En vain tajua mieheni toimintaa tällaisessa tilanteessa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huooooh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huooooh

Vieras
Avaimet on hukassa, etsinyt niitä alakerrasta jokapuolelta eikä löydy. Totean, että ehkäpä veit ne illalla yläkertaan kun mentiin nukkumaan (roikkuu housuissa yleensä)

- "ei, mielestäni en vienyt niitä yläkertaan". Ja jatkaa etsintöjä alakerrasta, vaikka kaikki paikat on alhaalta jo katsottu.

No, minä kipitän yläkertaan ja näen samantien avaimet miehen yöpöydällä. Ja miehelle tulee samantien "asenne" - Miten ne VOI OLLA siellä (kun hän ei MIELESTÄÄN niitä sinne vienyt)

Vähän niinkuin "jos mun mielestäni en ole laittanut niitä sinne, ne eivät voi olla siellä"

Ihmettelen, että jos niitä ei löydy kertakaikkiaan sieltä alakerrasta kovalla etsimisellä, niin miksei voi jossain välissä edes harkita, että kävisi myös siellä yläkerrassa niitä etsimässä. Itse toimin vastaavassa tilanteessa niin, että pintapuolisesti haen ensin koko asunnon läpi ja sitten alan penkomaan tarkemmin. Mies toimii samalla tavalla useammassakin tilanteessa, tämä oli vain yksi esimerkki. Kun ei hänen mielestään ole tehnyt jotain, ei käy mielessä että hän voisi jopa muistaa väärin.
 
En tajua sinun toimintaa tällaisessa tilanteessa.

Kun minun mieheltäni on joku asia hukassa niin hän hakee sitä kunnes löytää sen, tai sitten en löydä. Minä keskityn omiin tekemisiini eikä miehen hukkaamat avaimet kuulu minulle mitenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no minä taas;30670562:
En tajua sinun toimintaa tällaisessa tilanteessa.

Kun minun mieheltäni on joku asia hukassa niin hän hakee sitä kunnes löytää sen, tai sitten en löydä. Minä keskityn omiin tekemisiini eikä miehen hukkaamat avaimet kuulu minulle mitenkään.


Joo, niin minäkin olen oppinut tekemään. Joskus voin kyllä auttaa, kun mies on 15 min etsinyt, ja yleensä löydän asian alle minuutissa. Meidän tytär on samanlainen, ei löydä mitään vaikka olisi tavara omalla paikallaan...
 
Tuommoinen asioiden unohtelu on täysin normaalia. Ainakin minä syyllistyn tuohon viikottain. Olevinaan en ole vienyt, mutta olen kuitenkin. Ja monesti syytän miestäni vielä siitä ja sitten kun sattumalta kävelen sinne jonnekin, löytyykin se esine sieltä. Ja sitten yleensä hävettää kun on miestä syytellyt ja kuitenkin oma moka.
 
Tuommoinen asioiden unohtelu on täysin normaalia. Ainakin minä syyllistyn tuohon viikottain. Olevinaan en ole vienyt, mutta olen kuitenkin. Ja monesti syytän miestäni vielä siitä ja sitten kun sattumalta kävelen sinne jonnekin, löytyykin se esine sieltä. Ja sitten yleensä hävettää kun on miestä syytellyt ja kuitenkin oma moka.

On normaalia kyllä, mutta tuo asenne että "minä en ole missään nimessä sitä vienyt sinne" ettei viitsi edes vaivautua katsomaan, että olisiko se kuitenkin siellä.
Itse olin aika varma että ne avaimet on siellä ylhäällä, koska alhaalta ei niitä löytynyt (ei paljon jää vaihtoehtoja)
Onko niin superhyvä itsetunto ja itseluottamus, ettei voi kuvitellakkaan olevansa väärässä tai unohtaneensa asian?
 

Yhteistyössä