haluatko tyttäresi 20 v opiskelevan ammattia vai olevan "kotiäitinä" ilman työpaikkaa ja ammattia

[Markiisi musculocutaneus]

se on tyttäreni oma asia.eiköhän hän osaa tehdä oikeat ratkasut.jos ei opiskele ensin niin kerkee ne opiskelut hoitaa myöhemminkin =)

 

[minä]

Tyttö vasta 9kk. Toivoisin et jättäis lasten hankinnan vasta aikuisempaan ikään kuin 20v MUTTA jos tekis silloin lapset toki toivon että on kotona ja kasvattaa lapset ite! Ja sit vasta työt ja opinnot. Mutta kuten sanottu, kannattais myöhemmin keskittyä lasten tekoon!

 

[Scarlett O Harava]

Ei maailma siihen kaadu vaikka saisikin lapsen nuorena, kouluttamattona ja ilman työpaikka. Mun äiti oli 19 kun mut sai ja hänellä on tehnyt samaa työtä n.20-vuotiaasta lähtien.

 

[Orion-]

Ihan kummin hän itse tahtoo. Lapsia ei saa aina silloin kun haluaa, opiskella voi milloin vain (jos vaan tahtoa löytyy).

Ja päätä ja voimia. Opiskelu lasten kera ei myöskään taloudellisesti mitään ruusuista ole. Mutta mitäs sitä suremaan jos yhteiskunnan tuilla on tullut kasvatetuksikin..

Ei ruusuista, mutta ei mahdotonta. Jos vaan osaa rahansa käyttää oikein, ja sen toivon osaavani lapsille opettaa (rahan käytön ja arvon, mutta ei sitä että raha ois arvomaailman ykkönen).

Tuohon viimeiseen...minä en tunne yhtäkään perhettä, joka ei olis ottanu vastaan yhteiskunnan tukia (äp-raha, kotihoidontuet ym). Tunnetko sinä semmosia perheitä?

 

[Markiisi musculocutaneus]

mäkin olin 18v ku ensimmäisen sain koulu jäi kesken ja jatkoin kun esikko oli vuoden.työkokemusta kerkesin hankkia jo ennen 18v ikää ja ja koulun jälkeen kunnes vuosien päästä syntyi toinen ja lähin opiskelemaan toisen ammatin.nyt ootellaan 3Ta ja ikää 27 työkokemusta on kuitenkin runsaasti ja 2 ammattia..nääkin asiat on ihmisestä kiinni =)

 

[HALOO]

Ihan kummin hän itse tahtoo. Lapsia ei saa aina silloin kun haluaa, opiskella voi milloin vain (jos vaan tahtoa löytyy).

Ja päätä ja voimia. Opiskelu lasten kera ei myöskään taloudellisesti mitään ruusuista ole. Mutta mitäs sitä suremaan jos yhteiskunnan tuilla on tullut kasvatetuksikin..

HALOO! Meil elettiin tuella vuosi lapsen syntymän jälkeen, sen jälkeen on valtio saanu reilusti takasi maksamansa! Ku mä lähen kouluun, niin mies on silti töissä, joten palkkaaki tulee. Omaa maksetaan nytki 900 euroa kuussa, joten älä unta nää, että saadaan mitään asumistukee sillon, opintotuki korkeintaan.

HALOO!

 

[vieras]

Ihan kummin hän itse tahtoo. Lapsia ei saa aina silloin kun haluaa, opiskella voi milloin vain (jos vaan tahtoa löytyy).

Ja päätä ja voimia. Opiskelu lasten kera ei myöskään taloudellisesti mitään ruusuista ole. Mutta mitäs sitä suremaan jos yhteiskunnan tuilla on tullut kasvatetuksikin..

Ei ruusuista, mutta ei mahdotonta. Jos vaan osaa rahansa käyttää oikein, ja sen toivon osaavani lapsille opettaa (rahan käytön ja arvon, mutta ei sitä että raha ois arvomaailman ykkönen).

Tuohon viimeiseen...minä en tunne yhtäkään perhettä, joka ei olis ottanu vastaan yhteiskunnan tukia (äp-raha, kotihoidontuet ym). Tunnetko sinä semmosia perheitä?

En tunne montaa lapsiperhettä. Tuntemissani muutamassa lapsiperheessä max. kaksi lasta ja molemmat vanhemmat töissä. Ymmärtääkseni äitiysloman tukiinkin vaikuttaa oma työhistoria ja puolison tulot? Eniten tässä keskustelussa ihmetyttää tuo otsikkoon vastaaminen eli kun kysytään, et mitä halutaan niin vastaus on että "ei se maailma siihen kaadu, et lapsia saa 20-v. ilman työtä/koulutusta". Siis kai sitä lapselleen haluaa jotakin enemmän kuin "ei ihan maailman kaatumista"???

 

[Scarlett O Harava]

Ihan kummin hän itse tahtoo. Lapsia ei saa aina silloin kun haluaa, opiskella voi milloin vain (jos vaan tahtoa löytyy).

Ja päätä ja voimia. Opiskelu lasten kera ei myöskään taloudellisesti mitään ruusuista ole. Mutta mitäs sitä suremaan jos yhteiskunnan tuilla on tullut kasvatetuksikin..

Ei ruusuista, mutta ei mahdotonta. Jos vaan osaa rahansa käyttää oikein, ja sen toivon osaavani lapsille opettaa (rahan käytön ja arvon, mutta ei sitä että raha ois arvomaailman ykkönen).

Tuohon viimeiseen...minä en tunne yhtäkään perhettä, joka ei olis ottanu vastaan yhteiskunnan tukia (äp-raha, kotihoidontuet ym). Tunnetko sinä semmosia perheitä?

En tunne montaa lapsiperhettä. Tuntemissani muutamassa lapsiperheessä max. kaksi lasta ja molemmat vanhemmat töissä. Ymmärtääkseni äitiysloman tukiinkin vaikuttaa oma työhistoria ja puolison tulot? Eniten tässä keskustelussa ihmetyttää tuo otsikkoon vastaaminen eli kun kysytään, et mitä halutaan niin vastaus on että "ei se maailma siihen kaadu, et lapsia saa 20-v. ilman työtä/koulutusta". Siis kai sitä lapselleen haluaa jotakin enemmän kuin "ei ihan maailman kaatumista"???

Lapsilisän saa jokaisesta lapsesta tuloista riippumatta ja se on yhteiskunnan tuki.

 

[vieras]

Ei mitään väliä, kunhan on onnellinen. Itse opiskelin ensin ammatit ja tein sitten lapset.

 

[meah]

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Se on väärä käsitys sitten, minkä siitä sait.
Mutta mun mielestä mun vastuu ei ole haaveilla lasten puolesta, saati vaatia heitä toteuttamaan minun unelmiani tai toiveitani.
Mun mielestä mun vastuu on nimenomaan se, että olen olemassa, kerron vaihtoehdoista, tuen ja autan.

(Kertominen ja neuvominen on myös mun mielestä kaksi eri asiaa. Järkevä nuori aikuinen osaa pyytää neuvoa jos sitä kaipaa. Kerron kyllä asioita pyytämättäkin, mutta neuvomaan ja opastamaan, varsinkaan tiettyyn suuntaan, en ala, jos ei sitä pyydetä. Enää siis tuon ikäistä.)

On vielä vaikea sanoa, minkäluonteisia nuo tytöt on sitten aikanaan.

Mun vastuuseen ei kuitenkaan sisälly opiskeluun painostamista (ja nyt puhutaan siitä ammatinvalinnasta/peruskoulun jälkeisestä opiskelusta). Ei nyt, eikä myöhemmin, jos se ei kiinnosta. Jos taas kiinnostaa, niin silloin autan parhaani mukaan sen asian kanssa.

Eikä tarkoitus ole myöskään kasvattaa niitä sossun elättejä, joina täällä automaattisesti tunnutaan nuoria äitejä pidettävän.
Mutta jos joku tytöistäni tietää heti peruskoulun jälkeen mitä haluaa tehdä, niin en mä siihen puutu ja painosta opiskelemaan sen pidemmälle.

 

[tere]

Ihan tuntuu, että jotkut teistä eivät ole koskaan olleet nuoria.... En tarkoita ainoastaan tätä lainattuani vaan teitä on useita enkä edes jaksanut lukea koko ketjua. Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisin jotain viidelle tyttärelleni, se ei auta mitään. Nuoret ovat sellaisia, että heitä ei kiinnosta äitien/isien mielipiteet. Millähän tavalla te jotka vahvasti olette sitä mieltä, että tottakai ensin koulutus ja tottakai minä patistan lapsiani tuohon tai tuohon, koska se on velvollisuuteni vanhempana, aiotte varmistaa sen, että lapsenne "tottelevat" teitä? Tämän haluaisin tietää?

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.

 

[Anni]

Toivoisin yli kaiken, että tyttäreni olisi kotiäitinä. Silloin hän olisi saanut lapsen tavalla tai toisella.

Se on ihan sama mitä te haluatte tai minä haluan. Elämä menee jokaisen kohdalla juuri niin kuin se on mennäkseen. Saanhan minäkin toivoa kotiäitiyttä tyttärelleni, mutta puolestamme päätettiin, että hänen kohdallaan biologiset lapset eivät ole mahdollista. No, onneksi se ei sulje pois mahdollisuutta äitiyteen - se on sitten iiiiihan eri asia, haluaako tyttöni edes äidiksi

Toivoa saa, mutta 2-kymppinen ei ole enää lapsi, itse se vaan on tyttöjenne tehtävä päätökset noin suurissa asioissa.

 

[vieras]

Ihan tuntuu, että jotkut teistä eivät ole koskaan olleet nuoria.... En tarkoita ainoastaan tätä lainattuani vaan teitä on useita enkä edes jaksanut lukea koko ketjua. Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisin jotain viidelle tyttärelleni, se ei auta mitään. Nuoret ovat sellaisia, että heitä ei kiinnosta äitien/isien mielipiteet. Millähän tavalla te jotka vahvasti olette sitä mieltä, että tottakai ensin koulutus ja tottakai minä patistan lapsiani tuohon tai tuohon, koska se on velvollisuuteni vanhempana, aiotte varmistaa sen, että lapsenne "tottelevat" teitä? Tämän haluaisin tietää?

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.

Lähestulkoon kaikkia ennen lapsen tekoa kouluttautuneita tuttaviani on kannustettu, kehotettu ja tuettu opiskeluun. Yhtään en tunne sellaista, joka olisi kouluja käynyt vanhempien "tehköön mitä tahtoo kun ei voida mitään" asenteesta huolimatta kovinkaan pitkälle. Toisaalta taas ne, joilla lapsia on tullut varhain eikä koulun penkki juurikaan kulunut, ovat sellaisista kodeista, joissa on ollut vallalla tuo em. asenne. Eli ei varmasti kovin pitkälle pötkitä, jos ei siihen mitään motivaatiota ole eikä koskaan sellaista ole nähnytkään. Mutta turha urputtaa, että "niin ne viisaat päättäjät taas on meiltä ottaneet/antamatta jättäneet" jos ei kukaan teistä pysty lastaan yhtään pidemmälle ohjaamaan.

 

[vieras]

Toivoisin yli kaiken, että tyttäreni olisi kotiäitinä. Silloin hän olisi saanut lapsen tavalla tai toisella.

Se on ihan sama mitä te haluatte tai minä haluan. Elämä menee jokaisen kohdalla juuri niin kuin se on mennäkseen. Saanhan minäkin toivoa kotiäitiyttä tyttärelleni, mutta puolestamme päätettiin, että hänen kohdallaan biologiset lapset eivät ole mahdollista. No, onneksi se ei sulje pois mahdollisuutta äitiyteen - se on sitten iiiiihan eri asia, haluaako tyttöni edes äidiksi

Toivoa saa, mutta 2-kymppinen ei ole enää lapsi, itse se vaan on tyttöjenne tehtävä päätökset noin suurissa asioissa.

Miksi sitten parikymppisille tehdään eniten abortteja ja parikymppiset miehet ajaa eniten kuolonkolareja??? Kyllä siinä iässä vielä kokeillaan paljon juttuja, jotka vanhemmalla iällä jää järkisyistä tekemättä.

 

[MargeSimpson]

Haluaisin että pääsee tekemään juuri sitä mistä haaveilee ja on onnellinen, oli se sitten opiskelua tai omien lasten hoitamista. Onnellisuus ja se että saa edes suunnilleen mistä haaveilee, ei ole todellakaan itsestäänselvyys, joten olisihan se ihanaa että oma lapsi olisi onnellinen ja saisi edes osan haaveistaan täytettyä.

 

[tere]

Mutta onneksi sinä tiedät, koska sinä tunnet niin paljon ihmisiä, että olet kyvykäs tekemään tilastoja. Good for you!

Ihan tuntuu, että jotkut teistä eivät ole koskaan olleet nuoria.... En tarkoita ainoastaan tätä lainattuani vaan teitä on useita enkä edes jaksanut lukea koko ketjua. Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisin jotain viidelle tyttärelleni, se ei auta mitään. Nuoret ovat sellaisia, että heitä ei kiinnosta äitien/isien mielipiteet. Millähän tavalla te jotka vahvasti olette sitä mieltä, että tottakai ensin koulutus ja tottakai minä patistan lapsiani tuohon tai tuohon, koska se on velvollisuuteni vanhempana, aiotte varmistaa sen, että lapsenne "tottelevat" teitä? Tämän haluaisin tietää?

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.

Lähestulkoon kaikkia ennen lapsen tekoa kouluttautuneita tuttaviani on kannustettu, kehotettu ja tuettu opiskeluun. Yhtään en tunne sellaista, joka olisi kouluja käynyt vanhempien "tehköön mitä tahtoo kun ei voida mitään" asenteesta huolimatta kovinkaan pitkälle. Toisaalta taas ne, joilla lapsia on tullut varhain eikä koulun penkki juurikaan kulunut, ovat sellaisista kodeista, joissa on ollut vallalla tuo em. asenne. Eli ei varmasti kovin pitkälle pötkitä, jos ei siihen mitään motivaatiota ole eikä koskaan sellaista ole nähnytkään. Mutta turha urputtaa, että "niin ne viisaat päättäjät taas on meiltä ottaneet/antamatta jättäneet" jos ei kukaan teistä pysty lastaan yhtään pidemmälle ohjaamaan.

 

[vieras]

Mutta onneksi sinä tiedät, koska sinä tunnet niin paljon ihmisiä, että olet kyvykäs tekemään tilastoja. Good for you!

Ihan tuntuu, että jotkut teistä eivät ole koskaan olleet nuoria.... En tarkoita ainoastaan tätä lainattuani vaan teitä on useita enkä edes jaksanut lukea koko ketjua. Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisin jotain viidelle tyttärelleni, se ei auta mitään. Nuoret ovat sellaisia, että heitä ei kiinnosta äitien/isien mielipiteet. Millähän tavalla te jotka vahvasti olette sitä mieltä, että tottakai ensin koulutus ja tottakai minä patistan lapsiani tuohon tai tuohon, koska se on velvollisuuteni vanhempana, aiotte varmistaa sen, että lapsenne "tottelevat" teitä? Tämän haluaisin tietää?

No, eksä vääntää tilastokeskuksella gradua, että ainakin tarvittaessa voin ne tilastot jostain kaivaa..

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.

Lähestulkoon kaikkia ennen lapsen tekoa kouluttautuneita tuttaviani on kannustettu, kehotettu ja tuettu opiskeluun. Yhtään en tunne sellaista, joka olisi kouluja käynyt vanhempien "tehköön mitä tahtoo kun ei voida mitään" asenteesta huolimatta kovinkaan pitkälle. Toisaalta taas ne, joilla lapsia on tullut varhain eikä koulun penkki juurikaan kulunut, ovat sellaisista kodeista, joissa on ollut vallalla tuo em. asenne. Eli ei varmasti kovin pitkälle pötkitä, jos ei siihen mitään motivaatiota ole eikä koskaan sellaista ole nähnytkään. Mutta turha urputtaa, että "niin ne viisaat päättäjät taas on meiltä ottaneet/antamatta jättäneet" jos ei kukaan teistä pysty lastaan yhtään pidemmälle ohjaamaan.

 

[tere]

Really? Entäs ne tuntemasi ihmiset? Luuletko, että heissä riittäisi tarpeeksi aineistoa tekemään oikein kunnon vanhan ajan akateeminen tutkimus? Ja autsh, tuo muuten sattui, kun otit esiin ammatillisen korttisi.

Mutta onneksi sinä tiedät, koska sinä tunnet niin paljon ihmisiä, että olet kyvykäs tekemään tilastoja. Good for you!

Ihan tuntuu, että jotkut teistä eivät ole koskaan olleet nuoria.... En tarkoita ainoastaan tätä lainattuani vaan teitä on useita enkä edes jaksanut lukea koko ketjua. Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisin jotain viidelle tyttärelleni, se ei auta mitään. Nuoret ovat sellaisia, että heitä ei kiinnosta äitien/isien mielipiteet. Millähän tavalla te jotka vahvasti olette sitä mieltä, että tottakai ensin koulutus ja tottakai minä patistan lapsiani tuohon tai tuohon, koska se on velvollisuuteni vanhempana, aiotte varmistaa sen, että lapsenne "tottelevat" teitä? Tämän haluaisin tietää?

No, eksä vääntää tilastokeskuksella gradua, että ainakin tarvittaessa voin ne tilastot jostain kaivaa..

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.

Lähestulkoon kaikkia ennen lapsen tekoa kouluttautuneita tuttaviani on kannustettu, kehotettu ja tuettu opiskeluun. Yhtään en tunne sellaista, joka olisi kouluja käynyt vanhempien "tehköön mitä tahtoo kun ei voida mitään" asenteesta huolimatta kovinkaan pitkälle. Toisaalta taas ne, joilla lapsia on tullut varhain eikä koulun penkki juurikaan kulunut, ovat sellaisista kodeista, joissa on ollut vallalla tuo em. asenne. Eli ei varmasti kovin pitkälle pötkitä, jos ei siihen mitään motivaatiota ole eikä koskaan sellaista ole nähnytkään. Mutta turha urputtaa, että "niin ne viisaat päättäjät taas on meiltä ottaneet/antamatta jättäneet" jos ei kukaan teistä pysty lastaan yhtään pidemmälle ohjaamaan.

 

[vieras]

Really? Entäs ne tuntemasi ihmiset? Luuletko, että heissä riittäisi tarpeeksi aineistoa tekemään oikein kunnon vanhan ajan akateeminen tutkimus? Ja autsh, tuo muuten sattui, kun otit esiin ammatillisen korttisi.

Mutta onneksi sinä tiedät, koska sinä tunnet niin paljon ihmisiä, että olet kyvykäs tekemään tilastoja. Good for you!

Ihan tuntuu, että jotkut teistä eivät ole koskaan olleet nuoria.... En tarkoita ainoastaan tätä lainattuani vaan teitä on useita enkä edes jaksanut lukea koko ketjua. Minä olen rehellisesti sitä mieltä, että vaikka kuinka haluaisin jotain viidelle tyttärelleni, se ei auta mitään. Nuoret ovat sellaisia, että heitä ei kiinnosta äitien/isien mielipiteet. Millähän tavalla te jotka vahvasti olette sitä mieltä, että tottakai ensin koulutus ja tottakai minä patistan lapsiani tuohon tai tuohon, koska se on velvollisuuteni vanhempana, aiotte varmistaa sen, että lapsenne "tottelevat" teitä? Tämän haluaisin tietää?

No, eksä vääntää tilastokeskuksella gradua, että ainakin tarvittaessa voin ne tilastot jostain kaivaa..

Peesi! On se kumma kun palstalta ei löydy äitejä, jotka haluais tosissaan lapsilleen vaan parasta eikä vähempää. Jos vanhemmilta ei löydy kannustusta niin aika paljon jää nuoren omille harteille jos meinaa saada elämältään muutakin kun "koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu - turhaa odottaa mitään kummempaa - eroja tulee kuitenkin - sossusta ei saa tarpeeksi" -elämää.

Eiköhän kaikki äidit halua lapselleen parasta. Mutta mikä kenenkin mielestä on parasta, onkin sitten eri juttu.
Jollekin se on 10 vuoden akateeminen kouluttautuminen. Toiselle se on amiksen paperit ja lapset nuorena.
Kolmannelle vaikka kaikkea tätä.

Ei se, että antaa nuoren itse tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia valintoja, ole mitään heitteille jättöä.
Sitä voi tukea ja kannustaa lastaan, neuvoa kun kysytään, olla olemassa kun on vaikeaa. Mutta itse ainakaan en aio ruveta pienestä pitäen tyrkyttämään lapsilleni näkemyksiäni siitä, miten ja missä järjestyksessä elämä pitää elää ja asiat tehdä.
Pyrin mieluummin kasvattamaan lapseni niin, että he ovat sitten aikanaan kypsiä ja kykeneviä tekemään itselleen sopivimpia valintoja avoimin mielin ja rohkeasti.

Jokin tässä vastauksessa töksähtää... Varmaankin lähinnä se että tästä saa sellaisen käsityksen että vanhemmalla ei ole vastuuta ollenkaan lapsista. Jos lapsi ei kysy neuvoa, niin sille ei kerrota mitään?

Suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille yhtälaiset mahdollisuudet koulutuksen kautta vaikuttaa tulevaisuuteensa. Jos vanhemmat eivät patista/kannusta nuorta tekemään työtä tulevaisuutensa eteen ajoissa niin turha odottaa kiitostakaan myöhemmin kun nuori huomaa, et olisinhan minä saavuttanut sitä ja tätä, jos olisin kehdannut nuorempana.. Joo kyllä lähärin ja tradenomin paperit saa neljännellä vuosikymmenelläkin, mutta niin voi sitä yksinhuoltajuuttakin harjotella myöhemmällä iällä. Jotenkin tuntuu palstalla vallitsevan ajatus, että kun ei äitikään ole paremmasta tiennyt niin ei tarvitse lapsenkaan kuuseen kurkotella turhia.

Lähestulkoon kaikkia ennen lapsen tekoa kouluttautuneita tuttaviani on kannustettu, kehotettu ja tuettu opiskeluun. Yhtään en tunne sellaista, joka olisi kouluja käynyt vanhempien "tehköön mitä tahtoo kun ei voida mitään" asenteesta huolimatta kovinkaan pitkälle. Toisaalta taas ne, joilla lapsia on tullut varhain eikä koulun penkki juurikaan kulunut, ovat sellaisista kodeista, joissa on ollut vallalla tuo em. asenne. Eli ei varmasti kovin pitkälle pötkitä, jos ei siihen mitään motivaatiota ole eikä koskaan sellaista ole nähnytkään. Mutta turha urputtaa, että "niin ne viisaat päättäjät taas on meiltä ottaneet/antamatta jättäneet" jos ei kukaan teistä pysty lastaan yhtään pidemmälle ohjaamaan.

Vaikea sanoa vanhan ajan akateemisista tutkimuksista kun olen sukuni ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen) akateeminen itse. Eikä ole maistereita eksänkään (tai muiden akateemisten eksieni) suvuissa. Mutta niitä kyllä on, joita ei ole kannustettu ja jotka eivät ole juuri kouluja käyneet. Mutta ei heilläkään ole nuorena saatuja lapsia. Joten aineisto puuttuu - valitan..

 

[Anni]

Toivoa saa, mutta 2-kymppinen ei ole enää lapsi, itse se vaan on tyttöjenne tehtävä päätökset noin suurissa asioissa.

Miksi sitten parikymppisille tehdään eniten abortteja ja parikymppiset miehet ajaa eniten kuolonkolareja??? Kyllä siinä iässä vielä kokeillaan paljon juttuja, jotka vanhemmalla iällä jää järkisyistä tekemättä.

Toistan saman: toivoa saa, mutta itse 2-kymppiset tekee ratkaisunsa. Tulevat vahingossa raskaiksi, ajavat kolareita jne. Saadaanhan me vanhemmat toivoa ja valistaa ja rakastaa ja rankaista, mutta sillä hetkellä kun jotain peruuttamatonta tapahtuu, me ei olla paikalla. Me ei vaan voida olla.

 

[vieras]

Toivoa saa, mutta 2-kymppinen ei ole enää lapsi, itse se vaan on tyttöjenne tehtävä päätökset noin suurissa asioissa.

Miksi sitten parikymppisille tehdään eniten abortteja ja parikymppiset miehet ajaa eniten kuolonkolareja??? Kyllä siinä iässä vielä kokeillaan paljon juttuja, jotka vanhemmalla iällä jää järkisyistä tekemättä.

Toistan saman: toivoa saa, mutta itse 2-kymppiset tekee ratkaisunsa. Tulevat vahingossa raskaiksi, ajavat kolareita jne. Saadaanhan me vanhemmat toivoa ja valistaa ja rakastaa ja rankaista, mutta sillä hetkellä kun jotain peruuttamatonta tapahtuu, me ei olla paikalla. Me ei vaan voida olla.

Jos kaikki vanhemmat tyytys vaan itsekseen toivomaan niin enemmänkin näitä sattus. Ja tällä palstalla kun toitotetaan kodin kasvatusvastuun perään niin toivottavasti (!) se on muutakin kun tätä em. toivomista!!

 

[Anni]

Jos kaikki vanhemmat tyytys vaan itsekseen toivomaan niin enemmänkin näitä sattus. Ja tällä palstalla kun toitotetaan kodin kasvatusvastuun perään niin toivottavasti (!) se on muutakin kun tätä em. toivomista!!

Luehan uudestaan viestini. Hitaasti. Kyllä siinä kävi ilmi, että vaikka kuinka lastaan kasvattaisi, niin loppupeleissä noin isot ihmiset tekevät päätöksensä itse.

 

[vieras]

Jos kaikki vanhemmat tyytys vaan itsekseen toivomaan niin enemmänkin näitä sattus. Ja tällä palstalla kun toitotetaan kodin kasvatusvastuun perään niin toivottavasti (!) se on muutakin kun tätä em. toivomista!!

Luehan uudestaan viestini. Hitaasti. Kyllä siinä kävi ilmi, että vaikka kuinka lastaan kasvattaisi, niin loppupeleissä noin isot ihmiset tekevät päätöksensä itse.

Niin ja lue sinä otsikko - kummin HALUAISIT ....

 

[Anni]

Jos kaikki vanhemmat tyytys vaan itsekseen toivomaan niin enemmänkin näitä sattus. Ja tällä palstalla kun toitotetaan kodin kasvatusvastuun perään niin toivottavasti (!) se on muutakin kun tätä em. toivomista!!

Luehan uudestaan viestini. Hitaasti. Kyllä siinä kävi ilmi, että vaikka kuinka lastaan kasvattaisi, niin loppupeleissä noin isot ihmiset tekevät päätöksensä itse.

Niin ja lue sinä otsikko - kummin HALUAISIT ....

No siihen minä jo tuolla aiemmin vastasinkin. Meni sen jälkeen vähän ohi aiheen.

 

[yo2000]

Toivon että opiskelee, vaikkakin itse olin raskaana tuossa iässä. 21vee mulla oli lapsi, ammatillinen koulutus ja työpaikkakin, mut kai sitä olis vähän hitaammallakin tahdilla voinut edetä.