Eri rytmit eri arki eri arvot?

Eihän nyt kukaan vakavissaan mieti tällaista?!?

Juu, kumppaneiden elämät voi olla erilaisia ja kompromisseja tehdään mutta tossa jutussa mä en näe mitään kompromissia miehen puolelta. Se että sietää toisen keskeneräisyyttä (wtf?!?) ei ole mitään vastaantuloa ja se että hän ottaisi sut ja lapsesi pakettina edellyttäisi että lapsesi saisivat olla, näkyä ja kuulua ihan normaalisti ja heidänkin tarpeistaan ja kiinnostuksistaan huolehdittaisiin. Toi mieshän käytännössä määrää ihan kaiken ja sä olet vaan mielestäsi onnekas kun hän sietää sua.

Kasvata nyt hyvä ihminen joku itsetunto, jos et itsesi niin lastesi takia. Ihan tarpeeksi kuulee surullisia kertomuksia aikuisilta lapsilta joiden onneton äitipolo joskus muinoin löysi vastaavan miehen. Lapsetkin olivat huolissaan äidistään joka pelkäsi ettei kukaan koskaan huoli häntä ja siksi kaikki taipuivat miehen tahtoon, mikä muuttui vuosi vuodelta yhä tiukemmaksi.

 

[QUOTE="Huhheijaa";29444127]Eihän nyt kukaan vakavissaan mieti tällaista?!?

Juu, kumppaneiden elämät voi olla erilaisia ja kompromisseja tehdään mutta tossa jutussa mä en näe mitään kompromissia miehen puolelta. Se että sietää toisen keskeneräisyyttä (wtf?!?) ei ole mitään vastaantuloa ja se että hän ottaisi sut ja lapsesi pakettina edellyttäisi että lapsesi saisivat olla, näkyä ja kuulua ihan normaalisti ja heidänkin tarpeistaan ja kiinnostuksistaan huolehdittaisiin. Toi mieshän käytännössä määrää ihan kaiken ja sä olet vaan mielestäsi onnekas kun hän sietää sua.

Kasvata nyt hyvä ihminen joku itsetunto, jos et itsesi niin lastesi takia. Ihan tarpeeksi kuulee surullisia kertomuksia aikuisilta lapsilta joiden onneton äitipolo joskus muinoin löysi vastaavan miehen. Lapsetkin olivat huolissaan äidistään joka pelkäsi ettei kukaan koskaan huoli häntä ja siksi kaikki taipuivat miehen tahtoon, mikä muuttui vuosi vuodelta yhä tiukemmaksi.[/QUOTE]

Tuollaisia kokemuksia minulla on riittämiin, enkä ole kokenut, että tässä olisi käymässä niin. Olen kuitenkin välillä miettinyt etten vain olisi hukkaamassa itseäni jälleen. Tuntui siltä, että viime kesäkin meni siinä, että teimme asioita, joita mies halusi meidän tekevän. Nyt jouluna saimme sentään olla kotona, mutta viimeiseen asti mies halusi meidän mieluummin oleva hänen luonaan. Minä olisin itse kaikista eniten halunnut olla lasteni kanssa ihan ilman häntä, koska silloin rauhoitun minäkin muutamaksi päiväksi vain heille.

 

[QUOTE="a p";29444156]Tuollaisia kokemuksia minulla on riittämiin, enkä ole kokenut, että tässä olisi käymässä niin. Olen kuitenkin välillä miettinyt etten vain olisi hukkaamassa itseäni jälleen. Tuntui siltä, että viime kesäkin meni siinä, että teimme asioita, joita mies halusi meidän tekevän. Nyt jouluna saimme sentään olla kotona, mutta viimeiseen asti mies halusi meidän mieluummin oleva hänen luonaan. Minä olisin itse kaikista eniten halunnut olla lasteni kanssa ihan ilman häntä, koska silloin rauhoitun minäkin muutamaksi päiväksi vain heille.[/QUOTE]

Miksi koet ettei tässä ole käymässä kuin aiemmissa suhteissasi? Kirjoituksestasi tuo ei käy mitenkään ilmi.

Miksi teidän täytyy tehdä kaikki niin kuin mies haluaa? Mitä tapahtuu jos ihan rauhallisesti sanot että nyt tehdäänkin näin kun minä haluan.

Sanot käyväsi nukkumaan silloin kun sinua väsyttää ja herätät miehen vaikka 8-9 aikaan viettämään sitä yhteistä perheaikaa. Lapsesi saavat olla, näkyä ja kuulua ihan normaalisti jos se ei tarkoita mitään järjetöntä riehumista ja huutamista. Menette perheenä yhdessä tekemään asioita mitä lapsesi haluavat tehdä ja heidät huomioidaan arjessa. Pidät kiinni omista harrastuksistasi ja kiinnostuksenkohteistasi, mies on tervetullut viettämään yhteistä aikaa niiden parissa.

Enkä meinaa että jätät miehen tarpeet ja kiinnostukset huomioimatta, sovitte vaikka vuoropäivät milloin teette toisianne kiinnostavia juttua. Huomioitte molempien lapsia niin että jos vaikka lauantai menee miehen lasten harrastuksissa niin sunnuntaina menette jonnekin minne sinun lapsesi haluaa.

Miten tuo onnistuisi?

 

Ei tuosta tule mitään. Mies ei ole ap:n kanssa sekuntiakaan, jos joutuu itse palaamaan takaisin samaan rasittavaan elämänvaiheeseen. Miehet eivät koskaan sano epämiellyttäviä asioita ääneen, vaan sitten vain liukenevat paikalta.

Eikä siitä toisaalta voi häntä syyttää, en jaksaisi itsekään enää pieniä lapsia miehellä, vaikka olen nainen ja alle 40 v.

Ap, mikset elä vain lapsillesi vielä paria vuotta? Et pysty repeämään kaikkialle, ja suhde tuollaisen miehen kanssa tarkoittaa, että sinulla on vain yksi passattava lisää.

 

Ei tuosta tule mitään. Mies ei ole ap:n kanssa sekuntiakaan, jos joutuu itse palaamaan takaisin samaan rasittavaan elämänvaiheeseen. Miehet eivät koskaan sano epämiellyttäviä asioita ääneen, vaan sitten vain liukenevat paikalta.

Eikä siitä toisaalta voi häntä syyttää, en jaksaisi itsekään enää pieniä lapsia miehellä, vaikka olen nainen ja alle 40 v.

Ap, mikset elä vain lapsillesi vielä paria vuotta? Et pysty repeämään kaikkialle, ja suhde tuollaisen miehen kanssa tarkoittaa, että sinulla on vain yksi passattava lisää.

Mies on ollut minulle enemmän kuin kukaan mies koskaan aikaisemmin. Arvostanut, kohdellut inhimillisesti, ottanut huomioon, halunnut viettää aikaa kanssani, tykännyt, ainakin vähän, ihan oikeastikin. Hän on minulle ainoa koskaan, joka on tuntunut fyysisesti hyvältä, ollut riittävän hienotunteinen kaiken pahan jälkeen, mitä minulle on tapahtunut.

Mutta nyt tuntuvat tulevan arjen haasteet vastaan. Minä en pysty kaikkeen. En ehdi kaikkea. Riittämätön olo töissä. Kotona. Miehelle. Jostain on karsittava. Työstä en voi, koska mies ei koskaan meitä elättäisi, vieraita lapsia. Kodista olen karsinut kaiken mitä pystyn. Voisin vain muuttaa lähemmäksi työpaikkaa, mutta pätkätyö ja lapset joutuisivat vaihtamaan koulut ja päiväkodin. Entä sitten mies...Tuntuu kyllä tosi pahalta :´(

 

Tossa suhteessa joustaa vain sinä ja sun lapset. Mies elä niinku tahtoo ja sinä hyssyttelet lapsetki olemaan hiljaa :kieh: tosi kivalta suhteelta kuulostaa etenki lasten elämä vaikuttaa tooooosi hyvältä tossa suhteessa. Sitte kun intohimo seksin suhteen alkaa hiipua haluatko edelleen joustaa? Haluatko kasvattaa lapsesi tuollaisessa suhteessa?

 

[QUOTE="viera";29444476]Tossa suhteessa joustaa vain sinä ja sun lapset. Mies elä niinku tahtoo ja sinä hyssyttelet lapsetki olemaan hiljaa :kieh: tosi kivalta suhteelta kuulostaa etenki lasten elämä vaikuttaa tooooosi hyvältä tossa suhteessa. Sitte kun intohimo seksin suhteen alkaa hiipua haluatko edelleen joustaa? Haluatko kasvattaa lapsesi tuollaisessa suhteessa?[/QUOTE]

Hmm...Intohimo on miehelle todella tärkeää. Hän uskoo, että se voi säilyä läpi elämänkin, kunhan ihminen on se oikea. Olen yrittänyt jutella ja kysyä, mitä sitten tapahtuu, kun intohimo laantuu. Ei niin hänen mukaansa voi tapahtua. Suuri kriisi tuli siitäkin, kun hän huolestui, että mitä sitten, jos hän havahtuukin olevansa suhteessa, jossa nainen aina viikonloput tekee töitä ja kotitöitä ja hän on aivan seksittä kylpyhuoneessa itsekseen...

 

[QUOTE="Huhheijaa";29444197]Miksi koet ettei tässä ole käymässä kuin aiemmissa suhteissasi? Kirjoituksestasi tuo ei käy mitenkään ilmi.

Miksi teidän täytyy tehdä kaikki niin kuin mies haluaa? Mitä tapahtuu jos ihan rauhallisesti sanot että nyt tehdäänkin näin kun minä haluan.

Sanot käyväsi nukkumaan silloin kun sinua väsyttää ja herätät miehen vaikka 8-9 aikaan viettämään sitä yhteistä perheaikaa. Lapsesi saavat olla, näkyä ja kuulua ihan normaalisti jos se ei tarkoita mitään järjetöntä riehumista ja huutamista. Menette perheenä yhdessä tekemään asioita mitä lapsesi haluavat tehdä ja heidät huomioidaan arjessa. Pidät kiinni omista harrastuksistasi ja kiinnostuksenkohteistasi, mies on tervetullut viettämään yhteistä aikaa niiden parissa.

Enkä meinaa että jätät miehen tarpeet ja kiinnostukset huomioimatta, sovitte vaikka vuoropäivät milloin teette toisianne kiinnostavia juttua. Huomioitte molempien lapsia niin että jos vaikka lauantai menee miehen lasten harrastuksissa niin sunnuntaina menette jonnekin minne sinun lapsesi haluaa.

Miten tuo onnistuisi?[/QUOTE]

Nostelen tätä. Eli jos mies on sulle oikea ja rakastaa sua niin varmaan haluaa että sullakin on hyvä olla suhteessa.

Miten luulet miehen reagoivan jos ehdotat ylläolevia asioita?

 

[QUOTE="Huhheijaa";29444584]Nostelen tätä. Eli jos mies on sulle oikea ja rakastaa sua niin varmaan haluaa että sullakin on hyvä olla suhteessa.

Miten luulet miehen reagoivan jos ehdotat ylläolevia asioita?[/QUOTE]

No, ei minulla ainakaan ole se tunne, että noin voisi olla.

Johonkin heräsin silloin, kun tajusin miehen katsovan asumisvaihtoehtoja sieltä, mikä sopii hänelle, suunnittelevan harrastuksia yhdessä, joita hän tekee, mutta ei halua tehdä yksin, kun minulle valkeni, ettei hän kestä kerrostalossa mitään naapureista lähtevää ääntä, kun hän on sanonut, että on "pakko" sitten tulla minun kotiini, jos en minä tule sinne (en ole koskaan vaatinut edes saati pakottanut) ja kun hän viime viikolla tokaisi ponnekkaasti, että myy se mörskä ja muuta kaupunkiin - välittämättä siitä, mikä on minulle tärkeää, tosin huomioiden jaksamiseni rajat työmatkoissa ja talon hoitamisessa.

 

[QUOTE="a p";29444604]No, ei minulla ainakaan ole se tunne, että noin voisi olla.

Johonkin heräsin silloin, kun tajusin miehen katsovan asumisvaihtoehtoja sieltä, mikä sopii hänelle, suunnittelevan harrastuksia yhdessä, joita hän tekee, mutta ei halua tehdä yksin, kun minulle valkeni, ettei hän kestä kerrostalossa mitään naapureista lähtevää ääntä, kun hän on sanonut, että on "pakko" sitten tulla minun kotiini, jos en minä tule sinne (en ole koskaan vaatinut edes saati pakottanut) ja kun hän viime viikolla tokaisi ponnekkaasti, että myy se mörskä ja muuta kaupunkiin - välittämättä siitä, mikä on minulle tärkeää, tosin huomioiden jaksamiseni rajat työmatkoissa ja talon hoitamisessa.[/QUOTE]

Miksi sitten edes mietit suhteen jatkoa?

Josnonntunne ettei suhteessa olisi tilaa sinun harrastuksillesi ja mieltymyksillesi vaan kaikki pitää tehdä niin kuin toinen sanoo ei suhde vaan ole hyvä. Mun rehellinen mielipide on vielä se että vanhempana sitä on lapsilleen velkaa sen ettei lähde tuollaisiin suhteisiin missä ei ole edes niille lapsille tilaa. Se että mies sietää ajatusta että naisella on lapsia ennestään ei vielä tarkoita että hänen elämässään olisi näille tilaa.

 

[QUOTE="Huhheijaa";29444705]Miksi sitten edes mietit suhteen jatkoa?

Josnonntunne ettei suhteessa olisi tilaa sinun harrastuksillesi ja mieltymyksillesi vaan kaikki pitää tehdä niin kuin toinen sanoo ei suhde vaan ole hyvä. Mun rehellinen mielipide on vielä se että vanhempana sitä on lapsilleen velkaa sen ettei lähde tuollaisiin suhteisiin missä ei ole edes niille lapsille tilaa. Se että mies sietää ajatusta että naisella on lapsia ennestään ei vielä tarkoita että hänen elämässään olisi näille tilaa.[/QUOTE]

Mietin siksi, että olen rakentamassa elämääni ja minuuttani ihan kokonaan uudestaan. En oikein tiedä, mitä tykkäisin tehdä ja mistä nautin eniten. Olen oppinut tykkäämään kotonaolemisesta, koska minulla ei muita vaihtoehtoja ollutkaan. Tarkoitan, että olin kotona täysin "jumissa", en saanut käydä missään koskaan ja hoidin lapsia 100% yksin. Eksä oli niin mustasukkainen ja alistava.
Olen tehnyt kodistamme sellaisen, että viihdymme täällä. Varon ja pelkään ihmisiä, niin siksikin on mukavinta olla kotona.
Mies uskoo, että minusta on paljon enempään, että vielä joskus edustan vaikka missä hänen rinnallaan, etenen urallani, harrastan liikuntaa ryhmissä ja vaikka mitä. Yritänkin mennä epämukavuusalueille ja kokeilla, minkälainen olisi se minun elämäni. Mutta ei tämä ihan hyvältä tunnu näinkään.

 

[QUOTE="Huhheijaa";29444705]Miksi sitten edes mietit suhteen jatkoa?

Josnonntunne ettei suhteessa olisi tilaa sinun harrastuksillesi ja mieltymyksillesi vaan kaikki pitää tehdä niin kuin toinen sanoo ei suhde vaan ole hyvä. Mun rehellinen mielipide on vielä se että vanhempana sitä on lapsilleen velkaa sen ettei lähde tuollaisiin suhteisiin missä ei ole edes niille lapsille tilaa. Se että mies sietää ajatusta että naisella on lapsia ennestään ei vielä tarkoita että hänen elämässään olisi näille tilaa.[/QUOTE]

Lisäksi minulle on tullut tunne, että minä olisin se "jääräpäinen" vaatija tässä, kun en halua millään muuttaa kaupunkiin kerrostaloon, kun en halua enkä ehdi harrastaa fitnessiä salilla (vaan hyötyliikuntaa kotona monipuolisesti), kun olen niin lapsikeskeinen, kun yritän hoitaa työni huolella enkä muuta mitään siksi, että meillä voisi olla enemmän aikaa keskenämme.
Olen todella tehnyt paljon töitä sen eteen, että meillä olisi lapsivapaata, jota minulla ei muuten juuri olisi. Silloin tällöin se tuntuu ihmeelliseltä ja siltä, että olisin sen ansainnutkin, mutta liian usein se on liian työlästä järjestää ja lisäksi minun täytyisi joskus niinä lapsivapaina edistää asioita kotona: raivata, siivota, järjestellä, edistää töitä...

 

Oletko ap kirjoittanut tänne samasta aiheesta aiemminkin? Siitä kuinka ahdistaa, kun työn ja lasten jälkeen ei meinaa riittää aikaa miehelle. Tai siis mies kitisee siitä, kuinka ette näe tarpeeksi ja se stressaa sua? Kuinka haluaisit enemmän olla lastesi kanssa ja itsekseen. Talossa on paljon hoidettavaa, mutta mies ei sitä ymmärrä eikä vahingossakaan auta?

Jos olet sama, anna jo olla. Ei toi tule toimimaan ikinä.

:hug:

 

[QUOTE="a p";29444741]Lisäksi minulle on tullut tunne, että minä olisin se "jääräpäinen" vaatija tässä, kun en halua millään muuttaa kaupunkiin kerrostaloon, kun en halua enkä ehdi harrastaa fitnessiä salilla (vaan hyötyliikuntaa kotona monipuolisesti), kun olen niin lapsikeskeinen, kun yritän hoitaa työni huolella enkä muuta mitään siksi, että meillä voisi olla enemmän aikaa keskenämme.
Olen todella tehnyt paljon töitä sen eteen, että meillä olisi lapsivapaata, jota minulla ei muuten juuri olisi. Silloin tällöin se tuntuu ihmeelliseltä ja siltä, että olisin sen ansainnutkin, mutta liian usein se on liian työlästä järjestää ja lisäksi minun täytyisi joskus niinä lapsivapaina edistää asioita kotona: raivata, siivota, järjestellä, edistää töitä...[/QUOTE]


Kuuntele itseäsi, kyllä sinä tiedät, mikä tuntuu hyvältä. Ei itseään väkisin voi pakottaa toisen asettamaan muottiin.

Meillä mies menee myöhään nukkumaan, mutta en todellakaan ala valvomaan hänen mukaansa, vaan menen tasan tarkkaan nukkumaan silloin kun minua väsyttää. En liioin minäkään vaadi miestä tulemaan kanssani samaan aikaan nukkumaan. Sama juttu harrastusten kanssa. Meillä kummallakin on omat harrastuksemme, omat kaverit ja omia menoja ja hyvä niin. Ei suhde toimi, jos toinen joutuu mukautumaan pelkästään toisen elämään. Molempien pitää saada olla oma itsensä ja tehdä asioita, joista pitää, eikä tarvitse väkisin tehdä asioita, joista ei välitä.

Karmeimmalta kuulostaa tuo lastesi kohtelu. En ymmärrä, miten edes voit harkita muuttoa. Minä en ikimaailmassa riistäisi lapsilta turvallista kotia, hoitopaikkaa, koulua ja kavereita.

 

Et sinä ole jääräpäinen vaatija, vaan mies yrittää alistaa sinut syyllistämällä toimimaan oikkujensa mukaan. Näköjään on jo onnistunut aivopesemään sinut, kun syyllistät asiasta itseäsi.

 

Muutoksen ihmisessä pitää lähteä siitä ihmisestä itsestään. Et voi uudenkaan miehesi mieliksi ruveta joksikin mitä et ole etkä oikeasti halua.

Tärkeintä on kuunnella itseään. Muuten viet lapsesi vain seuraavaan huonoon perhetilanteeseen. Omilla ehdoillasi siis epämukavuusalueita kokeilemaan, ei kenenkään mieliksi tai odotuksien takia.

 

Kuulostaa siltä, että mies on itsekäs mulkku, jota sinä katselet vaaleanpunaisten lasien läpi ja puolustelet niitä juttuja, missä hän tekee sua kohtaan väärin. En halua olla ilkeä, mutta rehellisesti, tuollainen mielikuva mulle tuli.

Jos mies tietää, että sä olet väsynyt, ajasta on pulaa, ja hän haluaisi tavata enemmän, miksei hän sitten näe vaivaa ja tule sun luo? Tai tietää, että sulla jää mielestäsi liian vähän aikaa lastesi kanssa olemiseen, mutta haluaa silti, että järjestäisit lapsivapaata ja olisit lapsistasi vielä enemmän erossa? Jos mies hyväksyy lapset, mikseivät lapset sitten saa käyttäytyä niin kuin lapset, vaan heidät pitäisi istuttaa sohvalle tv:n ääreen olemaan hiljaa? Sellaistako sinä lapsillesi haluat? Jos sulla on univaikeuksia, miksei mies ole huolissasi sun jaksamisesta ja terveydestäsi, ja anna sun nukkua silloin kun siihen olisi tilaisuus? Miksei mies halua, että sinä saat toteutta itseäsi ja tehdä sitä mistä nautit, vaan haluaa, että viihdytät häntä kuin mitäkin pikkulasta joka ei osaa olla itsekseen?

En tiedä, onko sua kohdeltu niin kaltoin, että takerrut niihin pieniin hyviin juttuihin, joita mies tekee tai sanoo sulle, ja annat niiden korvata kaikki nuo huonot asiat, vai miksi siedät tuollaista? Mies kuulostaa lapselliselta ja itsekkäältä.

 

Olet rakentamassa itsellesi kulissia. Kysy itseltäsi: mihin tarvitsen kulisseja, kun voisin olla onnellinen ihan aidosti omana itsenäni? On parempi olla onnellinen omien lasten kanssa ihan keskenään kuin onneton kauniiksi kirjailluissa kulisseissa. Tuota menoa sinusta ei muuta tule kuin onneton nainen, joka ei tajua onnettomuuttaan ennen kun on menettänyt monta vuotta elämästään ja omien lastensa lapsuuden.

 

[QUOTE="a p";29444528]Hmm...Intohimo on miehelle todella tärkeää. Hän uskoo, että se voi säilyä läpi elämänkin, kunhan ihminen on se oikea. Olen yrittänyt jutella ja kysyä, mitä sitten tapahtuu, kun intohimo laantuu. Ei niin hänen mukaansa voi tapahtua. Suuri kriisi tuli siitäkin, kun hän huolestui, että mitä sitten, jos hän havahtuukin olevansa suhteessa, jossa nainen aina viikonloput tekee töitä ja kotitöitä ja hän on aivan seksittä kylpyhuoneessa itsekseen...[/QUOTE]

Noh, rakastatteko toisianne? Ainakin voitte elää ilman toisianne. Mitäs jos olisitte vain fuck buddyja?

 

Noh, rakastatteko toisianne? Ainakin voitte elää ilman toisianne. Mitäs jos olisitte vain fuck buddyja?

Minustakin hyvä idea.

 

Perheen on oltava yksikkö, eikä vain joku jossa joku jäsenistä yrittää sietää ja toinen vääntää kompromissia koko ajan.

 

Kuulostaa siltä, että mies on itsekäs mulkku, jota sinä katselet vaaleanpunaisten lasien läpi ja puolustelet niitä juttuja, missä hän tekee sua kohtaan väärin. En halua olla ilkeä, mutta rehellisesti, tuollainen mielikuva mulle tuli.

Jos mies tietää, että sä olet väsynyt, ajasta on pulaa, ja hän haluaisi tavata enemmän, miksei hän sitten näe vaivaa ja tule sun luo? Tai tietää, että sulla jää mielestäsi liian vähän aikaa lastesi kanssa olemiseen, mutta haluaa silti, että järjestäisit lapsivapaata ja olisit lapsistasi vielä enemmän erossa? Jos mies hyväksyy lapset, mikseivät lapset sitten saa käyttäytyä niin kuin lapset, vaan heidät pitäisi istuttaa sohvalle tv:n ääreen olemaan hiljaa? Sellaistako sinä lapsillesi haluat? Jos sulla on univaikeuksia, miksei mies ole huolissasi sun jaksamisesta ja terveydestäsi, ja anna sun nukkua silloin kun siihen olisi tilaisuus? Miksei mies halua, että sinä saat toteutta itseäsi ja tehdä sitä mistä nautit, vaan haluaa, että viihdytät häntä kuin mitäkin pikkulasta joka ei osaa olla itsekseen?

En tiedä, onko sua kohdeltu niin kaltoin, että takerrut niihin pieniin hyviin juttuihin, joita mies tekee tai sanoo sulle, ja annat niiden korvata kaikki nuo huonot asiat, vai miksi siedät tuollaista? Mies kuulostaa lapselliselta ja itsekkäältä.

Et sinä ole ollenkaan ilkeä. Viisaasti kirjoitat. Kiitos.

Minua on kohdeltu niin huonosti, että kunhan minulle ei huudeta ihan raivona syyttä tai jos joku tuo minulle kahvikupin tai kysyy aidosti ja kuunteleekin mitä kuuluu, olen aivan järkyttynyt kiltteydestä.

Mies on tehnyt paljon, todella paljon tai ainakin niin paljon enemmän kuin kukaan koskaan. Mutta en minä hänelle riitä. Ja mikä sitten riittäisi minulle - sitä en edes tiedä. Luulen, että todella vähän, mutta sen pitäisi olla pyyteetöntä. Lisävaatimuksia tässä elämäntilanteessa en kestä. Siltä tuntuu.

 

Minustakin hyvä idea.

Ei käy miehelle. Hän haluaa kaiken tai ei mitään. Hän haaveilee niin paljon ja niin paljosta samaan aikaan kun minä mietin, miten taas seuraavasta viikosta haasteineen selvitään, että tuntuu, että tukehdun...

 

[QUOTE="a p";29445039]Ei käy miehelle. Hän haluaa kaiken tai ei mitään. Hän haaveilee niin paljon ja niin paljosta samaan aikaan kun minä mietin, miten taas seuraavasta viikosta haasteineen selvitään, että tuntuu, että tukehdun...[/QUOTE]

Mies ilmeisesti haluaa istuttaa sinut omaan elämäänsä jatkamaan siitä mihin entinen emäntä asiat jätti...?

 

[QUOTE="a p";29445034]Et sinä ole ollenkaan ilkeä. Viisaasti kirjoitat. Kiitos.

Minua on kohdeltu niin huonosti, että kunhan minulle ei huudeta ihan raivona syyttä tai jos joku tuo minulle kahvikupin tai kysyy aidosti ja kuunteleekin mitä kuuluu, olen aivan järkyttynyt kiltteydestä.

Mies on tehnyt paljon, todella paljon tai ainakin niin paljon enemmän kuin kukaan koskaan. Mutta en minä hänelle riitä. Ja mikä sitten riittäisi minulle - sitä en edes tiedä. Luulen, että todella vähän, mutta sen pitäisi olla pyyteetöntä. Lisävaatimuksia tässä elämäntilanteessa en kestä. Siltä tuntuu.[/QUOTE]

Se, että sulle ei huuda tai raivoa, ei ole kilttiä. Se on normaalia käytöstä, jota sun pitäisi odottaa ja vaatia kaikilta, joiden kanssa olet tekemisissä. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu aito kiinnostus toista ihmistä ja hänen hyvinvointiaan kohtaan. Joskus joutuu tekemään kompromisseja, mutta sen pitäisi olla molemminpuolista, eikä parisuhteen pitäisi olla pelkkää vaatimusten täyttämistä ja joustamista. Tuoko mies sulle tällä hetkellä lisää paineita ja viekö energiaa, vai antaako iloa ja voimia jaksaa arjessa ja elämässä? Mitkä asiat sulla olisivat huonommin, jos te ette olisi yhdessä? Mitkä olisivat paremmin tai helpompia?