En vaan pysty ymmärtämään yhteisen tilin toimivuutta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja outoa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meillä on ollut yhteinen tili alusta alkaen ja hyvin on toiminut. Käyttötililtä siirtyy automaattisesti kuun lopussa rahat budjettitilille, josta menee kaikki laskut ja lainat. Käyttötilille jää sitten kuukauden käyttörahat.

Meillä on käyttötili luotollinen eli siinä on muistaakseni 2000? se luottomahdollisuus. Sitä ei ole tarvittu, mutta eipähän tartte ihan heti miettiä, onko tilillä katetta. Mietittiin, pitäiskö olla reilummin luottoa, mutta ei tuota ainakaan vielä ole tarvittu. Rauhassa saa siis molemmat ostaa vaatteita, jos on tarvista ja niin me tehdäänkin :)

Molemmilla on myös Visat ja Masterit. Luottoa niistäkään ei ole tarvittu. Käytetään lähinnä nettiostoksissa ja matkoilla. Isommista ostoksista meillä keskustellaan aina ja vuoroin joustetaan, jos on tarvista. Jos mies haluaisi ne sterot ja minä miniloman, niin sitten katsottaisiin, kumpi on törsännyt viimeksi tai ostanut jotain isompaa - ja sen mukaan mentäisiin.

Ei se tilanne olisi meillä sen kummempi, jos olis erilliset tilit. Olis vaan enemmän sörssittävää. Nyt hoituu kaikki helposti kolmen tilin kautta: luotollinen käyttötili, budjettitili ja säästötili.

Mä luulen, että vaikeuksia vois tulla siitä, jos olis kovin erilaiset rahankäyttötottumukset tai molemmat olis holtittomia tuhlaajia. Me ollaan molemmat tarkkoja rahankäyttäjiä, joten ongelmia ei ole ollut.
 
Meilläkin on aina ollut yhteiset rahat, eikä oikein osaa edes ajatella miten muuten voisi olla. Tosin olemme olleet yhdessä teineistä alkaen ja muuttaneet yhteen parikymppisinä. Nyt olemme jo yli kolmekymppisiä. Ehkä sitä on kasvanut jo nuoresta asti ajattelemaan rahan käytöstä samalla tavalla kuin puoliso. Ei meillä ostella toisen tietämättä monien satojen eurojen ostoksia, vaikka välillä itsekseen shoppaillaankin. Näin kännyköiden aikakaudella ei kovin vaikeaa vaikka soittaa kaupasta, että "täällä ois nyt tarjouksessa tällänen hilavitkutin, maksaa 300 euroa, mutta eiks me voitais tää hankkia?".

Meillä ei kummallakaan onneksi ole ollut mitään ongelmia rahankäytössä, eli kumpikin ymmärrämme, että noin pääsääntöisesti kannattaa kuluttaa maksimissaan sen verran kun tienaa. Voisi olla, että jos nyt jostain syystä eroaisimme tai jäisin leskeksi, niin en varmaan uuden miehen kanssa heti laittaisi rahoja yhteen. Se olisi taas eri tilanne ja mikä toimii meillä nyt, ei välttämättä toimisi toisen miehen kanssa.
 
meillä on ollut 15 vuotta yhteinen tili tai useampi ja rahaa käytetään sieltä missä on ja kun loppuu niin hankitaan lisää. Ja ylimääräiset menot sovitaan etukäteen jos on omia menoja. Toimii hyvin kun suhde on kunnossa.
 
Juu, ei todellakaan sovi ainakaan meille. Mä en pystyisi koskaan ostamaan lapsille tai itselleni vaatetta kuin alekorista. Mies ei kertakaikkiaan voi ymmärtää että vaikkapa kunnolliset talvikengät voi maksaa lähelle 100euroa. Eli mä siis ostelen vaatteet omalta tililtäni omilla rahoillani ja sillä selvä. Ei tarvi joka euroa miehelle selitellä.
 
Juu, ei todellakaan toimisi meillä. Meillä mies tuhlaa omiin menoihinsa (olkoonkin remppaan yms.) heti ensimmäisellä viikolla palkkansa. Mistä me ruoat ostettaisiin, jos mun tilillä ei olisi aina katetta.

Mutta sellaisilla säästeliäillä pienituloisilla, jotka osavat tehdä kompromisseja ja jotka heti ilmoittavat toiselle ostoksensa voi hyvinkin toimia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hinni:
Eli mä siis ostelen vaatteet omalta tililtäni omilla rahoillani ja sillä selvä. Ei tarvi joka euroa miehelle selitellä.

Yhteisen tilin idea on mun mielestä, että ne on molempien omia rahoja niin kauan kun ne siellä tilillä on, eikä kummankaan tarvi normaaleja ostoksia selitellä. Jos rahat on tiukalla, se kumpi maksas laskut sanoo toiselle, että nyt on rahat loppu.
 
Minun vanhemmilla on ollut eri tili yli 40 vuotta ja mieheni vanhemmilla myös, joten niin meilläki en kyllä ymmärrä yhteisen tilin logiikkaa kun samalla tavalla ne voi hoitaa eri tililtäki.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja Hinni:
Eli mä siis ostelen vaatteet omalta tililtäni omilla rahoillani ja sillä selvä. Ei tarvi joka euroa miehelle selitellä.

Yhteisen tilin idea on mun mielestä, että ne on molempien omia rahoja niin kauan kun ne siellä tilillä on, eikä kummankaan tarvi normaaleja ostoksia selitellä. Jos rahat on tiukalla, se kumpi maksas laskut sanoo toiselle, että nyt on rahat loppu.

Ei onnistuisi meillä, kuten sanoin. Vois tietysti olla että säästyisi älytön summa kun ei mitään voisi ostaa. Kun se ihan satavarmana kyttäis ja kyyläis kaikki mun ostokset. Meillä toimii paremmin niin että mies maksaa ruoat ja osan lainoista ja mä kaikki laskut ja vaatteet. Mies on pienempituloinen, joten sen tarttee antaa vähemmän yhteisiin menoihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hinni:
Juu, ei todellakaan sovi ainakaan meille. Mä en pystyisi koskaan ostamaan lapsille tai itselleni vaatetta kuin alekorista. Mies ei kertakaikkiaan voi ymmärtää että vaikkapa kunnolliset talvikengät voi maksaa lähelle 100euroa. Eli mä siis ostelen vaatteet omalta tililtäni omilla rahoillani ja sillä selvä. Ei tarvi joka euroa miehelle selitellä.

Enpä kyllä minäkään voi ymmärtää että kengät maksaa 100 euroa. :O Itselle ei tulisi mieleenkään ostaa lapsille tuon hintaisia kenkiä, kun ovat jo pienet seuraavana vuonna. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja Hinni:
Juu, ei todellakaan sovi ainakaan meille. Mä en pystyisi koskaan ostamaan lapsille tai itselleni vaatetta kuin alekorista. Mies ei kertakaikkiaan voi ymmärtää että vaikkapa kunnolliset talvikengät voi maksaa lähelle 100euroa. Eli mä siis ostelen vaatteet omalta tililtäni omilla rahoillani ja sillä selvä. Ei tarvi joka euroa miehelle selitellä.

Enpä kyllä minäkään voi ymmärtää että kengät maksaa 100 euroa. :O Itselle ei tulisi mieleenkään ostaa lapsille tuon hintaisia kenkiä, kun ovat jo pienet seuraavana vuonna. :D

En sanonut että lasten kengät. Ja maksaa nekin useita kymmeniä euroja.
 
Meillä on ollut melkein alusta asti yhteinen tili ja hyvin toimii. Ei tarvii rahoja siirrellä ja prosenttiosuuksia laskeskella. Mies yllensä kysyy onko tilillä rahaa ennen kun ostaa ja minä yleensä olen paremmin perillä tilin saldosta joten ei ole ikinä ollut tilannetta jossa tilin kate ei riittäisi.
 
Meillä on miehen kanssa yhteinen tili, josta maksetaan laskut, vuokra, ruuat ja tytön vaatteet ja tarvikkeet. On mukavaa, kun näkee, kuinka paljon rahaa on vielä jäljellä ruokaa ja muihin pakollisiin menoihin, eikä tarvitse kyselle toisen tilin rahamäärää. Tämän tilin lisäksi molemmilla on omat tilinsä, joihin jätämme molemmat saman verran rahaa käyttöön omiin menoihin ja hankintoihin. Tulomme ovat olleet vuorotellen isommat, mutta tämä järjestely sopii molemmille. Silloin, kun tulomme ovat olleet nykyistä isommat, olemme molemmat myös laittaneet rahaa säästöön erilliselle säästötilille ja näin toimitaan taas, kun siihen on mahdollisuus. Tälläinen käytäntö on toiminut meillä todella hyvin.
 
Meil molemmilla omat tilit + yksi yhteinen, josta maksetaan yhteiset menot ja jolle molempien tileiltä siirretään samat summat rahaa. Omalta tililtä sit omat vaatteet, kampaajat sun muut.
 
En osaa sanoa toimisiko yhteinen tili meillä. Mutta olen tyytyväinen siitä, ettei tarvitse koettaa. Feministiesiäidit ovat mahdollistaneet naiselle omat rahat, ja minä aion ihan periaatteesta omani pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja Hinni:
Juu, ei todellakaan sovi ainakaan meille. Mä en pystyisi koskaan ostamaan lapsille tai itselleni vaatetta kuin alekorista. Mies ei kertakaikkiaan voi ymmärtää että vaikkapa kunnolliset talvikengät voi maksaa lähelle 100euroa. Eli mä siis ostelen vaatteet omalta tililtäni omilla rahoillani ja sillä selvä. Ei tarvi joka euroa miehelle selitellä.

Enpä kyllä minäkään voi ymmärtää että kengät maksaa 100 euroa. :O Itselle ei tulisi mieleenkään ostaa lapsille tuon hintaisia kenkiä, kun ovat jo pienet seuraavana vuonna. :D

Meillä on yhteiset tilit. Mun kunnolliset talvikenkäni maksoivat yli 150? ja mies kyllä ymmärtää sen oikein hyvin. Ei tartte selitellä miehelle ostoksia. Meillä raja menee jossain 200? paikkeilla henkilökohtaisiin menoihin eli silloin yleensä kerrotaan toiselle, että "Hei, mä olen nyt ostamassa itselleni takkia ja hinta on 250?." Ei meillä mies mun ostoksistani huomauttele, enkä mä miehen. Jos on tullut törsättyä ja tili alkaa kolkutella tyhjyyttään, niin sitten mä yleensä varotan miestäkin, että nyt otetaan vähän tiukempi linja rahojen suhteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies yllensä kysyy onko tilillä rahaa ennen kun ostaa ja minä yleensä olen paremmin perillä tilin saldosta joten ei ole ikinä ollut tilannetta jossa tilin kate ei riittäisi.

Niin. Minä ja mieheni ei jakseta kysellä toisiltamme "onko tilillä rahaa?", vaan tykätään vaan ostaa sen mukaan mitä se oma saldo näyttää. En myöskään jaksa keskustella ostoksistani miehen kanssa tai mistään ostosuunnitelmista. Näen jotain mukavaa ja ostan sen. Siksi ihan omat tilit.
 
Meillöä on ollut yhteinen tili 12v. kumpikin normitulosia. Lainat menee suoraveloituksella ja laskut maksetaan palkkapäivänä. Loput jää yhteiseen käyttöön. Kumpikaan ei osta kUTEN KIRJOITAT esimerkin:Nainen lähtee shoppailemaan itselleen syysvaatteita. Kassalla ostokset jää maksamatta, kun tilin kate ei riitä. Kotona nainen saa kuulla, että mies on käynyt juuri edellisenä päivänä nostamassa tililtä rahaa tulevalle miesten saunaillalle ja osti samalla itselleen uuden paidan. vaan kaikki ostot puhutaan etukäteen. Koska kaikki on muutenkin yhteistä.
 
Siis oikeasti, te yhteistilin käyttäjät: puhutteko te kaikki ostoksenne etukäteen puolisonne kanssa??
Nyt olisin ostamassa talvitakkia, ostan sen ensi viikolla. Ostan huomenna Paavolla haalarin ja Tertulle rukkaset. Ostan tässäkin kuussa joka päivä itselleni lounaan työpaikalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies yllensä kysyy onko tilillä rahaa ennen kun ostaa ja minä yleensä olen paremmin perillä tilin saldosta joten ei ole ikinä ollut tilannetta jossa tilin kate ei riittäisi.

Niin. Minä ja mieheni ei jakseta kysellä toisiltamme "onko tilillä rahaa?", vaan tykätään vaan ostaa sen mukaan mitä se oma saldo näyttää. En myöskään jaksa keskustella ostoksistani miehen kanssa tai mistään ostosuunnitelmista. Näen jotain mukavaa ja ostan sen. Siksi ihan omat tilit.

Haha.. Meille taas on ihan normaalia jutella vaikka puhelimessa ja jos mies on menossa just kauppaan niin voi ohimennen kysästä että onhan tilillä rahaa. EI aiheuta yhtään ylimäärästä vaivaa. Me jutellaan asioista muutenkin.
 

Yhteistyössä