Ihan ensimmäiseksi, Annalle mielettömän suuret onnittelut! Tervetuloa kaikki plussanneet kirjoittelemaan raskausjuttuja, niitä on ihana lukea. Angsterille pidän peukkua!
Rosa, vietä rentouttava loma perheesi kanssa. Kaiken pelon ja vaikeuksien jälkeen olette jotain hienoa jo ansainneetkin.
Ruokakeskusteluun lisään, että meillä päin uusin neuvoloiden suositus on 4kk iässä kiinteiden aloittaminen. Suositus "tuli voimaan" noin vajaa vuosi sitten.
Ihmeelliseen tupakkakeskusteluun lisään, että mitä kenenkään tupakointi muille kuuluu? Itse suhtaudun tupakkaan yli-niposti, en siedä tupakan hajua, enkä anna kenenkään savustaa lapsiani. Mieheni silti polttaa, eikä sen polttaminen kuulu minulle pätkän vertaa. Siinä vaiheessa se alkaa kuulumaan, jos esim tupakan takia tulee impotentiksi.
Mutta sehän ei ole mun ongelma.. Kuulostaa raa'alta, mutta turha tulla mulle ruikuttamaan jos itse on itsensä siihen jamaan saattanut. Jos tupakoija ei häiritse tupakoinnillaan muita, eikä laita ketään muuta vaaraan ja tiedostaa tupakoinnin riskit ja haitat, niin siinä tapauksessa antaa palaa vaan.
Eetin odotus ja synnytys oli niitä korjaavia kokemuksia mulle. Kaikki meni normaalisti ja niinkuin pitääkin. Omat hankaluutensahan Eetinkin kanssa oli, mutta helpompaa kumminkin. Olen monesti ajatellut Saanan synnytystä. Todellakin tarvitset korjaavan kokemuksen.
Neilikan hippiäisten kuulumisia onkin tullut luettua, mutta mukava kuulla itse Neilikankin kuulumisia.
Musta tuntuu, että mummo alkaa pikkuhiljaa toipumaan. Ei ole enää sama mummo, mutta alkaa kuitenkin pärjäämään itsekseen. Esim tänään sai aamupalan itse otettua ja teki itse päiväruoan. Jospa munkin elämä (ja työ) palaa entiselleen vähitellen. Jos pitäisi valita itseäni vähiten kiinnostava, ja ehkä vastenmielisinkin ala, niin se olisi ehdottomasti hoiva-ala. Nosta hattua niille, jotka kokevat sen kutsumuksekseen, koska itse en kykenisi siihen. Rakastan mummoani, mutta en kykene tällaiseen pidemmän päälle. Omasta perheestä huolehtimisessa on minulle aivan tarpeeksi vastuuta ja velvollisuutta.
Eetistä ja Irkusta on tullut kunnon parivaljakko. Tekevät kaiken nykyään yhdessä. Ovat kai tehneet jo tovin aikaa, mutta tänään vasta sen oikeasti huomasin. En tiedä kumpi seuraa kumpaa, mutta joka tapauksessa menevät kaikkialle yhdessä. Joskus saattaa olla, että kummallakin on oma leikki meneillään, mutta silloinkin leikkivät korkeintaan parin metrin päässä toisistaan. Yleensä kyllä kinastelevat leluista.
Eetikin osaa jo tehdä jäynää. Ottaa Irkulta lelun ja lähtee mieletöntä laukkaa karkuun. Irkkua pitäisi saada jo kuivaksi, mutta hoitopaikassa kohdellaan kuin vauvaa, niin on jäänyt opettelut melko vähiin. Kotona haluaa ja käy itse pöntöllä, mutta suurin osa päivästä menee hoidossa, eikä siellä käytetä. Puuh. Eeti pikkupippuri ei suostu edes laskemaan pylleröään potalle, joten siinä sen pottailut..