Ajatuksista odotukseen 12

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja angsteri
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tuosta imetyksen ravinnontarpeesta... Käyn painonvartijoissa ja mikäli imettää, päivittäiseen pistemäärään saa lisätä 10 pistettä. Ja vertailun vuoksi mä saan syödä päivässä 22 pistettä. Joten aika paljon lisää ravinnontarvetta... Saa syödä puolet enemmän kuin mä ja silti pitäisi laihtua.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille odottajille ja odottamista odottaville!
 
mä reippailin aamulla jo vajaan tunnin lenkin, mutta se sitten vähän kostautui..ilmeisesti kävelin liian nopeasti kun nyt olo ihan kuollut..onneksi taas töissä hiljaista tänään.
 
No onpa täällä palstallakin hiljaista. Mä ainakin pistän toivoni sitten siihen imetykseen, että se onnistuis ja saisin raskauskiloja pois sillä. Eihän se kaikilla tosiaan vaan lähde, mutta kovasti haluan koettaa.

Tänään pitäs käydä ostamassa jotain vappu asustetta. Olo on jotenkin megalomaanisen turvonnut, vaikka vauvamasua ei tosiaankaan ole. Näytän lähinnä hyvinsyöneeltä. Joku tunikatyyppinen ratkasu vois olla kiva. Mä vaan mietin, että millä ilveellä mä selitän raitistuneen linjani ystävilleni, en nimittäin aio niille kertoa tästä kuin vasta np-ultran jälkeen, sikäli kun kaikki on hyvin. Mun vanhemmille pitäs kertoa vappuna. Mä sanoin miehelle, että se saa kertoa, mä en saa suutani auki!! :)
 
Nopea moikkaus kamalan työkiireen parista!

Ore, neuvoloissa pitäis suhtautua yksilöllisemmin eikä aina tuijottaa niitä hiton keskiarvoja. Ota rauhassa. Kun ne kyseli että syötkö varmasti, ei ne varmasti huomioineet että kulutat runsaasti. Älä välitä, täydellinen beibi sieltä vielä pukkaa!
Omaa napaa vain:
Historiallinen päivä: Laitoin ekaa kertaa äitiysfarkut jalkaan! On jo monta päivää kiristänyt ihan hirveästi mutta vasta nyt otin tämän askeleen. Eilen KOLME suht tuntematonta ihmistä kysyi tai huomautti että taidan olla raskaana. Eli kuulemma sen huomaa jo kaukaa. Oli vaan jotenkin vaikea siirtyä tähän vaiheeseen.

Pinnallista, mutta pelkään että nyt se on menoa; eli että mammahousuista verkkareihin ja tuulipukuihin, että nyt alkaa Aidon Rosan pölyyntyminen ja musta tulee perus-äippäliini. Ymmärrätteköhän mitä tarkoitan... Meidän pihalla on hirveästi lapsia ja niiden leikkejä on ihana katsella ikkunasta, tuskin maltan odottaa että saan itsekin huudella Syömäääääään... Mutta en ole IKINÄ kertaakaan nähnyt näillä äideillä muita kuin tuulipukuja. Enkä mitenkään hauku. Typerä siellä hiekkalaatikolla olis farkuissa heilua. Mutta tarkotan etten ikinä viikonloppuisinkaan! Jos he tulevat kaupungilla vastaan niin ihan samat kamat päällä kuin hiekkalaatikolla. Tarkotan että pelkään että mäkin humahdan äitiyteen head over heels niin, etten näe järkeä käydä kampaajalla, laittaa ripsaria tai pukeutua kivasti edes kaupungille; että se on ihmisten puuhaa jotka "ei tajua mikä on tärkeintä". Haluan että musta tulee yksi heistä, että pääsen hiekkalaatikon reunalle höpisemään, mutta pelkään että mun identiteetti muuttuu täysin. Että pidän meikkausta ja pukeutumista pinnallisena hommana jota tekee ne jotka ei oikeasta elämästä tiedä...
 
Rosa, sun viestistä jo huomaa sen, ettei niin tuu käymään! :) Mä tiiä tuon ihmistyypin, joka lakkaa huolehtimasta itestään, kun lapsi syntyy. Väsyttää eikä jaksa millään, verkkarit on niin mukavat ja mies rakastaa, mitäs sitä suotta.. Mutta mulle esim. on tärkeää, että mulla on pakkelia naamassa. En oo 13-vuotiaasta lähtien menny suunnilleen postilaatikkoa kauemmas, jos ei oo tukka kiharrettu ja pakkeli naamassa. (Tosi pinnallista varmasti jonku mielestä, anteeksi vain). Mun mielestä mä näytän lähinnä sairaalta, jos en oo vähä puleerannu. Toiset nyt on luonnostaan niin nättejä ettei niitten tartte. Sain kerrattain massiivisen tappelun aikaan miespuolisen ystävän kans juuri tästä äitiysaiheesta, kun se väitti kivenkovaa, että mä sitten lykin kersoja tuolla tukka paskasena verkkareissa menemään. Mä en vaan oo sellanen ja mä tunnen oloni tosi ahdistuneeksi jos en saa ees vähä kattoa peiliin. Ja musta farkut on kivemmat jalassa ku tuulihousut.. Ne on sellaset löröt. Farkut ees vähä tukee. Eli kukin tyylillään. Mut ei se ihmisen perusluonto sieltä katoa minnekään vaikka lapsia saakin. Kattoo tuolla kylillä ihmisiä niin tosi laitettujakin äitejä tulee vastaan.

Mikähän mun pointti nyt olikaan?? Ei mua haittaa, jos joku kokee ettei jaksa laittaa itteään. Mutta se jos tullaan sanomaan, että ittesä laittaminen on itsekästä eikä tiiä mikä on tärkeintä niin sitte kilahtaa. Eli paklataan me vaan menemään. Muistan muitaki Rosa sun pelkoja ja oon niillä huvittanut itteäni, ku sanoit että leikkasit tukan ja seuraavaks alat lihomaan ja lopetat meikkaamisen ja susta tulee se lähiövalas :D Enpä usko :)
 
Kiitos Brogis! Helpotti oikeesti. Tämä ei ole mikään vitsipelko, vaan olen oikeasti siirtänyt ja siirtänyt äitiyshousujen käyttöön ottoa, koska oikeasti pelkään että sit se on menoa. Ei tuollaisesta vaan ole viitsinyt kauheasti huudella, kun toiset tekis mitä vaan että tulis raskaaksi. Ja mä sitten valitan tällaisesta. Mutta elämän tilanteet on subjektiivisia. Kiva että joku ymmärtää mitä tarkotan.

Tosiaan, leikkasin jo tukan ja lihominenkin on aloitettu... Mut meikkipussista en luovu! Jos mä täällä vuoden päästä haukun pinnallisia äityleitä jotka keikkuu korkkareissa ja farkuissa tukat laitettuina ja hehkutan että mun mies kyllä rakastaa mua Just Tällasena lähiövalaana tukka rasvasena, ettei mun tartte "esittää mitään" niin kivittäkää mut oikeesti!
 
Eihän se sitä tarkota, ettet ois raskaudesta onnellinen. Täällä kaikki tietää, että ihan varmasti oot. Ja kun äiti on tyytyväinen niin lapsikin on, oli äitee sitte paklattu eli ei. Musta oli aika karua, ku yks tuttu sano, kun alkoi seurustella, että ihanaa kun ei enää tartte välittää yhtään miltä näyttää kun on poikakaveri. Nii just.. Mä ainaki tällään ihan vaan itteni takia. Se on muuten kumma, että vaikka kuinka kauan nykyään viettäs peilin eessä niin lopputulos ei miellytä kuitenkaan. Onko tää sitä vanhenemista??? :)
 
Aika vähäistä on syöminen, kun urheiletkin päivittäin. Toisaalta hyvä, että syöt terveellisesti ja tosiaan liikutkin, mutta ruokaa tarvinnet vähän enemmän. :)
 
Voi perkl...n prkl!!! Kirjoitin pitkät pätkät juttua ja sit menin päivittään vaihgossa sivun ja eikös kaikki hävinnyt kun tuhka tuuleen... Hemmetti sentään!

Olin jo pitkät pohdinnat kerinnyt pohtiin tuosta minäkuvan muuttumiseta tässä raskauden aikana yms. mutta yritän nyt tehdä jonkun referaation, kun ei olis aikaa roikkua täällä...

Eli mulle myös oman itseni "huolto" on ollut aina tärkeää ja oma osa mun minä kuvaani. Raskausyrityksen myötä luovuin kuitenkin akryylikynsistäni (kynsistudiolla niin hirveät akryylikäryt, ettei voi olla terveellistä raskaana olevalle...), jossa myös usein kävin nypityttään ja värjään kulmani ja ripseni samalla. Samoin ihmisten ilmoille lähtiessäni ja varsinkin viikonloppuisin olen aina meikannut itseni.
Ennen raskautta en kuitenkaan töihin ole koskaan meikannut. Olen niin aamu-uninen, etten herää ennen kuin on pakko. Se on viisi minuuttia siitä kun herään, kun olen jo autossa matkalla työmaalle. Enpä täällä töissä nyt mitään meikkiä kaipaakaan, kun yksin täällä omassa työhuoneessani olla kökötän ja jos joudun/haluan tuotannon tiloissa käydä, siellä on meikit, korut yms. kiellettyjä (hygieniasyistä).
Nyt kuitenkin, kun olen raskaana ja tuo maha alkoi kasvaa "liian" aikaisin ja vielä odottamatta, aloin yhtäkkiä meikkaan myös töihin. Oliskohan tuo ollut jonkunmoinen itsetunnon notkahdus tai jotain, ettei yhtäkkiä ollut sinut itsensä kanssa tms. Mistä lie johtuu moinen... Mut uskon, et liittyy jotekin tähän raskauden tuomiin muutoksiin kehossa ja mielessä.
Mutta mä olen ainakin päättänyt, oli pinnalista tai ei, minä tulen myös äitinä huolehtimaan ja hemmottelemaan myös itseäni, enkä todella aio lukeutua koskaan mihinkään rasvatukka-tuulipuku-äiteihin. Ei tuu mitään! En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka unohtavat äitiyden myötä itsensä... Oli se kuinka pinnallista tahansa!
 
Komppaan täysin!! Itsestään huolehtiminen on minullekin tosi tärkeää, eikä äitiys tätä pois sulje. Mielestäni tämä ei ole edes pinnallista, eihän huoliteltu ulkonäkö tarkoita ettei päässä liiku mitään muuta. Odotan jo hurjasti pääseväni taas ostamaan normaaleja vaatteita, ilman että tarvitsee miettiä tätä mahaa. Aikomukseni on päästä pian kuntoon, koko vaatekaapin sisältöä ei huvittaisi uusia.

Ja aamuja jäljellä enää 4... :D
 
Pikaisesti taas.

Heh, mä taidan olla sitten se ketjun tuulipukukansan edustaja ;) Tai voisin itse ajatella kauniimmin: luonnonlapsi... *viheltelyä*

Kyllä mä yleensä vedän ihan siistit vaatteet päälle, kun lähden kaupungille tms. Ja laitan meikkiä naamaan. Vähän. Mutta näillä kulmilla on ollut muutenkin tapana, että ei niin kauheasti välitetä siitä mitä sattuu olemaan päällä, jos tarvitsee kipaista se hiivapala lähikaupasta. Tuulipukuja, verkkareita ja kävelysauvoja siis vilisee katukuvassa ;) Yritän siis puolustella itseäni, ympäristön paine ei ole kasvattunut mua laittautumaan nätiksi.

Meikkiä olen käyttänyt yleensä sen mitä naamassa on kestänyt. Eli rajaus, ripsari ja meikkipuuteri. Luomiväristä mun on ollut turha koskaan edes haaveilla. Olisihan toki niitäkin aineita mitkä kestäisivät naamassa, mutta en halua iltaisin liotella niitä tärpätillä pois. Ja nyt kun on pitänyt käydä halailemassa idoa, niin ripsaria ja rajausta on ollut turha laittaa. Se olisi saman tien poskilla. Mun vedenkestävä kirveltää silmiä ikävästi, vaikka onkin muuten loistavaa ainetta. Joo selityksiä, selityksiä... Ehkä tämä tästä, kun olot alkaa paranemaan.

Mutta siis, en halua ottaa ylimääräisiä paineita ulkonäöstä ja toivon, ettei paremmin laittautuvat katso mua sen takia hiekkalaatikolla kieroon. ;)

Onko muuten teidän jalkojen muoto muuttunut? Kävelin päivän mun viimevuotisilla kengillä, jotka siis ovat aivan mahtavat jalassa. Virhe. Lopputulos oli harvinaisen kipeitä rakkoja ja hiertymiä. Toivottavasti mun jalka ei olis niin paljon muuttunut, että en voisi käyttää alkukesästä mun ihania uusia talvella ostettuja korkkareita edes vähän aikaa... *haaveilee lämpimistä keleistä*
 
Sori kun taas siitä edellisestä raskaudesta ja lapsesta jauhan, mut on pakko tunnustaa että ulkonäöllinen repsahdus pääsi tapahtumaan lapsen syntymän jälkeen. Ensimmäiset kuukaudet oli vaan niin raskaita, etten oikein jaksanut pitää huolta. Nyt on kuitenkin taas päässyt siihen vaiheeseen, että aamuisin meikkaan ja iltaisin jaksan ne jopa pestä poiskin. Kampaajalla en enää pääse käymään niin usein kun olisi tarpeen, kun aina täytyy saada joku vahtimaan Irkkua. Huomiselta jouduin juuri kampaaja-ajan perumaan kun en saanut vahtia. Mut maanantaina sitten. Kotona tulee oltua rennoissa vaatteissa, mut jos ulos lähden niin laitan kyllä farkut ja siistiä paitaa päälle. Hiuksia en ole ikinä pahemmin laitellut kun tämä luonnonkihara ei taatusti ole ikinä päätä myöten, mutta toisaalta ei voi ennustaa että mihin suuntaan se tänään sojottaa. Suoristaminen on niin pitkällinen juttu, ettei siihen joka aamu jaksa ruveta, edes ilman vauvaa. Yksi ikävä juttu on se, että pehko SIELLÄ rehottaa ihan valtoimenaan kun ei ole enää aikaa jäädä suihkuun turhia kupeksimaan ja karvojaan puleeraamaan. Aina on Irkku suihkun ovella sitterissä ja sen kärsivällisyys on rajallinen. Eli pehko saa kasvaa, letitän sen vaikka kesäksi. Tosin miestä se alkaa häiritä ja se on tarjoutunut sen siistimään tai vaihtoehtoisesti maksaa vahauksen. Kyllä se mulle käy.

Jihuu! rv 15+0! Näin sitä mennnään pikkuhiljaa. Vielä mahtuu normifarkut jalkaan, vaikka tuntuu että maha on jo kasvanut kovinkin.
 
Amildaa en ole muistanut onnitella ihanista sydänäänikuulumisista.

Ja ikävä juttu orella tuo painonvahtaaminen, tosiaan saisi neuvola ottaa huomioon odottajien yksilöllisyyden eikä seurata käyriä ja keskiarvoja pilkuntarkasti. Muistelen jostain lukeneeni(en muista lähdettä) että pieni painonlasku alkuraskaudessa tai viimeisillä viikoilla on vielä normaalia. Ja semmoinenkin lause tulee mieleen että raskauden aikana saa laihtua muttei laihduttaa.
 
Eilisen oman navan ympärillä pyörimisen jälkeen alan taas palailla takas tähän päivään ja maailmaan. Vaikka pahat ajatukset vainoaa kyllä edelleen ja taitaa pyöriä alitajunnassa siihen asti, että päästään siihen ultraan.

Mutta hurjasti onnea Amildalle neuvolakäynnistä ja hyvistä uutisista:) Mun Ceridalin käyttö alkaa varmaan olla jo vähän myöhästä... En oo kyllä ite asiassa kuullut koko asiasta ennen kun se tuli täällä ketjussa puheeks.

Jellybean, 15+0 on kyllä hieno saavutus:) Kyllä ne viikot siitä pikkuhiljaa kertyy! Mä käyn muuten kampaajalla mun kaverin luona. Sillä on oma liike, joten voin sitte tulevaisuudessa ottaa vauvan huoletta mukaan, joten luultavasti pääsen parturiin esteittä myös tulevaisuudessa. Se on vielä niin huippu, siis se mun kaveri, että se voi ottaa mut liikkeen sulkemisen jälkeen tai viikonloppuisin, joten ei sitte muut asiakkaatkaan häiriinny:) Mutta toivotaan, että sä nyt pääset sitten ens viikolla käsittelyyn jo pelkkä parturi kummasti aina piristää mieltä, ainakin mun kohdalla!

Ja Ballerina, 4 aamua enää, jippii:) Pitää vaan toivoa, että nämä ihanat ilmat jatkuu myös sun lomalla. Mulla on koulutukseen liittyen etätehtävätkin tekemättä, mutta kun en oo malttanu istua sisällä niitä tekemässä, no palautuspäivä on 29.päivä ja sunnuntaiks on luvattu sadetta... Eli ehkä sillon:) Piti tänään oikein kellosta tarkistaa, että mikä päivä on, siis viikonpäivä, ihan tässä menee jo sekasin ja toinen lomaviikko vasta menossa.

Ja tuohon ittestään huolehtimiseen. Mä oon varmaan Saanan kans sielunsisar siinä mitä tulee kaupassa käyntiin tuulipuvussa. Siis voin ihan hyvin mennä kauppaan samalla reissulla kun oon menossa salille, eli verkkareissa/tuulipuvussa jne. En nyt kuitenkaan kaupungille lähtis, mutta lähikauppaan kyllä. Ja mitä meikkaukseen tulee, niin perussetti on ripsiväri ja kulmakynä, ne siis laitan yleensä joka päivä. Paitsi kesällä en aina jaksa, sillon on niin mukavasti väriä naamassa muutenkin, että monesti tyydyn pelkkään kulmakynään ja ripsien taivuttamiseen. Mulla on niin tummat ripset luonnostaan, että ripsiväri ei oo ihan pakollinen. Sitten kun lähen oikein bileisiin (mistä on by the way kyllä TOSI pitkä aika), niin sitte sipaisen vähän puuteria ja luomiväriä ja rajaukset:) Mutta muuten siis aika luonnonlapsena elellään.
Ja mun ehoton ykkönen on tämä kanebon 38c ripsari, sen kans voi huoletta lähtä salille ja sateeseen ja voin kertoa, että ei valu:) Oon ollu koukussa siihen jo monta monta vuotta. Eikä haittaa vaikka vähän itkuakin tuhertaa eli se on ollu hyvä myös raskauden aikana, kun näitä tunnekuohuja voi tulla ihan yllättäenkin:)
Mutta siis kun oikein ihmisten ilmoille lähtee, kaupungille tms. niin kyllä sitä sitten laittaa vähän parempaa päälle.

Mutta ei siis todellakaan oo pinnallista pitää ittestään ja ulkonäöstään huolta, mutta se on tietty henkilökohtasta, että kuinka paljon laittaa ja jokaisen oma asia. Ja uskoisin kyllä, että jos on tähänkin asti pitänyt itestään ja ulkonäöstään huolta, niin varmasti pitää myös lapsen syntymisen jälkeen! Aina sitä sen verran aikaa löytyy, tai näin ainakin nyt ajattelisin:) Mä oon muuten ajatellu, että kävisin ottamassa kestovärin ripsiin ja kulmiin tuossa toukokuun alussa, olis ehkä vähän ihmismäisemmän näkönen sitte synnärillä otetuissa valokuvissa:) Luulen, että siellä ei paljon ripsaria yms. ehi ajattelemaan kun se h-hetki tulee... Ja tämäkös nyt sitten ei oo turhamaista, häh?...

Mutta täällä taitaa nyt olla flunssa tulossa, kurkku on kipee ja tukkonen olo, muutenkin vähän vetämätön.

Plääh, taidan kömpiä sohvan nurkkaan peiton alle piiloon tätä kurjaa maailmaa. Ehkä ensin pitää hakea kaupasta mustaherukkamehua ja jäätelöä. Kuumaa ja kylmää vuoronperään, eikös se auta kipeään kurkkuun...?
 
Meilitilitystä..

Kulmien ja ripsien kestoväri on ihan mainio juttu. Mulla on kotona ne värit ja niilläkin saa hyvän tuloksen. Ei vaan pysy mulla ainakaan yhtä kauan ku kosmetologin/kampaajan laittamana. Voisi taas laittaa pitkästä aikaa itsekin :)

Kävin tänään ostamassa vappuvaatetusta ja löysin jopa puseron, joka peittää mun mahaturvotusta, mutta ei näytä siltä, että "yritän peitellä raskautta" ;) Vielä ois hakusessa hyvä selitys, miks en juo. Varmaan se menee sinne kuskina olemiseen. Mut ku me ei välttis tartteta kuskia, että hehe. Mites muut aiotte vältellä vai ootteko jo kertonu niille, joiden kanssa vietätte vapun? No ore, Ballerina, mi-iu ja Angsteri ainaki on, mutta entäs muut alkuraskailijat :D
 
Hih, JB, piristä miestä ranskalaisella letillä tai kunnon old school banaaninutturalla!

Täällä niin järkky riita just että mä palaan kunhan vähän rauhotun. Jos avioero hoituis yhtä helposti ku kirkosta eroaminen, niin täältä olis jo lähteny hakemus...

Lasken sataan. Aamen.
 
Huomenta!Toivottavasti Rosa saitte sovittua riidan!Tuosta meikkaamisesta ja pukeutumisesta.Mä taidan kuulua Saanan ja Oren kanssa samaan sarjaan.Eli saatan mennä lähikauppaan verkkarit/tuulipuuku päällä ja ilman meikkiä.Mutta kaupungille en ikinä lähde niissä vaatteissa.Ilman meikkiä voin kyllä mennä.
Töihin sipaisen yleensä äkkiä ripsaria ja puuteria.Vapaa-ajalla laitan vähän enemmän,välillä..
Tänä aamuna tökki kaikista eniten aamupala.Söin mutta ihan kuin puuta olisi syönyt.Sama oli jo eilen illalla.Ihan kun olisi flunssassa kun mikään ei maistu miltään.Täytyy toivoa että vloppuna ei tule äklötystä tms kun mennään mun vanhempien luokse eikä vielä aiota kertoa asiasta,vasta äitienpäivänä:)
 
Huomenta!
Toivottavasti Rosalla on riidat saatu selvitettyä ja rauha maassa...
Tästä saanenkin hyvän aiheen galluppiin (en siis halua mitenkään kääntää nyt puukkoa haavassa, vaan ihan yleisesti): Ootteko riidellyt miestenne kanssa nyt raskauden aikana mielestänne enemmän kuin yleensä? Musta tuntuu meinaan, et näin on ainakin meillä käynyt. Tuntuu me ollaan jotenkin kokoajan nyt jouduttu sanaharkkaan keskenämme. Lähinnä varmaan siitä, kun musta tuntuu, ettei miestä kiinnosta yhtään tää raskaus (tai ainakaan tarpeeksi), tai se ei huomioi mua tarpeeks, tai sitä kiinnostaa kaikki muu enemmän yms. ja sit kun tuntuu, et mä alan ihan älyttömistä asioista nykyään kiukkuamaan ja itkemään (kun v*tuttaa niin paljon) josta sit taas toinen hermostuu ja minä loukkaannun jne. ja soppa on valmis. Puuuh...
Missäs vaiheessa se ihana, onnellinen odotus alkaa?

No en mäkään nyt ihan noin pinnallinen oo, kun ehkä tuosta edellisestä viestistä voi ymmärtää. Kyllä mä nyt voin kanssa ihan helposti lähikauppaan lähteä verkkareissa ja ilman meikkiä. Ja näin siis useemmin tapahtuukin... Mutta siis tykkään laittaa itseäni, kun olen oikeasti johonkin lähdössä. Ja juu, mullekin tuo ripsien ja kulmien värjäyksessä käynti todellakin johtuu vaan tasan tarkkaan siitä, etten jaksa itseäni meikata töihin ja näytän aika spookyltä, kun olen tummahiuksinen ja mun kulmat ja ripset on luonnostaan todella vaaleat!

Mulla oli kanssa tuossa alkuraskaudessa (siis ennenkun kukaan tiesi tästä) pari pippalot ja siis mä ostin kaupasta alkohollillista ja alkoholitonta siideriä ja juotin alkohollilliset kaverille (joka tiesi) ja täytin pullot alkoholittomalla versiolla ja kiltisti lipitin niitä kemuissa. Ei sitä kukaan huomioi, kun ovat itse niin vauhdissa. Toisissa bileissä myös alkumalja sujahti näpsäkästi miehen käteen jossain vaiheessa ;) Kyllä hätä keinot keskii...

Jee! Perjantai!!!! Ja tuo ihana keli vaan jatkuu... :D

 
Nukuin taas jopa klo 8:aan!:) Alan siis tottua lomailuun...

Saanan jalkakyselyyn piti vastata jo eilen, mutta se sitte unohtu. Mulla ei oo omasta mielestä jalat muuttuneet, mutta se on kyllä varmaan ihan mahollista. Työkaverilla oli ainakin käynyt sillä tavalla, että ilmeisesti jalkaholvit oli jotenki laskeutunu raskauden aikana ja kengännumero on edelleen numeroa suurempi kuin ennen raskauksia. Mulla nyt on muutenkin niin kauheet lättäjalat, että holvit ei yksinkertaisesti voi laskeutua yhtään enempää:) Eli mutta siis ihan mahollista, että jalan koko tms. muuttuu!

Ja Amilda, me ollaan miehen kanssa todellakin riidelty ja kinasteltu PALJON enemmän kuin normaalisti. Mä vedän yhtäkkiä hirveet raivarit jostain tai alan muuten vaan kiukuttelemaan tai hermot menee jostain ihan mielettömän pienestä ja turhasta asiasta. Munsta tuntuu, että alkuraskaudesta oli pahempaa, jossain keskivaiheilla oli vähän rauhallisempaa ja nyt loppuraskaudesta oon ollu taas välillä ihan kauhea. Ja sitte mulle välillä tulee niin järkyttäviä morkkiksia tästä omasta käytöksestä, että itken sen vuoks koko päivän ja ryven itsesäälissä.

Eilen äiti soitti ja kyseli kuulumisia, en oo sille kertonu keskiviikon neuvolasta mitään, kun en oo halunnu huolestuttaa niitä ja itkeä puhelimessa. Itkuthan siinä sitte tietysti taas itkettiin, kun munsta tuntuu vieläkin ajoittain, että oon varmasti tehny nyt sitten jotain ihan väärin ja että vauva syntyy jotenkin vajaasti kehittyneenä tai vammautuneena. No ne iskän kans koitti mua lohdutella. Nyt on taas vähän parempi olo ja kun vauva potkii ja mekastaa masussa, niin olo on parempi. Ja kuitenkin tiedän, että kaikki on varmasti ihan hyvin, mutta kun se pieni epäilyksen siemen on takaraivossa, niin sehän ei sieltä lähe, ennen kun sinne ultraan päästään ja saadaan lääkärin lausunto asiasta.

Mutta mukavaa perjantaita, pääsette tekin kaikki viikonloppulomalle:) Täällä kurkku edelleen kipeenä, lisää jätskiä:)
 
Jaa-a, taidanpa olla välimaastosta tuon ulkonäköasian suhteen. Voin ihan hyvin käydä lenkkivaatteissa kaupassa, jos olen kylillä lenkillä. Töihin meikkaan, mutta viikolla olen kotona ihan kamalan näköinen. ;) Tai no, ilman meikkiä ja verkkareissa. Mielelläni kyllä laittaudun ennen sinne kauppaankin lähtöä, mikäli se on mahdollista. Silloin kun en käytä piilareita, tuntuu, että on ihan sama miten sitä muuten yrittää laittautua - lasit päässä näytän kamalalle. Eli aina jos laittaudun jonnekin, ensimmäinen teko on lätkäistä piilarit silmiin.

Raskauden suhteen minulla on yksi pinnallinen pelko. Tai, kaksi oikeastaan. Ensinnäkin rinnat. Maa kutsuu niitä jo nyt. Menevätkö raskauden myötä lopullisesti pilalle? Toinen on maha. Arvet eivät pelota yhtään, mutta saako sitä mahaa millään enää ihmismäisen näköiseksi... Jääkö roikkuvaa nahkaa tms.

Kävitte ruokakeskusteluja... Otin vaikutteita ja tein eilen salaattia ja kananfilettä. :) Katkarapuaurapasta jäi myös kummittelemaan mieleen, pitää vkl kokeilla moista ihanuutta.

Onko Brogiksella vappuna naamiaiset?
 
Ei oo naamiaisia :)

Nyt ore se paniikki pois. Et varmasti ole saanut mitään vahinkoa aikaan vauvalle. Yks tuttava(n tuttava) sairastaa anoreksiaa ja on saanu kaks tervettä poikaa. Eli sillä on ihan OIKEASTI syöminen ollut tosi niukkaa, paino ei oo missään vaiheessa noussu yli 50 kilon. Nyt sillä on kaks tervettä pyöreäposkista poikaa. Eli kun sulla kerran on ihan normaali terveellinen ruokavalio ja oot harrastanut liikuntaa niin kaikki on varmasti oikeinkin hyvin. Niinku se terkkakin oli epäilly, että vaavi on vaan niin syvällä lantiossa, että vaikuttaa pieneltä.

Toivottavasti Rosen mies on viisastunut ja kinat sovittu. Miehen vikahan se oli kuitenki :)
 

Yhteistyössä