Ajatuksista asiaan 01/10

YhteYstyötäpä juuri. Unohtui pyytää Angsterilta raporttia luksusshoppailusta. Kuulostaa ihanalle!

 

Mulla (muistaakseni) ainoa pitkään kestänyt raskausoire oli juurikin järkyttävä väsymys. Silloin tosin olin vielä vanhempainvapaalla Irkun kanssa ja se oli niin pieni, että nukkui vielä kolmet päiväunet, joten köllötettiin sitten kahdestaan. Silloin kun odotin Irkkua, niin kesken töiden nukuin päiväunia. Nuki on jo niin iso tyttö, että tuskin nukkuu enää useita päiväunia ja jos töissäkin vielä pitää käydä, niin voi Angsteri-parkaa.

 

Ei mulla vielä ole mitään oireita, ainoastaan tuo unettomuus ja silti (ainakin vielä) olen virkeä. Niin ja isoin oire on varmaan tuo kärttyisyys, mitä ei onneksi ole ollut tänään. Voi olla, että pari viime päivää oli vain huonot päivät, eivätkä liityneet raskauteen. Väsynyt en ole vielä ollut (koputtaa puuta). Viime raskaudessa olin väsynyt vain muutaman viikon ja nautin raskaudesta sydämeni kyllyydestä. Toivottavasti tämänkin menee yhtä hyvin. JB, onneksi mä voin itse päättää milloin otan työvuoroja, joten no worries !! Baltsu, en muista miten nukuin Nukin aikana. Mä varmaan laitan kaikki pienetkin erikoisuudet raskauden syyksi, tai haluan laittaa . Ihanaa, kun masussa on taas pieni ihminen, toivottavasti. Varhaisultra on 3.2.

Baltsun arvio ryhmätyöstä on aikas karu tai totuudenmukainen...siksi mä olen AINA vihannut ryhmätöitä. Mä olen itse nopearytminen ja hitaat ja jahjuttajat saa mut raivoihin. Silti siis tein hyvin työt, mutta mun mielestä ryhmissä ei saa parasta aikaan ellei sitten puhuta jonkin alan asiantuntijoista, joissa tietoa oikeasti jaetaan.

Niin ja Baltsu...siitä "luksusshoppailusta"...kassiin tuli kaksi hennesin alepaitaa...se siitä luksuksesta, mutta siis henkistä luksusta se oli! Sikapiikin mä otan vasta, jos/kun raskausviikkoja on hieman enemmän.

Mites Rosan sexholiday meni?

Erica, miten sä voit? Minni? Anna? Neilis?

 

Hei rakkaat. Työnteko ei ole minua varten. Paljon mieluummin viettäisin päiväni Pojun kanssa ja lorvien netissä. No joo, onhan töissäkin puolensa.

Paljon onnea vielä Angsterin koko perheelle. Todella hieno juttu Nukista tulee isosisko. Innolla odotamme uudelle vauvalle palstanimeä Ja tämä koskee sitten muitakin raskautuneita. Jännää, että jälleen on niin monta raskaana yhtä aikaa. Toivon, että kirjoittelette paljon raskauskuulumisianne, niitä on niin kiva lukea.

Olen itse miettinyt paljon, kuinka erilailla suhtautuisin toiseen raskauteen. Ottaisin varmasti ilon irti eri tavalla kuin Pojusta. Pojun kanssa käperryin niin omaan napaani, etten halunnut täällä reaalimaailmassa paljon hehkutella. Otin siis ilon irti raskaudesta, mutta tein sen hyvin sulkeutuneesti Jäärän kanssa kaksin. Nyt voisin kuvitella, että julistaisin heti kaikille. Mistäpä sitä toisaalta tietää. Toisaalta raskaus tosiaan voi olla raskaampaa konkreettisestikin kun on taapero täystyöllistämässä.

Meillä ollaan minä ja Poju otettu piikki, ei mitään kummempia oireita. Hieman vilutti ja käsi oli kipeä. Toivottavasti JB:n käsi paranee pian.

Heitänpä pitkästä aikaa Gallua, isolla Geellä. Eli kuinka nukutatte lapsenne? Meitä on onneksi siunattu sikeäunisella lapsella. Poju nukahtaa silittelyyn ja nukkuu lähes aina aamuun saakka tyytyväisenä. Eri asia onkin sitten jos hän on sairaana, mutta todellakin se on pientä kun kuuntelee Nöpön ja Eemelin yöheräämisiä. Sadelle ja Saanalle voimia, kun jaksatte tehdä töitä + opiskella. Ja JB ja muutkin, miten IHMEESSÄ teidän lapset pysyvät jo taaperosängyssä?? Poju kyllä nukkuu kuin tukki, mutta vetää jo puoleen yöhön mennessä viisinkertaisen joustokierrevoltin kerien taakse päin. Ei herranen aika tuota voisi mihinkään avolavaan laittaa nukkumaan. Äitiinsä tullut. Saako pinnasänkyjä aikuisten koossa, hmm.. Muistan vielä teininäkin putoilleeni sängystä aika-ajoin.

Vein Pojun tänään pesuhuoneeseen ja maalasimme sormiväreillä. Poistuin noin neljännesosasekunniksi vaihtamaan vaatteita itseltäni. Palatessani takaisin oli tyyppi vetänyt punaisen purkin auki (kaivanut sen ensiksi pahvilaatikosta). Kädessä oli oikein kunnon löllö sitä väriä ja käsi oli käynyt jo naamalla ja housuilla (vaalean harmailla, auts). Ehdin sanoa vain, että "ei saa" kun Hän-jota-ei-saa-kieltää heitti sen löllön kylppärin seinään ja meni makaamaan avatun purkin päälle. Temperamenttinen taiteilija. Nyt ymmärrän miksi niissä lukee, että ei alle 3-vuotiaille. On onneksi myrkytöntä tavaraa. Lopulta kaveri sotki kaikki sateenkaaren värit ruskeaksi liisteriksi käsiinsä ja veti ihania rantuja pitkin seiniä. Mmmm.. Tuli siihen paperiinkin pari jälkeä. Vetääkö teidän lapset muuten jo uhmakiukkutaaperohepuleita? Muistan ainakin lukeneeni Eetin ja Pupen protesteista, joten kai tuo poika on ihan normaali.

Tunnen piston sydämessäni kun en ole ehtinyt palstailemaan. Koetan ryhdistäytyä.

 

En ole vielä tainnut Angsteria edes onnitella, eli aivan MIELETTÖMÄSTI onnea!

Gallupiin: viedään sänkyihin ja 5-30 minuuttia sieltä kuuluu naurua ja muuta pelleilyä, jonka jälkeen tulee hiljaisuus. Irkku laitettiin taaperosänkyyn ihan vaan, kun nukkui pinnasängyssä jo kippurassa. Lisäksi ei ollut enää aikoihin pysynyt pinnasängyssä, joten oli aivan sama jo vaihtaa. Irkulla on Ikean Minnen-sänky, jossa on kuitenkin sen verran laitaa, että on "vain" kahdesti pudonnut yöllä lattialle. Pudotus on matala ja makkarissa on paksu matto, joten ei ole pahasti itseään kolhinut. Säikähtänyt tietenkin. Sänky on kuitenkin 80 senttiä leveä, joten mahtuu melkein poikittainkin siellä nukkumaan. Itse asiassa Eeti vaihdetaan tänä viikonloppuna juniorisänkyyn. Kai. Koska perhe, jolta Eetin pinnis on lainassa, tarvitsevat nyt sänkyä itse. Eetille ei ole vielä hankittu uutta ja nyt onkin jo melko kiirus. Ajattelin samalla hankkiutua eroon hoitopöydästä, niin tulisi sitä kipeästi kaivattua tilaa makkariin. Irkku nukkuu yönsä hyvin ja varmaan kerran kahdessa viikossa herää yöllä itkemään hipun perään tms. Eeti on sitten toista maata ja sen uni on kovin repaleista. Tosin rauhoittuu kyllä itsestään yleensä. Viime yönä kahdentoista maissa itkeskeli paljon ja ihan jouduin taputtelemaan ja silittelemään. Yleensä kyllä itkee hipun perään ja itse sen sängystään etsii ja sitten nukahtaa uudelleen. Irkku on kyllä muuten sellainen nukkuja, että näyttää että joskus nukkuu ihan samassa asennossa koko yön. Eli ei ole todellakaan kieriskelijä tai unissariehuja, joten ehkä siksi on pysynyt niin hyvin sängyssä. Ei kyllä Eetikään ole yöliikkuja, vaikka muuten onkin levottomampi nukkuja kuin Irkku.

Eetille kieltäminen on vihoviimeinen loukkaus. Minä kyllä voin kieltää ja korottaa jopa ääntä ilman että se uskoo, mutta annas olla jos joku muu kieltää niin alkaa älytön älämölö. Vaikka kuinka nätisti sanoisi, niin silti alkaa parkumaan. Ihan vaikka hymyssä suin ja oikein hellästi! Tai jos vaikka Irkkua kielletään, niin silloinkin Eeti itkee. Se itku on vielä sellaista WUIIIIII, oikein korkealta ja vinkumalla... Kiukustuessaan heittäytyy maahan. Saattaa repiä itseään tukasta ja paukuttaa päätä lattiaan tai kaapin kulmaan.

Jeps, kai se on lähdettävä nukkumaan. Herätys on kuitenkin joskus seitsemän maissa. Ja joo, käsi on edelleen kipeä, mutta ei ollenkaan paha enää.

 

Huomenta ladyt! Ja kiitos onnitteluista! Tosin olen vielä hyvin skeptinen siihen asti, kunnen ja toivottavasti näen ultrassa sydämensykkeen. Palstanimi tulkoon silloin ultran jälkeen, jos siihen on aihetta.

Kiva kuulla Brostakin. Sua kaivataan täällä, ei saa välillä häipyä ! Gallupiin sen verran, että Nuki on aluksi aina meidän sängyssä katsomassa telkkaa ja me luetaan sille kirjoja ja pelleillään. Sitten, kun lamppu sammutetaan, siirretään se mun vieressä olevaan pinnikseen. Siihen se sitten nukahtaa itse. Yöllä joudun joskus laittamaan tuttia, kun hän kysyy "missä tutu" tai "tutu suuhun". Joskus itkeekin tuttiaan. Pahaa uhmaa ei ole näkynyt. Joskus ei tottele, mutta en silti anna hänelle periksi. Nyt uusin juttu on se ettei anna syöttää, vaan sanoo: "ite" ja jos yritän syöttää, se kääntää päätään, eikä suostu syömään. Mäkään en muuten vielä pystyisi kuvitella siirtäväni Nukia pinniksestä pois. Ehkä sitten syksyllä. Se on jotenkin ihana tietää, että toinen on ja pysyy siinä sängyssä. Ei tarvi yöllä vilkuilla. Tosin, eikös Irkku kavunnut pinniksestä jo poiskin ja samoin Puppendaali?

Jos sitä menisi nyt laittamaan aamupalaa, kun talo vielä nukkuu. Ps. pääsiäiskortit kirjoituksen alla....

 

huomenet!
mulla oli töissä kyl hirveetä sillon ku pikkistä ootin.. 13 taaperoa ja kaikkea piti jaksaa ja kantaa paikasta toiseen ja se väsymys ja oksentelu siihen päälle.. en tuntenu olevani elävien kirjoissa ennenku vasta joskus lähempänä viikkoa 20 ku väsymys rupes helpottamaa ja oksentelu ei enää ollu monta kertaa päivässä.. joten näissä muissa raskauksissa kun oireet on ollu lievemmät (pientä väsymystä ja muutama oksetus) niin mietin johtuuko se siitä että kotona on helpompaa vai mistä. mut töihin ei toivottavasti lähteä kokoaikasesti sillon jos joskus vielä raskautuu.. mut sentään ei tarvi ehkäsyä käyttää enää seuraaviin vuosiin, jos jotain "positiivista" yrittää edes hakea.. miehen kans on puhuttu et ehkäsyä ei käytetä sitten senkään jälkeen jos meille se toinen joskus suodaan.. pikkiksen jälkeen kun käytettii se kuukaus ehkä. mut voin kuvitella kuinka rankkaa on käydä töissä ja sit kotona oottaa vielä taapero jos väsymys jne on yhtään pahaa luokkaa..

Brogis, täällä kans uhmailua.. kaikki menee hyvin jos ollaan samoilla linjoilla jne mut jos ei olla niin potkii,huutaa, ei suostu puettavaks ja maailma kaatuu.. saattaa myös heittäytyä lattialle karjumaan tai viskata lelut seinään tms. pikkikselle on pahinta jos ei sille anna vaihtoehtoa ollenkaan, esim puettaessa, haluatko pukea hanskat vai pukeeko äiti.. sillon saattaa olla enemmän yhteistyökykyinen, mut joskus sekään ei auta ja puettava on.. en jää odottelemaan pitkäsk aikaa vastausta vaan totean että sitten mun tavalla.. mutta joskus oikein huomaa kun raivostuu kun häntä ei oteta huomioon ja hänelle kuitenkin tehdään jotain.. mutta eiköhän se pahene tosta vielä.

nukkumisesta, pikkis siirrettiin vuoden ikäsenä juoniorisänkyyn.. ei vielä uskltanut tulla ite pois ja nukahti helposti... sit oli välivaihe ja piti istua huoneessa (tai tuli sen 1000kertaa pois) että nukahti, ja nyt taas riittää joko kerran vieminen tai muutaman kerran.. sadut ja rentoutusmusiikit ja pupu kainalossa pikkis jää nukkumaan.. saa nähdä koska taas muuttuu ja hyppimisbileet alkaa. mut luulen että aikanen siirtyminen oli meillä se hyvä juttu, nyt jos yrittäis niin ei varmaan tulis mitään ja joutuis odottaa siihen että toinen on vielä vähän vanhempi ja ymmärtää paremmin että on isojen tyttöjen sänky mihin harjoteltais.. mutta oon siis tyytyväinen.. pinnasänky piti olla seuraavalle ja seuraavalle mutta hermot meni ja kasasin uutena vuotena (oli käytössä kaveriperheen lapselle) sen varastoon.
aamulla pikkis sitten kipittää 8n aikaa makkariin herättämään ite kyllä herään aina siihen ääneen kun hyppää sängystä pois, ja kerran löysin sen keittiön tuolilta kattelemassa pihalle. odotti vissiin jotain kylään aamuyöstä.. mutta siis huutelee jos ei makkariin "löydä"..
viime yönä heräsin siihen kun yks oksenti hirveät kasat sänkyynsä.. siinä sit olikin lapioimista.. sen jälkeen ei oo laatannu, et en tiedä mitä lie oli.. ku luulis et oksentelis lisää jos olis kunnon tauti.. no, saas nähdä..

jb, mahtava toi eeti! onhan se vähän loukkaavaa pikkusiskollekin jos isompaa joutuu komentamaan reppana!
meillä ei onneks ihan niin herkkiä olla, tosin napero saattaa kyylätä komentajaa ja yrittää kohta uudestaan tai sitten suosiolla jättää kokeilematta. riippuu siitäkin onko tylsää vai ei..

mitähän muuta..

ainiin, brogiksen ja pojun maalailut kuulostaa kivalta.. tai no, ei välttämättä itse tilanteessa ollu niin kivaa kun kaikki paikat maalissa, mutta jälkikäteen ajateltuna meillä maalataan keittiön pöydän ääressä joko pensselillä tai sormin.. annan maalata niinkauan kun käyttäytyy suht, ettei värit oo jokapaikassa. nyt viimesimmät kortit on tehty että ensin pikkis maalaa pensselillä ja sitten painaa sormella sydämiä tai kukkia tms korttiin.

mä lähden kohta kakun täyttöön, teen kaverin lapselle samanlaisen kakun mitä pikkiksellä oli 1v synttäreillä.. tilas sen ja lupasin tehdä.

 

ainiin, piti tohon syömiseen.. meillä pikkis syö parhaiten ite ja yksinään.. ei saa auttaa vahingossakaan eikä neuvojakaan halua aina vastaanottaa.. yleensä laitan tiskejä tms samalla ku se syö.. kaulalappuun saattaa välillä vähän tippua mut lattialle ei ollenkaan muuta kun leivänmuruja.. sen takia on niin helppo jättää syömään itekseen. reilu kuukaus takaperin joutu vielä istumaan vieressä ja pitämään lautasesta kiinni ettei sählää mut nyt on onneks jo taitava..
joko muut syö itsenäisesti?

no nyt pihalle hetkeks leikkimään.. täytyy vaan laittaa naperolle ensin vaippa jalkaan..

 

Angsteri, osaat yllättää. Pääsiäiskortit. Apua.

Lohdullista kuulla, että muillakin vedetään taaperoraivareita. Ottaisin mielelläni vastaan jonkun kasvatusgurun neuvoja, kuinka pienistä asioista voisi tehdä joustavampia. Esimerkiksi se pukeminen ja syöminen. Tai vaipanvaihto kiireessä. Mikä sen telkkarin nannyn nimi olikaan, joka siinä sarjassa käy kouluttamassa vanhempia?? Mulla tulee mieleen vain Jane Fonda, mutta se oli kyllä ihan eri guru. Hikinauha päähän ei taida auttaa tässä kohtaa.

Poju nauroi vedet silmissä, kun koetin opettaa häntä hyppäämään. Loikin pitkin olohuonetta tasajalkapomppua. Joka loikalla tyyppi repesi. Hauskaa. Jäärän mielestä olen omituinen. Pojulla ei vielä onnistu pomppiminen. Kulmakarvat nousivat kyllä joka kerta kun minä pomppasin. Toinen hauska leikki on lelukoirien hoitaminen. Tänään kävimme pitkän lenkin olohuone-keittiöakselilla ja syötimme koirille muroja. Poju pudotteli niitä minun suuhuni. Ihme oli suuri joka kerta kun muro katosi minun suustani.

JB, mikä on hipu? Vai hippu? Joku unirätti otaksun, mutta en ole tuota sanaa kuullut aikaisemmin.

Nyt karkasi ajatus. Pakko koettaa siivota kun Boujou nukkuu. Mä en osaa ajatella kun on sekaista. Pyykkikasa sohvalla näkyy hyvällä säällä kuuhun saakka.

 

Projekti Vauva nro 2 alkaa huhtikuussa

Jännittää, pelottaa jne jne, mutta silti

Livelähipiiristäkin kuului vauvauutisia, sniisk

Voiko taaperosängyn korvata patjalla lattialla? Jos Eemelin antaisi yöllä melskata yksin ihan niin paljon kuin huvittaa. Kai se joskus osuisi patjallekin ja nukahtaisi siihen?
Meillä nukkumaankäyminen on yhtä sirkusta. Eemeliä ei väsytä (muka) tippaakaan illalla. Nyt on vakiintunut rytmiksi se, että mennään molemmat illalla 21-22 nukkumaan. Eemeli mun viereen ja pidän paikallaan niin kauan kuin nukahtaa. Rasittavaa. Jos jätän pinnasänkyyn, niin vaan hilluu siellä. Jos käännän selän, niin alkaa paniikkivaatimusraivarihuuto.

 

vituttaa, menkat alko.. ovis bongattiin ja hyödynnettiin mut ei auta niin ei auta..testasin päivällä puhtaan negan, vaikkei ollu menkat ees myöhäs.. ennen oon aina oottanu melkein viikon.. ei se viiva tuu tahdonvoimalla ei.
huomiseks on onneks ohjelmaa ja koko viikoks oikeastaan niin pääsee tästä taas "äkkiä" eroon..

saana, miksei patjaa lattialla vois kokeilla.. kerro sit miten onnistuu jos päätät kokeilla!
nukkuuko se muuten kuinka paljon päiväunia, yöunia yhteensä?!

meillä napero on oikea äidin kissa.. joskus kelpaa pelkästään isin syli ja isi tekemään mut yleensä äiti tarvitaan kaikenlaiseen vessassakäyntiin ja pukemisiin.

mun pitäis raahautua suihkuun..

saako mailiasiaa kommentoida vaan näin <3..

nyt menen sinne suihkuu ettei huomenna seiso tukka päässä.

 

Saanalle onnittelut jo yrityksen tulevasta aloittamisesta! Miiulle puolestaan halaus menkkojen vuoksi. Kurjaa.

Meillä lähti tänään yllättäen pinnasänky Eetiltä, kun se perhe jolta se oli lainassa, tarvitsevat sen nyt itse. Ei kehdattu raahata ja koota varastossa olevaa pinnistä, vaan jatkettiin Irkun sänky täyteen pituuteen ja tytöt nukkuvat nyt väliaikaisesti siinä molemmat. Eeti karkasi sängystä sen tuhat ja yksi kertaa, ennen kuin asettui nukkumaan. Raasu unipussissa tulla taapersi olkkariin ihan hipihiljaa. Oli muuten jo pakkokin ottaa pois pinnasängystä, kun alkoi jo karkaamaan siitä. Ties milloin olisi satuttanut itsensä pahasti, kun ei osannut oikein hallitusti tulla reunan yli. Mennään kohta pölkyn kanssa nukkumaan. Kiva mennä kattomaan, että nukkuuko tytöt omissa päissään, vai vierekkäin tms. Ehheheh.

 

Mi-iulle halit menkoista! ja saanalle jee-eet =)

mulla ilmeisesti ovis, eilen bongasin ainakin oikein kunnon limat ja hyödynnettiin..mutta en nyt silti suuria toiveita elättele.

Nöpö syö jo ihan itsenäisesti jos haluaa. välillä on kausia että ei halua syödä ja yleensä aamu- ja iltapuurolla haluaa lukea niin silloin syötetään mutta ruoat syö itse tosi nätisti lusikalla tai haarukalla.

JB, mites neitien yö samassa sängyssä sujui?

Meillä nyt nukkumaanmeno helpottunut kun mies siis nukuttaa, öisin edelleen vaatii välillä tissiä, ei paljoa taida enää maitoa sieltä saada. ja edelleen heräilee 2,5h välein ja nukkuu tuota ekaa pätkää lukuunottamatta meidän välissä. mies siis nukuttaa nöpön viereensä ja siitä sitten nostaa omaan pinnikseen. Mä en edes uskalla vielä ajatella että siirrettäisi normaaliin sänkyyn, nöpö pyörii pinniksessä nukkuessa niin paljon että tippuisi varmaan sängystä pois.

 

Saana, ihania uutisia Lykkyä pyttyyn.

Töitätöitätöitä...

Miiu, ootkos käynyt nyt juttelemassa lääkärin kanssa? Mitä jos varaisit ajan jollekin asiaan perehtyneelle gynelle ja tekisitte toimintasuunnitelman?

Tällä hetkellä musta tuntuu, että kaikki te jotka suunnittelette lisää lapsia olette, anteeksi nyt vain, umpihulluja. Poju on taas ollut niin kiukkuinen, väsynyt, kipeä ja eroahdistunut hoidossa olemisesta, että saan tehdä täysillä töitä että arki pyörii. Tai siis kaikki on hyvin niin kauan kuin olen max 30cm päässä kasvot häneen päin. Okei, jos lapsia olisi kaksi, voisi olla että he olisivatkin toistensa kimpussa ja minä saisin olla rauhassa. Hmm.. Olisko tässä ideaa??

 

Sade, kannattaisi opettaa nukahtamaan lasta sinne omaan sänkyyn, tassutellen ja silitellen ensi alkuun. Yöllä kun hän havantuu ja onkin eri paikassa kuin minne nukahti niin ei osaa nukahtaa uudelleen vaan tulee "tissintarve" kun nukahtaessaan oli aikuinen vieressä ja vielä ihan eri sängyssä. Lapsi ei ymmärrä että hänet on sinne siirretty vaan pelästyy ja uni ei jatku vaan virkoaa.

 

brogis, aika on mietinnässä.. jahka ehdin ajatuksen kanssa etsiä sopivaa lääkäriä ja aikaa niin sen teen.. ens kuulle en varmaan saa vielä semmoselle jolle haluan mennä, mutta seuraavalle kuulle toivonmukaan.. samalla sais ottaa papat sun muut.. vaikka ei tälle oo selitystä muuta ku vialliset munasolut joita on kaikilla naisilla ja ne epäkelvot on sitten mennyt hedelmöittymään.. mutta on se silti kiva kuulla ammattilaisen suusta että jos on jotain mitä täytyy tietää ja onko kaikki ok ja voiko jotain tehdä enemmän..

ihana eeti!hipsuttelee unipussissaan.. meillä vaihtu unipussi hyvin äkkiä pois käytöstä kun meni jatkettavaan sänkyyn nukkumaan.. pelkäsin aina että rypee pussissaan. toivottavasti tyttöjen yö meni hyvin! kuulostaa ihanalta (ja uskomattomalta) että ne nukku samassa sängyssä

nyt ipanalle välipalaa....

on muuten IHANA ilma ulkona !!

me käytiin aamupäivä kaverilla kahvittelemassa ja leikkimässä

 

vink vink, hyvä idea mutta ei toimi meillä. menee aivan hysteeriseksi ja mitkään tassuttelut ym konstit eivät auta. ja yöllä nukkuu siis vieressämme ja silti kun herää niin vaatii välillä tissiä. mutta onneksi se ihana tilanne että voidaan mennä lapsentahtisesti kun on esikoinen kyseessä.

Bro, joo kantsii testata eli kakkosta vaan yrittämään korkeintaan sitten on 2 kimpussa, mutta eikös yhden koirankin hoida siinä missä toisenkin

piti noista kiukkukohtauksista sanoa että niitä löytyy täältäkin, heittäytyy maahan ja huutaa ja itkee, mutta yleensä kun rupean laulamaan rauhoittuu.

 

Heh, Brou, luotan just tuohon että kaksi koiraa hoitaa siinä missä yhdenkin. Saa nähdä. Kieltämättä välillä (=melkein koko ajan) tämä tuntuu vähintään ääliömäiselle idealle.

Jännittää ja pelottaa. Ihan pirusti. Mitä jos kaikki menee taas pieleen? Samalla tavalla tai ihan jollain toisella tavalla pieleen. Pystynkö radikaaleihin ratkaisuihin jos niitä tarvitsee tehdä? Toista samanlaista emme varmasti jaksa, mutta onko meillä oikeutta muuhun? Mitä jos kaikki menee ihan hyvin? Jaksanko oikeasti kahden pienen kanssa? Meidän kuviot eivät varmaan muutu radikaalisti, ellei miehen työpaikassa vähennetä väkeä. Mitä sitten teemme, jos mieheltä lähtee työpaikka? Tämä nyt on murheista pienin. Vakituisia työpaikkoja kun ei vaan enää ole. Kaikesta pelosta huolimatta tämä päätös helpotti todella paljon. Ette usko sitä helpotusitkun määrää...

Meuhkaako kukaan muu keskellä yötä? Siis ihan silkkaa möykkäämistä. Ei kelpaa maito, ei vesi, ei syli... Suoraa huutoa yks kaks. Välillä makuullaan, yleensä ponkaisee istumaan ja huutaa kurkku suorana.
Ajatus tassuttelu-unikoulusta kuulostaa ihan barbieleikiltä. Tiedättehän, pumpulista ja vaaleanpunaista. Ja meidän tilanteeseen täysin sopimattomalta. Ostetaan: 80 senttinen pakkopaita kiinnitysköysillä. Ihan oikeasti testaan kohta patjaa lattialla. Pitäisi varmaan ensin investoida isompaan patjaan, sellaiseen minkä päälle mahdutaan molemmat. Hmm.. Jos nappais runkopatjasta jalat pois... Pitää suunnitella...

Jep. Univelkaa.

Miukkuli, tilaa se lääkäriaika.
Mites Rous? Aiotko mennä lääkärin juttusille?

 

Hehe, mutta ne koirat voi antaa pois jos tulee pitovaikeuksia. Arkiromantiikkaa näin tiistain kunniaksi. Poju on muuten taas oma ihana itsensä, eilinen meni kiukkuamatta.

Öö. Minni, what's up??

 

Kahden mukulan kokemuksella sanon, että jo pieninä niillä on seuraa toisistaan eivätkä roiku äidin lahkeessa koko aikaa. Joskus halipula yllättää ja lahkeessa roikutaan, mutta minun ei tarvitse olla viidyttäjänä. Kahden kanssa on paaaaljon helpompaa, kuin luulette. Nyt varsinkin, kun nuorempikaan ei ole mikään hoidettava "vauva".

Eilen saatiin Eetillekin oma sänky, mutta sitä ei ole vielä laitettu kasaan. Mainiosti on kaksi yötä mennyt samassa sängyssä. Eilen illalla Eeti ei edes karannut kertaakaan, vaan kiltisti rupesivat molemmat nukkumaan illalla. Yöllä piti kylläkin monta kertaa pompata sitä saamarin hipua etsimään. Hipu on siis se unirätti. Pitänee hommata makkariin joku yövalo, että löytäisivät itse hipunsa. Mutta positiivista oli, että nukuttiin vähän yli kahdeksaan aamulla! Jees, pitää lähteä painamaan töitä=lakaisemaan hallia.

 

Saanalle onnittelut toisen lapsen yrittämisen aloittamisesta!! Varmasti kaikki menee hyvin, mutta toki ymmärrän hyvin pelkosi :/. Kävikö miehen ”käännyttäminen” helposti? Mä olen kanssa kuullut, että lapset viihdyttävät toisiaan ja myös vauva nauttii vanhemman lapsen seuraamisesta. Jospa siitä saisi helpotusta. Itse ollaan varauduttu, että rankkaa tulee olemaan, mutta jotenkin silti jaksaisin uskoa, että ehkä me pelätään/varaudutaan liikaa. Parempi niin päin.

Miiulle halaukset menkoista. Kyllä siellä lääkärissä varmaankin kannattaa käydä. Monilla saattaa olla kiinnittymisen kanssa ongelmia ja saattaa tulla varhaisia km. Ne saadaan ratkaistua pistämällä hepariinia, sitä samaa mitä mäkin pistän(easybiisi). Ainakin se kannattaisi tutkia, mun mielestä. Tää on siis vain yksi syy ja keino, mutta en tiedä enempää, kun en ole lääkäri. Tämän linkin tekstin lopussa kerrotaan lyhyesti tästä lisääntyneestä km riskistä ja lisäksi hyvä artikkeli. Tukostaipumus voi olla riskitekijä raskauden aikana
Apu

ps. me ollaan menossa juuri tuolle lääkärille ja käytiin siellä viimeksikin varhaisultrassa.

Toivotaan Sade, että saadaan kuulla sulta plussailmoituksia ensi kuussa!! Ja tietenkin teiltä muiltakin!

Nyt valmistautumaan huomiseen työpäivään....plääh...

 

Angstis, ootteko jo miettineet milloin aiotte kertoa perheillenne?

ja ihanat odottajat, missä olette??

 

Sade, me kerrotaan molempien vanhemmille heti varhaisultran jälkeen, jos siellä sykkii sydän ja läheisimmille ystäville ystävänpäivänä ja muille, kuten sukulaisille pääsiäisenä. Nyt mennään vasta rv 6 (5+0). Viime km tapahtui 5+3, joten siinä on yksi rajapyykki mulle. Toisaalta se plussa oli silloin tosi tosi haalea, tämä ja Nukista oli todella voimakkaat (tein myös cb:n normitestin). Peukut pystyssä, parasta toivotaan ja pahinta pelätään...

 

angstis, mutta ku en usko et mulla on kiinnittymisen kanssa ongelmia kun ei noikaan ois tullu varmaan ikinä pois ilman lääkkeitä.. toka huomattiin aikasemmin niin sen sai jo viikolla 10 pois, mut näinköhän sekin olis ollu ties kuinka kauan jos ei olis juostu ultrissa jne.. ei mitään vuotoja koskaan jne, eikä raskaustestin plussia ja sitten vuotoja.. mutta en tiedä voiko sitten munasoluja jollain lailla "parantaa" tms et onko siihen keinoja ja olis ihan mukava nähdä kasvaako ne munikset tarpeeks jne ettei siinä oo sen kummempia ongelmia.. muutenhan mul on suht nopeasti tärpänny, neljännessä kai tärppäs toi jälkimmäinen, vaiko kolmannessa.. ainoo vaan et raskaana olo ja jälkivuodot on venyny yli puolenvuoden mittaseks mikä "syö" ajankulkua tässä normaalissa yrittämisessä.. no mutta eniweis aion sen ajan tilata ja mieluiten lähelle ovista että näkee suoraan josko siinä on jotain häikkää tms.

Kiva kuulla JB että saitte kerrankin nukkua "pitkään"
meillä normisti on herätty kasilta, mut nykyään ipana hyppää seiskan jälkeen ylös.. mutta en valita, kun nukkuu yöt kuitenkin yleensä hyvin ja nukahtaakin nykyään taas ihan itekseen ilman että tarvii raahata sänkyyn sataa kertaa

mut nyt ilta"ruokaa".. tein kinkkurullia hetken päähänpistosta.. ipana ku söi vielä aikasempaa ruokaa. nam!!

 

Niin tai tuolla tarkoitetaan myös sitä, että sikiö ei elä, koska sen verenkierto häiriintyy tulpan takia. Katsopa tuo Apu-lehden linkki. Eve Hietamies kärsi 7km ja mun mielestä ne sikiöt kuoli (kauhea sana... ) sen sisään. Pistoksilla hän sitten lopulta onnistui. Mun äitikin on saanut kaksi lasta, mutta mun ja mun siskon välillä meni monta vuotta, vaikka ne ei käyttäneet ehkäisyä. Menkat oli kuulemma monta kertaa myöhässä, mutta vuoto alkoi sitten myöhemmin. Hänellä on tää sama geeni. Tuli vain mieleen.