Eri rytmit eri arki eri arvot?

Mies ilmeisesti haluaa istuttaa sinut omaan elämäänsä jatkamaan siitä mihin entinen emäntä asiat jätti...?

Itse asiassa tämä tuli minulle viime viikolla mieleen - että hei, haluaako mies itse asiassa palata siihen, josta aikanaan lähti (ei entiseensä, vaan siihen alkuperäiseen) ja että eihän se ole mahdollista, minä olen aivan eri ihminen kuin hänen entinen vaimonsa. Vaimo on erittäin hieno ihminen, arvostan ja kunnioitan häntä ja heidän pitkää, paljossa hyvää suhdettaan ja lapsiaan.

Mies haluaa samaan lähiöön, samojen kavereiden keskelle, minut mahdollisimman läheiseksi lapsilleen, samoihin harrastuksiin, samoihin kuvioihin.

 

[QUOTE="a p";29445066]Itse asiassa tämä tuli minulle viime viikolla mieleen - että hei, haluaako mies itse asiassa palata siihen, josta aikanaan lähti (ei entiseensä, vaan siihen alkuperäiseen) ja että eihän se ole mahdollista, minä olen aivan eri ihminen kuin hänen entinen vaimonsa. Vaimo on erittäin hieno ihminen, arvostan ja kunnioitan häntä ja heidän pitkää, paljossa hyvää suhdettaan ja lapsiaan.

Mies haluaa samaan lähiöön, samojen kavereiden keskelle, minut mahdollisimman läheiseksi lapsilleen, samoihin harrastuksiin, samoihin kuvioihin.[/QUOTE]

Oijoi...

 

Se, että sulle ei huuda tai raivoa, ei ole kilttiä. Se on normaalia käytöstä, jota sun pitäisi odottaa ja vaatia kaikilta, joiden kanssa olet tekemisissä. Normaaliin parisuhteeseen kuuluu aito kiinnostus toista ihmistä ja hänen hyvinvointiaan kohtaan. Joskus joutuu tekemään kompromisseja, mutta sen pitäisi olla molemminpuolista, eikä parisuhteen pitäisi olla pelkkää vaatimusten täyttämistä ja joustamista. Tuoko mies sulle tällä hetkellä lisää paineita ja viekö energiaa, vai antaako iloa ja voimia jaksaa arjessa ja elämässä? Mitkä asiat sulla olisivat huonommin, jos te ette olisi yhdessä? Mitkä olisivat paremmin tai helpompia?

Hän on ainoa ihminen, joka on minusta kiinnostunut. Hän on ainoa, jonka voisin veljeni tilalle (veli ei ehtisi omilta kiireiltään) laittaa sairaalan yhteystietoihin lähiomaiseksi, vaikkei hän sellainen olekaan. Hän on ainoa, joka on antanut minulle sellaista fyysistä läheisyyttä, joka ei tunnu väärältä minua kohtaan, jossa ei satu tai itketä. Hän myös hoitaa yhtä sellaista minulle niin kipeää asiaa, jota itse en pysty, että siinä kohtaa elämä kyllä helpottaa.

Muuten minulle tulee hänestä kyllä paineita.

 

No kai se mies sut haluaa, kun hyppäät sen pillin mukaan. Mistä se löytäis toisen yhtä tossukan?

 

[QUOTE="a p";29445088]Hän on ainoa ihminen, joka on minusta kiinnostunut. Hän on ainoa, jonka voisin veljeni tilalle (veli ei ehtisi omilta kiireiltään) laittaa sairaalan yhteystietoihin lähiomaiseksi, vaikkei hän sellainen olekaan. Hän on ainoa, joka on antanut minulle sellaista fyysistä läheisyyttä, joka ei tunnu väärältä minua kohtaan, jossa ei satu tai itketä. Hän myös hoitaa yhtä sellaista minulle niin kipeää asiaa, jota itse en pysty, että siinä kohtaa elämä kyllä helpottaa.

Muuten minulle tulee hänestä kyllä paineita.[/QUOTE]

No, sä vaikutat kyllä melkoisen analyyttiselta ihmiseltä...mä luulen, että sä pääset asiaa pohtimalla ja miehen kanssa juttelemalla vielä johonkin lopputulokseen. Toivottavasti sellaiseen joka tyydyttää sun omaa sieluasi parhaiten.

 

...emme voi käydä kaupassakaan yhdessä, tai voimme kyllä, mutta minä ehdotan hölmöyksiä ja vain hänen mukaansa mennään. Kuulostaa varmaankin hassulta, mutta olen opetellut laittamaan ruokaa edullisesti ja lapset syövät kaikkea. Vierastan sitä, että pienestä palkasta pitäisi ostaa eineksiä ja pieniä määriä kerrallaan tai kallista lihaa. Siihenkin tottumiseen menee aikaa ja tässäkin menemme miehen mukaan toden totta. Pahimmillaan mies teki minusta naurunalaisen lastensa silmissä kaupassa: katsokaa, tuo ei osaa valita hilloa hyllystä. Minä teen kaikki hillot itse ja hyllymetreistä hilloa oli vaikea hetkessä valita se, mitä kaikki haluaisivat etenkin, kun en heidän hillotottumukistaan tiennyt.
Pikkujuttu, mutta linjassa kai tämäkin.

 

Hyvä ap, luepa nyt läpi kaikki viestisi tästä ketjusta ulkopuolisen silmin. Mitä luulet, onkohan KUKAAN tämän ketjun lukeneista sitä mieltä, että tuo suhde on sinulle hyväksi? Oletko sitä mieltä edes itse? (Suomeksi: Peräänny nyt hyvä ihminen, kun vielä voit!)

 

Mies siis pilkkaa ja väheksyy sinua ja sinun mielestäsi se on normaalia käytöstä? Kaukana siitä. Surettaa puolestasi, koska ilmeisesti et ole vielä elämäsi aikana saanut kokea yhtään normaalia ihmissuhdetta. Usko pois, ei tuollaisessa kusipäässä kannata roikkua, löydät varmasti vielä miehen, joka osaa arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Kunhan ensin opit itse arvostamaan itseäsi, etkä katsele miehen vähättevien silmien läpi.

 

Olet(te) ihan oikeassa. En ole tässä juurikaan hyviä asioita painottanut, mutta mietinkin sitä ja olen miettinyt jo jonkin aikaa, kuinka isot asiat riittävät kaatamaan muuten ihan hyvän suhteen. Olen ollut sellaisissa ihmissuhteissa, ettei ole ollut epäilystäkään olisi ne syytä lopettaa. En vain ole uskaltanut ja pelko on iso voima. Nyt mietin sitä, että kun minulla on kuitenkin ihan hyvä olo ja monesta asiasta olen miehelle kiitollinen, eikä mitään vakavaa pahaa ole tapahtunut niin kadunko loppuelämäni, jos lopetan tämän.

 

[QUOTE="Heidi";29445656]Mies siis pilkkaa ja väheksyy sinua ja sinun mielestäsi se on normaalia käytöstä? Kaukana siitä. Surettaa puolestasi, koska ilmeisesti et ole vielä elämäsi aikana saanut kokea yhtään normaalia ihmissuhdetta. Usko pois, ei tuollaisessa kusipäässä kannata roikkua, löydät varmasti vielä miehen, joka osaa arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Kunhan ensin opit itse arvostamaan itseäsi, etkä katsele miehen vähättevien silmien läpi.[/QUOTE]

No pääsääntöisesti kai ei, tosin voi olla, että se on sittenkin vähättelyä, kun hän ihmettelee, mihin aikana tuhrautuu, kun työt ja koti vievät niin paljon aikaa tai miten en saa lapsiani hiirenhiljaisiksi. Toisaalta olen kokenut, että hän kehuu minua liikaakin ja näkee minussa paljon enemmän kuin mitä koskaan voisin ollakaan.

 

Ei se nyt niinkään ole että aina suhde olisi loppu, jos pitää itse omat reunaehtonsa.

Sitä voi vaikka sanoa että nyt en voi viettää tätä viikonloppua kanssasi, sinulla on paha mieli, selvä, odotetaan että tulee joskus parempi mieli.

Ei suhde nyt sitäkään tarkoita että aina ollaan toisen mieliksi. Tai että aina pitää ottaa vastuu toisen toiveista ja mielistä.

Pidä linjasi ja arvosi ja elämäsi. Mies jos alkaa pänkkäämään niin anna pänkätä, tai lähde pois kuuntelemasta. Voi sanoa siitäkin että en muuten päivemmällä pitänyt puheistasi minun hillonvalinnoistasi siellä kaupassa, voisitko katsoa että vastedes et puhele minusta tuolla tavalla lastesi kuullen. Tai että älä arvostele kuule minun lastenkasvatustasi niin kauan kun omasi ovat päivät pitkät nenä kiinni pelikoneissa.

Siis jos tää olisi totta.

 

Itsellänikin on juuri sellainen tilanne, että punnitsen hyviä ja huonoja puolia suhteessa.
Aika vaikea vaan toimia omaa tunnetta vastaan, vaikka toisaalta olisi hyviäkin puolia, mutta sellainen paska fiilis mielen pohjalla..
Sekin on kyllä pirun vaikeaa, suhteen lopettaminen..

 

[QUOTE="a p";29445676]Olet(te) ihan oikeassa. En ole tässä juurikaan hyviä asioita painottanut, mutta mietinkin sitä ja olen miettinyt jo jonkin aikaa, kuinka isot asiat riittävät kaatamaan muuten ihan hyvän suhteen. [/QUOTE]

Mielestäni suhde saakin kaatua, jos toinen ei saa siinä olla oma itsensä eli ei saa mennä nukkumaan silloin kuin nukuttaa tai lapset eivät saa elää normaalisti.

 

[QUOTE="a p";29445729]No pääsääntöisesti kai ei, tosin voi olla, että se on sittenkin vähättelyä, kun hän ihmettelee, mihin aikana tuhrautuu, kun työt ja koti vievät niin paljon aikaa tai miten en saa lapsiani hiirenhiljaisiksi. Toisaalta olen kokenut, että hän kehuu minua liikaakin ja näkee minussa paljon enemmän kuin mitä koskaan voisin ollakaan.[/QUOTE]

Tästä voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että noi edellä mainitut pahenee, jos ikinä muutatte yhteen.

 

[QUOTE="a p";29445676] Nyt mietin sitä, että kun minulla on kuitenkin ihan hyvä olo ja monesta asiasta olen miehelle kiitollinen, eikä mitään vakavaa pahaa ole tapahtunut niin kadunko loppuelämäni, jos lopetan tämän.[/QUOTE]

Veikkaan, että ennemmin katuisit sitä, jos menet nyt pilaamaan lastesi elämän. Uskon, että lapsesi tulevat olemaan kiitollisia sinulle, jos et vie heitä tuollaisen päällepäsmärin kanssa asumaan samaan huusholliin tai pakota heitä viettämään yhtään enempää aikaa miehen kanssa.

 

Itsellänikin on juuri sellainen tilanne, että punnitsen hyviä ja huonoja puolia suhteessa.
Aika vaikea vaan toimia omaa tunnetta vastaan, vaikka toisaalta olisi hyviäkin puolia, mutta sellainen paska fiilis mielen pohjalla..
Sekin on kyllä pirun vaikeaa, suhteen lopettaminen..

No niinhän se on. Etenkin, kun on kuitenkin paljon hyvää ja kaunista, joista en tässä ole kirjoittanutkaan. Puolustellakseni en niitä tarvitse, vaan minä tiedän ne itse, ne ovat minulle tärkeitä, arvostan, että olen saanut kokea hyviäkin asioita paljon. Joku möykky,joku ahdistus tässä kaikessa on sittenkin. En tiedä onko se minussa vai meissä yhdessä.

Olemme nähneet sen verran harvoin kuitenkin ja hätien hetkellä (niitähän riittää) mies ei kuitenkaan riennä apuun, vaan kuittaa "joko taas jotakin, etkö sä nyt osaa välttää ongelmia" joudun kuitenkin aina selviämään yksin, joten voisin kuvitella, ettei suhteen lopettaminen olisi niin mahdottoman vaikeaa. Toisaalta ainahan toipumisissa on kestänyt ja onhan se tyhjiö sittenkin, jopa elämässä, joka on ylitäynnä.

Tsemppiä mietiskelyihin sinullekin!

 

[QUOTE="Heidi";29445807]Mielestäni suhde saakin kaatua, jos toinen ei saa siinä olla oma itsensä eli ei saa mennä nukkumaan silloin kuin nukuttaa tai lapset eivät saa elää normaalisti.[/QUOTE]

Minä en oikein tiedä, miten lapset normaalisti ovat. Me olemme aina eläneet omakotitalossa isolla tontilla. Lapsista kuuluu ääntä. He ovat liikunnallisia ja vaikka sisällä ei todellakaan saa juosta saati riehua, vaan se tehdään ulkona, tapahtuu sitä vahingossa sittenkin. He askartelevat ja piirustavat. Heillä on kurahousuja ja likaisia vaatteita, koska he juoksevat metsissä ja keksivät innovaatioita hiekkakasoissa. Välillä heitä naurattaa ihan kamalasti. He ovat myös kovia puhumaan.

Naapurin lapset häiritsevät, jos niistä kuuluu tuntikin ääntä vuorokaudessa, askeleita ja itkuakin (3-6v) ja jos leikkivät pihassa väärissä paikoissa istutuksilla.

 

Jospas kumpikin alkaisimme elämään enempi elämäämme omilla ja lastemme ehdoilla ja katsotaan pysyykö mies matkassa? Joustaako hän vuorostaan..
Kuulostaa kyllä pahalta tuo, ettei mies tarjoa apua jos kohtaat ongelmia.
Meillä menee taas niinpäin, että mies koittaa tehdä itsestään tarpeellisen, ja väittää etten pärjäisi ilman häntä..

 

[QUOTE="a p";29445840]No niinhän se on. Etenkin, kun on kuitenkin paljon hyvää ja kaunista, joista en tässä ole kirjoittanutkaan. Puolustellakseni en niitä tarvitse, vaan minä tiedän ne itse, ne ovat minulle tärkeitä, arvostan, että olen saanut kokea hyviäkin asioita paljon. Joku möykky,joku ahdistus tässä kaikessa on sittenkin. En tiedä onko se minussa vai meissä yhdessä.

Olemme nähneet sen verran harvoin kuitenkin ja hätien hetkellä (niitähän riittää) mies ei kuitenkaan riennä apuun, vaan kuittaa "joko taas jotakin, etkö sä nyt osaa välttää ongelmia" joudun kuitenkin aina selviämään yksin, joten voisin kuvitella, ettei suhteen lopettaminen olisi niin mahdottoman vaikeaa. Toisaalta ainahan toipumisissa on kestänyt ja onhan se tyhjiö sittenkin, jopa elämässä, joka on ylitäynnä.

Tsemppiä mietiskelyihin sinullekin![/QUOTE]

Tää. Hrrr, puistatus. :$

En voisi ikinä kuvitella, että oma mieheni jättäisi mut pulaan eikä auttaisi hädän hetkellä. Vaikka osa mun jutuista onkin niiin itseaiheutettuja, mies auttaa aina.

 

Tää. Hrrr, puistatus. :$

En voisi ikinä kuvitella, että oma mieheni jättäisi mut pulaan eikä auttaisi hädän hetkellä. Vaikka osa mun jutuista onkin niiin itseaiheutettuja, mies auttaa aina.

Sama juttu. Vaikka meillä olisi kuinka vaikeita aikoja parisuhteessa, niin tiedän voivani aina luottaa siihen, että hädän tullen voin aina turvautua mieheeni. Hän ei ikinä jättäisi minua pulaan, edes silloin, vaikka olen itse sössinyt asiat.

 

Jospas kumpikin alkaisimme elämään enempi elämäämme omilla ja lastemme ehdoilla ja katsotaan pysyykö mies matkassa? Joustaako hän vuorostaan..
Kuulostaa kyllä pahalta tuo, ettei mies tarjoa apua jos kohtaat ongelmia.
Meillä menee taas niinpäin, että mies koittaa tehdä itsestään tarpeellisen, ja väittää etten pärjäisi ilman häntä..

Tässä tapauksessa mies kokee itsensä vähän tarpeettomaksi kai ja ihmettelee, miksen ikävöi ja miksi minulle riittää vähempikin. Hän ihmettelee myös, ettenkö usko hänestä olevan arjessa apua, jos asuisimme yhdessä. En uskokaan.

Mies ei pysy matkassa. Olen varma siitä. Se, miksi olen tätä kokeillut muuten on se, jonka jo kuvasin aiemmin. En tiedä, mihin olen menossa ja olen testaillut tunteitani ja erilaisia toimintatapoja mahdollisimman vähin ennakkoluuloin (mies arvostelee minua kylllä ennakkoluuloista). Kyse on ihan normaaleista asioista, ajanvietosta muutoin kuin lasten/kodinhoidon parissa yms., mutta minulle ne ovat jotakin ihan uutta. Menemme kuitenkin miehen mukaan, koska mies jo tietää, mitä hän haluaa tehdä.

 

Hädän hetkellä todellakin olen yksin ja syy on se, että miehelllä on omakin elämä, oma työ, omat haasteet, omat lapset JA koska itse olisin valinnoillani voinut vaikuttaa siihen, mitä sattuu ja tapahtuu. Eikä tässä edes kaikki. En saa edes aikaa järjestää asioita kuntoon, kun katastrofeja sattuu, koska sekin aika olisi sitten mieheltä pois. Tämä kuulostaa ihan hassulta, mutta näin on. Vaikka olisi putkirikko kotona, en saisi sitä lähteä sumplimaan, jos on sovittu, että ollaan yhdessä...

 

[QUOTE="a p";29445984]Hädän hetkellä todellakin olen yksin ja syy on se, että miehelllä on omakin elämä, oma työ, omat haasteet, omat lapset JA koska itse olisin valinnoillani voinut vaikuttaa siihen, mitä sattuu ja tapahtuu. Eikä tässä edes kaikki. En saa edes aikaa järjestää asioita kuntoon, kun katastrofeja sattuu, koska sekin aika olisi sitten mieheltä pois. Tämä kuulostaa ihan hassulta, mutta näin on. Vaikka olisi putkirikko kotona, en saisi sitä lähteä sumplimaan, jos on sovittu, että ollaan yhdessä...[/QUOTE]

Sä siis olet se, joka on aiemminkin miettinyt suhdettaan täällä. Kuten jo moni muukin on sanonut, nosta kytkintä. Ansaitset normaalin suhteen. Sitä ennen kuitenkin koita toipua siitä kaiksta rankasta, jota olet saanut osaksesi ja opettele tuntemaan itsesi.

 

Eroa. Itsesi ja lasten tähden.

Ei tämä mies tahdo olla sinun kanssasi, hän tahtoo olla jonkun mallinuken kanssa, jonka hän muovaa juuri sellaiseksi kuin tahtoo. Etkä sinä ansaitse sellaista.

 

Juokse pakoon ja lujaa.