Ajatuksista odotukseen 5

[Jellybean]

Mehän ehdittiin kaksi vuotta yrittää ja sitten kun greippimehua litkin niin plussa tuli.. Varmaan joku placebo-vaikutus, mutta minulle on ihan sama mikä sen plussan sai aikaan.

Rinnat oli kipeät ennen plussausta, sen takia aloinkin ajatella että saattoi tärpätäkin. Minulla kun ei rinnat ole ikinä olleet menkkojen aikaan kipeät.

Kuvittelin, ettei raskaus näy vielä kenellekään, mutta viime viikolla yksi vanhempi naisihminen yllättäen kysyi että monennella kuulla sitä ollaan. Ja sanoi huomanneensa jo monta viikkoa sitten, vaikkei ennen huhtikuuta olla koskaan tavattukaan että olisi pyöristymisestä vaikka voinut päätellä. Joillakin on joku ihmeellinen aisti vissiin.

Minä yritän rasvailemalla ehkäistä arpia, käytän treenikuulia ja tosi tukevia rintaliivejä sekä varmaan sitten lähempänä synnytystä alan rasvailla välilihaakin. Vaikkei niistä ehkä apua olekaan, niin tiedänpähän yrittäneeni.

Jellybean 19+0

 

[Katriina _]

Minni: Mulla ei ollut ennen plussaa oireita ja oikeesti oireet alkoikin vasta pari - kolme viikkoa plussan jälkeen. Pahoinvointi oli enimmäkseen sellaista etomista et kaikki ruoat ei maistuneet ja yleensä enimmäkseen iltaisin, oksensinkin ainoastaan kerran koko raskauden aikana.

Rinnat kipeytyi joskus, kun pahoinvointi jo alkoi väistyä. Jälkikäteen aateltuna oon miettinyt, että oireena oli muutamana yönä ennen plussaa hurja hikoilu ja se, että mulla EI koskenut mahaa eikä tullut ripulointia, kuten normaalisti ennen menkkoja endon vaivoina.

Maha alkoi näkyä raskaudesta tietämättömille vasta reippaasti yli puolenvälin raskautta. Ne jotka tiesi raskaudesta sanoivat näkevänsä ehkä joskus viikolla 20, mutta osa huomasi vasta joskus viikolla 35 tai niillä main... itse asiassa sairaalaan synnyttämään mennessä yks hoitaja ihmetteli, että oonko mä raskaana vai.

Mutta joo, mulla taisi olla kaiken kaikkiaan erittäin poikkeuksellinen raskaus vaivattomuuksineni ja pienine mahoineni. Kovasti vaan tsemppiä teille sinne yritykseen ja tervetuloa tälle puolelle!!

Muuten, mitäs me jo äidit, pitäskö meidän ketjuilla myös tuolla hoitopuolella?

 

[Daisy.]

Heippa!

Täytyy myöntää, että synnytys on alkanut pyörimään aika tavalla mielessä ja vähän jännittämäänkin! Googletin kolmannen asteen repeämän tuon Anttulin tarinan jälkeen ja ei ehkä olisi pitänyt... luin samaan syssyyn siis myös neljännen asteen repeämät ja alkoi aika lailla hirvittämään, kun meillekin ilmeisesti aika kookas vauva tuloillaan. Mä ainakin ajattelin aloittaa tuon öljyämisen! Olen sitä mieltä, ettei siitä mitään haittaakaan voi olla, niin mikseipä sitten sitäkin kokeilisi!! Samoin kun sitä greippimehukin tuli aikoinaan juotua tölkkitolkulla!

Riippuu tosi paljon neuvolasta tuo saikkuasia, joistain sitä tyrkytetään joka vaivaan ja toisista ei heru millään, meiltä sitä esim. sai päivän kerrallaan vaikka oksensin pari kertaa paikan päälläkin! Nyt on uudella paikkakunnalla onneksi tosi mukavan ja pätevän oloinen terkka, jolla on aikaakin ihan eri tavalla kun vanhassa paikassa. Kiva juttu, kun nyt siellä vasta aletaankin hyppäämään!

Mulla ei rinnat kipeytyneet laisinkaan plussauksen aikoihin, mutta pahoinvointi alkoi aika heti sen jälkeen ja jatkuu edelleen vaan. Tosin ei enää niin voimakkaana, kun pahimmillaan, mutta kuitenkin. Kyllä senkin kanssa jotenkin pärjää, kun on pakko. Ja aika harvalle se kai tässä mittakaavassa iskee.

Itse huomasin kummun alavatsalla jostain 12 viikosta lähtien, mutta viikon 20 jälkeen ehkä se alkoi vasta näkymään muillekin ja ensimmäinen suoralta kädeltä onnittelija taisi olla naapurimme viikon 24 paikkeilla. Täällä tosin masu kasvaa yläkäyrän tuntumassa ja lisäksi olen käyttänyt koko raskauden ajan aika piukkoja paitoja. Enää tätä kumpua ei kyllä peittäisi minkään teltan alle!!Olen myös jo alkanut törmäillä oviin ja karmeihin ja vaikka mihin tämän pötsini kanssa, kun en oikein hahmota näitä uusia ulottovuuksiani. Rinnat ei ole hirveästi paisunut vieläkään, mutta ovat olleet koko raskauden ajan tosi arat kylmälle.

Plussatuulia haaveilijoille paljon! Eihän meitä jää tänne montakaan, jos nuo äitiyneetkin jo siirtyvät vauvanhoitopuolelle!

-Daisy (36. rvk)

 

[Jellybean]

Tietääkö kukaan et millaisia rajoituksia on kukkapenkkien tonkimiselle? Tai että onko niitä? Ajattelin että kitkisin kukkapenkkejä ja ehkä jotain istuttelisin, mutta sitten mietin että elääkö mullassa joku bakteeri mitä pitäisi älytä varoa..

Kaikkea sitä mieleen tulee..

Jellybean 19+1

 

[Pinja]

Lapsi nukkuu tyytyväisenä vaunuissa joten päätinpä tulla moikkaamaan teitä pitkästä aikaa.

Meillä rupeaa arki rullaamaan pikku hiljaa. Tosin olen vielä hieman arka liikkumaan pojan kanssa julkisilla paikoilla, mutta eiköhän sekin rupea sujumaan kun tulee itsevarmuutta lisää.
Kaste juhliakin pitäisi ruveta pikkuhiljaa suunnittelemaan. Ajan sain jo varattua.
Vielä kun keksittäis hyvä nimi...

Mun vointikin rupeaa olemaan päivä päivältä pareempi. Haava on parantunut hyvin. Hieman kipeä se ajoittain on, mutta mitään särkylääkkeitä ei enään tarvitse syödä. Jälkivuotoa on vielä vähän ja odottelenkin kärsimättömänä, että sekin loppuisi, että pääsisin aloittamaan taas uimisen.

Tämä synnytys oli kyllä kieltämättä aika horror kokemus, mutta sen verran jäi hampaan koloon, että jos ja toivottavasti kun olen seuraavan kerran raskaana haluaisin yrittää synnyttää alakautta. Keisarinleikkauksessa kun jäi kokematta se loppu huipennus kun lapsi on syntynyt äiti yleensä saa lapsen heti vatsan päälle ja he saavat HETI tutustua toisiinsa. Multa jäi tämä kokematta ja se syö kyllä miestä.
Tosin seuraavalla kerralla mulle tehdään synnytys tapa arvio, että onko mun mahdollista synnyttää alakautta ylipäänsä. Eli ei kai mulle ole mitään suurempaa kammoa jäänyt. Luulempa, että se paniikki iskee vasta sitten kun se h-hetki sitten joskus lähestyy.

Meilläkin kärsitään ilma vaivoista. koliikista en nyt kuitenkaan puhuisi. Katriina: kokeileppa sitä tuttia. Silloin kun vauvalla on vatsan väänteitä yritä tarjota tuttia. Tutin ensisijainen tarkoitus on rentouttaa vauva. Ja kun se on rentona vatsaan ei satu niin paljon ja ilma pääsee myös liikkumaan paremmin pois. Tämän neuvon sain sekä kokeneelta ja ammattitaitoiselta lastenhoitajalta sekä neuvolantädiltä. Mikään ihme parannus se ei ole, mutta voi kyllä helpottaa kipuihin.
Itse yritän röyhtäyttä vauvan aina syöttöjen välissä kerran ja tietenkin lopuksi sekä tarjoan tuttia syönnin jälkeen. Kun kipristelee yleensä heti syönnin jälkeen. Näin (toivottavasti) ilmaa menisi vähemmän vatsaan ja tutti helpottaa oloa sitten vielä niihin vatsan väänteisiin.

Tämmöistä tällä kertaa.

Antulille ISO HALI TYTTÖ VAUVAN SYNTYMÄN JOHDOSTA.
Mä muistan kun meille äideille jo valmennuksessa sanottiin, että älkää sitten säikähtäkö jos synnytyksen jälkeen ette tunne mitään lasta kohtaan. Se tunne kyllä sieltä tulee ajallaan. Toiset tuntee suurta rakkautta heti ja toisilla siihen menee hetki aikaa, mutta kaikille se tunne kyllä tulee. Ja miten se sanonta menikään, vanhemmiksi ei synnytä/tulla heti vaan vanhemmiksi kasvetaan ajan kanssa. Tai jotain semmosta Ja lohdutukseksi voin kertoa, että myös minä pillitin ensimmäiset kaksi viikkoa ihan kaikesta. Mulle ei tarvinnut kuin sanoa hei, niin johan aukesi niagaran putoukset. nyt onneksi jo vähän helpottaa. Mutta olen myös ymmärtänyt, että vanhempana oleminen on yhtä itkua. Tarkoitan sitä, että sitä itketään sitten taas kun lapsi menee tarhaan ja kouluun ja ne kaikki joulu ja kevät juhlat. Rippijuhlat ,ylioppilas juhlat. Siis herkälle ihmiselle ihtä itkua, mutta pääasiassa itketään kuitenkin ilosta.
Jaksamista kuitenkin Anttuli sulle paljon.

Tulipahan jaariteltua... ihanaa kuitenkin, että kesä ja kärpäset on palannut ja nyt syöttö hommiin.

 

[Pinja]

Mun piti vielä pyytää apua teiltä viisaammilta!

Kun siis sitä nimeä nyt yritetään keksiä niin kertokaa mulle hyviä netti osoitteita mistä löytäis jotain nimi listoja tai jotain. Mä kun olen niin tampio tän koneen kanssa etten yksinkertasesti nyt löydä mitään täältä ja kun ei olis kauheesti edes aikaa etsiä.. niin että jeesatkaa nyt hölmöä vähän!!!

 

[-Vanilla-]

Pinja, tässä ois ainakii muutama linkki nimistä =) Toivottavasti on apua..

http://www.vauva-lehti.fi/muut/nimet_suosituimmat.asp?f=70&d=801&


Tuun paremmalla ajalla kirjoittamaan kuulumisiani ja lukemaan teidän tarinanne paremmin. Sen ketjun tuonne vauvanhoito puolelle voisi muuten kyllä perustaa..

-Vanilla-

 

[-Vanilla-]

..ja tässä tämä toinen linkki.

http://www.etunimet.net/

 

[Anttuli.]

Kyllähän tuota vois jo alkaa hiljalleen siirtyä tuonne hoitopuolelle ko ajatukset on enemmän siinä hoitamisessa ko odottamisessa. Jos vaan joku keksis hyvän nimen ketjulle.

Kukkapenkeistä sen verran, että vissiin kannattaa pittää hanskoja käessä ko touhuaa. Mulla ainaki yks kaveri sai hirveän sätkyn ko sannoin vaihtavani kukkiin mullat ilman hanskoja. Kuulemma mullasta voi saaha sen minkälie siitä nyt saattokaan saaha, jos siihen on käyny kissat asioimassa tai jotain.

Minustakaan ei kovin aikasten huomannu, että olin raskaana. Tai toennäkösesti kaikki vaan luuli, että oon lihonu. Mutta loppuajasta ei voinu olla huomaamatta. Toisaalta haluttais että ens kerralla ois raskaana kesän alussa nii vois käyttää sellasia vaatteita, että massu pääsis oikeuksiinsa.

Meillä oli nimi jo valmiiksi vauvalle ja vaikka minusta vauva ei vastaa kovin hyvin nimeään niin ei sille parempaakaan keksi. Ristiäiset saatiin varattua heinäkuuksi. Käytiin vielä väestörekisterikeskuksen sivuilla kattomassa, ettei ole kovin suosittu nimi (10 suosituimman joukossa), vaikka täysin normaali suomalainen nimi tytölle on tulossa.

Hirveästi haluttais vaan höpöttää tytöstä, joten parempi lopetella.

anttuli ja neito 2vk

 

[Minni80]

Kiva, että ehdit piipahtaa täällä, Anttuli. Ilmeisesti arki vauvan kanssa rupee sujumaan paremmin..?

Mua on ruvennu kauhistuttamaan sellaset kertomukset vauvoista jotka haluaa olla KOKO ajan äidin kanssa, ja että sitä on niin väsynyt että ei voi tajuta... Miten te "kestätte" väsymystä, äitylit, vai onko se niin paha kuin luulis? Mulla on vaan tullu sellanen mielikuva (sen mielikuvan rinnalle jossa istun onnellisena sohvalla nukkuva vauva sylissä) että oon ihan kamalan väsynyt, koti on räjähdyspisteessä, vauva huutaa ja mies on sitä mieltä että en tee kotona tarpeeksi. (meillä on lähipiirissä yks sellanen esimerkki...) Millaista se arki oikeasti on?

 

[Katriina _]

Moikka,

Meillä arki on pääasiassa sellaista, että aamusyötön jälkeen vauva nukkuu 3 - 4 tuntia, jona aikana käyn lenkillä ja puuhailen kotona siivousta yms. Vauva siis on toki lenkillä mukana. Sitten taas syödään ja nukutaan ja taas mulla on aikaa puuhata, mutta illat menee kyllä siihen, että vauva kaipaa huomiota koko ajan ja on puolen tunnin välein rinnassa kiinni. Öisin syödään kerran tai kaksi ja kerran tosi aikaisin aamusta.

Mutta ei mua hurjasti väsytä. Eka viikko meni melkoisessa horroksessa, mutta nyt tähän on jo tottunut, kait sitä vaan jostain syystä pärjää vähemmällä unella. Mies ymmärtää kyllä etten ehdi tehdä kotona siinä määrin kun ennen vauvaa ja on ottanut enemmän osaa kotihommiin, vaikka on töissä tosi paljon.

Meillä on ristiäiset kesäkuun puolivälissä. Poika saa kolme nimeä, joista kolmannen valinta on vielä kesken. Ensimmäinen nimi on nostanut suosiotaan kovasti viime vuosina, mutta ei sentään löydy sieltä top kympistä eikä ihan kärkipäästä muutenkaan.

Jaha, kirjoittelen lisää paremmalla ajalla...

Ai niin ja Anttulille onnittelut, en vissiin ole muistanut edes onnitella vauvasta vielä!

 

[Anttuli.]

Meillä ei ole vielä mitään säännöllistä arkea tullut eli vauvan ehdoilla mennään. Sillon nukutaan ko vauva nukkuu ja valvotaan ko vauva valvoo. Onneksi tyttö nukkuu yöt aika hyvin, kolmisen kertaa herää syömään ja jatkaa uniaan. Nyt on parina yönä nukkunu sinne yheksään asti, mikä on mulle helpotus ko oon aamu-uninen.

Mulle ensimmäiset päivät oli just tuollasta silmät ristissä elämistä. Hirveä väsy ja epätoivo. Onneksi mies jäi isyyslomalle niin on saanu vuorotella vauvan hoijossa ja on kyllä ollu tosi ihanaa. Olen kyllä niin kiitollinen tuolle rakkaalleni, että on täällä minun ja neitosen kanssa. En tiä, miten oisin jaksanu yksin. Koti hoijetaan kans yhessä.

Helpottavaa kuulla, että myös Katriinalla on vauva, joka välillä tuntuu asuvan rinnalla. Ko ite mietin, että onkohan tuo ihan normaalia ko tuntuu, että toinen huutaa koko ajan nälkäänsä tai mitä lie ja rauhottuu vasta ko saa tissin suuhunsa ja toisinaan nukkuu tyytyväisenä monta tuntia.

Anttuli

 

[Anttuli.]

Pieni nosto vaan.

Neitonen on alkanu huutamaan väsymystään. Hirveä väsymys, muttei malta laittaa nukkuun, joten seurauksena hirveä huuto.

 

[-Vanilla-]

Meillä on Anttuli sama juttu. Muuten napero ei sitten oikeastaan huudakkaan. Mutta tuo nukkumaan meno (päivisin, ei yöunet) on maailman kamalin asia ja silloin karjutaan (kirjaimellisesti!) pää punaisena. Siinä on itellä tekemistä ettei hermostu. Poika hakee koko ajan itelleen "virikettä" ettei vain nukahtaisi ja jos virikkeet loppuvat, niin hän sätkyttää itseään ja pitää hereillä. Välillä on tekemistä, että saa poitsun nukahtamaan. Mutta aina on äiti vienyt voiton =)

Makkarissa taidettiin heräillä. Täytyy mennä.

-Vanilla-

 

[Jellybean]

Minulla pahin painajainen on se, että vaavi kiljuu pipo punaisena eikä mikään saa sitä lopettamaan.. Se on se mikä näin etukäteen jostain syystä huolettaa eniten.

Jellybean 20+2

 

[Daisy.]

Tuo Jellybeanin kuvailema tilanne on munkin painajainen! Tuttu kertoi heidän lapsensa itkeneen neljättä tuntia ja lähtivät jo viemään häntä sairaalaan, kun pikkuinen sitten viimein simahti autoon.

Meillä oli synnärille tutustuminen tällä viikolla, oli aika liikkis kokemus! Pukkasi kyyneleitä silmiin joka vauvan kohdalla. Muutenkin oli kiva nähdä ne paikat, mulle oli yllätys, että se synnytyssali oli kun mikä tahansa kodikas huone kiikkutuoleineen!

Tulevasta synnytyksestä ei ole mitään merkkejä, pahoinvointi on onneksi helpottonut (vihdoinkin!!) mutta tilalle iski helteiden mukana kaamea jalkojen turvotus! Onneksi varvastossuilla tarkenee, muuten sitä joutuisi lainaamaan mieheltä siroja neljävitosia!!

 

[Anttuli.]

Kieltämättä tuo punaisena kiljunta vetää välillä minut hiljaseksi. ko tuntuu, ettei vauvalla voi olla mikään hätänä, mutta silti huutaa ja huutaa. Ja on alkanu hiljalleen näyttään siltä, että hylkii tissiä vaikka ois kuin nälkä tahansa. Onneksi sitä on jo hieman tottunu tähän, ettei ole niin poikki koko aikaa eikä tunnu niin valtavan epätoivoselta.

Vaan sillon ko nukkuu tai on muuten hiljaa ja seurustelee niin on kyllä maailman ihanin tyär.

Anttuli

 

[-Vanilla-]

Kyllähän tuo huutaminen välillä hiljaiseksi vetää.. ja kiukkuiseksi. Muutaman kerran on aivan totaalisesti itellä mennyt hermot ja oon korottanut ääntäni (melkeinpä kun ollaan naperon kaa 24/7 kahestaan, niin välillä ei vain jaksa.. tekosyitähän ne tietysti..). No se nyt ei tietenkään helpota asiaa yhtään, huuto vain yltyy. Ja itsellä on kamalan syyllinen olo.

Sama juttu täällä, kuin Anttulin ja miljoonien muidenkii äitien kanssa, kun poika on untenmailla taikka seurustelee nätisti- kuten hän pääasiassa tekee- niin hän on maailman ihanin poika =)

Perustettaisko me se ketju pian tuonne Vauvanhoito puolelle, niin nämä odottajat eivät kyllästy meihin =) ?

 

[-Vanilla-]

Vauvanhoito puolella olisi nyt sitten ketju avattuna meille jo vauvan saaneille =) Ja saa sinne toki tulla muutkin kirjoittelemaan. Se olisi jopa toivottavaa. Ketjun nimi Ajatuksista ja odotuksesta vauva-arkeen (olen varmasti maailman mielikuvitukseton ihminen =)) .

 

[Vilkku_]

Noostooo..
Kolme työpäivää jäljellä! IHANAA!!! Vaavi edelleen perätilassa. Toivottavasti muuttais viel mieltään ja kääntyis!
Olo ihan hyvä vaikkakin iltaisin on jalat hieman turvoksissa. Suppareita tulee päivittäin muttei kivuliaita. Odotan niin loman alkua et pääsee laittaa kotia kuntoon vauvaa varten.=)
Kylläpä tääl tuli hiljaista kun nuo äipät siirty tonne toiselle puolelle eikä tuolt haave-puoleltakaan olla saatu viel seuraa..
Mikäs on Daisyn tilanne?
Vilkku rv.32+3

 

[Daisy.]

Vähiin käy Vilkunkin päivät aamukammassa! On kyllä ollut mahtavat kelit äippälomailla! Ihanaa aikaa muutenkin, olen viimein todella nauttinut tästä raskaudesta, kun pahoinvointikin vihdoin ja viimein helpotti! Olen jo ihan papu, muutenkin rusketun helposti ja jotenkin nyt raskaana tuntuu, että vielä helpommin! Hauskaa kun ihmiset kyselee, olenko ollut etelässä. Hih... ei mua tämän mahan kanssa ole pitkiin aikoihin koneeseen huolittu!

Lähestyvästä synnytyksestä ei juuri merkkejä, vähän on sellaista menkkamaista juilimista alavatsalla, mutta supistuksia ei juuri ole!Mutta eihän sitä tiedä, milloin pikkuinen päättää tulla maailmaan!

Joko teillä Vilkku on synnytysvalmennukset alkaneet? Meillä olisi ensi viikolla niiden vuoro, kun paikkakunnan muutto sotki aikataulut, yleensä ne kait alkaa äitiysloman alkamisen aikoihin?

Daisy (rv 38)

 

[-Vanilla-]

Mitäs tänne kuuluu ? Jokohan Daisy on päässyt tositoimiin ? Toisella puolella jo ootellaan täältä täydennystä.. Mites Vilkun voinnit ? Entäs muut ? Tulkaahan joskus poikkeamaan tuolla toisella puolella.

-Vanilla-

 

[Vilkku_]

Nostetaanpa vaikkei meitä tääl taida olla kirjoittelemassa ku muutama..
34+2 menossa, futari edelleen vaihdellen perätilassa tai poikittain. Ens viikolla lekuri joka sit passittaa sairaalaan kääntöyritykseen jollei oo siihen mennessä kääntyny. Peukut pystyyn et kääntyis. Vaik veljeni sano et järkevähän tuo vaaveli vaan on - kuka nyt pää alaspäin haluais olla!!! =) Muuten kaikki ihan hyvin. Virtahepo olo kyl koko ajan vaik keskikäyrillä mennään vaavin ja masun osin. Siivoukset vielä puolitiessä joten vois kyl pysyäkin masussa viel hetken. Paljoo ei voi kerralla rehkiä kun alkaa supistelee. Enimmäkseen kuitenkin kivuttomia suppareita. Hieman mietityttää mikäs ton alapään tilanne on kun pitäis jussiks lähtee keski-Suomeen metsän keskelle.... Perätilaista kun alkaa synnyttää voi tulla kiire.. Ja sit ku saa juosta yölläkin ulko-huussissa tuhat kertaa... Argh. Sanoin jo miehelle et joutuu sit tulee mun kaa sinne pihalle etten pimeessä yksin sit kaatuile.

Onkohan daisy päässyt jo tositoimiin?..... Onnea matkaan!

Ihanaa juhannusta kaikille!
Vilkku

 

[Daisy.]

Heippuli,

Kiitos! Täällä ollaan yhtä ja samaa pakettia vielä vauvan kanssa. Ylihuomenna laskettu aika, eikä vieläkään kauheasti supistele, mutta edelleen menkkakipuilee ja eilen irtosi jo limatulppaa. Viime viikolla vauva oli pää kiinnittyneenä ja mulla kohdunsuu pehmennyt ja lyhentynyt sentillä, painoarvio oli 3,6 kg. Ässiä tai mitään muita kikkakolmosia ei ole vielä yritetty, ehkä jussina sitten... Me kun olla möllötetään ihan vaan kotosalla, niin tai sitten ei.......

Hyvää juhannusta munkin puolesta kaikille!

 

[Vilkku_]

Jokohan Daisyllä on nyytti sylissä??!!! Jos limatulppaa tuli jo viikko sitten niin luulisi....
Tulepas heti kun voit kertomaan kuulumiset!

Tänään vika lääkäri rv.35+3. Verenpaine hieman koholla joten seurailen itse sitä. Hemppa edelleen hieman matala joten joudun jatkamaan rautakuuria ja kärvistellä kovan vatsan kanssa. Sf-mitta 32 ja juhannusruoat lihottaneet +600g/viikko...hups... MUTTA, vaaveli on vihdoin tajunnut kääntyä oikeinpäin! Ihanaa, alkoi jo tuo kääntö-yritys pelottaa aikalailla. Toivotaan et nyt sit ei enää mahdu pyörimään. Kohdunsuu pehmeä mutta edelleen kiinni ja 3 cm. supistuksia tulee päivittäin mut suurin osa kivuttomia. Nelisen viikkoo pitäis viel nyyttiä odottaa ja jos olo pysyy tällaisena niin odotankin ihan mielellään. On vielä niin paljon tekemistä; vauvan huone pitää maalata, verhot, päiväpeitteet, sängynpehmusteet ommeltava ja koti siivottava. Ja sit pitäis viel yrittää nauttiakin omasta ajasta..

Toivottavasti tuolta haaveiijoiden puolelta kohta tulisi porukkaa tänne runsaasti ettei kenenkään tarvi täällä yksin kirjoitella.

Vilkku