Hei kaikki, täällä taas ! Olin aktiivisena palstalla kun yritimme esikoistamme, joka syntyi keväällä 2023. Jotenkin sitä ajatteli, että olisi jo tässä vaiheessa yrittänyt useamman kuukauden, mutta halusin juhlia omat häät ilman raskautta ja siihen perään tulikin työkuvioissa muutos jne. Mutta koska olen jo kohta kolmenkympin "paremmalla" puolella niin ei tässä paljon auta odotella.. Hormoonikierrukan poisto varattu nyt marraskuun alkuun .
Raskauden yrittäminen on kyllä aina toiveiden ja pelkojen vuorottelua. Listaampa tähän tämänhetkiset pelot ja epävarmuudet: Olenko liian vanha (ja odotinko liian kauan esikoisen jälkeen) ja raskaus ei ikinä alakaan? Töissä on tällä hetkellä kova paine ja ylitöitäkin kertyy, estääkö stressi raskauden alkamisen? Mitä jos kierto ei palaudukaan kierrukan poiston jälkeen? Miten aika riittää kahden lapsen kanssa, kun se on nytkin kortilla? Mitä jos minulla on taas joku emätintulehdus (kärsin esikoista yrittäessä pahoista tulehduksista ja jotenkin on koko ajan epävarmuus, onko tilanne täysin ns. normaali)? Mitä jos en saa motivoitua miestä petipuuhiin tarpeaksi usein (meillä seksi kyllä väheni lapsen saamisen myötä vaikka onkin viikottaista niin ei se yrittämiseen riitä)?
Noh, eiköhän näitä ehdi pohdiskella, jos yrittämisessä kestää. Nyt fiiliksenä kuitenkin varovainen positiivisuus, jos kohta taas pääsee yrittämään.
Raskauden yrittäminen on kyllä aina toiveiden ja pelkojen vuorottelua. Listaampa tähän tämänhetkiset pelot ja epävarmuudet: Olenko liian vanha (ja odotinko liian kauan esikoisen jälkeen) ja raskaus ei ikinä alakaan? Töissä on tällä hetkellä kova paine ja ylitöitäkin kertyy, estääkö stressi raskauden alkamisen? Mitä jos kierto ei palaudukaan kierrukan poiston jälkeen? Miten aika riittää kahden lapsen kanssa, kun se on nytkin kortilla? Mitä jos minulla on taas joku emätintulehdus (kärsin esikoista yrittäessä pahoista tulehduksista ja jotenkin on koko ajan epävarmuus, onko tilanne täysin ns. normaali)? Mitä jos en saa motivoitua miestä petipuuhiin tarpeaksi usein (meillä seksi kyllä väheni lapsen saamisen myötä vaikka onkin viikottaista niin ei se yrittämiseen riitä)?
Noh, eiköhän näitä ehdi pohdiskella, jos yrittämisessä kestää. Nyt fiiliksenä kuitenkin varovainen positiivisuus, jos kohta taas pääsee yrittämään.