maanantaita kaikille,
Ulkona taas upea ilma ja pakkasta riittää. Vaikka kylmyys saisi hellittää niin enemmin pakkaset kuin loskakelit.
Kiitos rohkaisevasta tarinastasi sivullinen ja onnittelut raskautumisestasi. Luovuttaako käytännössä vai henkisesti, niin on vähän ristiriitainen juttu. Meillähän on lapsettomuushoidot alkamassa, jos mitään ei kuulu puolen vuoden sisään. Ne olisivat alkaneet viime marraskuussa, ellen olisi raskautunut. Luulen, että silloin lokakuussa luovutin henkisesti, kun ajattelin, että hoitoihin mennään kuitenkin ja sitten yllättäen tärppäsikin luomusti. Varmaan stressi helpotti vauva-asioiden suhteen. Nyt tässä kierrossa mua rupes kyllä niin tympimään pakkoseksi, että luovutin vähän niin kuin käytännössä. Pitäis saada tämä asia ja omat ajatuksen jotenkin oikeisiin mittasuhteisiin eikä laskisi kuukausia 2 viikon pätkissä ja päiviä puolessa välissä kuukautta.
No tälläisia mietteitä minulla. Mitäs teille muille kuuluu?