haluatko tyttäresi 20 v opiskelevan ammattia vai olevan "kotiäitinä" ilman työpaikkaa ja ammattia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja utelias
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Peesi tähän. Hienosti sanottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella78:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Peesi tähän. Hienosti sanottu.

Joo ja sitten käy niinkuin kun mun kavereilleni, jotka tajusivat vasta myöhemmällä iällä kouluttautua tekniselle alalle. "Hitsi kun kukaan ei kertonut mulle aikaisemmin, että tytötkin voi tehdä näin". Ei kannata luottaa, että peruskoulusta tulee täydellinen ohjaus nuorelle, vaan esimerkiksi voivat ne omat vanhemmatkin ohjata. Se ei ole sama asia kun tuputtaminen.

Nuorempana on paljon kivampi kihnuttaa pienillä tuloilla ja tehdä harkkatöitä iltamyöhään. Vanhempana toki sen on mahdollista- onhan mullakin monta esimerkkiä tuosta. Mutta kuulemani perusteella sen olisi kannattanut tehdä aikaisemmin.
 

Joo ja sitten käy niinkuin kun mun kavereilleni, jotka tajusivat vasta myöhemmällä iällä kouluttautua tekniselle alalle. "Hitsi kun kukaan ei kertonut mulle aikaisemmin, että tytötkin voi tehdä näin". Ei kannata luottaa, että peruskoulusta tulee täydellinen ohjaus nuorelle, vaan esimerkiksi voivat ne omat vanhemmatkin ohjata. Se ei ole sama asia kun tuputtaminen.

Nuorempana on paljon kivampi kihnuttaa pienillä tuloilla ja tehdä harkkatöitä iltamyöhään. Vanhempana toki sen on mahdollista- onhan mullakin monta esimerkkiä tuosta. Mutta kuulemani perusteella sen olisi kannattanut tehdä aikaisemmin.[/quote]

No, tuskin tässä ihan tätä haettiin. Itse en ainakaan myöskään sukupuolirooleja ole tiukasti lapsilleni tuputtamassa, 7-vuotiaan poikani haaveammatti on koti-isä ja hyväksyn sen kyllä ihan täysin. Itse hän elämäänsä elää ja on arvokas omana itsenään, tuen ja kannustan häntä hänen valinnoissaan ja kerron eri vaihtoehdoista. Itse en ollenkaan luota peruskoulun kasvattavan hänestä kunnon nuorta, vaan koen vastuuta lapsesta, vain me vanhemmat todella hänen parastaan voimme ajatella. Mutta se ei tarkoita, että toivoisin häneltä tiettyä suuntautumista elämässään, vaan hänen omat vahvuutensa löytäen kannustamme ja tuemme häntä saavuttamaan omat unelmansa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Coffee Break:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.
 
20-vuotiaana mä haluisin tyttäreni tekevän sellaisia asioita joita ei sitten enää tehdä kun löydetään aviopuoliso ja hankitaan perhe.. eli mieluiten joku välivuosi ulkomailla olis mulle mieleen. Sit opinnot sen jälkeen, vaikken toki ole yhtään sitä vastaan, että menee nuorena naimisiin ja hankkii perheen.
 
Kunhan huolehtii itsestään ja kapsistaan ja on onnellinen, tyttö 2,5 v nyt, ite 21 v ja kaksi lasta ja 2v ammattikorkekoulua jäljellä, syksyllä heti äippiksen jälkeen takaisin koulun penkille, kotiäitinä siis nyt 9kk ja aikaisemmin olin kotiäitinä 1v 2kk esikon kanssa :D Välissä opiskelin 1,5v
 
Tyttäret 19 ja 7v.

Vanhin saa opintonsa valmiiksi keväällä ja toivon että nuorempikin hoitaa koulunsa loppuun ennen kuin hankkii perheen.

Vanhimmalla ei ole vakituista miesystävää; on niin kranttu ja vapaudenkaipuinen ettei oikeaa ole löytynyt. Lapsia hän ei kuulemma haluakkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Ihan kummin hän itse tahtoo. Lapsia ei saa aina silloin kun haluaa, opiskella voi milloin vain (jos vaan tahtoa löytyy).

Ja päätä ja voimia. Opiskelu lasten kera ei myöskään taloudellisesti mitään ruusuista ole. Mutta mitäs sitä suremaan jos yhteiskunnan tuilla on tullut kasvatetuksikin..
 
Mun tytär on vasta 3-vuotias, joten paha mennä sanomaan. Silloin tilanne on erilainen. Mutta: toivoisin ettei hankkisi lapsia vielä alle 20v. mutta tuo tilanne, että olisi tasan 20 mahdollisesti lukio käytynä tai peruskoulu voisi olla ihan hyvä sauma hankkia lapsia.

Itse tein perinteisesti. Kouluttauduin, menin naimisiin, asuntokin hankittiin ja vasta sitten lapsia. Nyt onkin ongelmana työhön "paluu". Kun sitä kokemusta ei koskaan ehtinyt karttua merkittävästi. Eli parempi olisikin, jos olisin ensin hankinut lapset ja sen jälkeen kouluttautunut. Ei olisi koulutus kerinnyt vanhentua ja suoraan koulusta helpompi siirtyä työelämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun tytär on vasta 3-vuotias, joten paha mennä sanomaan. Silloin tilanne on erilainen. Mutta: toivoisin ettei hankkisi lapsia vielä alle 20v. mutta tuo tilanne, että olisi tasan 20 mahdollisesti lukio käytynä tai peruskoulu voisi olla ihan hyvä sauma hankkia lapsia.

Itse tein perinteisesti. Kouluttauduin, menin naimisiin, asuntokin hankittiin ja vasta sitten lapsia. Nyt onkin ongelmana työhön "paluu". Kun sitä kokemusta ei koskaan ehtinyt karttua merkittävästi. Eli parempi olisikin, jos olisin ensin hankinut lapset ja sen jälkeen kouluttautunut. Ei olisi koulutus kerinnyt vanhentua ja suoraan koulusta helpompi siirtyä työelämään.

Älä unta nää. Kun ikää tulee lisää niin työnantaja ihmettelee, mitä olet tehnyt kun ei työkokemusta koulun jälkeen ole ehtinyt tulla. Ja lapset on edelleen leikki-/kouluikäisiä. Olet edelleen tilanteessa, että sinulla ei ole työkokemusta ja olet lapsiperheen äiti. Lisäksi sinulla alkaa ikä painaa ja monet ikäisesi ovatkin ihan eri kalkkiviivoilla kun heillä on sitä työkokemusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Orion:
Ihan kummin hän itse tahtoo. Lapsia ei saa aina silloin kun haluaa, opiskella voi milloin vain (jos vaan tahtoa löytyy).

Ja päätä ja voimia. Opiskelu lasten kera ei myöskään taloudellisesti mitään ruusuista ole. Mutta mitäs sitä suremaan jos yhteiskunnan tuilla on tullut kasvatetuksikin..

Mutta sit on kuiteskin tehokas yhteiskunnassa, tulee uusia kansalaisia nopeasti ja se maksaa itsensä takaisin yhteiskunnalle ku kaikki ei odota yli 30-kymppiseksi, työvoimapula on jo nyt todellisuutta suomessa. Kun mä olen 40, mulla on 20 ja 22 vuotiaat lapset, ja olen saanut ammatin silti löhes samassa aikataulussa kuin muutkin ikäiseni, muutaman vuoden elänyt yht.kunnan tuilla, mutta se maksaa itsensä takaisin yhteiskunnalle, eli onneksi jotkut uskaltaa ja jaksaa opiskella ja saada lapset nuorena yhtäaikaa, se on hyväksi tän hetkiselle tilanteelle suomessa
 
Tuossa iässä tyttärelläni toivottavasti jo on joku ammatti. Ja jos ei ole, niin ehtii sitä opiskella lasten hankinnan jälkeenkin.

nimim. 24-vuotias, keväällä ammattiin valmistuva 1,5v lapsen äiti ja toista odottava ;)
 

Yhteistyössä