Huomenet!
Senora, mulla meni kuopuksen odotuksen loppumetreillä oikea hartia jumiin ja se kipu säteili tuohon olkavarteen. Vietin viikon verran öitäni sohvalla ja nukuin istualtani nojaten kylmäpakkaukseen. Fysioterapiassa ne sitten hoitivat sitä ultraäänellä, ja pääsin taas sänkyyn nukkumaan. Loppuraskaus tuo mukanaan jos jotakin kolotusta ja paikat menee jumiin. Ei mikään ihme, kun kaikki venyy ja paukkuu ja verenkierto on kovilla.
Mulla on ongelma kuopuksen kanssa. Hän ei kakkaa pottaan. Tai no joskus toki, kun istutaan potalla ruoan jälkeen puoli tuntia. Mutta yleisesti ottaen hän menee nurkan taakse vääntämään tavarat ja sitten tulee kertomaan, että nyt vois vaihtaa vaipan kiitos. Häntä muistutetaan monta kertaa päivässä siitä, että pottaan tehdään jutut, eikä vaippaan. Pissahommat onnistuu oikein hyvin, mutta tämä isompi hätä on nyt ongelmana. Me käymme potalla useita kertoja päivässä kokeilemassa, että josko se kakka tulisi, mutta ei...
Pitää varmaan ostaa se pytyn pienentäjä, jos tämä on hänelle asentokysymys. Onko teillä viisaat naiset neuvoja?
Ninniä en osaa yhtään neuvoa imettämisen kanssa, kun ensimmäinen sai rintaa 6 viikkoa ja sitten sanottiin neuvolasta, että rouva on hyvä ja antaa reippaasti sitä korviketta, kun lapsi ei kasva teidän rintamaidollanne tarpeeksi. Se imettäminen päättyi sitten aika nopeasti, kun korvike tuli nopeasti ja rinnasta ei pian oikein mitään. Ja toisen kohdalla lypsin sen 4 viikkoa, kun kuopus oli teholla, enkä saanut imettää ennenkuin kotona kun E oli niin väsynyt koko ajan. No sanomattakin selvää, että kuukauden pulloteltu tyttö ei ollut kiinnostunut rinnasta, vaan hermostui heti kun ei saanutkaan pulloa. Ja siinä ei sitten ollut kokeiluvaraa, kun E painoi melkein saman kuukauden ikäisenä kuin syntyessään. Joten surkeat ovat nämä tähänastiset imetyskokemukset. Numero kolme joutuu ehdottomasti ankaran imetysyrityksen kohteeksi. Olen kuullut naisista, jotka ovat onnistuneet vasta kolmannella, tai vasta neljännellä kerralla.
Mitäs muuta, olen pirteämpi, mutta nuhainen. Voin taas vähän pahoin, ja odottelen ultraa... Miehenkin suunnitelmat muuttui taas, nyt se lähtee sinne reissuun maanantaina, mutta tulee kotiin torstaina ja sitten taas häipyy seuraavana maanantaina. Mutta siis jos käy hyvä tuuri, niin on maisemissa np-ultran aikaan!!
Kaunista keväistä lauantaita!!
Johanna rv tasan 11!!
Vaan ei ne mua haittaa, ajan kuluessa on paljon vaalentuneetkin ja harvoin on niin vähillä vaatteilla, että niitä kukaan huomaa