Toinen päivä kotona. Yritän ehtiä laittamaan synnärikertomusta.
Eli maanantaina oltiin siellä tarjonnantarkistuksessa jossa todettiin perätila. Saatiin aika tiistai päivälle suunniteltuun sektioon. Ilta meni hyvin laitettiin asuntoa ja sairaalakassia kuntoon. Jätettiin kutenkin osa pakkaamatta ajatuksella että ehtiihän sitä aamulla
No sitten kahen aikaan kävin vessassa ja oli menkkamaista jomotusta alavatsalla. Soitin parin tunnin päästä synnärille kysyäkseni, kuinka herkästi pitäis lähtee tulemaan. Lääkäri oli edellisenä päivänä kehoittanut soittamaan ajoissa, jotta voitaisiin lääkityksellä sitten supistukset lopettaa, jotta suunniteltu sektio voidaan toteuttaa. Sanoi, vaan että on niin pitkään kun pystyy, kohdun kaulan ja suun kehitykseen menee aikaa.
Lepäilin siinä sitten muutaman tunnin kunnes viiden jälkeen tuli ensimmäinen kivulias supistus, sanoin miehelle, jotta menee suihkuun jos täytyy lähteä. Miehen tullessa suihkusta meni vedet. Sitten soitin äkkiä vanhemmilleni että tulevat huolehtimaan koirat aamulla ja synnärille että tullaan. Sen jälkeen tilasin ambulanssin, perätila vauvalla saattaa napanuora luiskahtaa ulos kun vedet menee ja lääkäri siitä sanoikin, että pitää makuuasennossa mennä.
Muutama kipeä supistus tuli odotellessa ja joka supistuksella lorahti lisää vettä. Synnärillä vietiin suoraan toimenpide huoneeseen ja laittoi käyrille ja tarkisti vielä ultralla että vauva on perätilassa. Sitten tarkisti kohdunsuun tilanteen ja oli 4cm auki. Lääkäri tuli paikalle ja alkoi tapahtumaan, ottivat verinäytteitä ja laittoivat tippaa. Sali vapautui juuri sopivasti ja pääsin sinne puolen tunnin päästä synnärille tulosta. Sitten laittoivat lisää härveleitä mittaamaan ruumiintoimintoja ja puudutteen, joka oli aivan ihana. Kaikki kivut menivät sen siliän tien. Leikkaus meni hyvin, ja tyttö syntyi klo 7.08.
Kolme kertaa sain tytön nähdä ja sitten vevät hänet isän hoiviin. Minut vietiin valvontaosastolle, josta 3 tunnin päästä pääsin osastolle miehen ja vauvan luokse. Neljä päivää oltiin sairaalassa ja eilen siis kotiuduttiin. Kaikki on mennyt ihan ok, pientä huonoäiti oloa iltaisin, jos vauva kitisee eikä rauhotu nukkumaan. Rinnat myös aukesivat jo sairaalassa ja nyt vasta pystyy uudestaan joka syötöllä imettämään. Mies on onneksi aivan ihana, tukee ja pärjää vauvan kanssa yhtä hyvin kuin minäkin. Ilman miestäni en pärjäisi luultavasti ollenkaan.
Tyttö syö tällä hetkellä pääasiassa korviketta, kun odotellaan maidonnousua, mutta hyvin pärjää ja paino lähti sairaalassa jo ekan laskun jälkeen nousuun, ollen 200g syntymäpainosta lähtöpäivänä. Illat on välillä tosiaan hankalia, varsinkin edellisilta, kun uuteen sänkyyn olisi pitänyt nukahtaa. Yhdeltä päästiin nukkumaan, niin että tyttö nukkui koko yön kainalossa
Iltapäivällä muutettiin sängyssä peiton asentoa ja tehtiin siitä pesämäinen, niin kuin sairaalassa oli, ja nyt on nukkunut jo melkein 3h putkeen siellä.
Alley ja "ninni" 4vrk