Terveisiä np-ultrasta, josta on hyviä kuulumisia. Meidän pikkuinen pirpana heilui jälleen aivan heikkopäisenä, meno oli välillä melko hurjaa, kätilökin naurahti, että saas nähdä miten perässä pysytte.
Minusta oli mukavaa, että mies pääsi mukaan, nyt ultraus kesti huomattavasti kauemmin kuin varhaisultrissa ja kuvasta pystyi jo itsekin hahmottamaan pienen ihmisenalun. Onneksi seinällä oli tv-ruutu, josta ultrausta sai seurata ei tarvinnut tihrustaa monitorilta.
Niskapoimu oli mitaltaan 0,9 mm ja veriseulan tulokset tulevat viikon päästä. Päällisin puolin kätilön mukaan näyttää oikein lupaavalta.
Anteeksi tämä oma napaisuus, mutta ensimmäisen kerran uskallan varovasti alkaa luottaa siihen, että josko tämä sittenkin olisi totta...
Iitu pidän täällä peukkuja pystyssä, että kaikki on kunnossa ja selvitään pelkällä säikähdyksellä.
Liikunnassa olen suosinut nyt lempeitä liikuntamuotoja vesijuoksu, sauvakävely ja pilates tuntuvat hyviltä. Niihin olen väsymyksestä huolimatta itseäni tsempannut. Ei ole hyväksi, jos kunto pääsee ihan rapistumaan. Tosin töitä saa totisesti tehdä, että pääsee sohvamagneetista irti. Uupumus on vielä sen verran kovaa.
Tikru + pirpana 11+6