Hei,
Onpas täällä ollut paljon vilskettä. En ole pitkiin aikoihin päässytkään ja luin nyt urakalla viimeisimmät viestit. Myös siitä edellisestä.
Aikalailla myös ikävämpiäkin juttuja tai ainakin pelon aiheita, niinkuin Hannalla tuo kromosomiasia. Vaikka muistelen kuulleeni, että munuaisaltaan laajentuminen ei välttämättä viittaa mihinkään vaan voi ""parantua"" ajan kanssa. Toivotaan, että siitä olisi kyse. Olisihan se terve lapsi kuitenkin kaikkein paras lahja. Vaikka down lapsissakin on omat antoisuutensa. Kaikkein pahinta olisi tietysti, että kyseessä on niin vakava vaiva, että lapsi ei eläisi pitkään. Mutta toivotaan, että saatte vähän valoa ja ihanaa, että suhtaudut kuitenkin positiivisesti - antaa voimaa!
Itselläni on pitkään jo ollut tätä keskiraskauden autuutta. Vaivoja ei pahammin ole ollut ja olokin on hyvä. Pikkuhiljaa alkaa vatsa kiristämään ja asentoja on vaikea löytää. Mammajoogasta olen kovasti innostunut. Kun vaan jaksaisi nyt ulkoilla, eikä liikaa istua sisällä...
Katalla on sitten ihan pian h-hetki käsillä. Toivotaan, että jos vaikka äitienpäivän kunniaksi!!! Kovasti onnea. Huh, kun aika rientääkin.
Kaikille leppoisia kevätpäiviä vatsoinenne ja vauvoinenne!