ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 Tammikuussa

heips
eka neuvola takana ja kasa esitteitä jne. ei kokeillut kuunnella, josko jo sykkis :|
ultra 6.2, että hetken kun malttais. no eipä muuta tänne kuulu. jos vaikka viettäis tätä vapaapäivää ulkona koirien kanssa

sissi ja papana 9+4

 

Niin vaan on jutut muuttuneet 6v:n aikana. Fiilis kuin ensisynnyttäjällä. sairaslomaa pukkaa pahoinvoinnin ja väsymyksen takia. Lääkärikin totesi ettei enää aivan nuori odottaja. (34v!)Meinasin heilauttaa käsilaukulla päähän.
Paino oli noussut jo 4kg siitä mitä ennen raskautta, mulla on käyny sama juttu joka raskaudessa. IHME. Vaikka elopainoa on reippaasti yli sallitun terkka rauhoitteli et kaikki ok ja syömisiä ehtii vahtii sit kun on sen kuntoinen. Makeita en kuitenkaan syö vaan ruokaa ja hedelmiä, vihanneksia ja suolaista.
Muutoin kaikki ok, verenpainekin hieman koholla mun arvoksi eli alkaa olla normaalilukemissa kun normisti mulla liian matala.
Seuraava nla 3.3. ja ultra 6.2.

Sydänääniä ei kuunneltu vielä, mut laskettuaika aikastui päivällä nla laskurin mukaan siis 25.8. eikä 26.8 niinkuin laskin netistä.


Suuret halaukset huonoja uutisia saaneille ja uutta toivon kipinää kehiin!
Ihanaa kun muilla hyviä ultra uutisia, itseä jännittää, etenkin kun tajusin etten ole enää nuori odottaja.
Näissä fiiliksissä omppuli 9+0

 

Moikka taas!!

Esikko tuli uudestaan kipeeksi ja nyt odotellaan lääkärille menoa!

Meitäpä näyttää olevan enemmänkin 6.2 ultraan menijöitä, eipä tarvitse ihan yksin jännittää...mulla tosin neuvola-lääkäri 27.1, jolloin toivottavasti saan kuulla pikkuisen :heart: äänet ja tämä valtava huoli siirtyisi taka alalle!!

Voimia kaikille huonoja uutisia saaneille, ja niille joilla on vuotoja, toivottavasti harmitonta!

maaliskuu ja pikku-onni 10+4

 

Urheilusta Minä en oo enää uskaltanut mitään hyppyjä yms. tehdä. Ihan jotain rauhallista liikkumista vaan. Esim kävely, uinti jne. Neuvolassa mulle sanottiin että ei kannata mitään kauheita hyppyjä ainakaan tehdä.
En antais varmaan koskaan itelleni anteeks, jos saisin keskenmenon vaan sen takia että oon riuhtonut liikaa Nyt on hyvä syy ottaa rennosti

 

Tänään meillä oli ihka ensimmäinen ultra ja kaikki oli hyvin! Tippa tuli linssiin kun pikkuinen siellä heilutteli, liikkui niin kovin että ihan yllätyimme mieheni kanssa =) Niskaturvotusta ei ollut nimeksikään ja muutenkin vaikutti kaikki olevan niinkuin pitääkin! Mikä helpotuksen helpotus!
Tänä iltana pääsemme vihdoinkin kertomaan tuleville isovanhemmille ja molempien sisaruksille iloisen uutisen, jipii! Olemme molemmat niiiiin helpottuneita kun pitkän odotuksen jälkeen pääsi näkemään että siellä todellakin on joku ja kaikki on hyvin. :heart: '
Ihania kuviakin saatiin mukaan neljä kappaletta, kyllä niitä tänä iltana vielä ihaillaan

Tsemppiä kaikille ja pidän peukut pystyssä että muutkin saavat yhtä iloisia uutisia!

Jeppis & Pikku-Papu

 

Tervehdys!

Tuiskuliinalle iso :hug:

Eilen oli eka neuvola.. Aika rutiinillahan tuo jo meni, vain yksi asia oli muuttunut..

Joudun sokerirasitukseen kaksi kertaa nyt raskauden aikana kun ekassa minulla oli mukamas raskausajandiabetes.
Yksi arvo 0.1 liian korkea sen jälkeen arvoissa ei mitään, vaikken mitään ruokavaliota noudattanutkaan.. Ärsyttävää!! Mutta täytyis aina muistaa että nää on vain minun ja lapseni parhaaksi..
Terkka oli sama tuttu kuin tyttöä odottaessa, aivan ihana tapaus.. Ei saarnaa tai huomauttele turhista.. Painostakaan ei mitään sanonut vaikka sitä on jo lähtöön liikaa.. Mutta eipä painoa viime raskaudessakaan paljon mitään tullut..

Sydänääniä yritettiin kuunnella, mutta ei ne vielä kuuluneet.. Vähän ehkä huolettaa onko kaikki kunnossa, mutta viime viikolla ultrassa kaikki ok ja ensi perjantaina nt-ultra niin siellä sitten näkee mikä on tilanne..
Multa ei kyllä ole koskaan kuunneltu näillä viikoilla, joten en tiedä oisko kummaskaan edellisessä kuulunut mitään.. Mulla kohtu taaksepäin kallellaan joten sekin osaltaan teki sen ettei kuulunut..
Ja terkkakin vannotti uskomaan ennen kuuntelua ettei se tarkoita mitään vaikka ne ei nyt kuuluisikaan koska viikkoja kuitenkin vielä aika vähän..

Nyt kuuluu partsikalta itkua, tyty heräilee joten tää vuodatus oli tässä tällä kertaa

Minerva

 

Urheilusta Minä en oo enää uskaltanut mitään hyppyjä yms. tehdä. Ihan jotain rauhallista liikkumista vaan. Esim kävely, uinti jne. Neuvolassa mulle sanottiin että ei kannata mitään kauheita hyppyjä ainakaan tehdä.
En antais varmaan koskaan itelleni anteeks, jos saisin keskenmenon vaan sen takia että oon riuhtonut liikaa Nyt on hyvä syy ottaa rennosti

tälle kannalle mäki olen nyt kääntymässä.. en usko et varsinaisesti niinkään isoa keskenmenon vaaraa olis, mut tuos nyrkkeilyssä, tulee väkiselläkin sellasia tömähyksiä ja hyppyjä, mitkä mahaa tärräyttää.. pitää viel maanantaina kysyä lääkärin kantaa, mut pitänee alkaa siirtyyn kevyempään liikuntaan! Harmi, ku tuo olis niin mukavaa hermo lepoa.. ja lenkkeilystä en tykkää yhteään!!

 

Meillä oli eka neuvola 13.1. Kaikki sujui hyvin ja yriteltiin kuunnella sydänääniä mutta eipä ne kuuluneet. Sain kolme ultra-aikaa kuukauden välein. ensimmäinen sikiöseulanta on tammikuun lopussa, sitten on neuvolan ultra ja ja sitten rakenne. Tuleepahan katteltua vaavia oikein urakalla. Olin kovin ihmeissäni eilen kun sain muutamaa viikkoa aikaisemmin laskettua aikaani äitiyspoliklinikkakäynti varauksen. Soitin sitten sitten äitiyspoliklinikalle että miksi ne haluavat minua silloint avata ja totesivat että se on synnytystapa-arviointi, koska eka oli sektio. Totesin että onpa tehokasta toimintaa, kun en ole vasta käynyt kuin ensimmäisessä neuvolassa ja nyt on jo kaikki ajat varattuna, mitkä pitääkin olla. Toivottavasti synnytyskin menisi yhtä sujuvasti.

Terveisin Noora ja rv 10+4. Listaan voi lisätä kohdalleni että ikää 27 vuotta, synnytyssairaala NKL ja tyttöolo.

 

Tervehdys!

Ensiksi Tuiskuliinalle iso halaus! Tsemppiä uuteen yritykseen!

Urheilusta sen verran, että musta tuntuu tällä hetkellä et mun liikunta rajoittuu sohvalta jääkaapille. Siis kyllähän mä kävelen pari kilsaa töihin ja sieltä takaisin joka päivä sekä töissä lähes koko ajan olen jalkeilla ja liikun. Käyn lenkillä vapaa-ajalla myös. Mutta kotona musta tuntuu etten jaksa mitään. Milloin tää väsymys loppuu?!? Mä teen yleensä kotona tosi paljon, meillä on aina siistiä. Nyt tuntuu ettei meinaa mitään jaksaa ja herkuteltua on tullut. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni. Sori tämä valitus mutta tosiaan väsymys voisi jo loppua!
Ja kai hyppimistä sun muuta voi rajoittaa jos tuntuu pahalta mutta kyllähän monia urheilulajeja voi jatkaa pitkäänkin. Mä en myöskään usko sen keskenmenoa aiheuttavan. Kun mulla alkoi keskenmenossa tuhruvuoto mulla oli ollut töissä aivan kauhea päivä. Olin riuhtonut menemään hulluna. No kun vuoto alkoi ajattelin sen johtuvan kauheasta työpäivästä. Sikiö oli kuitenkin kuollut jo aikaisemmin joten uskon sen auttaneen vuodon alkuun. Mutta tosiaan jos tuntuu pahalta, kannattaa rajoittaa ja mennä oman kropan ja voinnin mukaan.

Hyviä vointeja kaikille!

Päksäkkä 11+0

 

Moi,

mä olin kanssa eilen ekassa neuvolassa. Ei mitään kummempaa, kyseli kuulumisia ja ne pakolliset kyssärit.
Nyt odotellaan sitten kutsua Kättäriltä ekaan ultraan. Myös kuulemma ottavat kaikki pakolliset verikokeet siellä samalla kun tekevät sen veriseerumiminkälien.

Vintage Onko se ihan kuollut jo alkuunsa se yhteisö minkä perustit? Musta olis muksaa jos sinne tulis lisää porukkaa! Mä en osaa sitä osotetta linkittää tähän että vois useampi sinne rekisteröityä.. osaakohan joku muu?
Ja muuten, mä en omalla koneella pääse sieltä sivulta kirjautumaan ulos ollenkaan, olen jatkuvasti sisällä

Nyt laittamaan ruokaa. Moiks.

Sunflower-78 ja Joku 9+6

 

Tuiskuliinalle :hug: :hug:

Mulla oli tänään sitten eka neuvola. Perusjutut taas käytiin läpi. Verenpaineet ja hemoglobiini erinomaiset. Mukavaa oli myös se että neuvolaamme oli tullut ultra. Ja tottakai piti päästä taas katsomaan onko kaikki hyvin.Siellähän se tirriäinen pötkötteli ja sydän sykki. Np-ultra sitten 3.2 ja samalla on sitten se veriseula . Ja lääkäri 12.2.

Olo ihan hyvä. Flunssa vain kiusaa :kieh:
Ja mulla ihan POIKA-olo... Mitenkäs sitä nyt tyttöä....

 

Tuiskuliinalle :hug: :hug:

Mulla oli tänään sitten eka neuvola. Perusjutut taas käytiin läpi. Verenpaineet ja hemoglobiini erinomaiset. Mukavaa oli myös se että neuvolaamme oli tullut ultra. Ja tottakai piti päästä taas katsomaan onko kaikki hyvin.Siellähän se tirriäinen pötkötteli ja sydän sykki. Np-ultra sitten 3.2 ja samalla on sitten se veriseula . Ja lääkäri 12.2.

Olo ihan hyvä. Flunssa vain kiusaa :kieh:
Ja mulla ihan POIKA-olo... Mitenkäs sitä nyt tyttöä....

t. hellu ja pömperö 9+5

 

Piti tulla kertomaan, kun itseä huolettaa.. Kaaduin tänään pyörän kanssa, tulin polvilleni maahan. Kipuja ei ollut vatsassa ollenkaan, polviin vain sattui. Nyt sitten huomasin, että alushousuihin oli tullut verta.. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Kipuja ei vieläkään ole.. Soitinkin sitten terveysneuvontaan, mutta sanoi ettei tarvi lähteä nyt mihinkään, huomenna käydä neuvolassa.. Pelottaa tosi paljon. Viikkoja mulla nyt 10+1, kumpa pienellä olisi kaikki hyvin.

 

Hormonihirviö iltaa.

Ette usko mille vollotan, no Obaman virkaanastujaisille Ja mä kun en tuosta jenkkien politiikasta ole koskaan suuremmin syttynyt.

No joo, mies lähti hakemaan mulle mehujäitä kaupasta, jääkaapin ostin täyteen oillimehuja joita sitten vielä viilennän pakkasessa ennen juomista. Auttaa ihan oikeesti huonoon oloon mulla kun ei se ole kovin pahaksi päässyt.

Onnea mukavista neuvoloista ja ultrista. :heart:

Urheilusta, me tehtiin eilen seminaarissa sellasia väliverryttelyjä ja niihin kuulu semmosia tärähtäviä hyppyjä. Musta se tuntui ihan älyttömän epämukavalle, ei sattunut mutta tuntui muuten pahalle :x Tuo on varmasti tosi yksilöllistä ja mä uskon siihen, että oman kunnon rajoissa voi tehdä melkein mitä vaan. Ratsastamaan ajattelin mennä tässä joku kerta. Ihan vaan käyntiä kentällä semmosella mamma heposella joka varmasti ymmärtää kun sanon, että mennään hissukseen :heart:

Illan jatkot!

Vilma ja Elma 10+4

 

iitu- oletko varma ettei housujen haaramus hangannut ihoa rikki kaatuessasi?! Toivotaan ettei mitään vakavaa, vaan just joku haavan sorttinen tai jotain!!

maaliskuu ja pikku-onni 10+4

 

iitu- oletko varma ettei housujen haaramus hangannut ihoa rikki kaatuessasi?! Toivotaan ettei mitään vakavaa, vaan just joku haavan sorttinen tai jotain!!

maaliskuu ja pikku-onni 10+4

Ei ainakaan mitään sellaista kipua ole, että haavalta/hankauma olisi..

 

Toivotaan ettei IITUN fillari kaatuminen tehnyt mitään hallaa. Jos se vain varoittelee, pinestä tärähdyksestä. Onhan se kova tärähdys aina kova tärähdys. Itse kaaduin portaat peffalleni esikoista odottaessa ja käteen tuli suuri mustelma/ruhje/haavauma ja kankkuun sattui, mut mahaan ei käynyt. Tulin siis selälleni. Kävin lääkärissä, olin jotain vk 20, suunnilleen nauroi mut ulos, koska ei ollut minkään laista vuotoa.

Ehkä nuo jumppaamisista, hyppimisistä jne. tulevat vuodot kannattaa ottaa suurena varoituksena ja lopettaa omallakohtaa sellaiset harrastukset. En ainakaan itse viitsisi leikkiä tulella. periaatteessa kaikkea sitä mitä ennenstäänkin on harrastanut voi harrastaa suunnilleen vk 20 asti, mutta eri asia jos siitä vuotoja tulee. Tai jos laji on jotain potkunyrkkeilyä, josta voi tulla tärähdys osumia omaan kroppaan. samahan on seksin kanssa, jos vuotoa tulee on parempi olla selibaatissa ja kysyä ohjeita lääkäriltä.

Itse vähän epäilen että toka lapseni syntyi osittain ainakin turhaa ennen aikaisesti mun typerän haravointini ansiosta. Eli nyt tässä raskaudessa en todellakaan tee mitään fyysistä ja rankkaa. Enkä taiteile missään ihme urkheilulajissa, mistä voi tippua tai muuta sellaista. Vaikkei mitään tuollaista haaveria ole ollutkaan. Kohtalo varmaan ekassa raskaudessa puuttui peliin mun fillaroinnin suhteen. Kävin koiran kanssa yhden kerran fillarilenkillä ja loppumatkasta puhkesi kumi. Se jäi paikkaamatta ja hyvä niin, onhan koira+fillari kuitenkin suht vaarallinen yhdistelmä, vaikka aika hyvin osasikin jolkutella vierellä ja oli ihan kesä.

Huomenna eka neuvola,jotain konkreettista alkaa jo tapahtua...

tuu-tikki ja menninkäinen 8+6

 

iitu Toivottavasti tosiaan ei tuu mitään vakavampaa. Minäkin vielä pyöräilen työmatkat yms. Mietin kyllä, että olis kyllä parempi lopettaa pyöräily, etten minäkin kaadu
Mun mieskin on jo melkein piilottanut mun polkupyörän, etten pääsis sillä ajeleen.

Mä oon urheilun ja muun fyysisen rasituksen suhteen samoilla linjoilla, kun nähtävästi moni muukin. Eli jätän suosiolla ne väliin. Jos jotain sattuu niin ei voi, kun itteänsä syyttää. Ja mä en kyllä varmaan antais sitä koskaan itselleni anteeksi.

Huomenna neuvolalääkäri, kivaa. Onkin jo kaikenlaista kysyttävää siltä.

outiko 12+6

 

Terveisiä np-ultrasta, josta on hyviä kuulumisia. Meidän pikkuinen pirpana heilui jälleen aivan heikkopäisenä, meno oli välillä melko hurjaa, kätilökin naurahti, että saas nähdä miten perässä pysytte.

Minusta oli mukavaa, että mies pääsi mukaan, nyt ultraus kesti huomattavasti kauemmin kuin varhaisultrissa ja kuvasta pystyi jo itsekin hahmottamaan pienen ihmisenalun. Onneksi seinällä oli tv-ruutu, josta ultrausta sai seurata ei tarvinnut tihrustaa monitorilta.

Niskapoimu oli mitaltaan 0,9 mm ja veriseulan tulokset tulevat viikon päästä. Päällisin puolin kätilön mukaan näyttää oikein lupaavalta.

Anteeksi tämä oma napaisuus, mutta ensimmäisen kerran uskallan varovasti alkaa luottaa siihen, että josko tämä sittenkin olisi totta...

Iitu pidän täällä peukkuja pystyssä, että kaikki on kunnossa ja selvitään pelkällä säikähdyksellä.

Liikunnassa olen suosinut nyt lempeitä liikuntamuotoja vesijuoksu, sauvakävely ja pilates tuntuvat hyviltä. Niihin olen väsymyksestä huolimatta itseäni tsempannut. Ei ole hyväksi, jos kunto pääsee ihan rapistumaan. Tosin töitä saa totisesti tehdä, että pääsee sohvamagneetista irti. Uupumus on vielä sen verran kovaa.

Tikru + pirpana 11+6

 

iitu, anteeksi en huomannut eilen viestiäsi kun kirjoitin omani. Toivottavasti kaikki on hyvin. Ja varmasti onkin. Vauva on kuitenkin niin syvällä turvassa :heart:

Liikunnasta taas , mä olen varmaan vastarannan kiiski kaikessa, mutta mä en suostu lopettamaan liikuntaa raskauden vuoksi. Tottakai olen samaa mieltä siitä, että mitään extremeä ei kannata tehdä, en tekisi itsekään. Mutta en suostu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, jos käyn pikkuisen hepalla kävelemässä. Putomisriski toki on, mutta luotan omiin taitoihini ja hevoseen. Voi olla tyhmää ja tulella leikkimistä, mutta olen huomannut omalla kohdalla sen, että jos istun täällä kotona niin kaikki kamalat "mitäs jos" ajatukset tunkee päähän. Neuvolasta sain siunauksen sille, että voin käydä reippaalla lenkillä kohdunkasvukipujen aikaan kun se tuntuu helpottavan. Tottakai menen omien tuntemusten mukaan ja varjelen mahaa kaikelta pahalta , mutta yritän pitää kohtuuden kaikessa hössötyksessä johon helposti sorrun. Toki jos jotain vuotoja tai kovia kipuja nyt tulisi niin sitten miettisin asiaa uudelleen. MUTTA, jokainen tekee juuri niin kuin parhaaksi katsoo ja kokee oikeaksi, ei näissä sääntojä ole :heart:

Tikru, onnea hyvistä ultakuulumisista! Tulee itsellekin hyvä mieli kun toiset saa hyviä uutisia :heart:

Vilma ja Elma 10+5

 

Minultakin kivoja ultrakuulumisia, eli viikkoja olisi nyt tasan 10 ja pikkuinen siellä heilutteli käsiään ja jalkojaan. Siis sulattaako tää raskaus jotenkin kaiken arvostelukyvyn, kun ehdin jo huolestua että miksi tuossa näkyy vain yksi käsi kun ensin katsottiin... sitten toisesta kulmasta näkyivät jo molemmat .

Pelkäsin ultraa niin että meinasivat odotushuoneessa jalat pettää, oli mielessä se edellisen raskauden ultra kun hoitsu ja lääkäri kuiskailivat keskenään ja minä tiesin että jokin on pielessä mutta kukaan ei sanonut mulle mitään . Nyt lääkäri työnsi tappinsa sisään (se tehtiin emättimen kautta) ja sanoi suunnilleen samalla sekunnilla että "hyviä uutisia". Oi mikä helpotus se oli!

Tietysti se helpottunut olo kesti suunnilleen sen yhden illan, nyt tunnustelen taas nipistyksiä ja erilaisia tuntemuksia alavatsassa ja pelko alkaa taas nostaa päätään... Mutta eikös tässä nyt olla jo vähän niinkuin turvallisemmalla puolella kun sykekin näkyi?

Hirveesti tsemppiä ja luottamusta tulevaan iitulle ja muille pelästyneille. Lapsia on syntynyt maailman sivu ja silloinkin niitä tuli tusinakaupalla kun naisten piti tehdä jatkuvaa fyysistä työtä ja varmaan kestää kaikenlaisia kolhujakin (etenkin kun alkuvaiheessa eivät edes tienneet ilman testejä olevansa raskaana). Kyllä se vauveli hyvin siellä on turvassa :heart:

 

Mukavaa, että monet on saaneet kivoja ultrakuulumisia ja pikkuiset kasvaa hyvin

Mulla on tänään eka neuvolalääkäri. Ei siellä varmaan mitään uutta tule, kun kävin jo maanantaina tuolla keskussairaalan lääkärillä. Tosin tänään varmaan lääkärillä on enempi aikaa minulle. Se toinen lääkäri lähinnä ultras vaan.

Mua huolestuttaa pikkasen se, kun syön noita epilepsialääkkeitä. Tiedän kyllä että ne on turvallisia, mutta silti! On siinä kyllä hyvätkin puolensa: saan käydä huomattavasti useemmin ultrassa, neuvolassa ja lääkärissä. Jyväskylässä ei ilmeisesti muuten ultrata, kun kerran tai korkeintaan kaks. Mä oon jo nyt käynyt kahdesti ultrassa ja seuraava sitten taas muutaman viikon päästä.

Odotan mielenkiinnolla myös sitä, että saan tänään tietää oman veriryhmäni, kun ei oo siitä aavistustakaan.
Tänään alkoi sitten 14. raskausviikko ja pahoinvointikin jo alkaa helpottaa ( koputtaa puuta)

outiko 13+0

 

Maaria, sulla on huonoja kokemuksia takana ja ymmärrän huolesi täysin. Mä muistan lukeneeni jostain, että jos viikon 7 jälkeen löydetään viikkoja vastaava alkio, jolla on syke niin km riski on enää 0,5% luokkaa. Mä ajattelen aina epätoivon hetkellä tuota

Outiko, onnea poksuista! Hitsit, sähän olet jo pitkälle! Mä niin odotan sitä maagista 12 vko, vaikka ei kai sillä nykyisin ole niin suurta merkitystä.. Mäkään en muuten tiedä mun veriryhmää, neuvolassa varmaan saan sitten seuravalla kerralla tietää

 

Minulle tuli tulos veriseulasta joka otettiin ultran yhteydessä. kaikki hyvin ja down syndroomaa ei löydetty. Nyt helpotti kovasti. kaikki on siis hyvin.

Anna ja kirppu 13+4

 

Huomenta!

Iitulle tsemppiä! Kävitkö tarkastuksessa? Kannattaa se ihan oman mielenrauhan takia jos vuotoja tulee.

Onnea kaikille joilla oli hyviä ultrakuulumisia! Kyllä se varmaan on ihanaa nähdä oma vauva ruudulla. En myöskään yhtään ihmettele jos jännittää ihan kamalasti. Musta tuntuu että ens viikolla mut saa kantaa sinne. Mäkin muistan vielä liian hyvin viime kerran ja mulle jäi myös sairaalakammo vaikka sain hyvää kohtelua!

Väsymyksestä vielä sen verran, että missä vaiheessa se on ruennut helpottamaan teillä joilla se on jo helpottanut tai edellisessä raskaudessa? Mä ajattelin vapaapäivän kunniaksi ottaa itseäni niskasta kiinni ja siivota, tehdä koulutehtäviä ja käydä lenkillä. Yritän myös unohtaa makean syönnin. Se varmaan auttais myös väymykseen. Mulle ainakin tulee makeesta sellainen Plääh-olo. Mä varmaan osittainolen korvannut tupakkaa karkilla. No yritän parantaa tapani!
Liikunnasta vielä sen verran että en mäkään tekisi mitään mistä olisi mahdollisesti vahinkoa vauvalle enkä usko että täällä kukaan muukaan! Esim. ratsastamaan en ole mennyt kun ei ole sellaista luotettavaa hevosta. Vaikka tiedän hallitsevani hevosen kuin hevosen en silti uskalla ottaa riskiä, koska tuttua hevosta ei tällä hetkellä ole. Olen tällä hetkellä harrastanut lenkkeilyä ja sauvakävelyä. Vesijumppa kuulostaa kivalta. Uimaan voisi ainakin mennä.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Päksäkkä 11+1