Huhti-Hiput 2008

  • Viestiketjun aloittaja marjonetti
  • Ensimmäinen viesti
Voi kuin ihana kuulla teidän hyviä ultrakertomuksia. :heart:

Itselle ei kuulu tällä hetkellä ihan niin hyvää. Heräsin viime yönä kahteen kertaan todella kovaan alavatsakipuun. Ensimmäisellä kerralla se helpotti siten, että pystyin jatkamaan unia. Toisen kerran iskiessään kipu oli jo niin kovaa, että meinasin menettää tajuntani vessassa käydessäni. Onnistuin horjumaan makuuhuoneen puolelle ja onneksi mies heräsi heti sytyttäessäni valot. Arvelimme kyseessä olevan keskenmenon, sillä kivut olivat todella kovat enkä meinannut pysyä tajuissa.
Lähdimme sitten ensiapuun, jossa kuitenkin reilun tunnin odotuksen jälkeen sain kuulla, etteivät he pysty auttamaan, kun ultraäänilaitetta ei ollut käytettävissä. Onneksi kivut olivat kuitenkin lakanneet ja kun vuotoa ei ollut, niin he antoivat minulle aamuksi lähetteen NKL:n aamupäivystykseen. Siellä menikin sitten koko aamu, mutta ilmeni, ettei kyseessä kuitenkaan ilmeisesti ollut keskenmeno, kun mitään vuotoa ei ilmennyt. Ultrassa näkyi vasta sikiöpussi, mutta lääkärin mielestä se oli tässä vaiheessa vielä ihan normaalia. Tosin hän laski raskauden keston viimeisten kuukautisten mukaan, eikä ovulaation, kuten itse olen tehnyt. Niinpä hänen laskelmissaan raskaus oli kolme päivää varhaisemmassa vaiheessa kun itselläni.
Nyt on sitten hirvittävän pitkä odotus siihen, että pääsisi ultrassa näkemään, onko sikiöpussissa mitään elämää. Ja samalla pelko sen suhteen, tulevatko ne kivut vielä takaisin. Edelleen ihmettelen, ettei kyseessä ollut keskenmeno. Ne olivat nimittäin tosi kovat kivut.
 
Tinkatar Sulla on ollut rankka yö ja päivä,koita saada levättyä nyt kuitenkin,vaikka ajatukset varmasti ei oo kovin positiiviset.Toivotaan,että kaikki on hyvin :hug:

Täällä myös päätä särkee ja niskaa ja selkää ja jalkaa ja kättä...viimeksi tytöstä särki päätä ekat 20 rv.Eikä auta tosiaan panadolit ja lisää ällöä oloa.Myös taipumusta migreeniin,joka on aina sitte piste iii:n päälle!
Mulla ei noi tissit oo kyllä yhtään kipeet..ja ihan yhtä pienet kun normaalistikin :kieh: Omituista!
Anoppi on ihana ja äippä on myös,mutta ei niin herttanen ja lämmin ihminen,kun tuo mun anoppi :heart:
Seksi:eek:nko se jotain syötävää?!Eli huvitta yhtä paljon ku syöpöttely :LOL:
Mua aina illalla alkaa vielä enemmän yrjöttää,kun väsymys iskee.
Tsemiä kaikille !!
 
Moikka!
Täällä kaikki muuten ihan ok, väsyttää vaan niin kovasti ettei taaskaan ois millään jaksanu nousta, ja kun vielä tietää et kotiin pääsee vasta joskus myöhään illalla.. Miten te muut selviätte töissä käynnistä ja kouluista ja muista menoista?? Mä en jaksais ollenkaan, pakko olis saada vaan nukkua...

Mun anoppi on ihana ja tullaan hyvin juttuun.. Mun äiti on myös omalla tavallaan ihana mut täysin erilainen kuin anoppi..

Mut ei mun auta ku lähtee taas raahautuun tuonne koulua kohti, vaikka tuntuu et nukahdan ihan kohta.. Viime yönä tuli nukuttua sellasen 9,5 tuntia eikä riitä mihinkään.

Ai niin mun iäksi saa laittaa 23wee..
:hug:
 
no niin, nyt on sitten täälläkin alkanut pahoinvoinnit. viimeyönä heräsin monta kertaa ja oli tosi ällö olo. nukahdin kuitenkin aina heti uudestaan. eilenkin olin makuulla melkeen koko päivän olojen takia. tätä sitten pahentuen seuraavat kuukaudet, miten mä pystyn käydä ratsastamassa, onneks poika sentään on tarhassa, niin saa päivät levättyä...

tän sivun jengillä anoppi suhteet tuntuu olevan kunnnossa, itselläni ei taas toimi ollenkaan. anoppi ja appi eivät ole missään vaiheessa irrottautuneet "pikku pojastaan" ja kokevat minut uhkana, joka vie heiltä heidän lapsensa. minua ei hyväksytä mitenkään heidän pyhään jengiin, eli emme tule toimeen ollenkaan. hirveitä riitoja on ollut. välttelen heidän seuraansa. omat vanhemmat asuu suht pitkällä, enkä heitäkään näe niin usein, aika etäiset välit mulla heidänkin kanssa on, lapsuus/ nuoruus kun ei mulla mikään maailman helpoin ollut. ajatusmaailmat ei oikeen kohtaa...

mitenköhän selviän duunikeikastani joka alkaa ens viikolla teatterilla (olen maskeeraaja) , kun nämä olot tässä ovat alkaneet... pitää ostaa inkiväärii, sitä mä taisin viimekski vetää.

ensi viikon ultraa tässä odottelen innokkaasti, onneksi se on heti maanantaina ja onneks nyt on jo keskiviikko, eli melkeen viikonloppu. pääsisin sitten itsekkin varmistamaan lasketun aikani ja pikku kakkosen tilanteen.

hauskaa syyspäivää kaikille.



 
Äitini ja anoppini ovat täysin eri puusta veistettyjä ihmisiä. Oma äitini on tunneihminen ja hän on milteipä lapsenmielisen kova hössöttäjä, aina jos lapsen lapsista tai niiden asioista on kyse. Äitini asuu 350km:n päässä meistä, joten näemme vain noin kerran kuukaudessa kun vierailemme hänen luonaan. Tämä tuleva lapsi on hänen viides lapsenlapsensa. Anoppi taas asuu 170 km:n päässä. Hän on kylmä ja kolkko ihminen, ja piikittelee minulle aina kun tapaamme. Tavataan noin kerran kuussa häntäkin. Anoppi tokaisi vauvauutisista;"Aloitte sitten kolmatta poikaa tekemään." Eikä mitään muuta. Tai no myöhemmin ilmaisi, että hänen kuopukselle tekemä villahaalari taitaa olla ehkä liian pieni, mutta meneehän se sitten seuraavalle _POJALLE_. Anopilla itsellään vain kolme poikaa, tyttöä on aina kovasti tahtonut ja se näkyy edelleen hänen kodissaan. Hän keräilee mm. nukkeja ja ne kaikki nuket on olkkarissa vitriinissä esillä.. Jännityksellä odotamme, tuleeko sieltä se poika mitä anoppi odottaa vaiko tyttövauva. Meille tärkeintä olisi se, että on terve. =)


Meillä tuo 1 vuotias on alkanut painella tietokoneen virtanappulaa..Kivasti aina katkeaa netti ja koko kone sammuu kesken kirjoittelun... Sen lisäksi hän on alkanut rankemman kaavan mukaan valvottamaan minua öisin ja olen aivan poikki.

Heili
 
Eilen oli eka neuvola. Terkka hieman ihmetteli tätä uutta raskautta, mutta antoi kaiken tukensa.
Kaikki oli ok, hemppa jopa 142! Sykettä ei vielä saatu kuulumaan, vaik terkka oli sen kuulevinaan "jossain kaukana".
Sain sokerimittarin ja mittailen pari käyrää ja tod.näk. alotan taas guaremin.
Laskettu aika pidetään samana eli 10.4 ja nyt ois menossa rv 9+0 (ultran mukaan), kun taas menkkojen mukaan 10+0.
Niskapoimu-ultraan sain lähetteen ja tämä on varmaan lokakuun alussa.
Olo muuten normaali, mut aikamoinen väsymys iskee ajoittain päälle ja kun poika alkaa olla 4kk ja tarvii seurustelukaveria jo enemmän ni välillä tuntuu ettei millään jaksais. Mut jostai sitä virtaa kuitenki riittää...
Polle 9+0
 
Moikka!

Pikaiseen käyn täällä kurkkimassa, kun mummi (äitini) leikkii tuolla Anton kanssa.

Piti kommentoida äiti- ja anoppiasiaan. Oma äitini on sellainen omalla tavallaan hyvin lämmin ihminen, ei mikään ylitsepursuavan sydämellinen eikä ainakaan hössöttäjä mutta erittäin aito ja lapsen kanssa hienosti toimeen tuleva. Äidillä on mielestäni aika terveitä periaatteita lapsen hoidosta mutta jättää tilaa omillekin mielipiteilleni. Esimerkiksi on tiukka siitä, ettei ota ihan pientä lasta yökylään, ja olen itse taipuvainen ajattelemaan samoin, ei pientä lasta yöhoitoon. Toisaalta välillä harmittaakin se, että äiti ei jaksa töiden ohessa kovin paljon poikaa hoitaa, meillä välimatkaakin jonkin verran, ei niin että usein tarttiskaan, mutta tietysti ois kiva kuulla, että pojan kanssa ois aina kiva olla... Mutta hän on lastentarhanope ja hoitaa työkseen mukuloita, ei siinä tarvitsekaan koko ajan jaksaa vapaa-ajallakin. Nyt kun esikoinen on isompi, äitikin näyttää hoitavan poikaa oikein mielellään, kun tilaisuus tarjoutuu.

Anoppiin suhteeni on vähintäänkin ambivalentti, hän on toisaalta juuri sellainen helppo ihminen, sydämellinen ja ylitsepursuavan huolehtivainen. Mutta: mä en kestä liian helppoja ihmisiä, silloin kun kuitenkin toinen on jotenkin kontrolloinninhaluinen joidenkin meidän asioiden suhteen, ja selvästi näkee, että oma poika (ja pojanpoika) on se, jota kaikkein eniten haluaa miellyttää. Ja kun vieläkin pitää yli kolmekymppistä, omillaan asuvaa poikaa holhota! Onhan se vuosien varrella vähentynyt, mutta silti. Noin periaatteessa tullaan kyllä toimeen mutta ollaan kyllä niin perin juurin erilaisia, että jossain vaiheessa aina hermostun anoppiin. Hänessä on kuitenkin se ihana puoli, että hän on aina valmis hoitamaan poikaa tarpeen vaatiessa, hoitipa joskus esikoisen odotuksen pahoinvoinneissa muakin, ja muutenkin auttamaan. Kunhan vaan osaisi olla siivoamatta meillä samalla... :kieh: No niin, huomaatte, että hyvin ristiriitainen on suhteeni häneen, hänen tunteistaan en tiedä, koska hän on niin helppo ihminen, ettei näytä negatiivisia tunteitaan. :/

Tinkatarelle tsemppiä, eipä kai kipuihin aina tarvitse niin vakavaa syytä olla, toivotaan niin! Kyllähän se tosi inhottavaa on.

Tällaista tänään, sit hommiin, t. Kalenteri ja Anton leikkikaveri 9 + 5
 
Saanko liittyä seuraan? =) Olisin kysynyt, että oisko mahdollista että olisin raskaana kun on paleltanu, väsyttää ja ruoka ei maistu? Ei ole pahemmin ollut huonoa oloa, mutta ruoka ei maistu vaikka olisi nälkäkin... Mulla oli km 6vkoa ja 6 pvää sitten. Menkat ei oo alkanu ja pari testiä oon tehny ja molemmat näytti negaa... :( Voisinko siis olla kuitenkin raskaana? Normaali kierto on joku 35pvää ja nyt jo menossa omien laskujen mukaan 49. Tein tänään clearblue-testin ja sehän on aika tarkka, mut negaa näytti. :( Anteeksi, et tällai tuppauduin teijän seuraan. Ja onnea kaikille odottajille! :)
 
munkin on pakko avautua tähän anoppi keskusteluun, kun täällä aivan kiehun :kieh: tulin juuri kotiin kaupasta ja anoppi oli kollaamassa meidän makuuhuoneessa!!! ei ollut mitään ilmoittanut tulostaa ja omilla avaimilla tietysti sisään. tokikin asutaan hänen omistamassa asunnossa väliaikaisesti, kun oma tupa on valmisteilla, mutta silti peräänkuulutan yksityisyyttä. sitten soittaa miehelleni ja valittaa et olin nyrpeenä sille. sanois v++u edes suoraan mulle! niin ku aina soittaa miehelleni ja arvostelee mua! olis niin paljon muitakin avautumisen aiheita tuosta, mutta enpä nyt viitsi itseäni enempää lietsoa. niin ja ukko ihmettelee miksi en tykkää tästä ihmisestä (oma äiti kulta...) ei olla muuten kerrottu raskaudesta hälle, en halua. siksi ottaa aivoon kun se täällä lamppaa ja kohta arvaa. en taida haluta ikinä kertoa sille :LOL:

pakko sanoa että mulla oli niin ihana anoppi edellisessa (pitkässä) suhteessa ja kaipaan niin tätä ihmistä, varsinkin nyt, kun vauvaa odottaa. itkut pitää oikein vääntää :'( onneksi oma äitini on ihana ja lämmin eikä koskaan arvostele, ei mua eikä avokkiani. harmi vaan kun asuu tosi kaukana, kun taas tuo anoppi samalla paikkakunnalla.

ihanaa kun sai näin avautua.
 
Pahoinvointi vaan jatkuu. Tuntuu, että sen saa vähenemään vaan syömällä koko ajan. Ja näkyyhän se painossa. Mulla oli ekaan neuvolaan paino noussut melkein kaksi kiloa. Oksentaa joudun aina muutaman päivän välein. Pahin on iltahammaspesu. Se saa usein yökkäykset alkamaan :x

Pikkunöpönen kyselit sitä veriasiaa. Minä sain ekan synnytyksen jälkeen kaksi pussia verihiutaleita, kun hemoglobiini laski 75:een. Vasta-aineita minulta tarkkaillaan muutenkin tässä raskaudessa, kun itse olen rh- ja esikoinen oli rh+. Olen ymmärtänyt, että jos uusi tulokas on rh-, niin ei ole mitään ongelmia, mutta jos hän onkin rh+, saattaa minun elimistöni tuottaa vasta-aineita. Koitan pysyä tyynenä, etten panikoisi etukäteen turhia.

Me olemme muuten jo kertoneet esikoiselle (6v.) uudesta tulokkaasta. Hän otti asian yllättävän mukavasti ja taisi olla ylpeäkin tulevasta isoveljeydestään. Tämän jälkeen ilmoitimme myös isovanhemmille ja hekin ottivat asian ilolla ja onnitellen vastaan.

Delfiini74, 10+jotain

 
Moro uusille masuille!!
Athena johan on röyhkee tyyppi se sun anoppi!!Mitähän hemmettiä se kävi nuuskimassa siellä makkarissa.Taitaa olla vähän tättärää koko täti :LOL:
Kyllä mä polttaisin päreet myös tollasesta,sitte vielä valittaa sun ukolle..voi kyynel!!Olis tietty kiva,jos sun mies puolustais sua.Ei varmaan kiinnosta kertoo tollaselle anopille mitään vauvasta.

Mä sain tänään imuroitua huushollin,ihme on tapahtunut!Tosiaan veto ja jotenkin kiinnostus ollu kateissa kaikkeen.Päätä vaan särkee kokoajan.Heili karjalasta tää meien 1,3 vee harrastaa samaa..koneet kiinni tai sit näpytellään vähän lisämerkkejä.Ja noi yöt kanssa ihmeen levotonta menoa.Äiti on vähän väsynyt!
Tinkatar miten sun vointi?
 
Heips vaan, mä olen ollut huomaavinani et alkais väheneen kuvotus. Ihanaa! Tai siis ainakin tänään on ollut helpompaa. Ja niin muuten oli viikonloppunakin. Jos tää tästä helpottais!! Väsykään ei enää vaivaa niin pahasti, ku en äsken saanut ees nukuttua ku yritin päikkäreille. No, onpa aikaa olla koneella kun poika nukkuu eikä viitti alkaa mitää kotitöitäkään omalla ajalla tekemään!
 
Heippa ja terveisiä ultrasta, tänään aamulla käytiin ja kaikki näyttäisi olevan oikein mainiosti! Vajaan sentin mittainen pötkylä siellä kohdussa köllöttelee ja sydän hakkaa vimmatusti. Olipa helpottava tieto =)

Mun anoppi on oikein mukava ja tulemme hyvin toimeen. Asuu aika kaukana, joten nähdään vain muutaman kerran vuodessa, ehkä siinä on hyvien välien salaisuus ;) Olisi kyllä tosi kamalaa jos saisi vaivoikseen tuollaisen anopin , joka tunkee kotiin kutsumatta ja ilmoittamatta!!
 
Tervehdys!
Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että olipa kiva kuulla kun joku oli tuossa kirjoittanut huonon olon jo hellittävän, se tuo vähän toivoa itsellekin.. Mulla tää kuvotus ja huono-olo on ihan jatkuvaa, herään siihen yölläkin :x

Anopeista ja äideistä on ollut keskustelua, minulla on mukava anoppi, ei puutu kauheasti meidän elämään. Harmi kun nähdään vain pari kertaa vuodessa kun hän asustelee tuolla merten takana. Oma äitini on ihan mukava myös, mutta aikamoinen juoruamaan, eli en voi hänelle kauheasti asioita puhua, se on vähän harmi juttu.

Minäkin olen nyt päässyt kurkkaamaan pikkuista ultraan jo 2 kertaa, maanantaina oli alkuraskauden ultra nevolassa ja tiistaina lääkäri joka myös katsoi ultralla =) Oli tosi mukava lääkäri, harmi kun oli vaan sijainen. Reilu parin viikon päästä on sit np-ultra äitipolilla, ihmettelen miten näitä ultria nyt näin hyvin on, en kyllä pistä pahaksi ollenkaan.
Meillä oli tyttö mukana tossa eka ultrassa ja siinä hän sit kuunteli kun neuvolan täti puhui, niin tokas siinä sitten että onpas se vauva isin näköinen :LOL: ,

Hyviä vointeja kaikille meille ja yritän taas jaksaa tältä huonolta ololta tulla välillä kirjoittelemaan. Niin ja minun synnytyspaikka on ksks ja ikäni 31v.
 
olettepa te uskaltaneet kertoa jo sisaruksillekin raskaudestanne?!? :eek: :whistle:
meillä ollaan visusti ainakin niskapoimuun saakka hiljaa koko vauvasta.

huomenna neuvola, saan kuulla mitä jatkossa nyt tapahtuu maksajuttuni kanssa, pääsenkö ensi viikolla terveysaseman ultraan- ellen niin varaan yksityiselle ajan.
samalla varmaan uudestaan verikokeisiin joudun ja.. plääh- tuntuu kurjalta kun kokoajan saa olla varpaillaan, jokainen nippaisu tuntuu varmalta keskenmenolta, joka päivä toivon ettei vaan mitään vuotoa tulisi, joka päivä tutkin onko oireet hävinnyt, tuntuuko kohtu vielä missään tämän rasvan alla jne.. :/ :snotty:
kun vaan osaisi olla stressaamatta koko asiaa ja antaisi ajan näyttää miten tässä käy :ashamed: :heart: :heart:
 
Meillä ei myöskään noille vanhemmille lapsille olla vielä mitään uskallettu kertoa. Oli tuo toukokuinen keskenmeno niin kova paikka lapsillekin. Ne kun on jo niin isoja, että asiat jo hyvinkin ymmärtävät.

Meidän molemmat mummut asuvat aika kaukana, eivätkä niin ollen paljon puutu meidän elämään. Oman äitini kanssa soittelen viikoittain, anoppi soittelee mieheni kanssa, ei juurikaan minun. Eikä se minua kyllä liiemmin haittaa, olemme niin eri aaltopituudella. Ihan asiallisissa väleissä kuitenkin. Ihan hyvä kun ei asu lähempänä, se on just sen tyyppinen, että voisi tulla pyytämättä, ja sitä ei kyllä minunkaan hermot kestäisi.

Pulttis Kun kävin tuolla ultrassa ja kertoilin huolistani niin se täti kertoi, että vihlaisut kohdun sivuille johtuu siitä, kun ligamentit siinä sivussa venyy kuin kuminauhat. Eli kuuluu asiaan. Samoin kun minulla on taaksepäin kallistunut kohtu, niin se voi sieltä noustessaan aiheuttaa menkkamaisia kipuja alavatsalle. Eli sekin kuuluu asiaan. Ei näköjään kannata kaikista nippaisuista huolestua, on vaan hyvä kun jotain tuntuu. Siellä joku kasvaa!
 
Hei, lueskelin teidän juttuja, ja mielenkiintoista oli! Odotan esikoista ja kaikki tärkeä info on tervetullutta tietenkin. :) Laskettuaika (jos nyt kaikki menee hyvin) on 20.4. Mulla tietää vain mies, ystävä ja työnantaja. Muille ajattelin kertoa ekan neuvolakäynnin jälkeen tai sitten 12. viikon jälkeen. Onnistuuko? :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Puella:
Meillä ei myöskään noille vanhemmille lapsille olla vielä mitään uskallettu kertoa. Oli tuo toukokuinen keskenmeno niin kova paikka lapsillekin.

Pulttis Kun kävin tuolla ultrassa ja kertoilin huolistani niin se täti kertoi, että vihlaisut kohdun sivuille johtuu siitä, kun ligamentit siinä sivussa venyy kuin kuminauhat. Eli kuuluu asiaan. Samoin kun minulla on taaksepäin kallistunut kohtu, niin se voi sieltä noustessaan aiheuttaa menkkamaisia kipuja alavatsalle. Eli sekin kuuluu asiaan. Ei näköjään kannata kaikista nippaisuista huolestua, on vaan hyvä kun jotain tuntuu. Siellä joku kasvaa!

kiitos puella. :ashamed: :flower:
meillä sama tuon kertomisen kanssa, esikoinen viimeksi suri monta kuukautta vauvaa. nyt odotellaan parempaa hetkeä että olisi isompi mahdollisuus mennä hyvin loppuun asti.
tsemiä meille kaikille :hug:
 
Tervetuloa kaikille uusille ja Onnea plussasta :flower: :hug:


Anoppi asiaan
Nykyään menee ihan mukavasti. Ei puutu asioihin ja häslää niinku alku aikoina. Jäi keväällä eläkkeelle ja tuntuu olevan kiireinen.
Sopivan etäistä :LOL:

Ja yksi oikein riemastuttava asia!
Minä olen palannut takaisin teini vuosiin :wave:
Voi elämä mistä noita näppyjä nyt pukkaa :(
 
Oho,oltiinpas tiputtu pitkälle!

Tervetuloa uusille :wave:

Anoppi asiaan: Tullaan kyllä toimeen kun harvoin nähdään,vaikka asuukin vain n.40km päässä,mut eipä oo paljo intoo tehä sinne ku pakolliset reissut :/
Oman äitini kanssa olen hyvissä väleissä ja nähdäänkin melkeinpä viikoittain,joskus useampikin kerta viikossa,tosin tästä raskaudesta en ole hänelle vielä kertonut,koska on semmonen lörppösuu,et sen jälkee tietäis koko suku ja kylä :whistle: Pidän ainakin ultraan asti asian hältä salassa,jos ei sit täst mahasta arvaa,nimittäin ne jotka jo tietää on sanonu et näkyy ihan selvästi,mut voihan se olla et muut vaa kuvittelee,mun lihoneen :) eikä uskalla kysyä ;)
 
Taika -79: Ajattelin vaan jakaa ohjeet mitä sain itse lääkäriltä tuon ruskean vuodon takia. Eli mullahan alkoi ruskea valkovuoto lauantaina ja jatkui sunnuntain ja vielä maanatai aamuna tuli pikkuisen. Soitin sitten heti maanantai aamuna ultra ajan ja siellä näkyi mahdollinen hematooma eli veranpurkauma istukan sivussa. Lääkäri siis sanoi, että 4/5 raskauksissa jossa vuotoa päättyy hyvin, mutta 1/5 menee kesken. Diagnoosi oli uhkaava keskenmeno ja tärkeintä on levätä eli pitää oma pulssi mahdollisimman vakaana. Eli ei stressia eikä minkään näköistä liikuntaa tai nosteluita. Lääkäri sanoi, että oli hyvä tulla ultraan koska sain rauhallisemman mielen kun näin pikkuisen sykkeen ja kas kummaa vuoto loppui sen jälkeen kun seinään. Eli nyt vaan rauhassa!

Pulttibois Kyllä me ollaan kanssa kerrottu molempien perheelle. Ovat eläneet tämän keskenmenon jälkeen kuluneen vuoden niin hengessä mukana meidän lapsen yrittämisessä, että osasivat heti kysyä milloin IVF- hoito alkaa, samoin kun parhaat kaverit. Ei siinä sitten viitsinyt valehdella, kun toiset niin toivoo meille sitä pikkuista. Ja nyt kun sykekin on nähty niin on 90% mahdollisuus mennä loppuun. Ja sitä paitsi jos menee kesken niin on ihana, että pystyy sitten tukeutumaan lähimpiin. Mua ei ainakaan viimeksi harmittanut yhtään, että olin kertonut raskaudesta, päinvastoin!

Anopista sen verran, että on läheisempi minulle kun oma äitini tällä hetkellä. Eilen itki varmaan 15 minuuttia kun näytettiin ultrakuva =)
Oli puhetta noiden ultrien hinnoista ja siitä onko liian kalliita, niin voin sanoa, että meistä tuntuu edullisilta kun edessä olisi ollut oma kustanteinen IVF ja takana 5 kk yksityisellä klinikalla 1x/kk käyntiä+lääkkeet.
 

Yhteistyössä