Tulin nyt kertomaan meidän kuulumiset.
Maanantaina (rv 38+0) menin taas kerran supistusten takia saitaalaan. Siellä todettiin, että kohdunsuu on n. 2 cm auki, mutta koska synnytyssalissa oli ruuhkaa, jäin osastolle odottelemaan jotta ruuhka vähän helpottaisi, niin päästäis puhkaisemaan kalvot. Seuraavana aamuva sitten olin kalvojenpuhkaisujonossa kolmantena.
Klo 12.30 pääsin synnytyssaliin, ja 13.00 alettiin toimia. Kalvojen puhkaisu ei auttanut riittävän nopeasti, joten laitettiin oksitosiinitippa. Homma eteni sitä vauhtia, että klo 21.30 oltiin ponnistusta vaille valmiita. 4 min ponnistuksen jälkeen syntyi poika, 4360 g, 50 cm ja pään ympärys 38 cm. Eli siis ISO miehen alku tuli. Sain pojan rinnalle, mutta imeminen ei tuntunut kiinnostavan. Kohta poika lähtikin rutiiniluontoiseen veren happipitoisuus tarkastukseen. Ja paluuta äidin viereen ei ollut. Vähän ennen puolta yötä sain tietää, että lastenlääkäri oli päättänyt, että poika menee teholle seurantaan. Kun lähdin itse osastolle, kävin moikkaamassa poikaa, ja sain kuulla, että limaa oli poistettu hengitysteistä useamman kerran, ja lisähapen määrää oli jo vähennetty.
Tänään pääsin kotiin, mutta poika jäi vielä pariksi päiväksi seurantaan. Hän hengittää jo normaalin oloisesti, ja saa hyvin happea, ja hiilidioksidikin on alkanut poistumaan hyvin, mutta sitä pitää vielä tarkkaillapari päivää.
Kotiin tullessa oli sellainen olo, kuin jotain tärkeää olisi unohtunut matkasta.