Ajatuksista odotukseen 3

[Sella.]

Vau! Onnea Jellybean! Mahtavaa että vihdoin tärppäsi. Houkuttele nyt ne muutkin sieltä urakalla tänne puolelle!

Miltä susta nyt tuntuu? Ite olin ainakin ihan ällikällä löyty ja asia alkaa vasta, nyt vajaan kolmen viikon jälkeen, pikkuhiljaa valjeta. Ja noi pelot on ihan normaaleja. Ite oon nyt tosi huolissani, kun olis paljon hyviä tilaisuuksia kertoa sisaruksille ja lähimmille kavereille, joita nään aika harvoin. Mutta viikkoja on kuitenkin vasta 8 eikä edes neuvolassa olla käyty.

Onko se muuten paikkakuntakohtaista, kuunnellaanko sydänäänet ekassa neuvolassa? Mä toivoisin niin kovasti, että kuuntelisivat ensi viikolla, mutta ei kai siihen voi vaikuttaa. Olis vaan niin mukava tietää voiko jo turvallisella mielellä kertoa asiasta. No, eihän sitä turvallisella mielellä kannata olla ennen 12.viikkoa, mutta tulee vaan hankalia tilanteita eteen. No katsotaan, josko asiat etenisi omalla painollaan.

Nyt tämä pahaolo alkaa olla aika kokoaikaista. Just syömisen jälkeen on hetken olo ihan ok ja sitten taas alkaa. Pitää vaan kestää nyt. Palkinto on sitten sen mukainen.

On muuten ihan mahtavaa, kun mieskin on rentoutunut tän asian kanssa eikä enää ole huolissaan. Tuntuu ihanalta, kun toinen on innoissaan, eikä pohdi, että olikohan tämä nyt maailman suurin virhe.

Palaillaan taas.

 

[Jellybean]

Toisaalta omin silmin nään ne viivat ja täällä kailotan että olen raskaana, mutta taas toisaalta se tuntuu niin uskomattomalta ettei ole varmaan tottakaan..

Että niinkuin minun sisällä olisi pikkuhiljaa kasvamassa sellainen pieni vauva..? Se tuntuu vitsiltä lähinnä. Nyt sitten alkaa miettimään, että miten ja milloin kertoa perheelle ja sukulaisille. Ja kohta kai neuvolaankin pitää soittaa. On tämä vaan niin uskomatonta!

 

[Jellybean]

Oli pitkä keskustelu puhelimessa miehen kanssa ja se ressukka on nyt melkoisessa paniikissa. Aamulla sitä oli asia hymyilyttänyt ja tuntunut hyvältä, mutta nyt tuntuu ettei tule unta saamaan viikkoihin. Kertokaa, onko teillä miehet päässeet kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen jotenkin tasapainoon?

 

[Anttuli.]

Suuret onnittelut Jellybean!!

Olihan tämä meänki raskaus miehelle eka järkytys, ja muisti kyllä alussa sanoa useamman kerran, että "ei näköjään heti tärppää.." kun olin puhunut, että pillereitten lopettamisen jälkeen on epätodennäköistä, että ekassa tai tokassa kierrossa jo tärppäis. Hiljalleen tottui ajatukseen, vaikkei aluksi halunnnu kertoa vauvasta yhtään kellekään (perheelleen kertoi jouluna joskus viikolla 20?). Nykyään kyllä oottaa tulokasta yhtä innolla ki mieki, vaikka sanookin, että hirveää hössötystä yhen takia..

Kai se on paikkakohtaista kuunnellaanko noita syänääniä ekalla neuvolakerralla. Näin jälkeenpäin ajateltuna ois olluparempi, jos ei olis meän kohallayritetty kuunnella. Vaikka se oli tiossa, ettei ne välttämättä kuulu, niin silti ko niitä yritettiin kuunnella ja niitä ei kuulunu niin mullehan iski hätä ja oli pakko käyä yksityisellä. Neuvola oli sillon 9+3.

Mullekki annettiin tuo esitietolomake viime neuvolakerralla. Ens viikolla pitäs palauttaa ja siihen mennessä keksiä jostain pojalle nimi. Tytölle meillä on jo aikalailla nimi ko ainaki mie oottelen tyttöä, mutta pojalle ei ole nimeä mietitty.

Oon muuten nyt pari kertaa viimeaikoina nähny unta, että vauva syntyy nyt, keskosena. On ollu aika ahistavia, mutta eiköhän ne liity tähän ootukseen.

Anttuli 27+

 

[Vilkku_]

ONNEA JELLYBEAN!
Kiva että porukkaa tulee lisää kun kohta alkaa taas toisesta päästä vähenemään synnytysten myötä jos meinaavat sitten mennä tuonne lastenhoito-puolelle.
Kyllä se mies siitä toipuu. Nehän tunnetusti tarvii vähän enemmän aikaa kaiken totuttelemiseen.. Omalla miehellähän tuo päätös vauvan-yrityksen aloituksesta kesti niin kauan ja sen jälkeen kun ei heti tärpännykää niin oli se kyl raskaus-uutisen jälkeen aikalailla heti innoissaan. Mut kyllähän miehillä kestää kauemmin kaiken tajuaminen kun ei oo fyysisiä oireita eikä ees masua näy. Eli kyllä ne kannattaa ottaa mukaan ultriin niin et edes jtk konkreettista näkyy ennen mahan kasvua.

Mulla oli polttarit viikonloppuna!!! Kääk ja ihanaa=)
Soittivat la-aamuna ja sanoivat että oli 45 min. aikaa laittautua ja pakata muutamat jutut mukaan ennekuin taksi tulee hakee. Kauhee paniikki iski ja juoksin ympäri taloo kuin päätön kana. Eka ajatus: täytyy sheivata!!! =) Eli suihkuun ja samalla vedin viiliä naamaan. Mies vaan myhäili. On tiennyt joulusta asti!!! Taksikuski oli nuori ja mukava eikä paljastanut minne oltiin menossa. No, satamaan se mut vei missä tytskät sit odottiki. Eli reissu Tallinaan oli tiedossa. Laivalla sit syötiin hyvin, kirjoitin jäähyväiskirjeen entisille heiloille jonka pistin pulloon ja heitin mereen. Tallinnassa sit seksikauppaan ostaa jtk 400 Kr. ja mukaan sain semmoset pienet seksihepenet mitkä menee vaik ois masuakin... Sit lisää rentoa shoppailua ja sit taksilla ah, ihanaa KYLPYLÄÄN! =) Siel oli sit kaikennäkösii hoitoja ja morsiussauna. Baareja ei onneks ollu niin pidettiin pyjamabileet meijän huoneessa. Muut joi ja mä söin... Seuraavana aamuna hoidot jatku, onneks kestin kaiken vaik selällä makuu kasvohoidossa alko ottaa koville. Kylpylästä sit Tallinnan kautta taas botskille ja ruokapöytään. Buffessa jälkiruoka-pöytä näytti niin hyvältä että kunnon ruoat jäi vähiin ja kun vielä synttäreitäni juhlin niin söin hyvällä omalla tunnolla suklaakakkua, -mousse ja -jäätelöä=) Nami! Sit oltiinkin kotona vast illansuussa ja väsy oli kova. Eli ihanan rentouttavat polttarit eikä tarvinnu tehä mitään törkeetä. Kai ne pelkää meit hormoonihirmuja....heh. Nyt voiki sit rauhottuu ja keskittyy häiden loppu-viimeistelyihin. KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK, alkaa vähä niinku jänskäämään...
Mut nyt laittaa ruokaa.
Vilkku rv.15+2

 

[Pinja]

Hurjan paljon onnea Jellybean!!!
Mukavaa, että meidän pieni joukko kasvaa. Meillä taisin minä olla alkuun enemmän yllättynyt kuin mies. Tai ainakin se tokeni nopeammin kuin minä. Meillähän kun tulin heti kättelyssä raskaaksi ja olin miehelle jo vuosia takonut päähän, että siinä menee oma aikansa ja kuinkas kävikään... Mutta niinkuin jo joku sanoikin ota miehesi mukaan ekaan neuvolaan ja mahdollisuuksien mukaan ultriin. Suunnitelkaa yhteistä tulevaisuutta ja nauttikaa toisistanne. Kyllä se mies pikku hiljaa rupeaa ymmärtämään mikä ihana onni sitä on kohdannut.

Vilkun polttarit kuulostaa just semmosilta mitkä haluaisin itselleni kun joskus mennään naimisiin. Oiskohan toi ikä juttu, ettei enään kiinnosta semmoset polttarit missä morsian puetaan rooliasuun ja laitetaan se tekemään hirveessä kännissä jotain todella noloa? Tiedä häntä...

Meillä kuunneltiin sydän äänet tokalla neuvola kerralla vk:lla 11+3 ja ilmeisesti just sen takia kun ne ei välttämättä kuulu vielä aikasemmin.

Me saatiin ostettua nyt viikonloppuna ne vaunut. Happy baby merkkiset. Tosin ei saatu täys kumi renkaisia, muuta toivottavasti nää nyt kestää. Ja eilen tuli vihdoin äitiys pakkaus. Mä olin siihen tosi tyytyväinen. Värit oli semmoset, että niitä voi ihan hyvin käyttää niin tyttö kuin poikakin. Kortsut ja liukuvoide meitä hieman huvitti, mutta ihan kiva, että joku huolehtii meidän seksi elämästä...

Ai niin, eilen sain varattua meille ajan Tammisaaren synnytys sairaalaan tutustumis käynnille. Se olis sitten tän kuun vika päivä.

Jaahas, se olis päivän lenkin aika.

-Pinja- rv 31+0

 

[Jellybean]

Kyllä se iltaa kohti alkoi toipua. Näitä "paniikkikohtauksia" varmasti tulee molemmille vielä tässä alkuvaiheessa, olettaisin. Ainakin itse illalla potkin peittoa ja hikoillen mietin että mihin oikein on tullut päänsä pistettyä. Siis tämähän on todella mahtava juttu, mutta pienet yksityiskohdat aiheuttavat sitä paniikinpoikasta.

Tekisi niin kovasti mieli jo lähteä ostelemaan kaikkea vaatteista ja tarvikkeista alkaen, mutta sepä taitaa olla vielä turhan aikaista. Ja ei mulla niin paljon tilaa täällä sentään ole, että voisin niitä vielä ruveta hamstraamaan. Se vaan tuntuisi jotenkin paljon todemmalta, jos olisi jotain mitä hiplata..

 

[-Vanilla-]

Pieni suloinen peikkopoikamme syntyi pe:na 2.2.07 (rv 38+4). Painoa kikkaralla on 3400 g sekä pituutta 50 cm.

Syynnytys kesti kaiken kaikkiaan 4 tuntia =/ Oli kovasti nopea ja kivulias synnytys, mutta palkinto mitä parhain. VAUVA ON IHANA !!!!! Eilen pääsimme kotiin ja eka yllättävän helppo Kotiyö takana. Olo on niin onnellinen, että on ihan sydän pakahtua.. ja mies on niin kovin tohkeissaan, ettei malttaisi antaa vaavelin edes nukkua =)

Tulen kertoilemaan synnytystarinani joskus myöhemmin.. Nyt katsomaan OC:ta. Heips..

-Vanilla & kikkara-

 

[Pinja]

AIVAN MIELETTÖMÄN PALJON ONNEA KOKO PERHEELLE!!
Tule jossain vaiheessa kertomaan synnytyksestä. Mua ainakin henkilökohtaisesti kiinnostaa. Minä tai Katriina ollaan todennäköisesti seuraavat. Äläkä nyt kuitenkaan jätä meitä. On mukavaa kuulla jatkossakin kuinka teillä menee.

-Pinja-

 

[Daisy_]

Mielettömästi onnea uudelle perheelle! Saatiin sitten ensimmäinen vauva tähän ketjuun, hienoa! Tulehan kertomaan kaikki heti kunhan maltat ja jaksat!

Vilkun polttarit kuulostivat tosi kivoilta ja mukavaa, että ystävät olivat huomioineet tilasikin; paljon ruokaa, eikä mitään noloja juttuja.

Olen nyt testikäyttänyt tukivyötä pari päivää ja hyvältä tuntuu. Tämän kanssa on pakko istua ryhdikkäästi ja kävellessä pitempään tuntuu tosi hyvältä tuo tuki vatsan puolella. Kun ensimmäistä kertaa laitoin tämän, pikkuinen alkoi potkimaan aika tavalla, taisi kapinoida vastaan tai sitten puhdasta sattumaa. Koot ovat Anitalla aika isoja eli kannattaa ottaa melkeimpä normaalia vaatekokoa yksi pienempi.

Mies oli saanut meidän vaunutkin. Ostettiin ne siis Saksasta, maksoivat kaikkinensa 477 euroa, kun täällä täsmälleen samat vaunut oli liikkeessä 779 euroa (760 euroon olisi myynyt) eli säästettiin ihan mukava summa. Ovat kuulemma oikein tyylikkäät menopelit.

 

[Minni..]

Mielettömästi onnea, Vanilla! Tuli ihan väristykset kun luin sun tekstiä!

Ihanaa!

 

[Anttuli.]

Valtavat onnittelut Vanillalle ja koko pienelle perheelle! Piti turvautua nenäliinoihin ko oli niin ihana uutinen.

Kieltämättä Vilkun polttarit oli sellaset, mitkä kelpais mullekki.

Sen enemmittä höpinöittä kupsahan tuonne sohvalle potemaan tätä flunssaa, joka löysi tännekin.

 

[Saana..]

Valtaisasti onnitteluja Vanillalle ja perheelle!

 

[Vilkku_]

ONNEA VANILLA JA MUU PERHE!!!!!!!!
Miehelleki hihkuin uutisesta, WAU! Vaikka tuleva synnytys pelottaa niin kuitenkin kiinnostaa kuulla kertomus siitä.
Jaksamista ja vielä kerran onnea! Ja tosiaan , älä jätä meitä!

Oma napa, neuvolassa kaikki ok, sydänäänet kuului heti kun alettiin kuuntelemaan. 150 pintaan löi. Hemppa 120, missäs vaihees teille on sanottu et rautakuuri pitää aloittaa?
Nyt papin puheen kimppuun....
Vilkku

 

[-Vanilla-]

Heippa pumpulamassut =)

Nyt ehdin tässä muutaman rivin raapustamaan, kun kikkara nukkuu.. Hän on tänään tasan viikon vanha !! Yöt ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä, pikkuinen etsii vielä niin kovasti omaa rytmiään. Yllättävän pitkiä torkkuja hän sitten rauhoituttuaan kuitenkii nukkuu. Jopa 3 tuntia putkeen jos hyvin sattuu. Hän on aika vilkas ja temperamenttinen vauva, mutta vilkkaudestaan huolimatta rauhallinen (jos ei juuri sillä hetkellä ole nälkä, väsy tai kakka housuissa=)). Ei vaiks, kyllä hän osaa huutaa ja lujaa (tai oikeastaan karjua), mutta pääasiassa hän on hyvin tyytyväinen oloonsa. Kova hän on syömään ja on onni, että maitoa tulee. Imetys lähti heti sujumaan hienosti. Vauva osasi heti oikean tekniikan. Nämä räyhäämiskohtaukset syntyvät yleensä pienistä kommunikaatiokatkoksista vanhempien ja vauvan välillä. Tässä vielä puolin toisin opetellaan ja tutustutaan..

Niin, elikkäs siittä synnytyksestä.. Heräsin viikko sitten perjantaina (2.2.07) ennen miehen herätystä joka aamuiselle pissalleni ja vatsassa tuntui pieniä supistuksia. En kuitenkaan ajatellut niiden tarkoittavan mitään erityistä ja menin takaisin nukkumaan. Mies heräsi ja oli lähdössä töihin, kun ilmoitin lapsiveden menneen.. miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen =) Mies oli salamana ulkovaatteet päällä ja lähdössä sairaalaan. Sanoin ettei tässä niin kova kiire ole, että laittelen ihan rauhassa loput tarvikkeet jo lähes valmiiseen "sairaalalaukkuuni". Taisin siinä vielä hieman siivoilla paikkojakin. Supistukset tiheni aikas nopeasti ja olivat kivuliaita siinä vaiheessa kun lähdimme kohti sairaalaa. Kotona ehdimme kärvistelemään n. tunnin verran. Sairaalaan päästyämme olin jo aika kipeä (sairaalaan on n. 2 km matka kotoamme) ja mut laitettiin käyrille hetkeksi odottamaan kätilön tutkimusta. Supistukset tiheni ja olo oli todella tukala kätilön saapuessa. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi mun olevan jo 4 cm auki. Mä menin suihkuun, joka ihan pikkuisen helpotti oloa ja mies meni isienhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Suihkun jälkeen meidät vietiin synnytyssaliin ja mä alotinkii ilokaasuttelun lähes heti. Kätilö sanoi mun kipukynnyksen olevan ilmeisen korkea, koska noin pitkälle olen jaksanut sinnitellä kipuineni. Lääkäri tuli kierrokselle ja teki "sisätutkimuksen", jonka jälkeen selvisi, että olin jo 6-7 cm auki ja vauvan päähän laitettiin "anturi". Tässä vaiheessa tiesin ettei mulla ole mitään mahdollisuutta saada epiduraalia, kaikki tapahtui niin vauhdilla. Ilokaasupiippu olikii huulilla koko ajan ja olo oli aivan humalainen. Hetken päästä mun käskettiin kääntyä kontalleni, koska vauvan sydänäänissä oli jotakin häikkää. Konttausasento sai sydänäänet kuitenkii tasaantumaan.. (on hiukan hämärän peitossa vielä koko synnytystapahtuma.) Taas mut käännettiin ja ilokaasu napattiin multa pois. Oli aika ponnistaa.. Kukaan ei ole mulle sanonut, että siinä vaiheessa tuntuu kuin oisi ihan hirvittävä kakkahätä =) Sitten ponnistettiin ja ponnistettiin ja mä ajattelin, että siellä ei taida tapahtua yhtään mitään kun olo on koko ajan yhtä tukala.. Mulla alkoi supistukset harvenemaan ja mä sain piikin suoneen, joka sai supparit taas tihenemään. Tuntui ettei enää jaksa, kipu oli kova ja ponnistaminen otti voimille. Sit mä kuitenkii päätin, että tahdon tästä tilanteesta mahdollisimman pian pois. N. puolisen tuntia ponnisteltuani ja kätilön leikattua välilihaa, poika syntyi. Tasan 3 tuntia sairaalaan tulomme jälkeen ! Sain pojan rinnalle ja heti kävi hamuaminen tissille =) Oli aika sanoinkuvaamaton fiilis. Ja aivan epätodellinen. (Vasta muutaman päivän päästä sitä oikeasti tajusi, että poika on meidän ikioma)

Poika heräsi, nyt on mentävä.. meininki on aika hermostunut.


-Vanilla & kikkara-

Toivottavasti saitte jonkinlaista selkoa, ajatus ei oikein kulje..

 

[Sella.]

Mahtavaa! Onnea hurjasti Vanillalle ihanasta poikavauvasta! Ja kiitos ihanasta tarinasta. On se hassua, että nyt ne Ajatuksissa olleet vauvat alkaa oikeasti putkahtelemaan.

Ihanaa ensi viikkoa kaikille!

 

[Katriina _]

Vitsi, mitä kaikkea on tapahtunut sillä välin, kun mä olen ollut poissa! Onnea Jellybean, että teillä vihdoin onnisti ja tervetuloa joukkoon! Kerrohan vähän taustoja susta, me muut ollaan oltu kai tällä puolella jo pitkään silloin, kun oot haavepuolen ketjuun liittynyt.

Ja aivan valtavasti onnea Vanillalle ja koko perheelle poikanne syntymästä!!! Mä tahdon ja! Tuu sitten kertomaan lisää sun kokemuksista, kun rytmi kotona vähän rauhottuu =) Mua kiinnostaa etenkin toi "synnytykseen lähteminen". Soititteko te sairaalaan ennen kuin lähditte vai menittekö vaan? Mä en vielä itse ole edes koko synnytysasiaan perehtynyt juurikaan, en oikein osaa edes jännittää sitä.

Meidän loma meni tosi rennosti. Remontoitiin vähän vauvan huonetta ja saatiin tehtyä hankintojakin. Vaunuiksi päädyttiin ostamaan sitten ne Emmaljungan Edge Duo Combit, vaikka olivatkin törkeän kalliit. Kerranhan sitä vaan… Vaunujen takuu alkaa muuten lasketusta ajasta, kuten joku täällä muistaakseni tiesikin kertoa jo aiemmin? Samoin ostettiin turvakaukalo sekä lipasto vauvan huoneeseen. Pinnasänky ja vaatekaappi valittiin myös, mutta ne jätettiin vielä kauppaan. Sitten mä tosiaan sain vihdoin viikko sitten vietyä hakemukset Kelaan ja nyt odottelen pakkausta ja päätöksiä. Arvelivat, että parisen viikkoa menisi tai vielä lyhyempikin aika. Joten jo mahdollisesti tällä viikolla pääsen minäkin pakkauksen kimppuun.

Ulkoiltua tuli myös jonkun verran, vaikkakin pakkaset rajoitti hieman tahtia. Mulla on alkanut ajoittain supistella silleen kivuttomasti, kait nämä nyt sitten on niitä harjoitussupistuksia, vaikka tosiaan pelkään etten tunnista oikeita supistuksia harjoitus –sellaisista, kun mun kuukautiskivut oli loppuvaiheessa niin rajuja, etten usko oikeitten supistustenkaan olevan millään niin kovia. Edelleen mä jaksan hämmästellä mun vatsan koon pienuutta tai sitä, että olen selvinnyt näin pitkälle elämällä ihan normaalisti. Töitä ois jäljellä enää kuukauden verran ja jos näin mennään, niin tosiaan jaksan loppuun saakka, kun ei edes vatsa ole tiellä. Milloin se oikein kasvaa niin isoksi, että haittaa normaalia elämää?

Mutta plaah, pitää alkaa tutkia työpöytää loman jäljiltä, motivaatio on vaan vähän hukassa hiljalleen…

Katriina 30 + 2

 

[Jellybean]

Kainuun peräkyliltä täällä huudellaan. Vaavin tullessa maailmaan minä olen 25 ja mies 26 vuotiaita. Yksinään täällä tomuttelen kolmiotani, kun mies hoitaa vielä opintoja loppuun toisella puolen suomea. Miehellä pitäisi opinnot olla pulkassa vuoden päästä keväällä, eli siihen saakka joudutaan toukan kanssa olemaan kahdestaan viikot kunhan se maailmaan ensinnäkin putkahtaa. Molempien suvut on tosin täällä, eli enköhän minä apua saa jos tiukka paikka tulee.

Juuri tänä aamuna soitin äitiysneuvolaan. Netin laskureitten mukaan menossa on nyt 5+1, ja ajan sain 8.3. aamulle ja silloin siellä sovitaan ensimmäinen ultra-aika. Tuntuu, että menee kamalan pitkälle mutta kaipa ne ammattilaiset tietää milloin kannattaa tutkimukset tehdä. Esikoista odotan ja tämä on hirmuisen jännää! Innolla kuulostelen joka ikistä oiretta ja mietin, että kenen nenän tai suun tai minkä tahansa se pikkuinen tulee perimään.

 

[Jellybean]

Niin, ja kaksi vuotta ehdittiin tässä ilman ehkäisyä olla. Ja juuri kaksi viikkoa sitten kävin papassa ja siellä puhuttiin, että aletaan selvittämään miksi vauvaa ei kuulu. En siltä seisomalta varannut uutta aikaa, kun ajattelin että katsotaan vielä tämä kierto. Liekö ollut greippimehun, vai minkä ansiota, että se plussa nyt sitten tuli.

 

[Jellybean]

Ulkona on ihana ilma! Kaikki näyttää tänään kauniilta! Tuntuu, että ihan on jo kevättä ilmassa vaikka vasta helmikuuta mennään. Tässä juuri sain pienen projektin päätökseen ja nyt pitäisi iskeä sen oparin kimppuun. Alkaa jopa siivoaminen houkuttamaan, kun vain ajattelekaan oparia..

Kertokaa te muut, että mistä päin suomea olette ja milloin on LA yms. Nämä tiedot kyllä varmaan löytyvätkin jos rupean edellisiä ketjuja kaivamaan..

 

[Katriina _]

Nosto, missä kaikki on?

Jellybeanille briiffaus: Minä 27, mies 31 vielä, asumme Kaakkois-Suomessa rannikolla, LA on 21.4. (kun eivät ne muuta sitä, vaikka ultran mukaan heittää muutamalla päivällä). Mitäs muuta kertoisin... Raskaus tuli vähän yllätyksenä, ehkäisy jätettiin periaatteessa pois maaliskuussa 2006, mutta ei mitenkään erityisesti yritetty. Yritys oli tarkoitus alkaa laparoskopian jälkeen syksyllä 2006, mutta en ehtinyt siihen, kun tulinkin raskaaksi. Endometrioosi siis todettiin pitkien tutkimusten jälkeen heinäkuussa 2006 ja se piti leikata, mutta katsellaan sit tulevaisuudessa, jos / kun joudun leikkauspöydälle, raskauden aikana leikkausta siis ei tehdä.

 

[Vilkku_]

Hep,
sairaslomaa täällä vietetään viel tää päivä. Flunssa iski ja sai aikaseks sellaset nenäverenvuodot ettei millään meinannu loppua. Ja kai tuo hemoglobiinin laskeminenkin hankaloitti tilannetta kun verta vaan virtasi! Ketkä teistä on joutunu aloittaa rautakuurin ja mikä se raja on et ne sitä suosittelee?

Jellybean, minä ja mies molemmat 32 v. ja asutaan pääkaupungissa pari vuotta sitten valmistuneessa omakotitalossa. Vauvaa alettiin vihdoin yrittämään viime toukokuussa miehen pitkän harkinnan jälkeen. Kun 5 kuukautta oli kulunut ja kaikki ovis-testeistä greippimehuun oli testattu ilman onnistumista päätettiin laittaa ajatukset muualle ja aloimme valmistelemaan häitä. Ja mites kävikään; yhtäkkiä siinä raskaustestissä näkyikin se toinen viiva! Eli ensi viikon lauantaina tällä tulevalla mammalla tulee 18 viikkoa täyteen kun astelen alttarille. ONNEKSI, masua ei paljoa näy ja mahdun jo ennen raskautta hankkimaani hääpukuun.

Kaksi päivää täällä sängynpohjalla on tehnyt ihan hyvää häästressille. Olen saanut pikku-askartelut melkein valmiiksi ja muutenkin organisoitua asiat niin ettei pitäisi tulla kiire... Mutta paniikki sen kuin alkaa nostaa päätään... Ei itse naimisiinmenemisen takia vaan enemmänkin keskipisteenä olemisen.. Eli pitäkäähän sit 24.2 peukut ja varpaat pystyssä ja ottakaa lasi pommacia! =)

Vilkku, rv 16+4

 

[Vilkku_]

Tässäpä tää meijän lista.
Sella ja Jellybean, lisätkääs ittenne tuonne listalle.
Laitoin Vanillan uutisen tuonne listalle jos ei meijän mami kiireiltään nyt ehdi.

Vanilla, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07

 

[Anttuli.]

Ompa ollu taas touhua kerrakseen. Tai paremminki koulua. Eilen en ees avannu koko konetta ko ei yksinkertasesti jaksanu tehä mittään. Viikonloppu oltiin reissussa ja ens viikonloppuna uus reissu tulossa.

Sellalle, että me ollaan 25- ja 27 -vuotias avopari Oulun seuvulta. Vauvaa ei varsinaisesti suunniteltu, jätettiin vaan ehkäsy pois. Toisesta kierrosta sitte tärppäsi, vaikkei edes yritetty ja ite ajattelin raskautuvani aikasintaan näillä main. Vaan eipä se aina mee kuin on suunnitellu..

Hirveästi onnea Vilkulle ja pikaista paranemista! Toivottavasti et häissä kuitenkaan enää flunssassa ole. Ei ole kyllä kivaa.

Huomenna sitte vaihteeksi neuvolaan.

 

[Jellybean]

Vanilla, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07