Nyt kun neitoselle tuli hoitaja niin kerkeän varmaan rustata itsekin pienen synnytyskertomuksen, typistettynä versiona tietenkin.
eli viime viikon keskiviikkona kävin neuvolassa ja siellä tekivät sisätutkimuksen, jossa totesivat, ettei mikään ole sisällä muuttunu kuukauden takaiseen. Olin ihan varma, että käynnistykseen mennee.
Päivällä ja iltasella sitte supparit alko olla muutaki ko niitä kivuttomia, mutta mitenkään kivuliaiksi niitä ei voinu kyllä sanoa. Vähän sellasta menkkajomotusta. Huvikseni sitte kuuen maissa laskeskelin sitä väliä, millä tulivat ja oli sellasta 8min, mutta runsaan puolen tunnin päästä aika kasvo ja aattelin, että siihen ny hyyty. Vaan hiljakseltaan niitä tuli koko illan.
Puoli kakstoista mentiin nukkuun ja yhen maissa oli pakko jo nousta ylös ko nukkumisesta ei tullu mittään. supparit oli voimistunu, muttei ne silti mitenkään yltiökipeiltä tuntunu. Siinä pari tuntia kärvistelin, istuin pöntöllä (kun se helpotti, vaikkei mitään tullukkaan) ja lopulta lähin suihkuun (kahesti).
Puoli neljän aikaan oli pakko herättää mies, että lähetään nyt ees käymään näytillä kun nuo supparit tuntuu jo ilkeiltä. Olin kyllä varautunu, että käännyttäis takas.
Neljältä päästiin sairaalalle ja siellä se vastaanottanu hoitaja tutki ja tuumasi, että oon jo 9cm auki.. Joten kaikki puudutteet mukaan lukien ilokaasu, jäi saamatta.
Se viimenen sentti oli sitten tosi tukala. Kolmisen tuntia siinä jouvuin ootteleen, että se aukenis se viimenenki sentti. Suppareista alko lähteen teho, tai kyllä ne kipeään kävi, mutta sain oksitosiinitipan kätteen.
Puoli kasilta sain viimein luvan alka ponnistaan (epäilen, että kun kätilöillä oli vuoronvaihto niin minä siinä jouvuin ootteleen sitä lupaa hieman kauemmin). Suppareista ei ollu enää yhtään mitään apua ja ko olin vuorokauen valvonu tuohon mennessä niin olin ihan poikki jo yrityksen alussa.
Sen enempää tuosta ite synnytyksestä mainittematta, niin ponnistusvaihe kesti 41min ja tuloksena terve tyttö ja mulle kolmannen asteen repeämä, joka paikattiin nukutuksessa.
Sairaalassa vietettiin 6 päivää ja vielä ei oikein osaa iloita pienestä. Istuminen on tuskaa, mutta pakko sitä on silti istua. Ja eiköhän sitä tässä ko ajatukseen tottuu niin opi iloittemaan tuosta ihanasta pikku kiljukaulasta.
Vaan tämä nyt oli pelkästään tämä minun synnytyskertomus. Hoitajalla on kuulemma hieman ongelmia neitosen vaipanvaihon kanssa..
Anttuli ja neitokainen 8pv
