No onpas täällä masennuspäivä tosiaan

. Mullakin oli aamulla vatsa sekaisin ja palelsi ja melkeinpä itkettikin ja heräsin jo 4.30!! Viimeistä mulle ei oo koskaan tapahtunut, oon "ainauninen" ihminen

. Näihin oloihin oli kylläkin syynä se, että pelotti ja jännitti niin pirusti mennä sinne äitipolille kuulemaan "tuomiota" mun sokerivauvasta.
Noh, turhaan jännitin, kaikki meni aivan loistavasti

. Sekä kätilö, että lääkäri olivat tosi kivoja ja ihanan empaattisia tapauksia. Vauvan sydänkäyrän piirtäminen otti aikaa reilusti, kun prinsessa ei suostunut heräämään unilta ollenkaan, että oltaisi saatu liikkeitä mukaan käyrään.
Lääkäri ultrasi ja arvioi vauvan painoksi nyt 3,2 kg, eli ihan keskikäyrällä mennään. Kehuivat, että mulla on kokooni nähden niin sopusuhtainen maha että

. Ihana kuulla välillä hyviäkin juttuja. Raivotarjonnassa muksu pötköttää, mutta ei oo edelleenkään laskeutunut mihinkään. Paikat on myös edelleen kiinni, eli näillä näkymin synnytystä odotellaan vielä hyvä tovi. Ja alakautta mennään tosiaan, siis jos ei mitään yllättävää tule eteen. Vaikka toisaalta tuntuu, että tulisi vaan jo pois, niin toisaalta, jos saan vielä neljäkin viikkoa lomailla ihan rauhassa näillä voinneilla, kun mihinkään ei kolota, niin mikäpä siinä

. Keksitään miehen kanssa meille paljon mukavaa tekemistä ja nautitaan toisistamme ihan kaksin. Ja kun on jotain muuta mitä odottaa ensin, niin unohtuu tuo olojen vahtiminen. Nyt odotan vaunuja saapuvaksi Saksasta ja loppuviikon uutta tukkaa, johan sitä on siinäkin. Ja ehkä on mulle ihan hyvä miettiä noita synnytyspelkojuttujakin vielä ja valmistautua koitokseen vielä vähän aikaa.
Ja uutinen oli muuten tänään myös se, että täällä on sairaanhoitopiiri muuttanut sokerirasituksen raja-arvoja, eli jos olisin nyt mennyt rasitukseen, olisin jäänyt ilman raskausdiabetes-diagnoosia ja tätä hävytöntä stressiä, mikä mulle on noista sokerien kyttäilyistä aiheutettu. Jepjep.
Hyviä vointeja kaikille ja synnytyksiä niitä jo toivoville

.
Katrinna 38+0