Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Suunnitellahan voi synnyttävänsä, vaikka päällään seisoen, mutta joka synnytys on omanlaisensa tapahtuma, jonka kulkua ei pysty määrittelemään aiempien kokemusten perusteella.
Aivan, mutta mitä pahaa on puhua toiveistaan? Jos joku haluaisi synnyttää ilman kivunlievityksiä, niin mitä pahaa siinä on?
Itsellä kolme lasta, kaikki ovat syntyneet kivunlievityksittä nopeasti ja rajusti, alle kolmessa tunnissa. Viimeisin lapsi tuli kasvotarjonnassa. Aina ovat synnytykset sattuneet, mutta tiesin sen jo "leikkiin lähtiessäni". Eikä kyseinen kipu ole ollut mulle(!) mitenkään kiduttavaa, vaan sellaista, että sen on kestänyt. Jokaisen synnytyksen jälkeen olen käynyt samantien suihkussa ja istunut parin tunnin sisällä sängyssä risti-istunnassa imettämässä. Kolmas synnytykseni olikin polikliininen. En mä silti katso olevani mikään supersynnyttäjä, mulla on ollut tuuria, kun synnytykset ovat olleet nopeita ja rajuudestaan huolimatta suht helppoja. Ja tuuria myös sen suhteen, että olen toipunut niistä nopeasti.
En mä ole missään vaiheessa etukäteen päättänyt sitä, miten mä tulen synnyttämään, mutta jonkinlaisia toiveita mulla on pääni sisällä asiasta ollut. Jos synnytykseni olisivat kestäneet pari vuorokautta, niin todennäköisesti olisin päätynyt kivunlievityksen ottoon. Ei sen otto tai ottamatta jättäminen ole mikään hyvän synnyttäjän mitta.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi tästä aiheesta aina saadaan tällainen haloo. Synnytykset ja synnyttäjät ovat erilaisia. Joka ikisessä keskustelussa ilman kipulääkkeitä synnyttäviä syytetään sädekehän kiillotuksesta, ymmärtämättömyydestä ja ties mistä. Ei se hitsi soikoon niin mene! Kyllä mä ainakin olen erittäin tietoinen siitä, että kaikki/joku synnytykseni olisi saattanut mennä ihan toisin. Mun synnytyskokemukseni ovat omiani,
pelkkiä esimerkkejä siitä, miten synnytys saattaa mennä. Eivät sädekehän kiillotusta, ylemmyydentuntoista jorinaa tms.