Synnytyskertomusta:
Koko tiistai päivän oli ollut sellainen paineen tunne lantiossa ja menkkakipua. Oli huono olo ja ruoka ei maistunut yhtään. Melkein jo tiesinkin, että se lähtö on lähellä. Lähdimme mökille saunomaan ja tulimme silloin tiistai-iltana vielä kotiin. En mennyt nukkumaan, vaan odottelin, että koska alkaa supistukset. Niinhän siinä kävi, että ne alkoivat 00:50, eli vähän keskiviikon puolella.
Supistukset alkoivat heti säännöllisinä ja välit olivat 2-13 minuuttia. Kipu tuntui selässä ja mahassa. Käskin miehen nukkumaan ja sanoin, että herätän hänet kun pitää lähteä.Supistukset menivät hieman kipeämmäksi koko ajan, mutta olivat kuitenkin ihan siedettäviä. Soitin Taysiin, että mitä tehdä kun on supistellut jo 4 tuntia. He käskivät ottaa särkylääkettä ja levätä. No ei auttanut, joten halusin mennä käymään jo ihan vauvankin takia tarkastamaan, onko kaikki kunnossa. Herätin miehen siinä 05 aikaan ja sanoin, että pitää soittaa esikoiselle joku hoitaja jos lähdemme käymään näytillä. Mies soitti isälleen joka tuli sitten 5.30 meille.
Olimme sairaalassa 06 aikaan ja menin heti käyrille. Supistuksia tuli 3 minuutin välein. Sisätutkimuksessa kanava oli hävinnyt kokonaan ja olin 3 cm auki. Ihmeekseni sain sairaalavaatteet päälleni, olin luullut että meidän pistetään kotiin..
Supistukset olivat vielä hyvin siedettävissä ja lähdimmekin kävelemään miehen kanssa ulos ja kanttiiniin. Välillä tuli supistuksia yli kymmenen minuutin väleillä, joten synnytystä ei laskettu käynnistyneeksi.
Kello 11 aikaan kävin suihkussa, kun alkoi tuntua että supistukset kovenee. En tosin ollut siellä kauaa, kun tuli niin huono olo. Sanoin kätilölle, että voisin pikkuhiljaa alkaa harkitsemaan jotain kipulääkettä. 12 aikaan pääsin sellaiseen tarkkailuhuoneeseen makaamaan sängylle ja sain petidiinipiikin. Olin kuullut siitä hyvää ja toiveet olivat korkealla, että olisin saanut levättyä vähän. Olinhan valvonut jo edellisen yön.
Piikki ei auttanut yhtään. Se alkoi vaan väsyttää ja supistukset kovenivat entisestään. Lopulta en enää pystynyt olemaan hiljaa supistusten aikana, vaan oli pakko huutaa. Oikein hävetti olla siellä muiden pällisteltävänä. Mies meni hakemaan kätilön ja sanoin, että nyt pitäisi saada jotain muuta. Kätilö sanoi, että lähdetään sitten käyrille ja saliin niin saan ilokaasua. Käyrillä makaaminen oli tosi tuskaista..Valitin ja vaikersin siinäkin koko ajan. Sisätutkimuksessa olin 5cm auki. Kätilöllä kesti saada paperit kuntoon ja kello oli ehkä 13.00 kun lähdimme yläkertaan synnytyssalikerrokseen. Jouduimme odottelemaan sielläkin vapaata salia hetken ja kyllä oli tuskaista!
Salissa juttelimme kätilön kanssa kivunlievitysmahdollisuuksista ja sanoin, että haluaisin epiduraalin. Kätilö oli vähän vaikeana ja sanoi, että sitä ei voi enää laittaa jos olet 5cm auki. Hän sanoi, että vaihtoehdot ovat spinaali ja paracervikaalipuudutus, joista päädyimme paracervikaaliin. Sain ensiksi ilokaasua, jota kiskoin kaksin käsin, olin jo tosi kipeä. Kätilö yritti viritellä mahan päälle sydänkäyräanturia, mutta ei saanut ääniä kunnolla kuuluviin. Hän sanoi, että gynekologi tulee puhkaisemaan kalvot ja laittaa vauvalle sydänkäyrää mittaavan pinniin päähän, sen jälkeen laitetaan puudute. Olin jo niin kipeä, etten meinannut tajuta mistään mitään, huusin vaan. Lääkäri tuli ja puhkaisi kalvot klo 14.10. Lapsivesien menon jälkeen hän käski minun kääntyä selälleen, jotta saa laitettua kohdunkaulan puudutteen. Huusin, että en pysty, tuntuu että vauva tulee! Kätilö kokeili ja sanoi että olet 8cm auki, ei voi tulla. Huusin että antakaa nyt helvetti jotain lääkettä! Lääkäri poistui huoneesta vähin äänin ja kätilö sanoi että nyt et saa enää mitään.
Vauvalta alkoi mennä sydänäänet ja ilokaasunaamarikin otettiin pois. Luulin että kuolen siihen paikkaan. Sitten kätilö tunki sormet kohdunsuulle ja veti jäljellä olevan kohdunsuun vauvan pään yli. Tämä sattui niin paljon, että nousin istumaan ja huidoin kaikkia pois ympäriltäni. Tässä vaiheessa mottasin kätilöä nyrkillä mahaan ja revin hänen kätensä pois alapäästäni. Kätilöt huusivat että nyt vauvalla on hätä ja pitää ponnistaa nopeasti! Minä huusin että en pysty, sattuu niin paljon! Jostain sain voimaa ponnistaa kipua päin ja pian oli pää ulkona. Kätilöt huusivat että ponnista ponnista, vauvalla on tosi tukalat oltavat! Minä huusin takaisin, että no sitten se leikataan ulos, jos sillä on tukalat oltavat!
Kätilö huusi vihaisesti että ei varmana leikata vaan nyt sinä ponnistat! Kätilö leikkasi välilihan ilman puudutetta ja taas luulin että menetän tajuni sen kivun takia. Jotenkin sain ponnistettua ja pian oli hartiat ulkona, lopulta koko kroppa klo.14.24. Tyttö oli sininen ja veltto, mutta virkosi kyllä. Apgar pisteet 7-9.
Synnytyksen kesto 3h 20min, ponnistus 4 min.
Rankkaa oli ja jäi vähän huono mieli, mutta kyllä se tästä.. Tyttö on niin rakas!
Miisa ja tyttö 3vrk