Tässä tätä tarinaa synnytyksestä;
Synnytys siis jouduttiin lopulta käynnistämään (ke) kun mun omat supistukset ei ollut tarpeeksi tiheitä ja se aika lapsiveden menosta (ma)tuli täyteen. Yleensä sanotaan, että käynnistetyt synnytykset ovat hankalampia ja sen allekirjoitan, tosin ilman muuta kokemusta. Sen lääkkeen jälkeen (olin silloin vielä osastolla kolmen hengen huoneessa, mikä oli tosi ikävää) synnytys käynnistyi kuin salama kirkkaalta taivaalta, alkoi ihan järkyttävät kivut, mä oksensin sänkyyn ja ripuloin housuun (miten mukavaa..) sitten mies tuli ja päästiin onneksi alakertaan synnytyssaliin kaksistaan (tai kätilön kanssa), hih, julkisella hissillä mä oksennusämpäri sylissä. Salissa pääsin hierovaan suihkuun, joka vähän auttoi kun ruiskutti täydellä paineella alavatsalle, olisi vaan toinen pitänyt olla selälle. Ilokaasua kokeilin jossain vaiheessa, mutta olin niin kipeä, etten pystynyt keskittymään sen hengittämiseen. Menin takasin suihkuun ja siellä yhtäkkiä mun supistukset kävi jatkuviksi (ei siis taukoa lainkaan) Mies sanoi ovella jonkun puolikkaan väärän sanan ja heitin sitä sillä oksennusämpärillä joka sylissä istuin suihkussakin, se kipu oli siinä vaiheessa jotain järkyttävää!!!! Huusin ja valitin ja soitin hälykelloa koko ajan, sitten lääkäri tuli katsomaan, koska niin tiheistä supistuksista ei kaiketi ole mitään apua ja päättivät tilata mulle epiduraalin. Harmiksi se anestesialääkäri oli varattu ja sen odottaminen oli TUSKAA!!! Kun se lopulta tuli, siellä oli ihmisiä pitämässä mua käsistä ja jaloista kiinni, että pystyivät laittamaan sen. Sitten kesti kymmenisen minuuttia, et se alko vaikuttamaan ja se oli kun taivas olisi auennut
)) Toki supistukset tuntuivat ja ihan hirveä paineentunne peräsuolessa, mutta se vei sen terävimmän kivun, katseltiin telkkaria ja mä lepäilin, kunnes vaihtui työvuoro ja tuli aivan ihana vähän vanhempi kätilö joka kurkkasi alakertaan ja sanoi, että pikkuhiljaa saan alkaan ponnistelemaan kun siltä tuntuu (kyljelleen sängyllä toinen jalka ylhäällä) ja siitä meni sitten 18 minuuttia kun limainen ja verinen, mutta niiiiiiin ihana vauva oli ulkona. Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että napanuora on kaulan ympärillä ja säikähdettiin ihan hirveesti, mut sai sen ujutettua pois. Hekuivat sairaalassa, että ponnistin ensisynnyttäjäksi tosi hyvin! Muutama tikki ommeltiin 1. ja 2. asteen repeämiin, mut se ei tuntunut juuri miltään ja ilman mitään kipulääkkeitä istuin seuraavana päivänä! Siellä suihkussa ajattelin, etten ikinä enää ryhdy moiseen, mutta nyt jo ajattelen, et oli se vaan sen arvosta! Tosin hatunnosto kaikille naisille, jotka synnyttävät luomuna, musta siihen ei olisi!!! Pisteitä tuli 9/9/9. yksi piste meni väristä.
Vauva on aika helppo tapaus tai näin ainakin kuvittelen, itkee toki, mutta aina sille on löytynyt syy. Sairaalassa vaan pakottivat imettämään vesikellosta rinnanpäässä huolimatta ja se hajosi ja vauva nieli verta ja eka yö kotona menikin sitten itkiessä ja oksentaessa sellaista ruskeaa mömmöä, oltiin aivan huolesta sekaisin ja soitettiin sairaalaan, mutta sanoivat, ettei syytä huoleen, että on hurjan näköistä, muttei vaarallista. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, vähän syömisen kanssa ongelmia, kun tosiaan rinnanpäät vereslihalla, mutta rintakumilla, käsinlypsyllä ja pumpulla olen saanut neidin pidettyä kutakuinkin rintamaidolla. Iso tyttö ja nälkä myös sen mukainen!
Plussatuulia haaveilijoille ja Vilkulle erityisesti tsemppiä tulevaan koitokseen!! Pidän peukut ja varpaat pystyssä, että futarisi pysyisi oikeassa tarjonnassa.
Daisy ja prinsessa 10 pv
