Toggle sidebar

Ajatuksista odotukseen 4

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sella.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Heipat,

Huih, jopas otti Vilkun työkaverin poitsu varaslähdön! Toivottavasti pikkuruisella kaikki hyvin! Mun työkaverin poika syntyi aikoinaan reilu puoli kiloisena (en muista viikkoja) ja on periaatteessa ihan terve, tosin on sairastellut valtavasti, muttei siis mitään pysyviä vaurioita liene hänelle jäänyt.

Tapasin vihdoin neuvolalääkärinkin, kaikki oli muuten kunnossa, mutta lähetti sairaalaan jatkotutkimuksiin tämän edelleen jatkuvan pahoinvoinnin ja kilppariarvojen takia.

Eilen tuli äippärahapäätöskin ja olin ihan yllättynyt määrästä, siis positiivisesti. Ei ne tulot putoakaan niin paljon kuin olin kuvitellut, kyllä sillä summalla pitäisi pärjätä, vaikka onkin se pikkuihminen elätettävänä :)

Anttulille jaksuja! Koita ajatella positiivisesti, että oireilet vasta nyt! Kaverini synnytti hiljattain ja hänellä oli huonekaverina äiti, jolle raskausmyrkytys oli iskenyt jo viikolla 26 ja vauva oli jouduttu ottamaan ulos äidin huonon tilan takia.

Nyt onkin paljon jänskättävää lähiaikoina, ajatusvauvoja ja uusia odottajia, kiva kiva!

Daisy (30+1)
 
Täällä taas pitkästä aikaa!

Täällä on nyt tilanne tämä. Yhtenä kappaleena ollaan edelleen:(
Viime sunnuntai iltapäivällä rupesi olo olemaan kovin outo ja vetämätön. Illalla sanoin miehelle, että käy hakemassa anopin verenpaine mittarin ja lukemat olikin aika huimat, 175/115 Onneksi tiesin mistä on kyse ja soitto sairaalaan ja pika lähtö. Sairaalassa lukemat ei onneksi ollut enään noin hurjat, mutta liikaa kuitenkin. Jäin siis saman tien sisään ja diaknoosina lievä raskausmyrkytys. Maanantaina aloittivat synnytyksen käynnistämisen, tiistaina pidettiin väli päivä, keskiviikkona jatkettiin käynnistystä. Sain jotain geeliä kohdunkaulan suulle, että valmistaisi paikkoja niin paljon, että sinne saisi oksitosiini tipan joka yleensä laittaa synnytyksen kunnolla käyntiin. No yllätys yllätys MITÄÄN EI TAPAHTUNUT. Kohtu oli tosi epäkypsä. Toisin kuin neuvolan täti oli väittänyt. Torstaina vaihdettiin lääkitystä tablettiin jonka piti olla vahvempi kuin tämä geeli. Ja mitään ei senkään kanssa tapahtunut.
Koko ajan olen syönyt verenpaine lääkettä ja vauvan sydänkäyriä on otettu pari kolme kertaa päivässä.Tänään lääkäri päätti, että nyt otetaan aika lisä ja pääsen käymään kotona. Huomenna tosin täytyy mennä takaisin, että ottavat lapsesta sydänkäyrän ja jos kaikki on hyvin pääsen vielä yhdeksi yöksi kotiin. Sunnuntai iltana pitää sitten mennä takaisin ja rupean keräämään taas virtsaa mistä laskevat valkuaisen määrän. Eikä aavistustakaan kuinka kauan siellä täytyy olla ja missä vaiheessa leikkaavat jos mitään ei tapahdu. Tänään lapsen paino arvio oli hurjat 4,2kg

Aika sairaalassa oli aika puuduttavaa ja turhauttavaa, mutta henkilökunta kyllä aivan ihanaa. Yhtenä päivänä tuli itku kun ensin seurasin aamu palalla muita äitejä jotka tuli sinne suoraan synnyttämään ja seuraavaksi lääkäri oli jo mun jalkovälissä laittamassa geeliä emättimeen. Ja se teki niin hemmetin kipeetä, että. Sitten vollotin pitkän aikaa huonoa tuuriani ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Onneksi oma mies oli suurena tukena ja ne kaikki ihanat kätilöt. Nyt olen yrittänyt asennoitua asiaan jo siten, että nämä asiat menee omalla painollaan. Toisilla vähän helpommin ja toisilla se ottaa oman aikansa ja välillä joudutaan vähän avittamaan että lapsi saadaan maailmaan, mutta sieltä se tulee ennemmin tai myöhemmin.

Nyt sitten vain lepoa ja kädet ristissä toivon, että synnytys alkaisi ihan itsestään.

Anteeksi tämä omanapaisuus, mutta nyt en jaksa oikein keskittyä muiden asioihin.

Anttulille ja Katriinalle paljon tsemppiä ja muille kanssa.

Ensikerralla toivottavasti palaan tänne nyytin kera:)

-Pinja- rv 40+3
 
Kovasti tsemppiä Pinjalle ja toivottavasti jatko sujuu helpommin! Mun synnytyksen käynnistymishaaveet ja kärsimättömyys kuulostaa tosi pieneltä huolelta että oikeen hävettää.
 
Myös minä täällä peukutan puolestasi kovasti !! Tässä taas huomaamme kuinka erilaisia kokemuksia synnytykset ovat.. isosti jaksamista, sekä sinulle että vauvalle ! Tulehan heti kun jaksat kertomaan miten kaikki loppujen lopuksi sujui.. Sinulla saattaa olla jo tällä hetkellä käärö kainalossa =) Tai pian ainakii jos ei vielä =)

-Vanilla-
 
Huih. Hurjia tarinoita täällä. Paljon jaksamista ja voimia Pinjalle! Lopulta palkinto kuitenkin varmasti voittaa kärsimyksen. Toivottavasti pokaali on jo sylissä!

Ja Vilkun kaverin kohtalo oli kanssa aika huima. Vaikea varmaan suhtautua koko juttuun, kun kaikki on kuitenkin suunniteltu tietyn aikataulun mukaan. Huh. Että sitä itsekin olisi äiti kymmenen viikon päästä. Uskomatonta. Näköjään sitä tapahtuu ja onneksi tenkiikka on kuitenkin kehittynyttä tänä päivänä ja vauva voi vielä rauhassa kehittyä keskoskaapissa.

Omaan napaan. Mulla pullahti masu viime viikolla. Se oikeasti kasvoi tyyliin yhdessä yössä pieneksi selkeäksi kummuksi. Vielä viikko sitten kaikki ihmetteli, missä se vauva oikein on, mutta nyt se selkeästi tuossa navan alla köllöttelee. Ei sitä ehkä vieläkään tietämätön uskalla arvailla, mutta kuka tietää, huomaa jo. En myöskään jaksa vaatteilla sitä yrittää peitellä. Pidän normaaleja tiukahkoja vaatteita ja ne nyt ehkä vähän korostaakin.

Sitten mulle on tullut huoli taloudellisesta pärjäämisestä. Tämähän se oli se syy, miksi itse ajattelin vielä syksyllä, ettei lapsia vielä tähän perheeseen, mutta sain sen ajatuksen tallottua. Nyt se kuitenkin kummittelee, kun olen oikeasti yrittänyt pari kuukautta pärjätä pelkällä opintotuella, kun laitoin kaiken ylimääräisen säästöön. Rahat ei riitä mihinkään. Mitäs sitten kun on vauva? Uhh. Ehkä sitä sitten vaan pärjää kun on pakko. Olen aiemmin ollut tosi pihi enkä edes ajatellut, että voisin mennä ulos kahville, mutta pikkuhiljaa kesätöiden ym. ylimääräisten tienistien kautta olen ollut lepsumpi ja uusista rahankäyttötavoista on tosi hankala päästä eroon. No, josko sitä saa vielä kesällä säästettyä.. ja onhan meillä sitten viimekädessä auttajia jos ei oikeasti riitä rahat edes ruokaan.

Tällaisissa mietteissä tänään. Pitää vaan muistaa, että koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Nautitaan tästä hetkestä.
 
Vielä piti Katriinalta kysyä, mitä siinä Vau.kirjan paketissa oli? Itse en o laittanut sitä lappua vielä postiin ja mietin laitanko ollenkaan. Toisaalta jos sieltä oikeasti saa jotain hyödyllistä eikä se velvoita mihinkään, niin mikä ettei. Eli jos voisit vähän valottaa paketin sisältöä.
 
Päivää,

Yhtenä kappaleena täälläkin edelleen, vaikkakin menkkamaisia kipuja ja supistuksia on kyllä useemmin ja tiheämmin. Ehkä tämä tästä ja jos ei niin viimeistään kolmen viikon päästä =). Muuten, tietääkö joku kuinka herkästi käynnistellään viikonloppuisin? Kun mulla toi laskettuaika on lauantaina ja sitten eikös käynnistää pitäisi, jos ei kahden viikon päästä siitä ole vauva maailmassa luonnollisesti? Ajattelin vaan, että viimeiseen saakka varmaan välttelevät ylimääräisiä viikonloppusairaalassaoloja.

Tänään on tosi ihana aurinkoinen päivä ja kun sain kämpän katosta lattiaan siivottua, niin loppupäivän meinaan nauttia auringosta. Ruoka ei oikein tahdo maistua, mutta pakko sitä jotain on itseensä laittaa, muuten iskee heikotus, varsinkin tuntien rehkimisen jälkeen.

Täällä järjestetään lauantaina vauvamessut. Jos ei meidän pienokainen oo vielä silloin putkahtanut maailmaan, niin meinattiin käydä katsastamassa ne ja saahan aina messuilta kaikkea "tarpeellista" näytekrääsää. Sopii kuvaan muutenkin mennä messuille juuri laskettuna päivänä. Viimeinen neuvolakäynti on kanssa tällä viikolla, perjantaiaamuna. Siis ellei vauva päätä toisin (mikä sopisi mulle kyllä vallan mainiosti jo!).

Niin siitä Vau-kirjasta, tää paketti, joka mulle viime viikolla tuli oli siis se äidin puolelta kirjaa. Siinä oli CD-levy (klassista musiikkia vauvalle...), kirja, joka käsittelee synnytystä (jatkoa sille Vau-kirjalle), Pampersin vaippanäytteitä pari sekä taisi olla Pampersin puhdistuspyyhkeitä paketillinen. Lisäksi oli tietenkin esitteitä ainakin Pampersilta ja vauvavakuutuksista. Sitä Isä-puolen pakettia emme ole vielä saaneet, mutta siinä taisikin olla maininta, että tulee pari viikkoa lasketusta ajasta.

Vitsi, Pinjasta on varmaankin tullut jo äiti! Toivottavasti kaikki loppuhäslinki on sujunut hyvin ja pääsette kotiin ja arkeen piakkoin. On tullut huomattua, että tää odottavan aika on oikeesti t-o-s-i pitkä. Mut ei auta, kyllä se vauva ennemmin tai myöhemmin sieltä tulee.

Katriina 39 + 2 (huh mitkä viikot!!)
 
Huiii, täällähän on jännät paikat :) En millään malta pysyä tuolla "omalla" puolellani kun täällä on niin jänskät paikat. Meikäläisestä sen verran, että mies ilmoitti viikko sitten että on vihdoin valmis yrittämään! :) Eli tälle viikolle odottelen menkkoja, ja sen jälkeen eikun yritystä kehiin! Toivottavasti pääsen pian sitten teidän seuraksi :)

Tsemppiä teille joilla on tositosi-isot masut tulevaan koitokseen! Tulkaahan sitten kertomaan miten synnytys meni kunhan olette selvinneet siitä :)
 
Missä kaikki on??????????

Mä aloin nyt sitten tässä ootellessa puuhata meidän häitä. Syksyllä ollaan sitten menossa naimisiin. Pukua mun tuskin vielä kannattaa tilata, kun ei aavistustakaan mitoista, mutta muuta järjestelyä, kirkkoa ja sen sellaista tässä hiljalleen vois alkaa puuhata... Ja alustavaa vieraslistaa yms. Kuinka paljon häiden järjestely ottaa aikaa?
Varmaan n. 60 - 70 vierasta, näin alustavasti laskeskelin.

Sitten mä tässä viimeistelen kotia. Oon jättänyt vauvapyykin silityksen viikkokausiksi, kun inhoon silittämistä yli kaiken, mutta tänään aion sen suorittaa. Kotitöistä ikävin ja mieluiten jätän sen väliin kokonaan, mikäli vaatetta voi silittämättä pitää.

Synnytyksen mun kuvittelemat merkit on kadonneet. Tänään ei ole supistellut yhtään ja vauvakin on ihan hiljaa. Ei menkkamaista jomottelua eikä mitään muutakaan. Vähän etoo jotenkin oudosti ja ruoka ei oikein maistuisi, mutta silti koko ajan on nälkä. Liekö tämä sitten tyyntä myrskyn edellä...

Onko teillä muilla nimi, jolla vauvaa kutsutte ja juttelette hänelle? Mä olen huomannut, että kun tämä "nimi" mainitaan, niin vauva heräilee kyllä siihen viimeistään. Fiksu kaveri, harmi vaan, että tää nimi ei kyllä tule jäämään oikeeksi nimeksi.

Hoh hoijaa, ylihuomenna ois sitten viiminen neuvola. Mitäs sitten sen jälkeen seuraa, jos synnytys edelleenkään ei lähde käyntiin? Laskettu aikahan on siis lauantaina.

Mutta muut hei, kirjotelkaahan tekin. Missä on esim. Jellybean? Pinjasta varmaan kuulemme sitten ensi viikolla, toivottavasti =). Ja toivoa sopii, että kohta saadaan lisää joukkoon tuolta haavepuolelta.
 
Heissulivei,
täällää ollaan vaihteeksi flunssan kourissa.. Blääh. Kauhee stressi duunissa ja sit viel tuo työkaverin synnytys ja komplikaatiot on ottanu voimille. Kunhan ei taas jouda antibioottikuurille kun korvaa taas jomottaa. No, nyt vaan lepäilen. Ihanaa.
Neuvolalääkäri antoi saikkuuloppuviikon ja kehotti ottamaan iisisti. Paineen tunne kun vaan on ja pysyy tuol alapäässä. Ja tuntuu kuin ulkosynnyttimet ois ihan turvoksissa ja alas painuneet. Muuten kaikki ihan hyvin, painoo nyt tullut kaikkiaan 7 kg, verenpaine ok. Ja ne vaavelin sydänäänet, aah, aina yhtä kiva kuulla niitä. Huolestunut en kyl vauvan voinnista oo ollukaan, niin paljon meijän futari potkii.

Mun työkaverin vauvan tilanne on nyt suht stabiili mutta infektioista varoiteltiin. Niitä kun ei kuulemma voi välttää. En muista kerroinko et sillä tuli aivoverenvuoto viime viikon lopulla. Pahimman asteen sellainen. Se kuitenkin saatiin tyrehtymään ja jokin lääkitys oli onnistunut mutta tuhot, jos niitä on tullut, nähdään vasta kuukauden sisällä. Kauheeta odottamista..

Minnille, hienoa että tekin pääsette projektin alkuun!!! Tsemppiä. Muista myös nauttia siitä vauvan tekemisestä..nimittäin meillä tuolla kamarissa on kyllä hiljentynyt entisestään plussauksen jälkeen...

Katriina, meillä meni 5 kk. häiden järkkäämiseen mut lyhyempikin aika ois riittänyt. Tosin meilläkin oli vain n.70 vierasta ja ylimääräiset "hössötykset" poisjätetty. Kuitenkin ehdin tekemään kaiken askartelun itse; kutsut, menukortit, paikkakortit ja -kartat, tuikkukupit, kaitaliinat pöytiin, ohjelmalehdet kirkkoon, jääkaappimagnetit (karkkien sijaan) sekä varata kirkon, juhlapaikan, cateringfirman, ostaa juomat Tallinnasta, suunnitella menun ja musiikin juhlapaikalle. Vähän kerrallaan. Puku ja tiarahan tuli ebayn kautta, ja kaikki muut vaatetukset kerkesi pikkuhiljaa hankkimaan. Kannattaa kuitenkin tehdä niin paljon kuin mahdollista heti kun suunnitelmat on valmiina koska ei voi koskaan tíetää mitä viimeisien viikkojen aikana tapahtuu. Niinkuin minä joka sairastuin ja olin ihan kuollut koko viikon ennen häitä...

Pinjasta odotellaan täälläkin kuulumisia... Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin ja Pinjalla on ihana pikku (tai iso..) nyytti kainalossa!

En muuten vieläkään ole lähettänyt papereita Kelaan kun haluaisin tämän vuoden pakkauksen. Huhti- toukokuun vaihteessa sitä piti alkaa tulla jakeluun joten odottelen vielä hieman...

Nyt lepäilemään.
Vilkku ja futari 25+4
 
Kiitos Vilkku vinkeistä,

Kyllähän tässä on nyt vielä puolisen vuotta aikaa noihin häihin, mutta on myös tulossa uusi asukki tähän talouteen, ja siitähän ei voi vielä tietää miten hän vie äidin ja isin aikaa. Kaasoista toinen asuu ihan toisella puolella Suomea ja varmaan suunnitellaan mesessä ja kesällä sitten hän on onneksi täällä kotiseudulla. Puvun mä aion kanssa tilata netistä, löysin sieltä sun vinkkaamasta ebay:stä itse asiassa linkin erääseen kiinalaiseen firmaan, joka vaikuttaa musta luotettavalta ja pukuvalikoima on tosi huima. Kun vaan tietäs ne mitat =). Pyysivät tilaamaan n. 2kk ennen häitä ja kun tuntee ton meidän tullin toiminnan niin varmaan koitan tilata mahdollisimman aikasin. Paljonko muuten oli tullausmaksu hääpuvun osalta, sehän tulee sen puvun hinnan ja 22 %:n alv:n päälle. Oma veikkaukseni ois jotain 12 %, mutta silti puku tulee jäämään h-u-o-m-a-t-t-a-v-a-s-t-i edullisemmaksi kuin Suomesta ostettuna.

Meillä on myös aikomuksena hakea juomat Tallinnasta, paljonkohan muuten viinejä pitäisi hankkia per henkilö? Ja tietty jotain vodkaa booliin etc. Kirkkoa olen alustavasti jo kysellyt, me kun halutaan mennä mun "kotikirkossa" naimisiin, vaikkei se varsinaisesti ole sen alueen kirkko, jonka seurakuntaan kuulumme. Se tuskin on ongelma. Hääpaikkoja oon kanssa miettinyt, täällä toi valikoima ei ole suuren suuri, joten muutamasta pitää valita. Pitopalvelu on myöskin jo mietittynä, mutta ei vielä mitään ole lyöty lukkoon. Mulla suurin ongelma on se, etten oikein tykkää juuri mistään perinteisestä hääohjelmistosta leikkeineen, joten sen sijaan pitäis keksiä jotain muuta, onkos mitään ideioita? Miten tää kaikki tuntuukin olevan vaan naisten juttu, vaikka kaksi siihen avioliittoon kuitenkin tarvitaan...

Onko se uusi pakkaus jo julkaistu Kelalla? Mä oon ihan tyytyväinen tohon viimevuotiseen, mutta mua kovasti ihmetyttää ne vaatteiden koot. Pienimmät taisi olla kokoa 60 ja meidän vauva varmaan hädin tuskin on syntyessään 50 cm (jos vanhempien syntymäpituudesta voi jotain päätellä) joten ihan ensi alkuun siitä pakkauksesta ei ole iloa kuitenkaan.

Joo, jospa alkais taas viettää pitkästyttävää päivää yksin kotona, kun ei toi kaveri anna merkkiäkään siitä, että haluaisi tulla meidän iloksi tänne maailmaan.

Katriina 39 + 5
 
Täälläkin yhä yhtenä kappaleena.

Ei ollu ainakaan eilen vielä uusia kuvia siitä Kelan äitiyspakkauksesta, mutta jollain lapsimessuilla ne on vissiin ollu jo näytillä. Itekki oon kyläl ihan tyytyväinen tuohon pakkaukseen, vaikka toennäkösesti tyttöä oottelen. Mutta kieltämättä nuo koot on ehkä hieman liian isoja. Tosin veli sai vasta lapsen, joka oli 56cm, että kohta sille nuo pienimmät vaatteet menevät.

Oi, ko Katriina pääsee suunnittelemaan häitäki. :) Meillä ne on eessä vasta ens vuen kesällä, tosin eipä sinnekään ole loppujen lopuksi pitkä aika. Ja jos haluaa tietyn päivän ja paikan täältä niin pitäs melkeen olla jo varaamassa ellei jopa varattu. Vaan eiköhän sitä kerkeä vielä.

Onnittelut Minnille yrityksen alkamisesta! Nyt se sitte alkaa se oottaminen. En tiä, kumpi oli piinaavampaa, sen plussan mettästäminen vai tämä ite oottaminen. tosin enhän mie kerenny sitä plussaa juurikaan mettästää ko toisesta kierrosta nappasi.

Onhan tuolla vaavilla nimi, millä mie ja tuleva isä sitä kutsutaan. Ei vaan ole oikea nimi, joten ei voi jäähä viralliseksi. Muille ei olla nimeä kerrottu, vaan se on meän oma salaisuus. :)

Vaan kyljelleen sohvalle. Kaveri ko tuntuu vaihteeksi olevan yliaktiivisella päällä.

Anttuli 37+6
 
Heip,
Katriina, niin se meilläkin meni et minä tein suunnitelmat jotka mies hyväksyi tai toivoi pieniä muutoksia ja sitten minä hoidin askartelut ja käytännön asiat. Mies ei tainnut hoitaa kuin kartat kirkkoon ja juhlapaikalle sekä toimi tietty maksumiehenä.. Mutta pikkutarkka kun olen en kyllä olisi varmaan ees hyväksynyt hänen kädenjälkiään askartelussa ja oli kiva saada suunnitella oman mielen mukaan ja sit vaan saada hyväksyntä kun meidän taloprojektissa miehen kanssa väännettiin monta kertaa kättä eri valinnoista.
Juu, kyllä noissa paikkojen varauksissa kannattaa olla aikaisin liikkeellä varsinkin jos sesonkiaikaan häitään järjestää. Vaikka meillä häät oli talvella ja Helsingissä paikkoja riittää oli kuitenkin loppujen lopuksi jo pieni hätä saada haluamamme juhlapaikka sopimaan kirkkomme kanssa.
Juomista; meillä oli sekä ruoka- että juomabuffet mistä ihmiset siis saivat hakea haluamaansa juomaa. Vesikannut oli kuitenkin valmiiksi pöydissä. Juomamme; alkuun kuohuviinit jotka tarjottiin. Ruoka; punaviini, valkoviini, olut, vichy, maito, coca cola. Ostettiin viinit laatikoissa Tallinnasta koska litrahinta oli hyvin huokea ja seisovassa pöydässä toimivat hyvin. Ruokailun jälkeen pöytään lisättiin vielä siiderit koska tiedän että sitä voi olla mukava juoda pidemmän päälle. Kahvin kanssa tarjoiltiin pöytiin joko lasillinen (4cl) konjakkia tai Vana Tallinn cremeä (hyvä ja halpa vaihtoehto Baileysille). Yhdestä viinipullostahan riittää 6 hengelle (12 cl) joten viinilaatikosta jotka yleensä on sen 3 litraa riittää ainakin 18 hlölle. Reilusti kyl kaikkee ostettiin ja yli jäi paljon. Muistaakseni tuolle 70 hlölle meni punkkua n. 4 laatikkoa, valkkaria n.3 laatikkoa, olutta n.3-4 laatikkoa ja sidukkaa ehkä 1. Konjakit ja Vana Tallinn cremet meni aikalailla tasan eli molempia lähes 2 litraa.
Meilläkään ei ollut mitään perinteisiä leikkejä. Oltiinkin sitä toivottu. Ainoat "perinteet" oli hääkakun leikkaus polkaisuneen sekä häätanssi eli hidas tanssi (Shania Twain: "From this moment"). Kaasot ja bestmanit olivat vastuussa ohjelmasta ja toiveenamme oli että vierailla olisi aikaa seurusteluun mutta että jotain pientä ohjelmaa saa olla. Aluksi olikin pieni tutustumisleikki missä bestaman lateli eri juttuja elämämme ajalta ja että he jotka olivat olleet mukana kokemassa sitä nousisivat seisomaan. Kivaa ja hauskaa ja vieraat saivat vähän tuntemusta kuka kukin oli. Puheet olivat myös ihania=) Niitä piti pappi, sulhasen isä, bestman sekä lähimmät ystävättäreni. Saimme myös ihanat sydänlaatikot auttamaan avioelämäämme; "Aviomiehen selviytymispakkaus" ja "Aviovaimon selviytymispakkaus" sisältäen kaikkea hauskaa mitä kaasoni selittivät. Muuhun ei aika riittänytkään vaikka kaasoni kertoivat että paljon jäi takataskuun mutta hyvä näin.
Kylläpäs sitä taas innostui...!! Eilen katselinkin itseasiassa toistamiseen häävideomme...nyyh. Oli se vaan ihkua! Suosittelen muuten tuota videoimista! Vaikkei sitä heti pystynytkään katsomaan niin nyt sitä on jo ihana katsoa ja muistella...

Pistän jossain vaiheessa vähän kuvia..
Nyt zzzzzzzz..... Öitä
Vilkku 25+5
 
Yhä odotellaan innolla uutisia Pinjalta. :)

Tänne ei mitään uutta. Verenpaineita ja proteiineja tarkkaillaan, muttei näyttäis hätää olevan. Totaalisen kypsyny vaan tähän närästykseen ja liitoskipuihin ja vielä ois 2 viikkoa ellei peräti 4 viikkoa..

Anttuli tasan 38
 
Eipä kurjuutta kummempaa tännekään. Huomenna ois sitten h-hetki, mutta tuskin tässä synnyttämään lähdetään. Vika neuvolaohjelmaan kuuluva neuvola oli tänään, mutta sain uuden ajan vielä viikon päähän, jos ei synnytys ala. Sitten siitä seuraavana maanantaina yliaikakontrolliin ja käynnistys sitten toukokuun alulla, jos ei ilmene aihetta aiempaan...

Tänään on ollut järjettömän väsynyt olo, samanlainen kun alkuraskaudessa, kun ei meinannut töissä hereillä pysyä. Mä saatan myös kuvitella, mutta jotenkin limaisempaa toi valkovuoto on tässä tänään ollut, oiskohan se sitä kuuluisaa limatulppaa (elättelee toiveita, turhaan varmaankin...)

Mut mukavaa viikonloppua kaikille, mä jatkan häiden suunnitelua, tai jotain. Ei tätä oottamista kestä hullukaan.
 
Moi vaan taas kaikille!

Olipa ihana lukea Vilkun häistä. Tuli oikein hääkuume. Sehän on Katriina tosi mukava, että pääset ajattelemaan jotain muutakin, kun odottamista.

Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Odottelen, että tuntisin varmasti ensimmäiset liikkeet ja ihmettelen peilikuvaani, joka näyttää päivä päivältä enemmän siltä, että olen raskaana.. Muuta kosketusta mulla ei sitten vaaviin ole ollutkaan, kun neuvolakäynneissä on lähes 2kk tauko. Mun seuraava aika on vasta 14.5. Onneksi tuo masu on alkanut kasvaa. Muuten olisin varmaan hakeutunut neuvolaan ylimääräiseen sydänäänten kuunteluun.

Tarjotaanko muuten Helsingin alueella kaksi ultraa? Koska se toinen ultra tehdään? Meillä ei tarjota kuin se ensimmäinen, mutta kun ollaan kesäksi muuttamassa Helsinkiin, niin mietin vaan, josko kuitenkin pääsisin toiseenkin. Ja maksamallahan tietysti pääsee. En vaan ole ihan vielä varma kannattaako. Kai se olisi isän kannalta joka tapauksessa mukava, kun ei tunne vauvaa samalla lailla kuin äiti.

Meillä oli aluksi nimi, jolla puhuteltiin vauvaa. Tai siis oikeastaan sana, koska oikea nimi se ei ole. Nyt masua kutsutaan kuitenkin jo niin monella eri nimellä, että eipä ole jäänyt yhtä vakiintunutta. Saas nähdä josko kuitenkin loppuaikoina joku on käytössä säännöllisesti.

Saas nähdä kuinka meidän tuon Helsinki-kesän kanssa käy. Mulla on siellä työpaikka ja paljon kavereita, joten haluan ehdottomasti kesäksi sinne, mutta se tarkoittaa että muutto takaisin opiskleupaikkakunnalle tapahtuu syyskuun alussa. Me ollaan myös jättämässä kaikki hankinnat sinne. Jotenkin tuon Vilkun kaverin tilanteesta tajusin, että aika riskialtistahan tämä on. Mitäs jos vauva päättää syntyä jo elokuussa? Tai heti syyskuun alussa? No, aika näyttää ja turhahan näitä on murehtia, kun en peruakaan aio. Eletään tilanteen mukaan :)

Pinjasta olisi tosiaankin mukava kuulla. On siellä kyllä jo aivan varmasti nyytti kainalossa. Ja Katriinalle myös onnenpotkut, että pääsisit tositoimiin. Ei siinä kauaa enää mene. Niin ja Anttulille myös. Hyvä että olo on pysynyt hyvänä.
 
tervehdys Rouvat ja tulevat sellaiset!

Ikävä kyllä joudun tuottamaan teille pettymyksen sillä olen edelleen yhtenä kappaleena.
Koko viikon olen ollut sairaalassa ja eilen sitten pääsin taas kotiin. Viimeksi kun mut kotiutettiin jouduin jo lauantaina palaamaan takaisin kun verenpaineet nousi pelottavan korkealle.
Tän viikon maanantaina siis taas yritettiin käynnistää geelillä ja sainkin supistuksia, mutta illalla kätilön katsoessa alapäähän siellä ei ollut tapahtunut mitään. Sain särkylääkettä ja rauhottavaa ja menin miehen avustuksella kuumaan suihkuun, mikä särkylääkkeiden avustuksella helpotti nopeasti olo tilaa.
Tiistaina sama rääkki uudestaan ja loppu tulos oli, että olin sormelle auki ja kivut oli jo omasta mielestäni aika ikävät. Sain taas yötä vasten särkylääkettä ja rauhottavaa. Särkylääkehän ei auta jos synnytys on lähtenyt käyntiin, mutta mun tapauksessa ne toimi joka kerta. Eli supistuksia tuli vaan sen geelin ansiosta. Tosin jotain hyvääkin luulin olinhan nyt jo hieman auki.
Keskiviikkona sitten laitettiin kanyyli käteen ja tipalla oksitosiini hormoonia menemään. Sillä ei sitten ollut mitään vaikutusta.
Torstaina lääkäri ei sitten ilmeisesti muuta keksinyt kuin ehdottaa kotiin lähtöä kunhan musta oli taas otettu monta putkilollista verta. Olin jo täysin valmis kotiutumaan ja pakannut tavarani kun lääkäri ilmaantu paikalle ja oli kovasti pahoillaan, mutta en pääsisikään kotiin koska veriarvoissa oli jotain häikkää. Maksa arvot oli ainakin koholla ja jokin muukin. Oli sitten sillä kertaa sitä mieltä, että heti perjantaina puhkaistaan kalvot ja jos synnytys ei sittenkään lähde käyntiin leikataan.
No, minä soittamaan miehelle viimeiset kuulumiset ja että varautuu jäämään yöksi kun aloittavat heti aamulla. Hirmu kauhea jännitys iski siinä vaiheessa. Vatsakin rupesi jännityksestä toimimaan. Sain taas rauhottavia ja akupunktio neulan yöksi, että saan varmasti levättyä seuraavan päivän koitoksiin. Eilen aamulla me molemmat oltiin kovin odottavaisella kannalla kun tultiin ilmottamaan, että ottavat vielä verta ennen kuin rupeavat tekemään yhtään mitään. Lopputulos oli, että veri arvot olikin yht äkkiä ihan hyvät ja tämän lääkärin mielestä mun kannattais lähteä kotiin ja tulla vaan päivittäin kontrolliin ja ens maanantaina sitten yrittävät käynnistää kolmannen kerran. En kyllä tiedä miten. Eilen oli V****sen määrä niin suuri, että meinas taas usko loppua koko hommasta. Ja lähtiessä kotiin itkuhan siinä tuli ja loppua ei meinannut tulla millään. Kätilöitä kohtaan mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, mutta lääkäreiden mielipiteet asiakkaiden hoidoista tuntuu heittelevän kamalasti. Riippuu ihan siitä keneltä lääkäriltä kysyy ja mikä päivä.
Nyt voin jo sanoa, että olo on niin turhautunut. Kenellekkään sukulaiselle tai ystävälle en enään uskalla ilmoittaa mitään kun jo saman päivän aikana saattaa lääkäreiden suunnitelmat muuttua moneen kertaan. Täysin tuntemattomat ihmiset on jo pysäytelly mut käytävillä ja kyselly mun vointia ja sitä mitä mulle seuraavaksi on suunniteltu tekevän. Sinällään mukavaa, mutta toisaalta ahdistavaa kun tajuaa, että on todellakin ollut laitoksella jo niin kauan, että tuiki tuntemattomat jo tietää mut ja mun tilanteen ja tulee kyselemään kuulumisia.
Näillä näkymin yritän siis nyt olla rauhallisesti kotona ja napsia kiltisti verenpaine lääkkeitä ja mennä maanantaina takasin osastolle. Ja toivoa, että jumala suo kaverin tulla ennen sitä oma aloitteisesti ulos.

Ja jälleen kerran vain ja ainoastaan omaa napaa.

Kaikille hyvää loppu raskautta:)

-Pinja- rv 41+4
 
Voi Pinja! Uskomatonta!!! Ajattele asiaa niin että kaverilla on vain niiiin hyvät oltavat siellä sun masussa=) Oikein paljon jaksamista ja onnea sinulle! Olet kyllä päivittäin mielessäni! Ja tuleehan sulla tuo 42 pian vastaan joten kyllä se nyytti on sulla ihan just.

Katriinallakin oli sit tänään laskettu aika.... Joko sieltä kuuluis jotakin uutta?..
Ja entä Anttuli? Jaksuja teillekin ja paljon onnea matkaan. Jännittää ihan teidän puolesta.
Itse olen alkanut näkemään kaikennäkösiä unia. Ei aina ees vauvaan liittyviä vaan ihan outoja. Kaipa tuo pääkoppa yrittää saada tästä elämänmuutoksesta jotain tolkkua. Synnytyskin on alkanut tulemaan mieleen silloin tällöin ja ehkä pieni hermostuneisuus nostaa päätään vaikka kuitenkin luotan ammatti-ihmisten apuun. Flunssa on parempaan päin ja ihanaa kun on saanut huilailla näin monta päivää. Tekisi niin mieli laittaa jo kaikki valmiiksi vauvaa varten ja ristiriitaisin tuntein ajattelenkin asiaa. Juuri ystävälleni tapahtuneiden asioiden takia. Eli voihan se vauva jo tullakin mutta toisaalta jos kaikki ei menekään hyvin ja sitten on kaikki valmiina turhaan... Miehen työkaverin vaimo kun oli vähän aikaa sitten synnyttänyt vauvansa kuolleena täysiaikaisena. Harvinaistahan tuo on mutta jotenkin on liian monelle tutulle käynyt huonosti..
Sella, jep Hesassa tarjotaan nuo 2 ultraa (niskapoimu ja rakenne). Itse mietin vaan et jollei mulle ois tehty tota rakenneultraa niin koskakohan mun istukan paikka ois huomattu?! Ja jos yhtäkkiä ois alkanu verenvuoto niin olisinkohan tajunnu kiireellisesti lähtee sairaalaan? Eteisistukan kanssahan vaarassa voi olla sekä vauva että äiti. Istukkahan ei saa tulla ulos ensin! Nyt rakenneultrassa huomatun asian takia pääsenkin vielä seurantaultraan vkolla 30 jotta nähdään jos istukka on kohdun kasvamisen myötä siirtynyt vai onko edessä keisarileikkaus..

Jaahas, pitäskö sitä alkaa mennä koisimaan. Mies lähti baanalle ja sanoinkin et sen pitäis käydä nyt niin paljon et sit on kotona vauvan ensiajat. Mies lähti hassua kyllä vähän vastentahtoisesti. Sano et kotona on vaan niin mukava olla! =) Katoin sitä kyllä suu auki että mitäs tuolle mun miehelle, entiselle baarikunkulle, on tapahtunut!!! No en valita. Kivahan se on huomata miten se viihtyy kotona. Muistan vielä kun mies ei ollut valmis vauva-projektille ja yhdeksi syyksi hän silloin mainitsi juuri tuon pelon oman ajan ja harrastusten menetyksestä. Nyt sitä saa välillä ihan patistaa lähtee salille tai treeneihin koska tiedän miten hyvin se voi sitten henkisestikin. Kyllä elämä on ihmeellistä=)
Öitä, Vilkku ja futari rv.26+0
 
Mie olin kyllä ihan varma, että Pinjalla ois jo vauva kainalossa. voin kyllä kuvitela kuinka turhauttavaa tuon häätyy olla. Mulla lähtee järki jo nyt, vaikka laskettuun aikaan on pari viikkoa. tämä olotila on vaan niin ahistava kaikkien liioskipujen ja supistusten kanssa. Minun onneksi paikat on jo kypsät, että käynnistys varmaan mulla onnistuis.

Jokohan Katriinalle on noutaja tullu? :)

Tuntuu kyllä pahalta nuo Vilkun tutuille sattuneet tapahtumat. Muutenki tuntuu, että mitä lähemmäs tuota laskettua tullee, sitä enemmän alkaa pelkäämään vauvan puolesta. En muista, että oisin alussa pelänny keskenmenoakaan näin paljon. Harvinaistahan se kyllä on, että vauvalle enää mitään sattuu, mutta ei mahotonta.

Vaan vois sitä tosiaan mennä nukkumaan. Ois pitäny mennä jo pari tuntia sitte, muttei malttanu ja nyt sitä istuu tässä silmät ristissä..

Anttuli 38+2 (nythän on jo sunnuntai..)
 
Hei kaikille! Suomeen palattiin eilen. Mitään tautejakaan ei vissiin tullut. Maha oli viime päivinä kyllä aavistuksen sekaisin, mutta se taisi johtua ruokavaliosta. Kun viikkoon en pöpöjen pelossa syönyt mitään kypsentämätöntä, kuorimatonta tai maitotuotteita joten liha ja vaalea leipä oli suunnilleen ainoita mitä ravintola-annoksista söin. Heti Suomen kamaralla ryntäsin kauppaan ostamaan jukurttia ja hedelmiä niin mahakin on rauhoittunut kun ne vetäisin.

Täällä joillakin synnytys lähenee (eikö meillä kaikilla..) ja oma vauva tuntuu niin epätodelliselta. Ulospäin ei näy mitään, rinnat on vielä kipeät mutta huono olo on poissa niin se on jotenkin käsittämätön juttu, että siellä on todella jotain. Tottahan minulla ultrakuvia on siitä todisteena, mutta silti..

Jellybean 14+6
 
Pyh, yhtenä kappaleena täälläkin ja taas kaikki muka-merkit on kateissa. Sain uuden ajan neuvolaan ens perjantaille ja sit maanantaina pitäs mennä kontrolliin katsomaan onko ylipäänsä mitään tapahtunut synnytyksen käynnistymiseksi. Eilen supisteli kyllä illalla taas jonkun verran ja yöllä sattui mahaan kipeestikin, mutta luulen, että enemmänkin noi johtui mun suolisto-ongelmista, jotka on tähän loppuraskauteen palanneet pahempana kun koskaan ennen.

Voi että Pinja, mua harmittaa tosissaan sun puolesta. Sulla on muutenkin ollut ihan riittävän vaikea raskaus, että luulis tosiana ettei ne sua enää olis kotiuttaneet. Mut tosiaan vaikuttaa siltä, että lääkärit on vähän joka paikassa ihan mielivaltaisia ja jokaisella on omat kuviot. Jotenkin ois parempi, ettei lääkäriä tarvis vaihdella jatkuvasti, mut eihän se mitenkään onnistu. Mut mä toivotan kovasti tsemppiä ja onnea, että tällä kertaa käynnistäminen onnistuu ellet sitten oo viikonlopun aikan ihan ilman käynnistyksiä synnyttänyt.

Aiemmin meillä tarjottiin pelkästään rakenneultra, mut nt-ultra tuli mukaan ohjelmaan lokakuussa 2006 eli mä kerkesin siihen just ja just. Sitä ennen rakenneultra oli kait joskus viikolla 18, mutta nyt täällä siis viikolla 20 tai 21, kun kerran nt-ultra on viikolla 14 tai 15. Mut onko tosiaan niin, ettei jossain päin Suomea tarjota rakenneultraa lainkaan? Kun musta se ois tosiaan tärkeempi kuin toi nt-ultra.

Ai niin, Jellybean oli reissussa. Turkissako te olitte (en nyt muista ollenkaan)? Siinä on kyllä maa, mihin mua ei eihan äkkiä saa lähtemään matkalle enää, sen verran huonoja kokemuksia on. Mä taas rakastan Kreikkaa yli kaiken ja lähtisin sinne vaikka heti, mutta ei vissiin hetkeen tarvi mitään lomareissuja suunnitella. Kesällä tosiaan pitää kyllä tehdä päivämatka Tallinnaan, jotta saadaan hankittua hääjuomat.

Mä en kauheesti ole nähnyt unia vauvasta enkä myöskään kauheesti oo ajatellut ja pelännyt, että mitäs jos vauva ei selviäkään. Jotenkin mä olen vaan niin realisti, että jos jotain tapahtuu niin sitten tapahtuu. Sitä en tiiä miten sen kestäis, mutta sen näkis sitten sitten. Ja jotenkin mä näen asiat niin, että mä olen saanut ihan tarpeeksi kärsittävää tähän ikään mennessä muutenkin, että jos jotain pahaa sattuu niin sitten jollain on tosi pahasti jotain mua vastaan.

Jospa lähtis sitten istumaan terassille ja kuulostelemaan supistuksia, kyllä niitä ajoittain aina tulee ja joskus vähän kipeämpiäkin. Ja Pinjalle kovasti tsemppiä, vaikka vaikeeta varmaan kestää tota tilannetta enää yhtään.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

V
Ajatuksista odotukseen 5
Viestiä
121
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Neilikka..
N
A
Ajatuksista odotukseen 2
Viestiä
0
Luettu
360
Lapsen saaminen
Anttuli
A
A
Ajatuksista odotukseen 3
Viestiä
106
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Pinja
P
V
Ajatuksista ja odotuksesta vauva-arkeen =)
Viestiä
553
Luettu
12K
Vauvat ja taaperot
Anttuli
A
A
Ajatuksissa 23
Viestiä
104
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Neilikka..
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa