Heippa kaikille!
Hertalle onnittelut uudesta plussasta!!! Olikos joku muukin plussannut, enkö vain huomannut moninaisten viestien joukosta..?
Mites Prätkämimmin koiruli jaksaa? Voimia sinne, lemmikinomaistajana tiedän, miten hirveältä luopuminen tuntuu. On ihan hirveää katsella, kun ystävä sairastaa ja auttaa ei voi. Ja varsinkaan kun toinen ei ymmärrä, miksi nyt on huono olla. Halauksia Prätkämimmille!
En ole paljoa jaksanut tänne kirjoitella, viimeiset päivät ovat menneet tyystin järkytyksen piikkiin. Elämä voi olla niin arvaamatonta: Viime viikon lopulla siskoni joutui synnyttämään enkelivauvan. Sikiö oli n. 15-viikkoinen. Vielä ei tiedetä syytä, miksi pieni ei jaksanut elää. Kokemus oli varmasti aivan hirveä, omakin elämä meni siitä aivan sekaisin, olimme koko suku niin kovasti odottaneet tuota pientä syntyväksi. Siskoni voi nyt todella huonosti ja huoli on meillä läheisillä tosi kova. Enkelin hautajaispäivä tulee olemaan varmaan aivan kauhea...
Sitten kaiken päälle sain tänä aamuna raskaustestistä plussan! Viiva oli haaleampi kuin kontrolliviiva, mutta selkeä viiva siihen piirtyi melkein heti. Enpä olisi voinut uskoa, minä kun en tässä kierrossa edes bongannut ovista! Eikä mulla ollut mitään oireitakaan, rinnatkin olivat samalla tavalla kipeät kuin aina ennen menkkoja. Jos nyt ihan tarkasti ajattelee, saattaa olla että voin hiukan pahoin muutamana päivänä ja kärsin jonkin verran päänsärystä, mutta kuvittelin silloin, että ne johtuvat tuosta henkisestä järkytyksestä. Ainoa juttu, jota nyt ehkä voi pitää oireena, tapahtui eilen illalla: olin laittamassa itselleni iltapalaa ja yhtäkkiä alavatsaa kouristi aivan hirvittävästi. Tuntui siltä kuin joku ois puristanut munasarjoja kasaan... Ei mulla ole koskaan ollut sellaista kipua. Menkkoja edeltävät nippailutkaan eivät ole yhtään samanlaisia. Totta puhuen, en osannut siitäkään ajatella vielä mitään, kun tässä ei nyt toden totta ole ollut omat vauvahaaveet päällimmäisenä mielessä. Tänä aamuna yhtäkkiä tuli vaan semmoinen olo, että nyt täytyy testata. Oikeasti mun jännäpäivä olis ollut vasta huomenna, olin siis vähän malttamaton... Meidän vessan valaistus ei ole kovin kirkas, ja luulin ensin, että nään vaan harhoja, kun näin kaksi viivaa. Ryntäsin keittiöön päivänvaloon, ja siinähän ne kaksi viivaa nököttivät nätisti vierekkäin!! Aivan uskomatonta. Ja tämä on vasta kolmas yrityskierto... Olin aina kuvitellut, että kuulun siihen ryhmään, joka tarvitsee lääketieteen apua raskautuakseen, ja eilenkin lueskelin lehdestä lapsettomuuskertomuksia. Tämä tuli kyllä tosiaan niin puun takaa... Anteeksi vuodatukseni, mutta jollekin on pakko puhua tästä, tunteet on nyt niin ristiriitaiset. En kylläkään voinut olla soittamatta miehelle töihin

Toivottavasti en pilannut raasun työpäivää...