Ajatuksista odotukseen 5

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vilkku_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vilkku_

Vieras
Haaveiden puolelta "Ajatuksissa"-ketjun jatkumo odotuspuolella. Mutta myös muille etenkin esikoistaan odottaville tervetuloa!

Vanilla, esikoinen, LA 12.2.07 - poika 2.2.07 (3400 g ja 50 cm)
Pinja, esikoinen, LA 10.4.07
Katriina, esikoinen, LA 21.4.07
Anttuli, esikoinen, LA 4.5.07
sari-77, esikoinen, LA 15.5.07
Daisy, esikoinen, LA 21.6.07
Vilkku, esikoinen, LA 28.7.07
Sella, esikoinen, LA 24.9.07
Jellybean, esikoinen LA 15.10.07

Aamulla kävellessäni töihin Pinja tuli yhtäkkiä mieleeni. Oiskohan pienokainen NYT tullut maailmaan?.....
Katriinallekin jaksuja! Toivottavasti en itse joudu paljonkaan kärsimään yliajan kun on noita kesähelteitäkin luvattu. Ja teitä kun on kuunnellut niin ei se normaali säälläkään mitään herkkua näytä olevan.. Mutta kohta teillä muuttuu elämä totaalisesti=) Wautsi. Ihanaa.

Oltiin just viettämässä kaverin synttäreitä ravintola-illallisen merkeissä. Kauhee kun pystyy syömään vain pieniä annoksia kerrallaan tai muuten tuntuu kuin ois ilmapallo ja närästys on aivan sairasta. Onkos muilla ollut tuota närästystä?

Mut nyt öitä ladies.. Jos tuo futari jo malttais pitää tauon treeneissään...
Vilkku rv.26+2
 
Mulla ei ole enää elämää. Kotona en viitsi tehdä mitään kun olen vaan ihan huipputympääntynyt. Ja kaikki kaverit on tietenkin päivisin töissä, joten tässä tää menee surffatessa, mutta sekin alkaa tympiä. Kirkon aion varata tänään, mutta muita suunnitelmia tämän(kään) päivän varalle en tee. Vaikka varmaan pitäisi lähteä johonkin reissuun ni synnytys käynnistys kyllä heti. Ei huvita mennä mihinkään kaupungille tai kauppaan, kun jos nyt joku sattuis kyselemään että "koskas teillä on laskettuaika" niin en tiiä kuin hermostuisin. Vaikka eihän tässä nyt mennä vasta kun kolmatta päivää yli niin silti se vaan on totta, että kun laskettuaika on ohitettu niin äidit kyllä muuttuu tosi kärsimättömiksi. Ja mun kierron pituuden mukaan laskettuna aika ois vasta huomenna tai torstaina.

Olo on edelleen mitä mainioin ja lenkkeillä jaksaisin kyllä (jos viitsisin). Yöllä on satanut, tai satoi koko yön, kun olin melkein koko yön pätkissä hereillä pissakäyntien takia. Sen puoleen vois mennäkin ulos, kun ei ahdista siitepölyt ja muut vaan ilma ois tosi raikas. Ehkä harkitsen, ehkä en.

Ai niin, kollega, jolla oli laskettuaika reilu viikko mun jälkeen oli sitten jo toissapäivänä synnyttänyt. Että mua risoo, vaikka toki onnellinen hänen puolesta olen. Mä, mun veli, mies ja miehen sisarukset ollaan kaikki synnytty ennen laskettua aikaa niin mikä ihme tässä nyt on???? Supistuksia tulee ja menee, mutta ei ne satu. Mitään vuotoja ei oo niiden viikonlopun klimppien jälkeen ollut, jotain ihme jomotusta sentään tonne alas on ilmaantunut.

Joopa, jospa koittas rauhottua kumminkin, ja kiitos Vilkku uudesta ketjusta. Toivottavasti saadaan edes Pinjan vauvauutiset tänne palstalle pian, mulla tuskin on uutisia ennen käynnistystä toukokuun puolella &%//(&(#¤¤&#¤.

Ai niin, ja mä en edes tiedä mitä on närästys,

Katriina 40 + 3
 
Mie valitettavasti tiän, mitä se närästys on. Oon kärsiny siitä ihan alusta asti ja loppua kohen vaan pahenee. Kaikki tuntuu närästävän ja mikään ei auta. Lyhyeen helpotukseen oon toennu, että maito ja rennie on parhaita. Ja ko en tykkää yhtään maijosta, niin onhan se yhtä tuskaa. Rennie auttaa sen 5-10min, hyvä öisin niin kerkeää juuri ja juuri nukahtaa (kunnes herää reilun tunnin päästä hirveään närästykseen..). Neuvolasta suosittelivat Gaviscon -lääkettä, mutta mua se ei auttanu tippaakaan. Toivottavasti sie Vilkku et jouvu kärsimään tästä yhtä kauheasti.

En uskalla ees aatella, miltä tuntuu sitte ko laskettu aika mennee ohi. Nytki jo tuntuu, että hypin jokasen kurkkuun kiinni. Tämä närästys ja liitoskivut tekkee minut hulluksi. Kävely on yhtä vaappumista ko vauva painaa alas ja on ihan turha ees toivoa, että vois tehä yhtään mitään. Vaan eipä näytä vauvalla olevan yhtään mitän kiirettä ulos.

Anttuli kavereineen viikolla 38+4
 
Voi teitä, Katriina ja Anttuli! Tässä vaiheessa oottaa níin kovasti et pääsis tuonne asti mis nyt ootte mut eipä sekään taida olla hyvä... Mutta koskas sitä sitten on oikein hyvä...=/ Pitäis vaan oppia nauttia hetkestä.. Joopa joo. Mut oikeesti tytskät, tsemppiä ja malttia. Ja jos ei muuta hyvää niin ei ainakaan tarvi pelätä synnytystä kun olotila on tuo mikä teillä on!

Mitesköhän se Pinja?..... Kiinnostaa kyllä ihan sairaasti koska se sit sai nyyttinsä koska nythän sen on jo pakko olla Pinjan sylissä! Eihän kukaan kai oo ollu raskaana enää rv.43???....

Työkaverilla oli taas vähän huonompia uutisia vaavelista.. Sil oli ollu toinen aivoverenvuoto vaikkakin huomattavasti pienempi. Ja sit se oli saanu infektion jalkaansa kanyyli-paikasta=( Mutta kaverini sanoi että nyt näihin takapakkeihin osaa jo suhtautua kun tietää niitä tulevan. Onneksi pikku vauvoilla on kuulemma kyky korjata näitä vaurioita. Hoh. Aika rankkaa. Toivottavasti nämä kertomani jutut ei oo nyt sit säikäyttäny teitä muita. On vaan välillä tuntunut siltä että on pakko purkaa näitä johonkin kun työpaikalla pitäis pystyy tekee töitäkin. Ja, tuntuukin et muut raskaana olevat ymmärtää paremmin kuin ei-raskaana olevat.

Torstaina saadaan vaunut, sitteri, rintapumppu ja vähän vaatteita. Jee! Mun serkku vaimoineen on luvannut ne halvalla ja tuovat ne silloin. Vaunuihin, (Emmaljungan ceroxit) pitää ostaa vaan pehmee kantokoppa.

Mitäs vappu-suunnitelmii teitil muuten on? Me mennään kaveri-pariskunnan luo bilettämään (enemmän tai vähemmän).. Ja hei nyt tulikin mieleen; kohta on ÄITIENPÄIVÄ! Aatelkaa, täällähän taitaa silloin olla jo useampikin ÄITI!!! =) Mites sitä pitäis juhlistaa? Ja mitäs me vielä raskaana olevat sitä juhlistettais?...

Öitä,
Vilkku rv.26+3
 
Pinjaa täällä tosiaan jännitellään ja Katriinaa. :) Pakko käyä melkeen joka välissä kattomassa, että onko tullu uutisia.

En kyllä haluais olla Vilkun työkaverin housuissa. Kauheaa pelätä pienen puolesta. Onneksi tämä oma ei synny keskosena vaan ihan kunnon jässikkänä, ettei ole niin paljoa vaaraa noista komplikaatioista sun muista.

Meilläki on muuten Emmaljungan ceroxit, kovalla kopalla. Halusin kovan kopan ko se vissiin on vähän viileämpi kesällä. Me käytiin eilen ostaan autoon kaukalo, sellanen ihan perusmalli. Nyt alkais olla kaikki vauvalle valmiina.

Vappua ei oo kerenny miettiä yhtään. Se on varmaa, että selvä se on sekä mulla, että tulevalla isukilla kun siihen laskettuun ei ole pitkästi. Vaan mistä vetoa nii tämä köllöttelee tyytyväisenä takapuoli kylkiluissa vielä äitienpäivänäkin (jolloin ois 41+2)..

Anttuli 38+5
 
Hohhoijaa, kyllä tämä aika vaan käy niin pitkäksi. Inhottaa mennä ylihuomenna neuvolaan. Vauva sais oikeesti alkaa syntyä.

Vappusuunnitelmia... nooh, mun suunnitelmissa on käydä silloin yliaikakontrollissa sairaalalla =). Ja sitten kotiin oottelemaan, josko lähtis ilman käynnistystä. Ja tietenkin toivon, että ei tarvi mennä enää neuvolaan, kontrolliin eikä varsinkaan käynnistykseen. Ja tosiaan, mä olen laskeskellut, että varmaan pitävät mua raskaana sinne 43:lle viikolle asti, kun kerran 42 tulee täyteen viikonloppuna. Kaikkeen pitää varautua. Mä nyt edes toivottavasti oon äiti jo äitienpäivänä...

Noi Emmaljungan Ceroxit tuntuu olevan aika suositut, meillä on Edge Duo Combit ja liikenteessä näkee noita Ceroxeja paljon enemmän. Ei kyllä mitään kokemusta, että mitkä on hyvät, mutta ehkä se meidän vauva noissa meidän hankkimissa viihtyy.

Toi on kyllä varmaan todella totta, että takapakkeihin osaa jo varautua, kun lapsi on syntynyt niin pienenä. Meillä mies varautuu kaikkein pahimpaan joka tapauksessa koko ajan ja se aina välillä vähän tuo ristiriitaisia tilanteita meidän suhteeseen, kun mä taas koitan ajatella mahdollisimman positiivisesti tai ainakin realistisesti. Meidän paikallislehdessä oli kasteilmoitus, jossa oli kaste vahvistettu pojalle, joka oli syntynyt jo lokakuussa, painoa oli silloin hänellä 750 grammaa. Aika pitkään on saanut olla hoidossa sen jälkeen, jos kaste vahvistettiin vasta nyt, mutta kaikesta päätellen kaikki nyt hyvin. Ja kyllä sitä aina kiittää noissa kohdissa onneaan, ettei ole omalle kohdalle sattunut.

Jokohan sitä kohta oikeesti pääsisi synnyttämään. Eilinen päivä meni siinä, että jatkuvasti jomotteli jonnekin tuonne alas silleen nopeesti, mutta kipeesti. Ja vatsa on sekä tänään että eilen tyhjentynyt todella monta kertaa päivässä. Josko nää nyt jotain ennakoisi, tänään on supistellutkin tiheesti, mutta ei lainkaan kipeesti edelleenkään...

Katriina 40 + 4

 
Joo mäkään en millään meinaa odottaa että Pinja ja Katriina tulee kertomaan uutisia! :) Ja eipähän Anttulillakaan enää kauaa kestä! Aika uskomatonta että teil on tärpänny noin lähekkäin!

Vaikka mulla on jo sellanen kutina että Pinja ei vaan kerkeä jos kotona on sellanen pieni nyytti!

Toivottavasti meistä haaveilijoista ois tänne jossain vaiheessa seuraa, kun varmaan sitten Katriina, Pinja ja Anttuli siirtyy sitten jonnekin vauva-puolelle? Ootteko miettiny asiaa? Mites keskustelu sit jatkuu? :)
 
Mie en oo itseasiassa miettiny pätkääkään, mitä sitte ko vauva syntyy, että minne kirjottelee. Tosin roikuinhan hirveän kauan plaussauksen jälkeen tuolla haaveilijoitten puolella kun en vaan osannu vaihtaa paikkaa.. :D Vaan kai sitä häätyy tehä jossain välissä jokin pikkuketju tuonne vauvapuolelle. JOS tässä joskus vauvautuis..

Anttuli 39+2
 
Jännittää ihan hirmuisesti, että koska Pinjalta, Katriinalta ja Anttulilta saadaan iloisia vauvauutisia.. Käyn täällä tasaisin väliajoin tarkastamassa tilanteen =)

Mä olen jonkin verran kirjoitellut tuolla vauvapuolella, mutta ihan sellaista omaa ketjua sieltä ei ole löytynyt. Odottelen teitä siellä kaverit.. perustetaan sitten taas "oma" ketju. Eikös ?

Tsemppiä kaikille lähiaikoina vauvautujille ja kaikille muillekkii masuilijoille !! Nauttikaa ihanista ilmoista. Niin ja hauskaa vappua kaikille !

Täällä tämä äiskä on hieman flunssainen ja ääni on aivan kateissa. Vauveli on aivan ihmeissään kun normaalisti hyvinkii puhelias äiti ei tällä hetkellä juttele mitään. Ainoastaan kuiskailee silloin tällöin.. kunpa ei kuume iskisi niin kaikki menisi hyvin. Flunssan vielä jotenkii kestää.

-Vanilla-

 
No jopas ajatusvauvojen äitien kärsivällisyyttä koetellaan!Anttulillakin jo laskettu aika ihan liki. Pari päivää tässä mennyt nettipimennossa ja jo ihan täpinöissäni odotin tänne pääsyä.

Kävin äitiyspolilla niissä tutkimuksissa, mutta eipä siellä mitään selvinnyt eli todennäköisesti pahoinvoinnista kärsitään täällä synnytykseen asti. Vauvalta otettiin sydänkäyrä, ultrattiin ja multa otettiin verikokeita ja niiden mukaan kaikki kunnossa. Kilpirauhaslääkkeitä sain, muttei niistäkään ole apua kun väsymykseen. Alan jo olemaan aika loppu tähän 8 kk:n "krapulaan" ja mieltä painaa huoli vauvan terveydestä, kun luin, että hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa sikiölle aivoihin jotain(oppimishäiriöitä yms.) kysyin siitä neuvolalääkäriltä, mutta hän ei vastannut koko kysymykseen.

No eipä tällä kertaa muuta, pitää palata muuttolaatikoiden purkamisen pariin! Tsemppiä Katriinalle ja Anttulille tuleviin koitoksiin!!! Olette ajatuksissa!

Daisy (33. vk)
 
Minäkin täällä jännityksellä odottelen kuulumisia Pinjalta ja Katriinalta..

Hurjaa Daisy tuo sun pahoinvointi. On se nyt kumma ettei mitään syytä löydy. Mitä ne puhui sun kilpirauhasen toiminnasta? Onko sulla sitten todettu vajaatoiminta? Eikös alkuraskaudessakin mitata kilpirauhashormoni? Mä olen nimittäin kanssa kuullut, ettei ole hyväksi vauvalle, mutta en usko että se sulla olis kovin pitkäaikaista ollut jos ei aiemmin ole mitään sanottu.. Ja sitäpaitsi kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa raskautumiseen. Eli jos on raskautunut, niin kyllä sitä toimintaa silloin on. En tiedä. Oon vaan itekin miettinyt aihetta, kun olin aiemmin ihan varma että kärsin vajaatoiminnasta, kun olin väsynyt ja ummetti, mutta tutkimuksissa ei löytynyt kuin pieni yksikön vaje. No nyt raskausaikana olen kyllä unohtanut koko jutun. Luotin vaan siihen, että ne arvot mitataan heti aluksi jos kerta vaikuttaa vauvan kehitykseen.

Mä kävin äsken justiinsa neuvolassa. Kaikki oli kunnossa ja pitkän jahtaamisen jälkeen saatiin selvät sydänäänetkin. Taas on muutaman viikon hyvä ja varma olo, että kaikki on kunnossa. Painoa oli tullut pari kiloa ja vaikka se on ihan normaalia (300g/vk), ni olin heti huolissani, että nyt mä lihon kamalasti. On meinaan tehnyt herkkuja mieli. Pitää vaan pitää pää kylmänä ja sallia vain satunnaiset herkuttelut.

Nyt mä paneudun kouluhommien pariin. Nyt on tosin käsillä niin vaikea ja ahdistava tehtävä, etten tiedä kuinka tässä käy..
 
No kylläpäs nyt joudutaan odottamaan kuulumisia. Tässähän ihan alkaa jännittää..

Ajattelin nyt vaan aikani kuluksi nostella, ettei hukuta. Pitäisi tosin keskittyä 100% koulujuttuihin, mutta ajatukset harhailee. Vielä kun vauva möyrii masussa, niin kuinka sitä nyt voisi keskittyä johonkin turhanpäiväiseen tieteilyyn :D

Mukavaa viikon jatkoa kaikille. Käykäähän nyt kertoilemassa kuulumisia. Mitä Jellybeanille kuuluu?

Sella 19+5 (puolimatka häämöttää)
 
Tässä tavaroita laittelen paikoilleen, kun tuo miekkonen muutti minun luo viimeinkin. Asunto on kuin kaatopaikka, kun on laatikoita ja pusseja joka paikassa. Viime viikolla luin jostain tutkimuksesta, että imetys ei niinkään muokkaa rintoja, vaan raskausaika.. Ja oli tietenkin rynnättävä heti kauppaan ostamaan parempia rintsikoita. Kaaritukia ei kuulemma raskausaikana saa käyttää, mikä tuli mulle täytenä yllätyksenä. Nyt on sitten muutamat todella sportit liivit käytössä. Ajattelin asian niin, että jos rinnat venyy ja menee kamaliksi niin olkoon sitten niin, mutta jos minä voin asiaan mitenkään vaikuttaa niin yritän kaikkeni pitääkseni ne jonkinlaisessa kuosissa.

Siellä Turkissa aivan varmasti yhtenä iltana tunsin toukan liikkeitä. Istua rykötin pöydän ääressä sillälailla että nojasin pöytään ja farkun vyötärö painoi mahaa ikävästi kun alkoi tuntumaan sellaista ihme räpistelyä navan alapuolella, hieman vasemmalla. En minä mitään muutakaan selitystä keksi, kun ei ikinä ole tuntunut tuollaisia. Viikkoja oli tosin vasta 14+1.

Mahassa on jo melkoinen kumpu (jos siis makaa selällään ja aamulla kattoo..) ja sekös ilostuttaa suunnattomasti! Viimeinkin se alkaa näkyä. Itselle siis, kukaan muu ei varmaan vielä huomaa yhtään mitään.

Housut jouduin jo uudet ostamaan, kun entisistä ei mahdu päälle enää kuin yhdet. Eilen perkasin vaatekaapistakin kaikki sellaiset, mitkä ei enää mahdu, eikä tule mahtumaankaan ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen.. Eikä sinne vaatekaappiin sitten jäänytkään paljon mitään.. Viisi ilkeää kiloa on jo tähän mennessä tullut niin alkaa kauhistuttamaan.

Jellybean 16+2
 
Vai että ei saa käyttää kaaritukia? Oliko mitään selitystä miksei? Itse käytän aina kaarituellisia liivejä.. höh. Kummaa.

Toi liikkeiden tuntuminen juuri tossa tilanteessa kuulostaa tutulta. Musta tuntuu, että täällä ainakin aluksi tunsin liikkeet usein just kun farkun resori puristi masua. Ja ekan kerran muistaakseni nojatessani kylppärin lavuaariin. Ja miten se onkin niin, että aamulla selällä maatessa masu näkyy tosi selvästi. Päivällä jos käy pitkäkseen, ni se on ihan eri näköinen. Nyt varsinkin kun massu on kasvanut, niin se aamuinen kumpu on aivan ihana. En tahdo sängystä ylös päästä kun vaan paijailen :)

Mutta mukavaa Jellybean, että sait miehen luoksesi viimein. On se erilaista se elo niin.

Meillä on tosiaan muuttohommat edessä, kunhan ensin saa kouluhommat kasaan. Pitää pakata koko kämppä kesäksi varastoon. Toivottavasti saadaan heitettyä paljon ylimääräistä kamaa samalla pois. Mä inhoan kaikkea varastossa lojuvaa rojua, joka ehkä joskus voi olla hyödyllistä. Periaatteessahan kaikki vinttikomerot on ihan turhia. Siellä säilötään asioita vuodesta ja kämpästä toiseen ihan suotta.

Mäkin olen muuten tehnyt inventaariota vaatekaapissa ja nyt kun lähdetään kesäksi Helsinkiin, niin luulen että reppu on aika tyhjä. Noista nyt kaapissa olevista vaatteista tulee kesällä mahtumaan mulle ehkä noin 10%. Muuta en aio mukaan ottaakaan. Onneksi mun sisko on mua isompi, joten voinen kulkea sen vaatteissa kesällä :) Hirveästi en raaskisi uuttakaan hankkia. Pitkiä toppeja ja sellaista on kyllä pakko.

On tää aika kyllä vaan niin ihanaa aikaa, kun on aina toivonut vauvamasua ja päivä päivältä huomaa enemmän sellaisen omaavansa. Toivottavasti jaksan työskennellä ahkerasti koko kesän, eikä tule kovin tukala olo vielä heinäkuun loppuun mennessä. Sitten mulla alkaakin loma ja voin vaan maata rannalla ja nauttia elämästä.

Nyt pitää kyllä olla innostumatta kesästä liikaa. Muuten jää tämä tehtävä kokonaan tekemättä. Eli takaisin harmaaseen arkeen ja esseen kimppuun..
 
Kävin sellaisessa alusvaatteisiin erikoistuneessa putiikissa, missä on liivejäkin joka lähtöön. Myyjä, jota oli ohjeistanut kätilö, selitti asian niin että kun rinnat raskausaikana kasvavat ja maitotiehyet niissä avautuvat niin kaarituen painaminen erityisesti rintojen sivulla saattaa estää maitotiehyiden avautumisen ja tulee imetysongelmia.

Minäkin olen aina pitänyt pelkästään kaarituellisia, joten nyt on käytössä vain kahdet liivit sellaista urheilumallia. Aion kyllä laittaa kaarituelliset päälle jos on pukeuduttava juhliiin tms. kun nuo urheilumalliset ei oikein ole mikään silmänilo..
 
Ok. onpa tuo kai ihan loogista. Tosin aina miettii, mitä naiset on maailman sivu tehneet ja silti kaikki mennyt ihan ok. Kai sitä kannattaa laittaa kaarituettomat aina, kun mahdollista. Eipä siitä mitään haittaakaan ole. Mulla on kotona yksi urheilutoppi jota voin vaikka käyttää. Uusia en kyllä taida ostaa.
 
Koskakohan saamme kuulla iloisia uutisia ? Taitaa olla Pinjalla ja Katriinalla jo omat suloiset kääröt kainalossa =) Mites Anttuli..? Kunpa kaikilla lähiaikoina synnyttäneillä/synnyttäjillä olisi kaikki hyvin.

Mäkään en ole koskaan kuullut ettei kaarituellisia liivejä saa käyttää raskausaikana. Mä nimittäin käytin koko raskausaikani ja kävin raskauden puolivälissä vielä varta vasten ostamassa tukevampia liivejä joissa kaikissa kaarituet, että tukevat paremmin.. Ja ostin ihan liiviliikkeestä. Imetyksen kanssa ei ole ollut ongelmia. Onneksi. Mutta en kiellä etteikö tuo ihan loogiselta kuulosta..

Saatiin juuri poika nukkumaan, tämä päivä on mennyt ainoastaan kolmen tunnin päikkäreillä, jotka ovat aivan liian riittämättömät tuon ikäiselle.. kunpa saisi nukuttua yöllä. Viime yönä nimittäin herättiin normaalia useammin tissille ja poika oli muutenkii rauhaton. Laitettiin nyt ensimmäistä kertaa nukkumaan unipussiin, saa nähä miten poika siihen suhtautuu. Peitto kun ei enää tahdo pysyä päällä, kun on niin kovin eläväinen vauveli sen alla joka potkii peiton pois..

-Vanilla-
 
Voi kun ihana kuulla Vanillan vauvakuulumisia! Tässä omaa odotellessa..

Kyttään koko ajan mahaani, että josko se olisi edes hieman kasvanut. Aika kuluu kiduttavan hitaasti. Paitsi varmaan kun synnytys alkaa lähestymään niin mulla alkaa paniikki nousemaan. Oli ihan pakko hakea kaupasta purkillinen jalapenoja ja nyt sitten mietityttää, että onkohan niistä haittaa toukalle.. Ei kai niistä jos silleen pizzassa tai muussa syö, mutta kun minä oon vetäny niitä jo puoli purkillista tälle päivää.

En minäkään tuota kaaritukijuttua muualta ole kuullut, kuin siltä myyjältä, joka puolestaan oli kuullut sen kätilöltä. Oli kuulemma kieltänyt myyjää myymästä kaaritukia raskaana oleville. Minua ärsyttää itsessäni se, että olen niin muitten mielipiteitten vietävissä, niin tässä asiassa kuin muissakin. Uskon kaiken mitä sanotaan ja sitten minua viedään kuin pässiä narussa ja kustaan silmään sen minkä ehditään..

Jellybean
 
Mä muistan myös, että odotin kuin kuuta nousevaa, että vauvamasuni alkaisi näkymään. Ja aika kului AIVAN ÄLYTTÖMÄN HITAASTI =) Olin aika pitkään kovin pieni tuosta vatsan seudulta, vaikka vauveli kasvoikin ihan normaalisti. Olen aika pitkä, joten sekin saattaapi vaikuttaa asiaan. Mulla vasta loppua kohden tuli kunnon vauvamasu, josta sitten olinkii kovin ylpeä.. Ja laitokselle se masu sitten jäikii. Olin normaaleissa mitoissani lähes heti.

Viime yönä poika nukkui aivan yhtä rauhattomasti kuin edellisenkii. Joten ei ainakaan vielä havaittavissa unipussin "maagista tehoa". Naperolla on hiukan tukkoisuutta, joten hän heräilee useammin ja ääntelee kovasti unissaan. Nukumme kaikki samassa huoneessa, joten mun unet ovat aika koetuksella. Mä kun olen aina ollut huono nukkumaan. Viime yö meni siis parin tunnin tirsoilla. Täytyy yrittää nukkua tässä päivällä..

Poika on todella kiltti ja seurallinen tapaus. Hän vastaa, kun hänelle juttelee ja laulaa mukana, kun minäkii laulan. Ja me lauleskelemme paljon !! Ja hän on kuin hangonkeksi =) Lähes aamusta iltaan. Aika vähän itkeskelee, tietysti silloin jos on hätä. Hienosti kääntyy jo masulleen, muttei vielä osaa kääntää siittä itseään takas selälleen ja sekös välillä harmittaa. Edelleen mennään täysimetyksellä ja täysimetänkii 6 kk jos vain maitoa riittää ja poika kasvaa normaalisti. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei tuota ongelmia =) Poika painaa melkein 7,5 kg (!!!) ja on 62 cm. Ei siis mikään pieni poika. Hän on aika isäntä =) Ihana.

Itse oon aika hyvin palautunu, seksi ei kuitenkaan oikein vielä tunnu mukavalta, mutta eiköhän sekii pikkuhiljaa ala sujumaa.. Haluja ei oikein tahdo olla, johtunee kait tuosta imetyksestä (kaikkea ne hormonit saakii aikaan.. näin ainakii tahdon itelleni uskotella=)). Mutta silloin tällöin täytyy aina yrittää, edes miehen mieliksi, vaikka aika sähellystä se vielä on =)

Joop, edelleen niitä uutisia ootellessa..

-Vanilla-
 
Täältä ei mitään uutta.

Mie olen tuon tienny, että kaarituellisia ei suositella imetyksen aikana just tuon takia, että voivat tukkeuttaa nuo maitotiehyet. En vaan ollu koskaan aatellu, että se koskis jo raskausaikaa. Mullaki ollu ihan normaalit kaarituelliset koko 9kk ja hyvimpä nuo näyttäis sitä esimaitoa pukkaavan. Imetyksen ajaksi olen toki hommannu kaarituettomat.

Joo, vauvamasua ootin minäki innolla aikoinani. Mulla pitkään vei nuo isot rinnat huomion mahasta, ettei mahaa kukaan huomioinu. Nyt sen kyllä erottaa ja oikein mielelläni siitä eroon jo haluaisin.

Onnittelut Jellybeanille, että sait miehen viimein saman katon alle!

Ihanalta kuulostaa kyllä tuo Vanillan poika. :) Toivottavasti saatte nukutuksi paremmin.

Anttuli, parasta ennen huomenna
 
Ihan pikaisesti kirjoittelen enkä kerkiä nyt muiden juttuja lueskelemaan nimittäin:

Poikavauvamme syntyi perjantaina 27.4. aamuyöstä. Pienokainen painoi vähän vajaa kolme kiloa ja pituutta oli 48 cm. Kotiin päästiin maanantaina ja nyt ollaan totuteltu toisiimme koko perheen voimin tässä muutama päivä. Äiti on kovin väsynyt, kun ei oikein osaa ottaa päikkäreitä ja yöt on menneet syödessä.

Kirjoittelen lisää kuulumisia kunhan saan vähän levättyä ja arki löytää edes jonkinlaisen rytmin uudestaan.

Katriina ja poikavauva 6 pv.
 
Onnea Katriina, koko teidän perheelle !! Poika syntyi mun syntymäpäivänäni =)

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin,
"No nyt se on elämässä".

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta
minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä"
Isä kysyi: "Näkyjäskö sinä näät ?"
Ja minä: " No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isä naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

- Kaarina Helakisa-
 
Aivan valtavan isot onnittelut Katriinalle ja koko perheelle pienestä pojasta! On se vaan niin ihanaa. :)

Ei näköjään pysty enempää kirjottaan. Kaivampa nenäliinat esille. :)
 

Yhteistyössä