Heippa pitkästä aikaa! Päätin et nyt on se aika kun tulen kertomaan kuulumiset, useampi ainankin halusi silloin kuulla miten meillä menee jossain vaiheessa! Jos et halua tietää mikä meidän tilanne on, niin hyppää seuraavaan viestiin. Tarkoitus ei ole rehvastella ja pahoittaa kenenkään mieltä! Täällä kuitenkin on uusiakin niin voin hiukan kerrata tilannetta.
Ehkäisy jätetty elokuussa 22 pois. Maaliskuussa 23 käytiin omakustanteisesti ovumialla hedelmällisyys katsauksessa ja miehen sperma tutkittiin. Silloin ei vaikuttanut olevan esteitä raskautumiselle. Marraskuussa 23 eli reilusti vuosi yritystä takana kun hakeuduin julkiselle puolelle hoitoon. Maksusitoomuksen saimme Ovumialle ja sielä päädyimme ivf hoitoihin. Gonal-f annoskoolla 225, loppu tulos vain kaksi rakkulaa ja hoito vaihtui lennosta inseminaatioon. Kaksoinraskaus mahdollisuus, mutta negatiivinen. Toiseen hoito kierrokseen annoskokoa nostettiin 300. Taas sama tulos vain kaksi rakkulaa, hoito vietiin loppuun. Toinen hävisi punktiossa ja aamulla sain musertavan puhelun ettei selvinnyt yöstä. Tämän jälkeen kävin verikokeissa ja mitattiin amh-arvo. Tulos oli musertavat 0,15. Jälleen lääkäri painosti miettimään lahjasoluja, meillä olisi todella huonot mahdollisuudet luonnolliseen plussaan. Huonot mahdollisuudet saada biologinen lapsi. Ivf hoitoja ei enään saatu vaan ilmoitti et ne on sit inseminaatioita jos haluatte jatkaa, mutta miettikää lahjasoluja. Tässä vaiheessa mittani oli täynnä Ovumiaa ja pyysin hoitopaikan vaihdosta KYS. Elettiin maaliskuuta kun hoidot loppuivat, huhtikuussa tuli KYS kirje et mahdollinen aika heinäkuussa, kirje saatiin vasta elo syyskuun vaihteessa. Meillä olisi ollut ensimmäinen aika KYS lokakuussa 2024, emme tarvinneet sitä ja peruin.
Nykytilanne, tänään minulla on 12+3 menossa ja aamulla on käyty ensimmäisessä ultrassa. Kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Puolison kanssa katseltiin hiljaa monitorin ruutua ja useampi kuva saatiin mukaan. Pahoinvointi on mukana, kärsin aamuin ja illoin. Oksennus refleksi on herkässä ja kaon useaan otteeseen päivässä. Viidesti olen vain oksentanut, mut jokainen kerta on liikaa. Pahoinvointiin syön bonjestaa ja käytän ranteissa pahoinvointirannekkeita. Nyt on toivottava et pieni kestää matkassa loppuun saakka ja syntyy terveenä. Ulkoisesti en välttämättä osaisi sanoa et oisin raskaana.
Onnistuminen vei meiltä kauan ja jos jäädään tuijottamaan Amh-arvoa niin kyllähän tämä on nyt niin uskomatonta, miten se onnistui ja luonnolliseen kiertoon ilman vippakonsteja. Ollaan onnellisia kun se vihdoin onnistui. Niin ja se miten elämä yllättää niin meidän Tirpalle olisi viikkoa aiemmin syntymässä serkkukin.
Älkää menettäkö toivoa uskokaa! Itse olin monesti epätoivon partaalla, oli usko loppumassa. Tiedän on helppo sano, mut vaikea pitää uskoa yllä! Jokainen teistä ansaitsee pienen käärön syliin! Tsemppiä ja voimia!
toivottavasti kaikki sujuu loppuun asti hienosti, tsemppiä loppuraskauteen
Meidän tyttövauva syntyi 9.10 kanssa pitkän odotuksen jälkeen.
Ihan mahtavaa ja tsempit myös loppuraskauteen
