Ajatuksista asiaan 01/10

Huomenta muruset,

On ollut tosi kiirettä ja ehdin vain aloittaa uuden ketjun. Lasten iät puuttuu edelleen, mutta en ottanut niistä stressiä, kun tuntui, että me kirjoitellaan vanhassa ketjussa vielä ainakin vuosi, jos ne täytyy laittaa, eikä kukaan "vaivaudu" aloittamaan uutta ketjua sen takia. Niitä ikiähän voidaan varmaan päivitellä tästä eteenpäin, esim.laittamalla/ilmoittamalla ne aina ennen kuun vaihdetta tai eiköhän se kertakin riitä(että laittaa ne nyt tammikuussa)...omasta laskupäästäni en tosin tiedä .

Paljon on tapahtunut ja syvällisiä olette kirjoitelleet. Ensinnäkin haluan kiittää Ericaa ja Minniä tänne kirjoittamisesta!! Ja ette varmaan arvaakaan kuinka paljon teitä on kaivattu ja vauvaa teille toivottu. Toivottavasti kaikki menee hyvin, uskon, että menee!!

Rosalle iso halaus menkoista. Olen samanlainen ja testattua tulee heti, kun siihen on yhtään saumaa. Meillä hyödynnettiin ovulaatio ahkerasti ja nyt sitten odotellaan muutama viikko. Mulla on edelleen ristiriitaiset tuntemukset toisen lapsen ja työpaikan välillä. Ihan turhaan ja mä päätänkin jättää ajattelun muille...

Siitä sekundäärilapsettomuudesta. Molemmat puhui viisaita, sekä Minni, että Bro. Ei lisättävää, muuta kuin, että mäkin uskon, että sekundäärilapsettomuus on piirun (ellei toisenkin...) verran helpompaa. Tää on kuitenkin avoin palsta ja me tunnemme toisemme ja tänne kirjoittaessamme ja tätä lukiessamme hyväksymme toistemme SUBJEKTIIVISETKIN ajatukset ja niitä mä ainakin haluan lukea, en mitään yleistä säätiedotusta. Ja Miiu on täysin oikeutettu kertomaan sukunsa/miehensä suvun aiheuttamasta mielipahasta. Eiköhän me kaikki olla täällä vuodatettu miloin mistäkin, parisuhteesta, anopeista, sisaruksista ja niin tullaan aivan varmasti tekemäänkin.

JB, on tosi kurja lukea, että menee miehen kanssa noin huonosti. Ei hän lähtisi heti parisuhdeterapiaan? Ettei menisi tilanne vielä pahemmaksi ja kenties ratkaisemattomaksi. Varmasti kontrollinpitäminen vaikuttaa toisen asioiden hoitamiseen ja huolehtimiseen, vastuunottoon. Meillä mä olen omapäisesti halunnut hoitaa kaikki raha-asiat, vakuutusasiat, ym, niin nyt mä sitten edelleenkin hoidan ne, eikä puhettakaan, että mies edes tajuaisi, että laskut täytyy maksaa. Lapsen lykkäsin hänelle heti ja kaikki muutkin asiat olemme jakaneet suht tasa-arvoisesti, niin ne menevät yhä kivuttomasti ja ovat osa arkea. Tiedän naisia, jotka eivät ole antaneet vaihtaa edes vaippoja ja nyt heidän miehensä ei sitten suostu sitä tekemään. Tää on karrikoitu, mutta todellinen esimerkki.

Saanalle pahoittelut astmasta! Onneksi et sentään joutunut luovuttamaan kissaa täysin tuntemattomalle.

 

tuli tosta suvusta mieleen taas.. se miehen sisko kävi eilen, käyttäytyy nyt äärettömän yliystävällisesti. en siis valita, mutta ilmeisesti se viimekertanen sanominen tuotti jotain tulosta. siis siitä etten ole tervetullut hänen kotiinsa jne. mutta myöskään hänen käyttäytyminen ei vaikuta minusta aidolta, enkä siis tarvitse mitään yliystävällisyyttä, vaan ihan että tullaan toimeen ja voidaan jotain puhua mutta ei kaikesta tarvitse tehdä semmosta "ollaan parhaita kavereita" juttua, kun niin ei ole. hienoa että hänkin yrittää, mutta mietin että täytyy varmaan vielä asioita selvittää hänen kanssaan. koska muuten kaikki hajoaa taas ens kerralla käsiin, jos hän vetää ne herneet nenään tai jos minä en siedä semmosta ylimielistä/törkeää käytöstä minua tai vieraitamme kohtaan... ja herneet kun voi vetää ihan siitä ettei soiteta tarpeeksi usein tai käydä tarpeeksi usein tai jos hän ei tiedä KaiKkia asioita perheestämme ja kuulee sitten muualta..
lisäksi luulen että joudun tehdä selväksi koko riidan aiheen, se tuntui olevan vieläkin epäselvä hänelle :/ ja mietin nyt että miten hänelle puhun tai sanon näistä mitään,kun tuntuu loukkaantuvan sitten heti. Vai pitäisikö ajan antaa kulua ja odottaa sitä ukkosta?! vaikeaa..

no nyt tulee kaveri käymään (taas) joten palailen ajalla..

 

pikkis leikkii isin kanssa hellaleikkejä..ruokaa tekevät leikisti.. pikkis sitten otti pannulapasen (vai mikä sen nimi on) ja laittoi käteensä, ja vasta sen jälkeen otti ruoan pois uunista.. onkohan kenties joskus nähnyt äidin tekevän niin..

Oli muuten IHANAA ulkoilla! mä oon yleensä niin huono ulkoilemaan, mutta tänään oli tosi ihanaa, sopivasti joku 8astetta pakkasta ja toppavaatteet päällä ja yhtään kylmäkään ei tullut

onko muuten ideoita pihaleikkeihin? meillä on suksittu ja pulkkailtu ja vaihtelu vois ehkä vähän virkistää myös.. joten ideoita otetaan vastaan!

 

Tervehdys. Minnin kuulumisia on kiva lukea, kirjoitat paljon ja asiaa Teille on tulossa ehkä elämän piinaavin viikonloppu ultraa odotellessa. Luotetaan siihen, että maanantaina uutiset ovat vielä entistä parempia ja teille tulee syksyllä vauva. Ihana ajatus.

Miiu MISSÄ sinä olet ollut kun pakkasta on noin vähän?? Luulin, että koko Suomi on syväjäädytetty -30 asteeseen.. Pihatouhuja olen myös huono keksimään. Pojulla kuluu aika hyvin, kun saa seurata isompien lasten touhuja. Melkoinen vauhtihirmu taitaa tuosta pojasta myös tulla, koska mitä nopeampi meno pulkassa sen leveämpi hymy. Ja äiti poloinen on ihan hiestä märkä. Miehen siskosta hmm.. Teidän tilanne on niin vaikea, etten tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Ehkä se buddhalainen asenne, ihan sama mitä ympärillä tapahtuu niin tyyneys säilyy, voisi tehota. Aina kun siskon suusta lentää piikkiä tarjoa vain keksivatia ja hymyile kuin hyvin lääkittynä, "ottaisitko pikkuleivän??" Juttele ilmoista ja ilmanaikaisuuksista.

Angsteri, vaikeaa työtilannetta voi tosiaan lykätä kivasti raskautumalla Go for it. Alkaa itsestäkin tuntua pikkuhiljaa houkuttelevalta ajatukselta. Toisaalta, olen nyt niin onnellinen siitä kuinka helppoa Pojun kanssa on ja aika ei ole vielä kullannut muistoja itkuisesta alusta, joten annetaan sen ajatuksen nyt olla.

Toivottavasti JB tilanne selviää. Ja Pölkkypää näkisi ympärillään sen mitä voi menettää jos ei ala käyttäytyä.

Poju on ollut taas hurmaava itsensä. Tuo tietokoneen näpellys taitaa olla suosittulaji 1-vuotiaiden piireissä, koska täälläkin on pakko peitellä kone kun taapero on paikalla. Pariin kertaan ollaan miehen kanssa ihmetelty, että kaikenlaisia asetuksia sitä näköjään koneesta löytyykin. Toinen hitti on muovipussit. Ja kolmas on tavaroiden laittaminen mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Tänä aamuna meinasi iskeä epätoivo, kun toppavaatteissa, jo 5 minuuttia myöhässä, etsin kuumeisesti autonavaimia. Ajatuksena, että ihan varmasti jätin ne tuohon pöydälle. Avaimet löytyivät kenkätelineen takaa. Myöhästyin, mutta lähinnä naurattaa enää. Poju myös on oppinut osoittamaan mieltään ja tiedän nyt mitä taaperoraivareilla tarkoitetaan. Itkua siitä, ettei saa laittaa käsiään kuumalle keittolevylle ja lopullista tulistumista siitä kun mielenosoituksena pitää lyödä pää kaapinoveen. Että NYT mulla vasta sattuukin. Mutta onhan se ihanaa nähdä kuinka noin pienellä voi jo olla huumorintajua, Pojun parhaat vitsit ovat yksinkertaisia ilmeitä ja sopivia kommentteja joita äiti tietysti ylitulkitseen. Poju on oppinut neljä sanaa oikeastikin ja kun toinen sanoo "äiti" se on jotenkin niin sydämen räjäyttävä tunne, ettei voinut sellaista kuvitella olevan.

Noh, hempeily sikseen. Kahvia.

 

Joo, Eeti on nerompi tietokoneen kanssa, kuin minä! Eräs päivä oli napeltanut rullahiiren pois käytöstä, toinen päivä oli hävittänyt nettiselainikkunat ja eräänä päivänä pimentänyt näytön. Kun muistaisinkin aina koneelta lähtiessä painaa edes kannen alas, mutta kun en. Yritän siis usein tehdä koneella tehtäviä töitä kotona. Ihana haavekuva, että itse istun sohvalla läppäri sylissä tekemässä töitä ja lapsukaiset kahdestaan leikkii kiltisti leikkejään. Ehei! Koko ajan joku paukuttaa jota kuta toista päähän, leluista tappelua tai muuta kiusantekoa. Ja heti kun lähden käymään kusella tai keittämään kahvia ja jätän koneen kaapin päälle, niin se on takaisin tullessa taas sekaisin.

Täälläkin on tosi pakkanen, ettei ulos ole ollut asiaa moneen päivään, eikä ole vielä tänäänkään. Golf on kuollut parkkipaikalle, niin ettei töihinkään pääse.

Voi Pojua! Meillä suosikki-leviteltävä on mun käsilaukku ja siellä erityisesti rahapussi. Kortteja saa sitten etsiä kissojen ja koirien kanssa. Puhelinkin on ollut muutaman kerran hukassa. Kerran löytyi pyykkikorista, kerran vaipparoskiksesta. Myös sohvan takaa ja lelukopasta olen sen löytänyt. Ei sitä kyllä muuten löydä, ellei joku soita siihen.

Eeti kun suuttuu, niin repii itseään tukasta tai heittäytyy maahan suorilta jaloilta! Harrastaa myös pään paukuttamista lattiaan tai ylipäänsä johonkin. Kai sekin on joku vaihe, koska Irkku teki ihan samaa (paitsi ei ole ikinä repinyt itseään tukasta), mutta ei tee enää. Eeti on myös alkanut tapailla sanoja. Kissa on issa ja nukke ja autokin tulevat melko selvästi. Monia eläinten nimiä ei osaa sanoa, mutta osaa sanoa että mitä se eläin sanoo. (mm. Miau, hau-hau, bää, ihhahhaa) Hipukin on papa.. Lempikirja on tällä hetkellä eläinkirja. Irkku tykkää katsoa fröbelin palikoiden laululeikki-dvd:tä ja Eeti tanssii mukana. Joko heiluu puolelta toiselle, tai sitten tanssii hassunnäköistä kyykkytanssia. Lempileluja ovat tällä hetkellä pehmolelut! Jotain käyttöä siis niillekin. Halailee niitä ja tuudittaa sylissä ja hoilaa jotain tuu-tuu-tupakkarullan tapaista.

 

Brogis, ihan kotona oltiin!! eilen oli jostain syystä vähemmän pakkasta täällä... tänään sit olikin taas -20 ja nyt vissiin jotain -15.. mutta ihanaa oli se että mä tarkenin (johtuu ehkä siitä että oli toppavaatteet päällä, joita inhoan käyttää..)
niin ja ehkä mä rupean vaan käyttämään tota buddha-asennetta..koska voinhan sanoa jostain esim. loukkaavasta asiasta hymyillen.. josko tämä ei sitten voisi niin loukkaantua tms kun näkee että yritän edes ystävällisesti kertoa etten pitänyt jostain mitä sanoi/teki..tai jotain, eikai yksin voi kauaaa riidellä?!.. hmm..

tänään käytiin kaverilla kylässä, parivuotias ja meijän kohta puoltoista leikkivät ihmeen hyvin keskenään, molemmat piti puolensa ja jopa tottelivat suhtkoht.. ja pikkis ihastui tähän kaverin mieheen.. se on jotenkin ihan sulaa vahaa semmosille miehille jotka yhtään huomaavat sitä tai jopa leikkivät sen kanssa..

Meillä ulkoillessa ei hirveän usein ole lapsia käymässä! kun asutaan maalla ja koulun pihalle ei viittis mennä häiritsemään kesken koulupäivän..

täälläkin tietokone on tosi in.. pienenä räpläs kokoajan ja repi nappeja irti (kannettava) mut nykyään jopa kykenee istumaan ehkä vieressä ilman että heti repii.. muutaman kerran tosin sammutti koneen kun katottiin pingua siitä.. joten eipä enää katottu sen jälkeen.. saman "pakkopäästäkokeilemaan" jutun aiheuttaa myös kännykkä.. ja kaukosäätimet.
Toi oli kyllä mainio toi JBn puhelin vaipparoskiksessa voi ei sentään! mä oon pelänny että pikkis tiputtaa jonkun puhelimen tms tärkeän vessanpönttöön! vielä ei onneksi ole.. odotan sitä päivää kun lukitsee itsensä vessaan.. saa oven kiinni ja semmonen helppo lukko siinä niin pelkään aina että kohta on lukkojen takana..

Toi on myös paha toi pään paukuttaminen.. meillä pikkis tekee joskus suht hellästi, jotta saa sen naaman väärinpäin ja kyyneleet silmiin jos muuten meinais kiukku mennä ohi.. tosin enää ei tee oikein sitäkään vähää kun taistelee itsensä kanssa mitä haluaa ja yleensä tämä koskee pukemista jne..selkä kaarella karjuu ja heittäytyy kun täytyis johonkin lähteä.. pahempaa on jos on väsynyt, tai ollaan keskenään kotona.. vierailla sentään ei ihan kehtaa täysin heittäytyä, ellei ole painavaa syytä..

josko keittäis kans kahvit

pikkis nukkuu sängyssä haalari päällä.. sain kannettua autosta.. yleensä kun ei siis koskaan nuku sängyssään kuin öisin.. nyt on nukuttu sisällä rattaissa! toinen vaihtoehto on pihalla rattaissa

 

Pikapikahehkutusta

Eemeli ei herännyt viime yönä ollenkaan juomaan maitoa! Bileet! Vähän jossain vaiheessa kitisi ja vaihtoi kylkeä, mutta muuten nukkui kuin pieni porsas. Voi olla, että ensi yönä ottaa tuonkin takaisin, mutta ette arvaa kuinka oli mukavaa herätä aamulla nukkuneena ja täysi maitopullo sängyn vieressä

Töitä, ei ehdi nyt muuta

 

Mulla on elokuussa 2008 syntynyt tyttö ja meillä Fröbelin palikoiden DVD on ihan hitti. Suosittelen. Tyttö yrittää leikkiä kanssa mukana ja tanssii innostuneena. En olis ikinä uskonut, että se lapsen mielestä noin hyvä levy on. Ainoa vika, äidillä soi ne laulut töissä koko ajan päässä

 

Ostin tuon dvd:n pari viikkoa sitten ja se on ihan ykkönen! Sitä ennen katsottiin teletappeja ja muumia, mutta ei enää. Joo kyllähän tuo alkaa päässä soimaan. Mun suosikki on "rumba-ali", se on aivan kaheli! Irkku on syntynyt 2007 ja oikeastaan vasta vähän ennen joulua, eli vähän päälle 2v alkoi telkkari kiinnostamaan ja rupesi katsomaan muumeja ja teletappeja. Lauluista sen suosikki on "Leijonan häntä" ja noista leikeistä "pumppulaulu". Eeti ei yhtä intona fanita, kuin isosisko, mutta hytkyy kuitenkin mukana ja naureskelee. Olipa täyden kympin alekoriostos nuo dvd:t!

Saanalle ja Eemelille onnittelut hienosti menneestä yöstä! Toivottavasti niitä tule lisää.

Meillä muuten Eeti on alkanut kiljahtelemaan unissaan. Mitään kauhukohtauksia ne ei ole, kun kiljahtaa vaan kerran, mutta todella kovaa. Yleensä ennen puolta yötä. Itse en ole silloin vielä ehtinyt nukahtaa, onneksi. Kuolisin varmaan sydänhalvaukseen jos keskellä yötä kirkaisisi.

Meillä on nuo pukemisraivarit ihan päinvastoin, eli kyläpaikassa on ihan hirveä tappelu vaatteiden kanssa, mutta kotona puetaan ihan nätisti. Irkku tappelee vastaan, Eeti ei. Kyläpaikoissa pyydänkin aina jonkun muun pukemaan, kun muiden antaa pukea suosiolla ja sitä paitsi mun pinna alkaa kiristymään niin omia hermoja säästääkseni annan sen homman jollekin muulle. Meillä on onneksi käytössä teipillisiä housuvaippoja, mihin saa kakat ja pissat kääräistyä siististi piiloon. Jos olisi kaikki olleet levällään roskiksessa, niin olisi saattanut puhelin olla entinen.

 

Onpa teille temperamenttisia lapsosia, lukuunottamatta herrasmies Vinkkua . Meilläkään ei paukuteta päätä ja aikas hyvin totellaan muutenkin. Ja se kuuluisa Ti-Ti-nalle on edelleen in. Täytyy varmaan mennä käymään sen talossa Ikaalisissa. Ensi kesäksi suunnittelen jo ti-ti-nalle kakkua ja teemanhan on tietenkin sama valkoinen nalle. Tosin, enää ei pidetä niin suuria juhlia kuin 1v-juhlat oli. Nyt kutsutaan vain kummit, isovanhemmat ja lähimmät ystävät. Ja juu, nyt varmaan mietitte, että on se hullu, kun suunnittelee synttäreitä puolta vuotta eteenpäin, mutta mulla on omani tulossa ja siitä noi Nuudelin synttäritkin alkoi jo mun päässäni pyörimään.

Miiu, hienoa, että miehesi sisko edes yrittää. Jotain positiivista hänen suunnaltaan. Jospa pitäisitte välit etäisinä, mutta ystävällisinä/kohteliaina?

Päätä särkee. Onko muuten kukaan kuullut Neilikasta mitään?

 

angsteri, ethän sä hullu voi olla kun mäkin jo mietin että millasen kakun tekisin tai millasen osaisin tehdä.. teema tosin vois olla jotain villieläin tyyppistä, apina ehkä kun osaa sitä jo niin hienosti matkiakin ja apinajuttuja kun sattuu olemaan sen huoneessakin, verhoissa oli ja pinnasängyn suojissa vauvana... mutta osaanko mä askarrella mitään tyttöapinan päätä kakun päälle niin siinä vasta kysymys ;D

se vois olla vaihtoehto, etäiset ja kohteliaat välit..mutta en tiedä miten toinen osapuoli siihen pystyy. sillä kun on joko kaverit niin parhaita ystäviä tai sit ei missään tekemisissä.. en ainakaan yhtään keksinyt kuka olisi semmonen kiva nähdä kerran vuodessa kaveri hänellä.. kun tiedän ne sen kaveritkin suurimman osan, kun samassa kunnassa on lapsuudet vietetty.. vai suuttuuko tämä sitten siitä kun ei edelleenkään joka päivä/viikko kerrota ja kysellä kuulumisia.. no katsotaan.

Saanalle vilkutukset, hienoa Eemeli!! miten meni seuraavat yöt? *peukkuja pidellen*

meillä on kans titi-nalle dvd:t ja muumit in! ja titinalletkin rupee soimaan päässä, ei ehkä niin paljoa mitä fröbelit mutta kyllä aina äidistä huomaa jos on levyä katottu ;D

mä meen nyt illaks taas töihin ja huomen sitten aamuun.. en tiedä miten pystyn herätä huomen aamulla kun oon jo valmiiks poikki ja kotiudun ehkä vielä tän päivän aikana tai sitten en.. väsyttää pelkkä ajatuskin.. olis ihanaa jos raha kasvais välillä puussa..

ainiin, ja nyt meille puhkesi vihdoin ja viimein vesirokko! epäilin sitä jo aiemmin kun lämpöä oli 37 vähän päälle ja pari outoa näppylää.. näppylät ei vaan muuttunut joten ei ollu sitä sillon, mutta nyt kun tartunnasta on se pari päivää päälle 2viikkoa niin nyt se tuli. saa nähdä kuinka pahana menee. naamassa on jo näppyjä muutama et voi vielä tulla ihan hurjantäyteenkin. samoin vaippa-alueella on inhottavia näppyjä :/ mutta parempi että sairastaa nyt kun vasta aikuisena.

 

Eemelille onnittelut, toivottavasti on pysyvä olotila =)!

ja Mi-iulle jaksuja vesirokkopotilaan kanssa. Hurjaa kun tulee noin pienellekin.

Meilläkin yöt parantuneet, nukkunut jopa 4h putkeen, haittapuoli on se kun ei meinaa sitten havahtuessaan millään nukahtaa uudelleen, saattaa tunninkin valvoa..mutta kaipa siis parempaan mennään.

Jblle jaksuja miehen kanssa ja tietysti neitien oman tahdon kanssa.

 

Superpikaa.

Eemeli otti ne ihanat yöt takaisin. Viime yö: 22-02 heräilyä hirveään huutoon 0,5-1h välein. 02-06 kivaa leikkiaikaa. 06-09 maailman makeimmat unet. Kiva olla töissä.

 

voi ei saana-pandaa!! kumpa eemeli ymmärtäisi pian yönukkumisen ihanuuden <3 toivotaan parempia öitä sinnepäin!!

täällä nukuttu pieniä unenpätkiä yöllä ja kolme kertaa meinattu lähteä katsomaan tyyliin titi-nallea yöllä,mut ei sit kuitenkaan.. vaihdeltiin vaippaa ja rasvattiin ja käytiin juomassa vettä ja millon mitäkin.. reppana kun karjuu ja huutaa eikä mikään auta.. tänään soitin aamulla lääkäriin ja käyn kipasemassa apteekista pikkiksen kanssa parempaa lääkettä.. laittaa sen reseptin suoraan apteekkiin niin ei tarvi edestakasin mennä sen kanssa.. mies haetaan töistä vasta myöhään,joten on myös otettava pikkis apteekkiin.. onneksi on pieni apteekki, toivottavasti ei ole lapsiperheitä liikenteessä sielä, jos eivät halua vesirokkoa.. olis ehkä ollut helpompaa (?) jos olis sairastanu jo 1v:nä, mutta parempi nyt kun sitten vanhempana, luulen.. no, nyt se nukkuu päikkäreitä, eikä edes ole vielä huutanut.. saa nähdä millanen yö on tulossa, täytyy ainakin sitä lääkettä antaa niin jos ei sitten kutisisi ja helpottaisi yötä <3
aamulla puoli 6 mietin josko jo noustais, mutta sitten pikkis saikin nukahdettua ja nukkui varmaan tunnin kaks sen jälkeen jotenkuten. hyvä niin!

missä on Bro, JB ja kumppanit?! mitä te kaikki teette kun täällä on hiljasta..

ainiin, mies on kellistetty (eilenkin pikasesti kun oli pieniä taukoja alkuillasta kun pikkis ei huutanut), ja oviksen olisi ehkä pitänyt olla eilen/tänään tai joskus tässä..katotaan jaksetaanko varmistella vielä tänään/huomenna.. katotaan..

 

Voi ei Saana.. Toivottavasti on taas joku vaihe.

Meillä oli kiva vaihe, kun nukuttiin viikkokaupalla kahdeksaan saakka, mut nyt on taas palattu niihin kuuden herätyksiin. Toivottavasti siitä pitkien aamujen luksuksesta saatasiiin nauttia taas pian.

Oon niin surullinen. Mummu pääsi viimein sairaalasta ja olin siellä mummolassa tämän päivän. Entistä mummua ei vaan enää ole.. Entinen mummu oli naurava ja höpöttävä ja toimelias. Tämä nykyinen vaan istuu hiljaisena katsomassa telkkaria koko päivän, eikä puhu mitään. Ei edes tajua syödä, jos ei joku ole käskemässä. Puhumattakaan tärkeiden lääkkeiden otosta, tai edes aamulla sängystä nousemisesta. Fyysisesti kuin ennenkin, ei halvausta tms. ja jos puhuu, niin jutut on ihan järkeviä, mutta JOTAIN tärkeää puuttuu.

 

Voi ei JB, lämmin halaus sinnepäin!! toivotaan että mummu siitä tokenee, että olis väliaikasta väsymystä tms. vaan <3

 

Saanalle halit! mä meinasin saada eilen paniikkikohtauksen kun tajusin että reilun 2kk päästä pitäisi mennä töihin..jos yöt ei parane niin len viikon päästä saikulla.no ehkä mies suostuu vielä siihen että jäänkin kotiin, tosin sitten pitää päättää kuinka kauan kun saan enää kerran ilmoittaa kelaan..huoah kun vaikeaa =(

JBlle iso hali mummun vuoksi!

täällä alkoi menkat =( ei ole olleet näin runsaita sitten teini-iän..kai tää on sitten hyvä merkki?? kierrosta ei tietoakaan, nyt oli aika tarkkaan 2kk niistä ekoista. ja bongasin kai oviksenkin,tai sitten myöhästyttiin päivällä. toisaalta tosi pettynyt ja eilen itkin kunnolla mutta toisaalta ihan ok kun kyllä joku 2,5v olisi kiva ikäero, siis että tonen saa olla vauva rauhassa. mutta kun ei ole tietoa ovuloinko luomusti taas vuoteen niin sen takia aina iso pettymys.

Amildan suureen päivään ei ole enää montaa päivää, jännittää jo. Enkä neiliksesta tiedä mitään.

Minni&Erica, millainen olo? milloin on ultria että voidaan jännäillä?

 

Minnille kiitos blogivinkistä, kävin vähän jo lukasemassa.. ehkä pikkiriikksen selventänyt ajatuksia että en ehkä ole sekoamassa,vaikkei moni näitä synkempiä ajatuksia ymmärräkään..

Sadelle halaus menkoista! ehkä ne nyt on runsaammat kun edelliskerrasta pidempi aika?! en tiedä, mutta voisin kuvitella.. pettymys varmasti, en itse tiedä kumpi on pahempi bongata ovis-hyödyntää se ja iloita että on edes mahdollisuus ja sitten menkat alkaa vai se että ei tiedä oviksesta mitään ja jännittää muuten ja menkat alkaa.. mä en tarkkaan tiedä koska mulla on ovis ollut, vai onko se edessä, mutta luulen että on just vklopun aikoihin mennyt.. joka toinen pv on harjoiteltu ja tänään vielä olis varmistamiset kun eilen en jaksanut.. napero siis valvottanut kiitettävästi vesirokossaan. mutta jokatoinen päivä nyt sitten on menty..
hain muuten reseptilääkettäkin pikkikselle vesirokkoon, yöksi annoin sitä eilen.. tosin vähemmän mitä olis annostuksen mukaan saanut antaa.. ja se riitti. nukuttiin ehkä parhaiten aikoihin, aamuyöstä hain naperon viekkuseen ja herättiin vasta puoli 9. normaalisti siis 8lta ylös.. taitaa olla univelkaa naperollakin, on meinaa ihan väsynyt ollu koko aamun..
mutta siis parempaan päin ollaan menossa viides päivä taudin kanssa niin ei pitäis montaa olla jäljellä

pikkis täyttää pian puolitoistavuotta!! äkkiä se aika menee, mun pienokainen on jo niin iso tyttö että <3 kohta se täyttää sitten jo kaksi..ei oo pitkä aika siihenkään..

Mäkin haluan tietää millon on minnin ja erican ultria <3 ja kuinka siellä voidaan, kuinka jaksetaan väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa jne..

millon muut meinaa lähteä töihin ketkä ei vielä oo töissä?
mä meen ilmeisesti kesäks taas töihin ja yleensäkin sillon ku mies lomalla mut muuten sit vaan keikkaa.. josko pystyisin olemaan kotona ehkä jopa siihen asti kun pikkis on 3v. katsotaan! riippuu vähän myös rahatilanteestakin kuinka kädestä suuhun joudutaan elämään..

 

Heipä hei!

Ensiks Jbeelle halit!! Toivottavasti mummosi olis kuitenkin tokenemaan päin.
Mun mummolla tuli joku vuosi sitte kaatumisen jälkeen lievä aivohalvaus, jonka jälkeen se ei ollut sama mummo, mutta ajan kanssa hänkin tuli paremmaksi.
Ja mun mummo on sellainen, että aina menossa joka paikassa ja pyöräilee kauheesti perunamaata laittamaan, käy syksyisin sienimetsässä yms. Nyt häneltä on lähtenyt tunto kummastakin jalasta eikä tiedetä mikä on. Vielä kuitenkin kävelee vaivatta, mutta sitä on nyt alettu tutkimaan. Mun mummo täyttää tänä vuonna 86 ja on ollut tähän asti elämänsä kunnossa. Toivotaan ettei mitään sen vakavampaa.

Saanalle jaksuja öiden kanssa. Meillä meni kaksi vkoa, et heräsin tunnin välein Hugon itkuun. Siinä alkaa järki kaikkoamaan itse kullakin. Nyt onneks on rauhottunut. Toivottavasti teilläkin yöt paranee. Hali.

Hugo on kasvanut hirmusti. Ja vuoden vaihteessa löytyi varpaat, nyt ei enää sukat pysy jaloissa, vaan ne löytyy aina suusta . Ja eilen Huugis nauroi ensimmäisä kertaa!! Ihanaa pientä hirnumista.
Mä oon aloitellut kiinteiden maistelut. Bataatilla alotin, nyt maistellaan porkkanaa ja hyvin uppoaa. Annan kuitenkin vasta pari lusikallista. Ja mangoa kokeilin, mut se oli ihan kamalaa myrkkyä, päärynä menee paremmin.
Me lähdetään taas viikon päästä reissuun, sinne mun miehen kotimaahan ja tullaan kuukauden päästä takas kotiin. Sit on meidän matkustelut matkusteltu tältä vuodelta. Tai ainakin vähäksi aikaa.

Nyt alkaa pikku jäbä väsyy siihen malliin, et on päikkyjen aika.

Pimmu & Hugo viikon vajaa 5 kk

 

Terkut taalta etelasta, + 25 ja puolipilvista eli taydellista Puppen kaa, kun ei tartte jatkuvasti varoa ettei pala auringossa. Ihanaa, kun saa unohtaa pukemisraivarit ja toppahaalarit hetkeksi.

JB:lle osanottoni. Kamalaa kun mummo luisuu kasista jonnekin pois. Ehka han tietenkin kuntoutuu, mutta tiedan mita tunnet. Ihan kauheaa kun joutuu luopumaan rakkaistaan.

Saana-Pandalle halaus. En voi edes kuvitella miten pystyisin kaymaan toissa kuten sa. Sa olet superaiti. Puppekaan ei siis enaa nuku taysia oita, joita just hetki sitten hehkutin. Ei tarvitse edes maitoa, vaan ihme pirteana kukkuu eika mikaan logiikka riita ymmartamaan miksi.

Toihin menosta oli puhuttu. Kuten olen sanonut, olin varma etta juoksen toihin heti "pakollisen" aitiysloman jlakeen. Mutta niin se mieli muuttuu. Luulen etta suurena syyna oli se kevainen pattitilanne ja sen aiheuttama konkreettinen kuolemanpelko. Olin varma etta Puppe joutuu kasvamaan ilman aitiaan. En enaa elaa sitkun-elamaa vaan oikeasti ajattelen etta tama hetki on tarkein. Ma haluan olla Puppen kanssa. Mies onneksi ajattelee myos samalla tavalla. Meilla on sama tarkeysjarjestys, asiat jarjestyy aina jotenkin. Miehen palkka on onneksi sen verran, ettei mun tarvitse toihin menna jos en halua. Jotenkin noloa myontaa, mutta mulla on edelleen joku kuolemanpelko paalla, tai ehka se on vaan todellisuuden taju. Siksi ajattelen, etta kaikki aika ja energia minka olen Puppen kanssa nyt, on satsaus sen tulevaisuuteen ja hyvaan itsetuntoon ja vakaaseen identiteettiin. Etta varhaislapsuus maarittaa aika paljon. Mutta se ei tarkota etta ajattelisin etta muiden pitaisi tehda samoin. Jokainen itse maarittaa miten elaa onnellisesti. Mulle se on -enka olisi tata ikina uskonut - etta saan kasvattaa lapseni itse kotona, ainakin viela hetken.

Minnin kuulumisia on niin ihana lukea etta aina tulee tippa silmaan. Koittaisit nyt nauttia vaan, Minni!

 

multa meni ihan ohi että Rosis on nauttimassa etelänlämmössä jo nyt =)

meillä mies nukutti eilen ekaa kertaa Nöpön..kesti 15minsaa eikä itkenyt yhtään!! mutta ei se vielä mitään auttanut öihin..iltamaito jäi siis pois mutta yöllä taas halusi (ei vielä voida miestä kokonaan laittaa hoitamaan kun on nyt pari yötä pois niin ei kannata mutta ehkä ensi viikolla). ja heräsi klo5 pissahätään eikä nukahtanut..nukkui jo yhdet päikkärit, itse vaan silmät ristissä. Viikonloppuna olisi koulua mutta jos yöt tällaisia niin taitaa jäädä väliin, en uskalla lähteä ajamaan näin väsyneenä :/ mutta siis upeaa oli että noin hyvin sujui tuo nukutus ja mies oli kuin hangon keksi koko illan =)

nyt pitäisi kai lähteä taas ulos vaikka haluaisin vaan painua peiton alle. Onneksi taas vähän enemmän pakkasta niin jospa sitä piristyy. ja Saana, en vieläkään käsitä miten jaksat töissä *nostaa hattua*

Pimmu, miten teidän suomen reissu meni?

 

Hei!
Vähän hermostuttaa ilmaantua tänne joukkoon taas yht'äkkisesti niin kuin joskus täältä hävisinkin...
En ole oikeasti viime käyntini jälkeen käynyt yhtään kertaa elleissä tai spostissa, mutta heti tuntui jotenkin kivalta "nähdä" teitä tuttuja. Ja ihan oikeasti, kaikista eniten mulla oli mielessä Minni, Erica ja Anna, ja mitä ihanaa täällä olikaan heti ensisilmäyksellä vastassa:

Mielettömästi onnea Erica ja Minni!!! Toivottavasti kaikki menee tästä eteen päin ilman vastoinkäymisiä - varmasti menee - tässä on vielä piinaavia viikkoja edessä, mutta koittakaa ottaa rauhallisin mielin. Ihanaa, että Minni pääsee pitämään sitä velour-kotipukua, josta on haaveillut! Ihanaa vielä, että olette niin samassa vaiheessa, teistä on paljon tukea toisillenne ja paljon jaettavaa!

Teiltä muilta jännitin myös, onko pikkusisaruksia valmisteilla, mutta käsittääkseni ei vielä kenelläkään, ikäviä keskenmenoja muutamia. Mi-iu (ja Rosis vähän niinkuin?), teille kovasti luottamusta uuteen tärppiin. Mielenkiintoista, jos teillä on täällä ollut keskustelua ja jonkin verran kokemustakin sekundäärisestä lapsettomuudesta, olen paljon miettinyt sitä. Omalta kohdaltani uskon, että me voitaisiin varmaan aika rennosti yrittää kolmatta vauvaa, kun takana tosiaan on lapsettomuutta, ja kotona ihanat vauvat. Tiedämme myös, mitkä hoidot meillä luultavasti auttaisivat. Tilanne on varmaan tiukempi, jos ekan kohdalla ei ole ollut mitään ongelmia.

Meistä ja blogitauosta: Rankka vuosi takana. Yhtään päivää en antaisi pois, mutta yhtään päivää en kyllä ottaisi takaisinkaan... Keksin jo aikoja sitten A:lla ja T:lle bloginimet, mitäpä muutakaan kuin Ansa ja Tauno Ansan kanssa kaikki mennyt tosi hienosti, mutta Taunon kanssa on ollut valtaisia syömisongelmia ja motorinen kehitys on hidasta. Nyt pojalla on kuitenkin jotain ideaa ruveta harjoittelemaan kaikkia taitoja, joten ehkä se tästä. Helpottuu tosi paljon, kun osaa itse tehdä jotain, kuten istua, eikä vaadi niin paljon huomiota. Pakko kuitenkin korostaa, että ihanat lapset, ja kehitystä on ollut ihana seurata. En halunnut olla täällä, kun tuli sellainen olo, että käyttäisin tätä vaan negatiivisten ajatusten purkautumiskanavana, ja valituspaikkana, eikä mulla kuitenkaan ollut yhtään aika- ja jaksamisresursseja iloita teidän asioista eikä tukea teitä. Kaikki iloiset asiat olen jakanut lähinnä blogissa, joten niitä ei sitten tänne "riittänytkään". Ystävyys ei voi olla niin yksisuuntaista.

Mun tarvii lähteä nyt syöttämään, (anoppi on täällä apuna) koitan tulla pian syventymään lisää kuulumisiin. Nyt siis lämmin tervehdys kaikille, kiva nähdä!

 

Neilikkainen saa minulta pienen, tosin kevyen tukistuksen niskavilloista, koska kyllä me mielellään oltaisiin tuettu sinua ja kuunneltu sitä negamarmatustakin . MUTTA ja iso mutta, ihana saada sut takaisin!! Olet ollut mielessä ja juuri sua kyselinkin. Varmasti aika on rajallista ja jaksaminenkin. Ei varmasti tule ihan ensimmäisenä mieleen käyttää vapaata aikaa täällä elleissä! Oletteko saaneet apua lasten kanssa? Ihana lukea, että sulla on anoppi auttamassa ja kiitos, että jaoit sen vapaan hetken meidän kanssa! Onko sulla ollut "yhtään" omaa aikaa? Toivottavasti!! Tuntuu, ettei yhden kanssa jää ylimääräistä aikaa, saati kahden samanikäisen....

Ja Rous syömässä etelänhetelmiä!! Mites lento meno? Varmasti hyvin. Mekin varattiin nyt keväälle matka. Noista töistä, aion jatkaa osa-aika työtä. Sain tän työni lisäksi lisätunteja saman yrityksen sisältä. Saan hieman rahaa ja saan itse päättää tuntini ja päiväni milloin olen töissä. Näin Nukia ei tarvitse laittaa hoitoon. Lisäksi täällä odotellaan jo pikku hiljaa toista vauvaa. Ti pitäisi alkaa menkat. Koko viikon ollut aika kovia menkkamaisia kipuja. Erikoista. Ovis hyödynnettiin, joten saa nähdä. Testaan jo lauantaina, kun meillä on juhlat tiedossa.

Saanalle tsemppiä! Ja Sadelle- toivottavasti yöt nyt rauhoittuisivat!! Nuki on aina nukkunut suht hyvin, joten on hurja kuvitella mitä jatkuva heräily on.

Jellylle halaus! Toivottavasti mummu palautuu pian ennalleen. Jospa hänellä on masentuneisuutta?

 

Neilis! Viimeinkin täällä taas

JB:lle halaus...

Hei imetyksen lopettaneet, onko teillä rinnat muuttuneet kipeiksi aika kauan imetyksen lopettamisen jälkeen? Siis ei NIIN kipeiksi kuin olisi toivottavaa

Kävin ottamassa sikapiikin, saa nähdä tuleeko peloteltuja sivuvaikutksia.

Pitää mennä. Kaamea vauvakuume.

 

ihanaa kuulla Neiliksestä että kaikki on kuitenkin hyvin! ja tuntuu että itse ainakin useimmiten vaan negatiivista valitusta joten hyvin mielellämme sitäkin kuunneltaisiin.

nyt pohdin miten miehet voivatkaan olla niin itsekkäitä...mies lähti hiihtämään mutta ei viitsinyt laittaa ruokaa ennen joten mun piti hoitaa Nöpön ruoka ja ruoka vielä meillekin ja tehdä tuhat muutakin asiaa ja mies vaan hiihtää..