Ajatuksista asiaan 4/2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Brogan*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Senkin seksihurjastelija Upilainen! Kikkeliä ei ole näkynyt, mutta muuten samanlainen päivä. Usutin miehen lähtemään baariin katsomaan lätkää, niin se osoittaa kiitollisuutensa antamalla mun nukkua huomenna, ja mä saan nyt rauhassa villasukat jalassa vedellä lakritsipötköjä (tarttu Hulluilta päiviltä kokonainen laatikko mukaan...) ja aion katsoa kaikki hömpät digiboksista. Mukavaa.

Saana! Mulla on täsmälleen sama dilemma ollut tässä pidemmän aikaa. Yksi (harvoista) parhaista ystävistäni on raskaana ensimmäistä kertaa. Mä olin se joka opetti ovispongauksen, testattiin yhdessä ja kuulen ekana kaikki muljaukset, nännikutinat, närästykset ja pelot. Mä olin mukana rakenneultrassa, kun hänen miehensä ei halua tietää sukupuolta etukäteen (mutta mä siis tiedän). Hän on ihanan suorapuheinen ja spontaani, ja voi soittaa montakin kertaa päivässä kertoakseen yksityiskohtaisesti fiiliksistään, ja mä kuuntelen ihan innoissani. On ihanaa saada olla mukana raskaudessa, varsinkin nyt kun itselläkin natsas. Mutta. Koska me ollaan niin läheisiä, mä menen ihan lukkoon kun hän suunnittelee synnytystään. Muiden kanssa mä aina vaihdan puheenaihetta, sanon jotain ympäripyöreetä tai poistun paikalta, en halua puhua siitä kenenkään kanssa. Bussissa jouduin kerran jäämään pois keskellä ei mitään, koska alkoi oksettaa kun eräät äidit vertailivat synnytyksiään. En vaan pysty ajattelemaan omaa synnytystäni, eikä tähän mennessä ole ollut pakko. Olin vaatekaupassa kun tämä ystäväni soitti, puhelu siis yllätti enkä osannut valmistautua, oli lukenut kaiken aktiivisynnytyksestä ja alkoi innoissaan selittää että oikea hengitys auttaa ja naisen keho on luotu synnyttämään, että ihan turhaan kaikkia puudutteita tuputtavat. Mä sanoin jotain loppuvasta akusta ja painoin puhelun poikki. Ihan kiva että opettelee puhisemaan oikein, mutta kun ei se ponnistuvaihe välttämättä ikinä tule eikä kaikkien keho vaan osaa synnyttää... En missään nimessä halua pelotella ja useinhan se synnytys menee just kuten pitää, mutta mä en pysty tollasiin keskusteluihin. Sen jälkeen sanoin, että -ja oikeasti ajattelen näin- ihanaa jakaa raskaus hyvän ystävän kanssa, ja etenkin jakaa se pikkuvauva aika, mutta synnytykseen liittyvistä asioista en puhu. Että silloin sen pitää soittaa jollekin muulle. Raskaus kestää kauan, vauva-aika kauan myös, se synnytys on lyhyt tylsempi hommeli siinä välissä, että mä haluan olla ystävä mutta en siitä puhu. Ystävä kysyi että miksen puhu, mutta siihen riitti pelkkä katse. Joten nyt menee hyvin taas. Sain juuri tekstarin että sperman haju on maailman ällöttävin, joten ihana ystäväni on ymmärtänyt mitä tarkoitin. Toivottavasti säkin Saana saat asian hoidettua jotenkin, että pysyt silti läheisenä heille. Ettei omat pelot/traumat pilaa enää yhtään enempää.
 
Jatkan nyt vielä, kun lakupötkö pysyy suussa ilman sormiakin. Eli jollekin vois tulla mieleen tuosta äsköisestä kirjoituksestani, että pitäisiköhän alkaa ehkä ajatella sitä synnytystä, kun se on kuitenkin mulla edessä. Mulla ei ole mitään välineitä työstä asiaa, joten soitin pelkopolille. Sinne pitäisi olla lähete neuvolasta, mutta se on vasta kesällä, joten ottivat suoraan pelkopolin kätilön kanssa juttelemaan. Ihana kätilö sanoi, että nykyään ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta, ja että lääkäri tunnistaa oikean pelon. Hän ehdotti että menen psykologille, joka on erikoistunut esim. lapsettomiin ja synnytyksessä kuolleiden vauvojen vanhempiin, joten luulisi tämän oman pelkoni olevan hänelle piece of cake. Eli tällä hetkellä en voi kuvitellakaan alatiesynnytystä vaan haluan sektion, mutta toivon että psykologin kanssa opin työstämään kokemuksen niin, että pystyisin yrittämään alatiesynnytystä. Toivon sitä kovasti ja teen parhaani. Jo tuon yhden pelkopolikerran jälkeen olo on hyvin luottavainen, nautin raskaudesta, Puppen kanssa olosta, enkä pelkää laskettua aikaa. Ellen ole valmis normaaliin synnytykseen, saan sektion.

Anneli, onko teillä nimet päätettyinä? Koska sulla on rakenneultra?

Jellybean, kerro lisää uudesta kodista ja miten aiot siellä sisustella?

Mies soitti ja sanoi tuovansa pitsat. Nopeasti piiloon lakupaperit...
 
Jes. Päikkäritön päivä onnistui ja seitsemän jälkeen jo poika ITSE puheli, että kohta onkin aika mennä nukkumaan. Kahdeksalta oli jo totaali hiljaista. Pitäisi itsekin päästä ajoissa petiin, vähän huomasin taas oman väsymyksen ottavan valtaa, vaikka poika oli vaan.. no oma itsensä. Iltaisin aina vähän harmittaa, jos on päivän mittaan tiuskinut lapselle tietäen pääsyyn siihen olevan ihan jossain muualla, kuin ukkelin kujeiluissa. Pitäisi siispä kouluttaa itsensäkin hyville unitavoille. No, jos vielä tiskit, teetä ja vähän telkkua.

Sanoinkin miehelle aktin jälkeen, että täähän oli, kuin maksullinen sessio. Eli estotonta seksiä ilman suutelua. ;) Taidettiin siis skipata se aikaa tuhlaava "alkulämmittely" sinä toivossa että päästään loppuun ennen kuin yksi töröttää oven takana.

Hyvä Rosa, että sait homman selväksi ystävän kanssa. En nyt keksi tähän mitään nasevaa jatkoa asialle..vaikka mieli tekisi jotain pohdiskeluja laittaa oikeudesta yksilölliseen kokemukseen jne.

P.s Laita sille kaverillesi, että sperman maku muuttuu, kunhan mies lipittää riittävästi ananasmehua.

P.P.S Oletteko huomanneet, että idut (etenkin sinimailaset) haisee ihan spermalle? No, oikeastaan aika loogista, ovathan molemmat ns. elämän alkuja..
 
Toiskohan se miehesi mullekin pitsasen?

Feta-oliivi-sipuli-tomaatti tai aurajuusto-ananas-sipuli-jalapeno, valkosipulia saa laittaa. :)


Suunnitelmasi kuulostavat hyviltä, olispa hienoa, jos saisit apua tuohon. Niin tai näin, lapsi syntyköön sitten tilanteen vaatimalla tavalla.
 
Rosis, pakko sanoa, että älä tuudittaudu sektioon autuaaksi tekevänä kokemuksena liikaa. Itsellä takana sekä että kokemukset. Alatiessä imukupilla lopulta vauva saatiin ulos 1h12min kestäneen ponnistelun jälkeen, ei siis ihan nappi synnytys MUTTA, pikkukakkosen odotuksessa menikin sitte moni asia päin honkia ja jouduin kiireelliseen sektioon. Se tilanne leikkaussalissa oli kammottava ja se kipu sen jälkeen vähintäänkin riipivä. Sektio on massiivinen leikkaus ja siihen liittyy paljon tunteita, sekä fyysisiä että psyykkisiä.

En kirjoita tätä pahalla, en vain tykkää tyylistä, jossa sektio esitellään helppona vaihtoehtona. Sitä se ei ole. Itse ponnistaisin henkihieverissä uudelleen 1h12min jos vaihtoehtona olisi se sidottuna 20cm leveällä pöydällä makaaminen, edelleen jatkuva tunnottomuus ja "haamukivut" arvessa, tunne siitä, kuinka sisälmykset muljahtaa paikoilleen kun toisena päivänä sentti kerrallaan nousee ylös sängystä vaikka tuntuu siltä, kuin haavaa revittäisiin uudelleen auki.

Molemmista keinoista voi siis olla hyvä tai huono kokemus.
 
Upi, vedin sunkin puolesta oliivi-tomaatti-aurajuusto-jalopeno-sipuli-pitsan, nam... Ärsyttää vaan, kun mun mielestä mies on kännissä ja se esittää ihan selvää. Tai ehkä mua ärsyttää vaan kun aloin ajattelemaan koko synnytystä.

AamuAurinko, mulla siis takana kiireellinen sektio jossa kohtu repesi pahasti, puudute väärässä paikassa joten käytännössä kipulääkkeettä vuorokausi sektion jälkeen, joten en pidä sektiota erityisen autuaana vaihtoehtona, mutta mulle se oli pelastus pari päiväisen harvinaisen paskan synnytyksen jälkeen. Jos ihan tosissasi kirjoitit, niin täytyykö munkin tähän alleviivata että mielelläni mäkin olisin ottanut normaalin alatiesynnytyksen ilman suurempia traumoja?!Itse en siis mitään kipua pelkääkään, vaan jotain ihan muuta, mihin mulla ei ole nyt tarvetta täällä analysoida. Mä en oikein ymmärrä kuka tässä on "esitellyt sektiota helppona vaihtoehtona"? Samoin en usko että Saanan pelot liittyy millään tavalla kivun pelkoon tai haluun saada "helppo synnytys". Tämän takia en ole täällä tuosta pelosta paljoa puhunut, koska en jaksa alkaa vääntämään kättä ihmisten kanssa, jotka ei ymmärrä synnytyspelkoa. Mulla ei ole tarvetta saada ihmisiä ymmärtämään mitä ajattelen (tässä asiassa!), kun riittää jos itse ymmärtäisin itseäni.

Argh. Yks lakupötkö vielä. Hyvät yöt!
 
hirveät vieroitusoireet kun en tunnu enää juuri ehtivän koneelle ollenkaan :(

Mä näin viime yönä unta synnytyksestä, olin siis raskaana ja lähdin synnyttämään kun kun oli jo 3 viikkoa yli lasketun ajan ja pohdin sitten että minne sairaalaan mennä kun kerta viimeksi repesin niin pahasti..oli vähän outo uni. Mutta näköjään täällä ollut myös synnytysmietteitä. Mä ajattelen toisaalta innolla joskus tulevaa synnytystä niin kauan kunnes rakastellaan tms, jolloin huomaan miten tiukka/erilainen väliliha on kuin ennen ja silloin iskee paniikki että miten pystyn ilman uutta repeämää synnyttämään. mutta se sektio pelottaa silti vielä enemmän. Sitten kun joskus vielä raskaudun niin ehdottomasti haluan pelkopolille ja pitäisi jotenkin käsitellä toi eka synnytys. mutta ihanaa Rosa että nautit nyt vaan päivä kerrallaan ja että pääsit pelkopolille.

Nöpöstä on tullut ihan hiekkalaatikkohullu ja on ruvennut vihdoinkin jo vähän puhumaan, äiti ja isi tulee tosi selvästi sekä mämmi.

mutta taas kouluhommien pariin ja Nöpö itkee perään koko ajan, en tiedä mistä johtuu, nykyään itkee perääni jo jos menen kauppaankin. kai tämä on sitten sitä eroahdistusta mitä ei ole aiemmin ollut?
 
Mahtava Upi X)

Tuosta synnytysjutusta. Mietin pitkään onko mulla "oikeutta" edes kirjoittaa vuodatusta koko jutusta. Kun tiedän Rosiksen tarinan. Nostan kyllä hattua sulle, miten olet ollut täällä niin cool asian suhteen. En mä sitä kipua niin pelkää. Se on kuitenkin mulla niin pieni hetki. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että se mitä Eemelin kanssa tapahtui, on pitänyt kyllä synntyksen painajaisaiheiden top 10 listassa aika tehokkaasti. Siis suomennettuna: jos kaikki muut asiat olisivat menneet hyvin, en luultavasti kipuilisi synnytystä näin paljon. Ne muut asiat tekee muistot synnytyskivuista kovemmiksi mitä ne olivatkaan. Ei sillä etteikö joku toimiva puudutus olis ihan kiva synnytyksessä. Mutta kaipa tämä tästä. Onhan tässä jo selvää paranemista tapahtunut. Eemelin synnyttyä oli sellainen olo, ettei enää ikinä lasta. Ja kuinkas sitten kävikään... ;)

Hyvä Sade kun muistutit. Mun pitää raivata pakkaseen tilaa mämmille, nyt kun sitä vielä kaupasta saa. Eemeli rrrrrrakastaa mämmiä.

Mmmmm... Pitsaa....
 
Angsteri?

Mun mies on ÄRSYTTÄVÄ. Murinaa.. Se on jotenkin jättäytynyt Pojun hoidosta kokonaan. Mun pitää pyytää sitä tekemään aina asioita ja kun viimein tekee niin ihan kuin tekis mulle jonkin helvetin palveluksen. Mä luulin, että tää lapsi on yhteinen. Ärsyttää kun kaikki vastuu on mulla. Jos en veisi Pojua illalla nukkumaan niin saisi valvoa aamuun. Jos en antaisi ruokaa niin ilman saisi olla. Siis silloin kun minä olen kotona. Saati sitten jos minä haluaisin olla hetken rauhassa niin kotona se ei vain onnistu, koska mies istuu sohvalla ja selaa teksti tv:tä. Ja Poju itkee mun perään. No totta helvetissä se itkee kun toinen vain karjuu sille, että "ole hiljaa". Äh. Jos haluan olla rauhassa niin mun pitää lähteä kotoani pois. Ja siihenkin mun pitää suunnilleen pyytää lupaa ja taas mies "tekee palveluksen mulle". Milloin siitä tuli tuommoinen??? Mä olen myös väsynyt töistä ja kaikesta. Mut en mä voi mennä kotiin istumaan nettiin ja odottaa että toinen hoitaa lapsen, siivoaa, laittaa ruuat, siivoaa vähän lisää ja pesee pyykit ja lähtee sitten lapsen kanssa pois, että saisin rentoutua. Helvetti. Sori, mutta nyt keittää.
 
Brou, meillä sama mutta toisinpäin. Koska mies on töissä, sen ei tarvitse kotona tehdä mitään. Ja lapsenhoitohan EI ole rankkaa, niin jos mä olen joskus jättänyt tiskaamatta, mä olen laiska. Mun mies tekee semmosta työtä, että istuu päivät pitkät perseellään, kun taas mä juoksen täällä pää kolmantena jalkana Hugon perässä. Kun mun mies tulee kotiin, ja kysyn voisko se antaa iltavellin pojalle, se vastaa "ei kun mä haluan istua hetken". Eikä kyse ole edes siitä. Vaan siitä, että mä joudun melkein aina pyytämään. Hugo täyttää huomenna 8kk, eikä mun mies vieläkään tiedä mitä Hugo syö ja milloin.

Mun mies on töissä aamusta iltaan, lukuunottamatta kahta tuntia jotka on kotona klo 15-17, ja silloin Hugo yleensä nukkuu. Sunnuntai on ainoa päivä jolloin saan omaa-aikaa, mutta silloin haluan olla mun miehen kanssa, koska siihen on mahdollisuus. Enkä siis halua valittaa, vaikka välillä kirjailmellisesti vituttaa ja kovaa. Tätä tää on. Ja mä oikeesti nautin olla kotona Hugon kanssa, mä suorastaan rakastan olla kotona. Mutta joskus se on vaan raskasta yksin. Kukapa sitä ei tietäisi.
 
Ei mun mies oikeesti oo noin kakkapää, miltä saan sen kuulostamaan. Kyllähän sekin kotona tekee, mutta se edelleen jossain sisimmässään ajattelee, että kotona olo lapsen kanssa on sama kuin kotona olo ilman lasta. Että mullahan on kaikki aika maailmassa tehdä mitä vain ja milloin vain, eikä ymmärrä jos jätän jopa kahtena pvänä tiskaamatta. Ja kun se joskus tulee kotiin huonotuulisena, tiuskasee kun keittiö on niin kamala ja yök ja sillein, sen sijaan, että itse tiskaisi p y y t ä t t ä ja mä voisin vaikka vaan olla.

Mutta kyllä se kotona tekeekin, kun vaan sille päälle sattuu. Ja onhan se totta, että koska mun mies on töissä, mä saan olla kotona niin pitkään kun haluan, ilman minkäänlaista kiirettä takas työelämään.
 
Nyt mua harmittaa, kun marmatin miehestä. Se kokos itsensä tänään ja on ollut taas oma kultainen itsensä. En tiedä mikä sitä vaivasi. Mutta siis kun ollaan kumpikin töissä, niin toivois, että illalla jaettais ne ikävät ja mukavat hommat tasapuolisesti.
 
Ja mua ärsyttää se, kun aina minä nousen lasten kanssa viikonloppuaamuisin. Toisaalta, pölkky nukkuu viikolla noin 4 tuntia per yö ja jos se nousee lasten kanssa, niin en kumminkaan saa nukuttua.. Mutta silti ärsyttää. Tällä viikolla se tekee iltavuoroa, mikä tarkoittaa että se lähtee päivällä 12 maissa ja tulee joskus aamuyöstä. Paljon se ei siis viikolla ehdi lastenhoidossa auttelemaan.

Eeti-villiäinen laitettiin nukkumaan matkasänkyyn. Idean sain Rosalta. Irkku alkoi puhua, että kun Eeti ei anna nukkua. Se oli kyllä tottakin, kun iltaisin Irkku yritti ruveta nukkumaan ja Eeti vaan kiipeili pitkin seiniä. Ja aamuisin Eeti herättyään konttasi suoraan herättämään Irkun. Nyt ei pieni pullajalka pääse karkuun, eikä herättämään Irkkua. Onneksi Eeti on sen mallinen (pitkä selkä ja lyhyet koivet), ettei pääse karkaamaan matkasängystä. :)

Toivottavasti Rosa saat kaiken avun, ettei synnytys pelota liikaa.

Eeti sanoo selvästi jo muutamia sanoja. Mm. äiti, isi, kissa. Sitten aito=maito, iiri=hiiri (r pörähtää hassusti, varsinaisesti ei ärrää sano). Ja siis joo, täällä sisustan taloa jo täydellä höyryllä. Mutta Puppe taitaa olla huimasti puhumisessakin edellä, päätellen kun neuvolassa tiuskaisi että haluaa pois! :) Voi hurja pikkuista neitoa! Ja siitä puheenollen, pitääkin muistaa Eetille varata neuvola. Olen täysin unohtanut.

Meillä tehtiin tänään pizzaa ihan ite. Kovin kiitollista ei syöjäkunta ollut, kun Irkku haukkasi kokeeksi ja sanoi "Iikku ei tykkää, maistuu pahalle" ja kakoi ja yökki vielä päälle. Taatu söi peräti haukun verran. Illalla nukkumaanmenoaikaan sitten oksensi ja nyt pelkään, että jos meille taas on rantautunut joku mahatauti.
 
Kiitos taas ihanaiset tuesta ja tsempityksestä synnytyshommassa. Palaan siihen varmasti vielä monta kertaa. Saana, en tosiaankaan ole mitenkään cool asian suhteen ollut, hävettää vaan niin kamalasti valittaa jostain tuollaisesta pelosta. Vaikka kuinka yritän laittaa asiaa perspektiiviin, että terve lapsi ja terve äiti, että miten mä edes kehtaan edelleen voivotella, mutta kun kaikki on niin subjektiivista, ja tuo pelko ihan lamaannuttava.

Pattipäivä jälleen meidän perheessä! Pesin Puppen kokovartalokakasta suihkussa aamulla. Vasemmassa nivusessa oli sokeripalan kokoinen turvonnut imusolmuke. Neuvolaan soitin, eikä sanonut oikein mitään, eivätkä sanoneet mitään rokotteesta joka saatiin torstaina, eikä se mullekaan mieleen tullut. Ajattelin että täytyy seurata tilannetta, mutta sitten päivä humpsahti ohi. Illalla turvonneita imusolmukkeita oli jo helminauhamaisesti 4 peräkkäin. Ällöä. Menin sitten googlettamaan, onneksi en kurkkinut imusolmukesyöpä sivuja vaan mies löysi nopeasti yhteyden MPR-rokotuksen ja tuon kanssa. Itse asiassa rokotuksen suomenkielisissä sivuvaikutuksissa ei ole merkintää, mutta monet keskustelupalstat oli täynnä kysymyksiä mpr-rokotteesta ja nivusen turvonneesta patista. Moni neuvolan terkka oli sanonut kysyttäessä ettei yhteyttä ole, mutta nyt ihan uutena sivuvaikutuksena se on merkitty, ei tosin suomalaiseen ohjeisiin vielä. Ei välttämättä mene itsestään mene pois. Täällä ei taida muille olla käynyt tuota? Mikä pattiperhe mekin ollaan...

JB, mä sitten taas innostuin kun pikkuämmätkin jo nukkuu kummatkin isojen tyttöjen sängyssä, eli me laitettiin Puppelle sänky sen huoneeseen jo viikkoja sitten. Mutta siitä ei todellakaan tule vielä mitään, joten matkapinnis on siellä myös ja siinä Puppe nukkuu. Ei vaan millään onnistuisi nukkumaan koko yötä jos ei ole häkkiä ympärillä, eikä sitten nukkuisi kukaan muukaan. Puppella ei ole itsesuojeluvaistoa eikä oikein järkeäkään, joten en ota riskiä mitä se keksisi kun me nukutaan.

Anterooooo, miten menee?

Brou & Pimmu, sellasia ne joskus on, sietämättömiä. Ja joskus - useimmiten -kuitenkin aika ihkuja. Pölkkyparkaa tässä en suostu moittimaan, kun niin ihanan kodin elämänsä naisille on juuri hommannut.
 
Ällö lisäys. Kun äskön sanoin meitä pattiperheeksi, niin en varmaan ole maininnut (ja miksi ihmeessä olisin) että miehellä joku tulehtunut finni korvan juuressa jota viimein kävi näyttämässä lääkärissä ja ainoa keino on leikata se pois... Siis vanha finni leikataan pois. Yök. Eikä se ole mikään pieni. Ja nyt se on ihan kotiutunut ja kovettunut ja muhii vaan. Yök... Piti kyselläkin onko teillä äitienpäiväsuunnitelmia tai -haaveita? Mun paras lahja tulee olemaan miehen patin poisto, jee.
 
Uh, nuo kotityöt on kyllä ikuinen väännön aihe monessa huushollissa. Meillä tilanne on vaan siitä erilainen, että meillä mies motkottaa minulle, että en tee tarpeeksi. ;) Hänelle siivoaminen tarkoittaa lattian pesemistä ja imurointia. Eli, kun olen käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, siivonnut, keittiön, pessyt ja ripustanut pyykit, käyttänyt koiran ja siinä sivussa paimentanut lasta..en ole lainkaan tehnyt kotitöitä. ;) On siinä sen verran perääkin, että minä en ole niin sotkukammoinen kuin mieheni, en vaan huomaa pieniä kuivuneita puurokökköjä pöydänreunassa tms. Vaatekaappimme myös kertoo erilaisesta suhtautumistavasta..Miehellä on kaikki säntillisesti rivissä, omani ei mahdu kiinni.. Joskus me saatetaan pojan kanssa innostua esim. askartelemaan ja, kun mies tulee kotiin hän huomaa, että tiskit lojuu paikoillaan, ja se lattia (miehen fiksaation kohde) on hiekkainen..siitä se yleensä hermostuu ja itseäni ärsyttää, kun mielestäni joskus heittäytyvä yhdessäolo lapsen kanssa menee kaiken muun edelle. Vaikka tiskivuori kilpailisi mount everestin kanssa.

O.s Rosa, tehän voitte kilpailla barbapapojen kanssa ja lanseerata uuden lastenlelu perheen tyyliin: pattimama, pattipapa ja pattipuppe. ;) Jos teillä on patteja, meitä yhdistää arvet. Kaikilla on omansa ja vielä naamassa. ;)
 
Meillä ei Pölkky onneksi nalkuta tekemättömistä kotitöistä. En ole oikein siisti ihminen, vaikka kyllä mulla niitä siisteyskausia joskus on. Ihan perussiistiä meillä on, mutta tavarat tuppaa olemaan hujan hajan. Ja lisäksi kun olohuoneessa on yhdet vaunut ja toiset vaunut tukkii eteisen kokonaan, plus kaksi turvaistuinta nököttää olohuoneessa. Eli akuutti sälilytystilan puute on suuri syyllinen meidän kodin sekasotkuun. Mihin asiaan on onneksi tulossa suuri parannus aivan pian.

Eerikäisellä oli neuvola tänään. 83cm ja 10,5kg. Kohkasi ihan tosissaan siitä, että kun painoa on liian vähän. Olisi pitänyt ottaa kontorolleja ja ties mitä kesälle. Yritin selittää, että kun toinen raasu sairasti kaksi mahatautia peräkkäin niin hoikkui siinä. Selityksen nieli pitkin hampain, mutta jos yhtään alkaa ruokahalu heikkenemään niin pitää ottaa yhteys neuvolaan. Mun mielestä teki nyt vähän kärpäsestä härkäsen. Ei ollut meidän vakioneuvolatäti, vaan sijainen. Eeti on iloinen ja reipas ja muutamat makkaratkin on jaloissa, that's it.. Tämä neuvolantäti sanoi, että Eetin runsas maidonjuonti kuulemma on saattanut olla syypää pitkään kestäviin mahatauteihin! Todella mielenkiintoinen selitys, mutta siinä saattaa hyvinkin olla perää. Mietin vaan, että mitä Eetille sitten juotetaan kun seuraava pöpö tulee? Kun ei se muuta suostu juomaan.

Eeti nukkui juniorisängyssä todella hienosti pitkään ja sitten meni täysin hulinaksi. Noh, googlasin ja törmäsin sellaiseen, että puolentoista vuoden paikkeilla monella on vaikean nukahtamisen vaihe. Eli todennäköisesti on ohimenevää, mutta laitettiin kuitenkin matkasänkyyn. Suurin syy oli, että Irkku saisi nukkua rauhassa, mutta toinen syy oli että itselläni alkoi hermot kiristyä sen iltarumban kanssa. Olen kuitenkin suurimman osan illoista yksin näitä laittamassa nukkumaan, niin katsoin parhaimmaksi hoitaa hermojani tällä tavalla. Katsotaan sitä takaisin juniorisänkyyn siirtoa sitten joskus..

Pölkky on todellakin parka. Me tyttöjen kanssa pidetään sitä kovilla. Se tuli aamulla seitsemän aikaan töistä, oli hetken tyttöjen kanssa ja paineli nukkumaan. Sitten me lähdettiinkin töihin, äsken tultiin, Pölkky heräsi siihen ja auttoi laittamaan tytöt päiväunille. Tuolla se nyt vääntää eväitä ja lähtee kohta takaisin töihin. Saas nähdä ehtiikö tytöt herätä unilta, ennen kuin isi on jo lähtenyt.

Toivottavasti pattiperhe karistaa patit matkasta jossain vaiheessa. :)
 
Morjens vaan pitkästä aikaa :)

Hmmm, jännä nähdä onko siellä Rosan masussa sitten se pippeli vai ei. Voin kuvitella että sun synnytyskokemuksen jälkeen on pelottaa koko homma, ehkä se suunniteltu sektio voisi olla hyväkin vaihtoehto. En osaa vielä itse pelätä, kun on ollut kaikkea muuta pelättävää, mutta varmasti kun rupean tajuamaan että mä oikeasti aion synnyttää niin sitten rupee varmasti jänskättämään.

Eipä täällä muuta, monien kuulumisia seurailen Facebookista :) Mulla kuuluu hyvää, pieni tytöntyllerö masussa voi hyvin, ja me saatiin sunnuntaina yksityiseltä iiiihana 3d kuva jossa se hymyilee jalkojen takaa. Suurin osa kuvista oli kyllä aika alien-maisia :)

t. Minni 21+5
 
Aika menee ihan mielettömän nopeasti. Vasta hurrattiin Minnin plussalle ja nyt on jo puoliväli ylitetty. Pieni tytöntyllerö tulossa, ihanaa! Ei sillä, että pienissä pojissakaan mitään vikaa olisi. :)
 
en tieä onko ovis tulossa vai kevättä ilmassa kun haluttaa ihan koko ajan..harmi vaan että miestä ei innosta kuin harvoin :( eilen illalla mietinkin että valitsinkohan väärän miehen vai olenko seksihullu..hmph..kumpikin asioita joihin en voi vaikuttaa enää jten näillä mennään. toivotaan että se pari kertaa kuussa riittää tärppiin..tai että tahti tästä paranisi.

nyt alkaa tuo koulukin stressaaman kun pitäisi tehdä opinnäytetyötä (on mulla vielä 2v aikaa sitä tehdä) mutta ei vaan ole aikaa kun Nöpöllä tuo vierastus/äiti-vaihe menossa. no ehkäpä sekin tästä.

JB, Nöpö varmaan aika samissa lukemissa kuukauden päästä, painaa nyt 9kg.

Minnille onnea tulevasta tytöstä! on pitänyt kysyä annoitko jo miehellesi sen paidan minkä silloin aikoja sitten ostit kaappiin odottamaan plussaa? siis se vauvan body tms.

Rosis, siis saako 1,5v neuvolassa taas rokotuksen? ja vielä tuollaisia patteja..jos eivät lähde itsekseen nin mitä niille sitten tehdään? ja mites se Pupen napa?

tsemppiä miesten kanssa ja Saanalle pikkumiehen kanssa..tuo omatahto on sitten ihana asia ;)
 
Heipsan pitkästä aikaa... Hengissä ollaan siis edelleen ja kaikki tosi hyvin täällä!

Jellikselle halusin tulla kommentoimaan tuota neuvolan painoasiaa. Meillä kun tosiaan tuota painoa tulee seurailtua ihan muista syistä, niin hyvä, että pidit puolesi tuon mahataudin aiheuttaman painonlaskun kanssa. Meinaan meillä Enni painoin ennen noroa 9,9 kg ja tosiaan mahatudissa paino tippui jopa 9,1 kg:n. Nyt maanantain konrtollissa paino oli 9,7 kg (pituus nyt 79,5 cm) ja tosiaan taudista on kohta kuukausi. Eli ei se niin vaan hetkessä palaa. En olis alkuunkaan huolissaan...

Hurjalta kuulostaa tosiaan nuo patit Pupella - kaiken maailman sivuvaikutuksia niistä rokotteistakin tulee. Tylsää! Meille ei onneks tuota rokotusta 1,5 neuvolassa (joka siis sattuneesta syystä on kuukautta myöhemmin) annetakaan. Sehän tästä nyt vielä puuttuis...
Tosiaan tsemppejä Rosiksen pattiperheelle! Toivotaan, et Pupen patit häviää itsestään ja olis tosiaan vain rokotuksen sivuvaikutusta.

Saanalle ja muillekin tsemppiä omatahtoisten ja uhmakkaiden lasten kanssa. Kokemusta alkaa olla täälläkin! Liekö vielä tuo Ennin kortisonilääkitys lisätä tuota ärtyneisyyttä välillä, kun meinaa äitiään koetella ;) Eipä tuoa haittaa - maailman ihanin ja suloisin se silti on!

Mukavia keväisiä päiviä kaikille ja ihanaa odotusaikaa meidän odottajille! <3
 
Missähän tosiaan Antero on??? Huomasin, ettei tuo oo käynyt edes Facebookissa päivittäytymässä yli viikkoon, mitä kyllä on aina tehnyt lähes päivittäin... Onko se puhunut mitään nettipimennosta?

Angsteriiii!!! Mitä kuuluu???
 

Yhteistyössä