poika syntyi lokakuun lopussa. Mua ällöttää loppusyksy muutenkin, eikä talvi miellytä juuri enempää... En vielä silloin tuntenutkaan kovin monia muita äitejä täältä, mutta ilman muuta mammakaverit tai -ystävät olivat silloin ja ovat olleet myöhemminkin mulle aivan elintärkeitä ja olen saanut heitä hiljalleen lisää.
Mulla tämä raskaus näyttää kyllä vaikuttavan muistamiseen, olen unohtanut viime aikoina niin uskomattomia juttuja, että en kehtaa sanoakaan. :ashamed:
Mustakin ois ihanaa, jos sisko saisi lapsen samoihin aikoihin kuin minä, mutta eipä taida siinä elämäntilanteessa olla paljon toivoa. :| Mutta onpa mulla serkkupuoli, jonka toisen lapsen pitäisi syntyä hyvin lähellä tätä omaani. Ei kyllä kovin usein nähdä, mutta ehkä sitä voisi ruveta näkemään useammin.
No sitten päivän hommiin. Mukavaa viikkoa,
t. Kalenteri ja Paapau 12 + 3
Tänään sitten on se ultra iltapäivällä, hui! Jännittää kyllä todella, vaikka en sen takia tainnut nukkua huonosti vaan siksi, että meidän palleroinen tuolla äännähteli huoneessaan välillä ja siihen mä sitten heräsin enkä meinannut uudestaan saada unta huonolta ololtani. :|
Tilsu ja muut joilla mieli ollut maassa, mulla onneksi raskausaika näyttää jälleen olevan tavallista seesteisempää aikaa, mutta ainakin esikoisesta kamalat olot iski muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen. Mua ahdisti monenlaiset käsittelemättömät asiat ja ennen kaikkea oli kamala pelko siitä, että lapselle tapahtuu jotain. Silloin just kun olis voinut olla niin onnellinen pienestä pojasta, piti murehtia niin kauheasti. :/ Taisi olla se, että vasta lapsen syntymän jälkeen entinen hektinen elämä jäi taakse hyvin nopeasti ja kertaheitolla: päivittäiset työ- ja opiskelumatkat ja niihin liittyvät stressit jäi ja olo oli enimmäkseen kotona nuhjaamista. Ja vielä se vuodenaika, poika syntyi lokakuun lopussa. Mua ällöttää loppusyksy muutenkin, eikä talvi miellytä juuri enempää... En vielä silloin tuntenutkaan kovin monia muita äitejä täältä, mutta ilman muuta mammakaverit tai -ystävät olivat silloin ja ovat olleet myöhemminkin mulle aivan elintärkeitä ja olen saanut heitä hiljalleen lisää.
Mulla tämä raskaus näyttää kyllä vaikuttavan muistamiseen, olen unohtanut viime aikoina niin uskomattomia juttuja, että en kehtaa sanoakaan. :ashamed:
Mustakin ois ihanaa, jos sisko saisi lapsen samoihin aikoihin kuin minä, mutta eipä taida siinä elämäntilanteessa olla paljon toivoa. :| Mutta onpa mulla serkkupuoli, jonka toisen lapsen pitäisi syntyä hyvin lähellä tätä omaani. Ei kyllä kovin usein nähdä, mutta ehkä sitä voisi ruveta näkemään useammin.
No sitten päivän hommiin.
Mukavaa viikkoa,t. Kalenteri ja Paapau 12 + 3