Kiitos kun ootte myös jakaneet tuntojanne. Samalta tuntuu. Pelottaa, että mitä arki on, kun tulee toinen ja pelottaa, että jos ei tulekaan. Ja kun raskautuminen joskus vielä onnistuu niin sitten pelkää jatkuuko se. Täälläkin keskenmeno (keskeytynyt sellainen) ennen esikoista. On aika raskasta olla näiden ajatusten kanssa. Ja kuinka tärkeää on päästä jakamaan vertaisten kanssa tunteita ja kokemuksia. Tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta tavoitetta kuin tulla raskaaksi. Miestä harmittaa, kun kokee, etten iloitse esikoisesta, vaikka eivät nämä ilot j surut sulje toisiaan pois.