Huomenet,
Mulla oli viime viikko äärimmäisen rankka töiden puolesta ja tämä viikko ei varmaan ole yhtään sen helpompi. Tuli tehtyä 11 tunnin päiviä muutama. Mua alkaa ihan oikeasti pelottaa, että miten jaksan. Kollega on lomilla pari viikkoa ja sitä pitäis tuurata ja en oikein osaa, en ole koskaan osannut, jakaa töitäni muille kollegoille, vaikkei heillä olisikaan niin kiire kuin mulla. Ensi viikolla tilanne vielä korostuu entisestään, kun toinenkin kollega on lomilla. Kyllä noi työkaverit ja pomot varmaankin ymmärtäisivät, jos osaisin pyytää helpotusta, mutta kun olen ihan liian tunnollinen ja kunnianhimoinen. Asiakkailta ymmärrystä on kuitenkaan turha pyytää. Mä en paljon yleensä edes stressaa asioita kuten toisilla on tapana, joten senkään puolesta en oikein osaa rajoittaa.
Töitten takia liikunta on kyllä ollut ihan olematonta. Pinjan tavoin mä olen alkanut kärsiä pahenevasta ummetuksesta eikä asiaa varmaankaan auta viikonloppuna nautitut pika- ja ravintolaruoat. Olimme miehen kanssa reissussa entisessä kotikaupungissa. Ajateltiin, että alkaa olla viimeiset hetket, kun oikeesti ikinä tai tosi pitkään aikaan päästään kahdestaan yhtään mihinkään. Oli kyllä muuten tosi ihana ja rentouttava viikonloppu, mutta tosiaan tää vatsa ei voi nyt jälkikäteen hirmu hyvin. Liikkumaan ois pakko päästä, ihan kävelylle vaan, mutta edes kävelylle.
Mulla on myös alkanut ajoittain olla sellaisia menkkamaisia alaselän kipuiluja. Kuuluukohan tämä asiaan? Ihan kuin kuukautiset ois alkamassa (siis samanlaista kivulta, kuin aikana ennen varsinaisia endokipuja). Lisäksi mulla on viime viikolla parilla vessakäynnillä tullut pyyhkiessä ihan pienen pieni tippa, tuskin edes silmin havaittava, mutta kuitenkin, punertavaa nestettä. Supistuksia, kivuttomia sellaisia, on myös aika ajoin, ei edes joka päivä, mutta joinain päivinä sitten enemmänkin.
Kävin muuten muissa asioissa työterveydessä viime viikolla, niin lääkäri oikeesti ihmetteli, että voiko mulla tosiaan olla laskettuaika jo 21.4., kun olen niin kovin pieni. Ja varmisti vielä, että vauva varmasti on oikean kokoinen ultran mukaan. Totesi sitten siihen, että ei mulla painoa ole sitten varmasti tullut kyllä minnekään muualle kuin mahaan ja että mulla täytyy olla hyvänmallinen lantio. Niin ja Ventolinesta (siis avaava astmalääkkeeni) lääkäri sanoi, että sitä pitäisi pyrkiä välttämään loppuraskaudesta, koska sillä on supistuksia estävä vaikutus. Tuon tiesinkin, mutta hassua ettei neuvolassa tai polin lääkärissä ole asiaa aiemmin otettu puheeksi. Mitä lääkettä sulla Daisy oli astmaan?
Vaavin huone on remontoitu. Nyt pitäs sitten hankkia vaan kalusteet sisään. Jotain meillä on jo, mutta esim. pinnasänky puuttuu. Aiotteko te muuten laittaa pinnasängyn omaan makuuhuoneeseenne alkuun? Meillä on ajatuksena laittaa sänky heti vauvan omaan huoneeseen (ei se meidän makkariin edes mahtuisi...).
Kelan paperit tuli perjantaina. Pakkaus ois sitten odotettavissa parin viikon sisään. Voikun saatais vaatekaappi siihen mennessä, niin pääsis sitten heti pesemään ja laittamaan vaatteita paikoilleen.
Tosiaan Jellybeanille ja Sellalle tsemppiä noihin neuvoloihin. Mut tosiaan varautukaa siihen, ettei sydänääniä välttämättä vielä kuulu, tai edes koiteta kuunnella. Meidän neuvolassa on käytäntö, ettei sydänääniä kuunnella ennen viikkoa 14, jotta vältyttäisiin pelästymisiltä tms. kun äänet ei vielä välttämättä kuulu. Mähän olin saanut jo kahdesti todisteet vauvan olemassaolosta ennen ensimmäistä neuvolaakin, kun kävin ultrassa endon takia. Tietysti te voitte mennä alkuraskauden ultraan, mutta "terveet" joutuvat siitä kyllä valitettavasti maksamaan (jotain hyötyä sairauksistakin...).
Mut nyt töihin, saas nähdä kerkeekö tänne tällä viikolla enää uudemmin.
