Ajatuksista Asiaan 09/2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angsteri.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Rosalle ja perheelle ihan hurjan paljon onnea!

Miksei mulle enää meilit tule? Napun kuviakaan en nähnyt, paitsi olen kyllä niitä facessa ihastellut.

Meillä tänään taas terapiaa illalla.
 
hurjasti onnea Rosalle ja koko perheelle ja ihanaa että oli normaalia =)!!

mulle tuli kutsu pelkopolille joulukuulle, siihen saakka pitää vielä kärvistellä näiden ajatusteni kanssa. Ahdistaa ihan hirveästi, jotenkin se kotiutumisaika erityisesti..johtuu varmaan siitä kun en voinut 2kk edes istua niin en tiedämiten pärjäisin kahden kanssa jos taas hirveä repeämä. no joo, ei pitäisi vielä miettiä.

olo aina vaan huono ja Nöpö joko uhmaa tai reagoi kun en ole ollut hänen kanssa niin paljoa kuin yleensä. pitäisi kai joskus tutistakin vierottaa mutta nyt ei voi kuvitellakaan.

vai alkaa JBllä pukata taas pientä vauvakuumetta :)

Uppis, joko sun mies on tottunut karvattomaan lookkiinsa ;)?
 
Ihan hirmuisen paljon onnea Rosan perheelle :)

Te kun olette synnyttäneet, jotkut useamman kerran niin kyselisin :) Niin onko teillä ollut vielä kuinka pitkään sellanen fiilis tuolla alapäässä että se on "painava"? Täytyy tunnustaa että alussa olin tosi laiska tekemään lantionpohjanlihasharjotuksia, mutta nyt teen joka kerta kun imetän. Mutta edelleen vaikka on yli kuukausi synnytyksestä niin vartin pystyssäolon jälkeen pitää istahtaa. Ja yskiminen ja aivastaminen sattuu edelleen. En tiedä johtuuko se painon tunne huonosta lihaskunnosta vai siitä että repeilin parista kohtaa ja vielä leikattiinkin tuolla alakerrassa. Oli sitä kyllä jo raskaana ollessakin, mut sillon ei sattunut aivastelu. Korkeintaan tuli pieni liru housuun joskus ;)

Toivottavasti Sade pääsee tällä kertaa pienemmillä vaurioilla.

Voi kun suloinen tuo Ullan pikkuinen kun huijaa :) Toivottavasti pääsette miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Mä oon siitä tyytyväinen että mun mies on pitänyt 5 viikon isyysloman, ja on huomannut että niinä päivinä kun meidän neiti on känkkäränkkä, ei pysty tekemään paljon mitään vaikka meitä on kaks. On ainakin sen odotukset laskenut huomattavasti kodin siisteyden ja ruoanlaiton suhteen.
 
Kiitos onnitteluista!!!

Nopea ilmoittautuminen vain. Puhuin itseni eilen illalla kotiin, ei siellä sairaalassa voi viihtyä. Puppea ja kotia oli nin kova ikävä (ja ehkä pikkuisen isukkiakin). Poika voi oikein hyvin, kyselin hoitajilta onko normaalia että on noin rauhallinen. Mutta on vaan ihan eri temperamenttia kuin isosiskonsa. Mulle tuli vatsan pintaan jotain hematoomaa ja nousi tulehdusarvot ja epäiltiin kohtutulehdusta ja sitä pitää vähän seurailla, mutta koska tulehdusarvot lähti illalla laskuun ja vauvalla kaikki jättebra, niin päästiin kotiin. Ihana olla kotona!!! Kaikki mennyt siis paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa, edes baby blues ei ole iskenyt (vielä) ja tuntuu että sain itseni takaisin kun istukka lähti.

Jännä nähdä miten arki lähtee pyörimään, erityisesti miten Puppe tähän uuteen järjestelyyn suhtautuu. Nyt Puppe ja mies lähti puistoon ja apteekkiin hakemaan mulle lääkkeitä ja pikkuveli syö tissiä sylissäni. Olen pitänyt vauvaa yötä päivää rinnalla syntymästä asti (vaikkei aluksi syönyt niin on nukkunut rinnan päällä) ja imetys lähti hyvin käyntiin, maito nousi eilen.

Kiitos pupukat tuesta vielä! Myöhemmin lisää.
 
ihanaa rous!
hyvä kuulla että kaikki hyvin :)

täällä hieman säikähdettiin aamulla kun meinas taju lähtä.. olin syöny erittäin hyvin aamupalat ja moneen kertaan, tein ruokaa ja täytekakkua tilauksesta.. sitten tuli niin hemmetin huono olo etten tienny miten päin olisin, pulssi hakkas tajuttomasti ja olo alko pimenee.. kuvittelin että nyt on verenpaineet pilvissä et ei tämmöstä muuten olis, kun ei kuitenkaan huimannut jne mitä normisti jos on alhaalla, oli vaan epämääräinen huono olo. sanoin miehelleki että tietääkö mitä tekee jos nyt pyörryn ja mua ei saa hereille. No mittasin paineet ja olikin alhaalla 99/45 ja pulssi 100. eiku jalkoja ylös ja lepoa. rupes sitten jonkun ajan päästä helpottaa ja paineetki näytti sit jo 116/65, joten eikun kakkua vääntämään loppuun. kummastelin niitä paineita, kun olin syöny aamulla ruisleipää ja sitten vielä kahvit ja pullat päälle.. ja kahvi sentään nostaa paineita, senkin takia olin varma että näyttää jotain tosi korkeeta ja sit mulla on tyyliin joku veritulppa tms jossain. No se siitä, loppu hyvin kaikki hyvin :)

nyt ei pää sano muuta, jos hetken lepäis ku iltapv taas rientoa.
 
Oih ihanaa!! Rosalle ja perheelle hirveesti onnea pikku poitsusta! Ihan kuulla, että alku on lähtenyt hyvin käyntiin ja pikku tyyppi on rauhallinen. Sitten kun vaan kerkiät, niin kuvaa postiin.
 
Jatkan vielä erikseen, kun en halua kenenkään protagonismoa (onks se edes noin?) varastella.
Mutta tänään aamupisusta iloksemme plussasin! Viiva oli hiukan hailakampi kuin kontrolli, mut ihan selvä kumminkin, ja tänään on pp13. Huomenna testaan aamulla uusiks ja jos vaan viiva on tummempi, varaan ajan varhaisultraan. Ihanaa on munkin lempisana tänään :).
 
Herranen aika Pimmu!!! ONNEA!!!! :D Aikamoisen mahtava juttu.

Rosa ihana kuulla teistä. Onko sektiohaava kipeä? No toki, mutta siis siedettävä? Ja ihan mahtavaa, että olet pystynyt pitämään poikaa rinnalla. Kadun etten tehnyt niin Pojun kanssa heti alusta, mutta ajattelin sen olevan jotenkin sairaalan omaisuutta. Manin vain virran mukana. Hienoa, että teille kuuluu noin hyvää.

Nyt viemään tuo yksi sankari nukkumaan.

Laitan postia illemalla.
 
Ohhoh Pimmu, johan iloisella uutispommilla heitit. Paljon onnea! Ihanaa! ;)


Rosa oli laittanut lutuisia kuvia, kiitos niistä. Isosiskon ylpeys oikein näkyi. Tosi kiva kuulla, että ainakin alku on lähtenyt hyvin käyntiin ja olette kaikki hyvillä mielin. Mahtavaa myös, että olette pojan kanssa saaneet imetyksen käyntiin. Ihana hänen on varmasti ollut olla siinä emon lähellä.

Mulla on jotenkin paska fiilis ja halusin tulla vaan onnea toivottamaan Pimmulle ja laittamaan pikakommenttia. Tällä hetkellä mies voisi mun puolesta painua ihan minne hell holeen vaan ikinä keksisi..voi kun mä osaisin mykkäkoulun jalon taidon. Mä en aina jaksa olla se rakentava ja sovitteleva osapuoli. Ihan typerästä ja pienestä asiasta lähti tän päivän sanailu ja mies alkaa latelemaan jotain henkilökohtaisuuksia, suoranaisia ískuja vyön alle. Kuten että olen aivan kuin äitini, laiska ja saamaton, kuvittelen tekeväni jotain, saamatta mitään aikaiseksi. Mä olen myös kuulemma vitun ärsyttävä. (Tässä siis tiivistetysti ja hieman kaunistellustikin) Olisin voinut heittää vaikka mitä vastapalloon (kuten, että onneksi en ole sentään hänen äitinsä kaltainen, joka kuuntelee mieheltään tollaistaa paskaa.), mutta tyydyin sanomaan, että mielestäni tilanne ei ole niin vakava, että tarvitsisi käyttää tollaisia ilmaisuja, mitkä on tarkoitettu loukkaamaan tms. Eikö se tajua, että tollasia ei vedetä enää takaisin ja tyhmästä pienenpienestä riidasta tulee iso, kun halutaan alkaa toista loukkaamaan. Katkera olo, en ole ansainnut tollaista. Mies lähti sitten ulos, eikä jäänyt asiaa selvittämään. Poika riensi pukeutumaan spidermaniksi, jotta voisi "säikyttää isää, kun se on meille niin jäykkä". Selitin tietysti, että isä ei lainkaan ole hänelle vihainen ja joskus aikuisillekin tulee riitaa jne. Eipä ole miehestä näköjään siihen, että voisi myös sitten sopia lapsen nähden (tai ylipäätään). Saatanan vässykkä. (Anteeksi rumat sanat.)

Lapsihaaveet näyttää lipuvan mun hyppysistä aina vaan kauemmaksi.
 
Rosalta tuli viesti:

"Poika ja äiti voivat hyvin! Ihan ihmeissäni miten kaikki on normaalia ja ihanaa vauvaan tutustumista. Oltiin kasilta valmiina, mut pari kiireellistä sektiota menivät ensin. Siksi kesti. Hyvää kannatti odottaa. "
+ sit oli vielä miehen mitat, mutta annetaan kunnia äidille itselleen kertoa ne, jahka palailevat kotiin.

Mutta siis siellä kaikki hyvin ja synnytys mennyt suunnitelmien mukaan. Niin niin ihanaa!!!


Tuppaa noi suunnitellut ja etukäteen valmistellut leikkaukset menemään useimmiten suunnitelmien mukaan. Synnyttäminen onkin sitten eri asia, sitä on vaikeampi suunnitella ennalta, kun ovat erilaisia kestoltaan ja muutenkin. Vaatii vähän muutakin, kun leikkauspöydällä makaamista.
 
Viimeksi muokattu:
Olipa taas järkevä kommentti ulkopuoliselta. Olen varmaan tyhmä, kun pointti jäi hukkaan. :D

Ulla, halaus riitojen takia. Ikävä kyllä kuulostaa samalta kuin meillä. Sillä erotuksella, että itse sanon takaisin yhtä pahasti ja riita paisuu mielettömiin mittoihin. Ja riidan jälkeen en sitten puhukaan varmaan viikkoon. Pölkky pystyy unohtamaan riidat samantien, mutta itse en siihen todellakaan pysty. Jään miettimään ja vatvomaan kaikkea sanottua.
 
Osittainhan näidenkin asioiden takia terapiassa ollaan. Mutta näitä riitoja on nykyään onneksi harvoin. Tai riitoja muutenkin on harvoin ja sitten Pölkky päästää kännissä kaikki höyryt ulos..

Pimmulle peukutus! Ihanaaihanaaihanaa!
 
Taustalta edelleen...

Oikein paljon Rosalle onnea!!! Ihanaa, että kaikki sujui hyvin ja olette päässeet kotiin huilaamaan!

Ja toi ulkopuolinen, EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ!!!!

Pimmulle onnittelut plussasta, ihanaa myös sekin....

Jatkan taustailua... Jatkakaa te samalla mallilla, olette ellien paras ketju!!! Hyvää syksyä kaikille!
 
Voi ärsytys!

Maanantain moodi jatkuu samana mihin sunnuntai-ilta jäi. Sain vielä lisäpontta tälle ah, niin hyvälle mielelle, kun meinasi somalimies tulla lähes päälle koiraa ulkoiluttaessani. Sanon tämän etnisen taustan siksi, että olen aiemminkin ollut ongelmissa kun pelkäävät koiria niin suunnattomasti. Heillä on varmasti siihen syynsä, mutta mun mielestä voisivat saada jotain ystävällistä perehdytystä siihen, että täällä uudessa kotimaassaan koirat ovat pääosin kilttejä ja koulutettuja tai niin etteivät ainakaan tahattomasti provosoi koiria käytöksellään. Surettaa ihan, kun tartuttavat sen koirtakammon myös lapsiinsa. Niin, olin siis lenkillä ja tämä mies juoksi ihan meidän ohi ja koira iloisesti sitten nuuhkaisi hänen kättään, jonka jälkeen hän alkoi huutaa ja heiluttaa käsiään, ja koira luuli, että mies halusi leikkiä. Mulla oli koira tietysti koko ajan kiinni. Vedin koiran pois, kun huomasin, että mies on kauhuissaan, sanoin, että ei tarvitse pelätä koira on ihan kiltti. No, mies alkoi kuitenkin sitten siinä päiväkodin pihan vieressä, (minne kummatkin olimme juuri vieneet lapsemme) huutamaan mun naaman edessä VITTUVITTUVITTU, pidä koiras kiinni, sä et noudata lakia! Mä sanoin, että suotta rähiset, koirahan ON kiinni. Onneksi koira todellakin on kiltti, koska en olsi yhtään ihmetellyt jos joku koira olisi asettunut puolustamaan, kun iso mies käyttäytyy uhkaavasti tulkittavalla tavalla.

Mun mielestä kaikkien ei todellakaan tarvitse pitää koirista ja neutraali/välinpitämätön suhtautuminen on sallittua. Pelonkin tietysti ymmärrän, mutta jotain käytöstapoja pliis.

Mä laitan nyt itteni tosi hottikseksi ja lähden pyörimään kaupungille, ennen työvuoron alkua. Lohtu se on laihakin lohtu. ;)
 
Minkä rotuinen koira Ulliksella on? Että onko se rodusta/koosta kiinni, vai kohdistuuko tämä pelko kaikkiin pikkukoiriinkin? Meillä täällä peräkylällä ei ole mitään muita kuin tätä valtakulttuurin populaa, niin ihan uusia asioita tuollaiset.
 
Tuppaa noi suunnitellut ja etukäteen valmistellut leikkaukset menemään useimmiten suunnitelmien mukaan. Synnyttäminen onkin sitten eri asia, sitä on vaikeampi suunnitella ennalta, kun ovat erilaisia kestoltaan ja muutenkin. Vaatii vähän muutakin, kun leikkauspöydällä makaamista.


Buahhah! Nainen on naiselle susi.

Sä voit olla tosi synnyttänyt supermamma, mutta äitinä oleminen onkin sitten sellainen haaste, joka tuskin noin tyhjällä päällä onnistuu...

Rosa, ethän edes hormonihuuruissa ota tällaisia kuuleviin korviin? ONNEA ja tsemppiä kaksilapsiseen eloon!!!
 
Viimeksi muokattu:
Vau Pimmu, ihanaa! Onnea!!! Mitkä fiilikset? Tarkoitan, jännittääkö hurjasti vai onko luottavainen olo? Milloin ultra?

Voi Upilaista. Tosi alhaista tuollainen vyön alle iskeminen kuten omaksi vanhemmaksi vertaaminen, jos tiedossa on ettei se ole imartelevaa. Mä olen kerran tehnyt niin miehelle kun en muuta loukkausta keksinyt, ja siinä ei jälkeen päin selittelyt auta. Se loukkas miestä syystä, ja saan sitä aina katua. Joko teidän on riita ohi? Toivottavasti sulla on parempi mieli.

Joku pohti onko erilaista olla poikavauvan äiti, kun edellinen tyttö. En siitä vielä tiedä, mutta olen onnellinen että tämä on poika. Ja tämä siis ihan puolivitsiä. Mutta jo ultrassa näkyi että on komea nenä. Siis SUURI. Nenän ylväys näkyi ennen sukupuolta ja silloin toivoin että kunpa olis poika. Sukulaiset sanoi heti nyrkkeilijäksi. Lisäksi poika oli perätilassa niin pitkään ennen kääntymistä, että nilkat ovat kääntyneet sisäänpäin. Fysioterapeutti näytti meille sairaalassa jumppaohjeita. Ei ole siis kampurat, eikä mitään kiinnikkeitä, vaan ajan kanssa itsestään ja lisäksi jumppaamalla oikenevat, ei tarvitse siis mitään toimenpiteitä. En ole ihan perillä, mutta onko se nyt sitten suomeksi länkisääret? Mies ja mun veli ihan innoissaan, että täydelliset keskittäjän jalat (esim Beckham), ettei niitä saa ihan suoriksi missään nimessä jumpata. Selittivät, että sellaiset potkut ei täysin suorilla jaloilla ole mahdollisia. Toivottavasti sivulliset nyt ymmärtää etten ihan tosissani ala treenata viikon ikäisestä vauvasta minkään alan ammattilaista (ihan vielä). Mutta vaikka miten femakko ja tasa-arvon kannattaja olen, niin ominaisuutena länkisääret ja suuri nenä yksinkertaisesti sopii paremmin pojalle kuin tytölle.

Brooke, en vaihtanut Puppen vaippaa kertaakaan sairaalassa ja kaikessa tottelin hoitajia. Olin myös luulossa, että vauva on heidän eikä omilla mielipiteilläni ole väliä. Toisen kanssa osasin luottaa itseeni. Pelkäsin että maidon nousu on vaikeaa, joten halusin pitää vauvan koko ajan rinnalla. Toki otteetkin oli varmempia kuin ekalla kerralla ja nukkuminen vauva rinnalla oli luontevaa. Pelkäsin unettomuutta, koska sellaiset oireet joita sain ekalla kerralla toistuvat helposti synnytystavasta riippumatta (johtuu istukan irtoamisesta). Ekana yönä pyysin lisämaitoa vauvalle jotta saimme nukuttua kunnolla. Vaikka maitoa on rinnoissa hyvin, en saa pumpattua kuin hikiset pohjat. Samoin oli Puppen kanssa. Puppe söi vähintään 2 tunnin välein ekat 4kk, ja otin hirveän stressin että saa vain rintamaitoa. Nyt aion myös antaa korviketta hyvällä omalla tunnolla imettämisen lisäksi, jos siihen on tarvetta. Ei se vaikuta imettämiseen että silloin tällöin saa korviketta ja mä pääsen tuulettumaan ilman kahden tunnin deadlinea. (Onnellinen minä= onnellinen äiti & vaimo)En uskalla vielä toivoa, että jatkuis näin: Poika voi nukkua 4-6 (!!) tuntia putkeen, ihan uskomatonta.

Just justin kanssa olen samaa mieltä, onneksi suunnitellut leikkaukset menevät useimmiten suunnitelmien mukaan. Mulle jo se leikkauspöydällä makoilu oli tosi rankka kokemus, enkä olisi pystynyt alakautta synnyttämään; sen on olen jo moneen kertaan todennut. Mutta jos sulle tulee parempi mieli, niin tuossa se nyt taas uudestaan. Kaikista naisista ei vaan ole kaikkeen mitä naisten pitäisi naisten mielestä olla, mutta vasta tässä toisessa raskaudessani ymmärsin ettei se määritä minua mitenkään, vaikka tuollaiset kuin sinä minut sen mukaan määritätkin. Kruunusi on taas kirkkaampi, olet varmasti kärsinyt elämässäsi paljon enemmän kuin minä.

Tää nyt on tätä omaa napaa vaan, mutta pian olen taas kärryillä jutuista.

Antero, päädyttiin tilaamaan samat sisarusrattaat kuin tekin. Ootteko tyytyväisiä? Millaiset on? Me ei olla vielä päästy testaamaan.
 
Tulipas lämmin mieli Rosiksen viestistä :)

Vai että keskittäjän jalat X) Onneksi vauvat ovat "pehmeitä" ja muokkautuvat itsestään ja jumppaamalla paljon :)

Suuri henkinen askel otettu. Pyysin miestä tuomaan varastosta pienet vaatteet. AION tällä kertaa laittaa asiat AJOISSA valmiiksi. Ja ostin pienen kypärämyssyn. Ensimmäinen hankinta. Kyllä teki tiukkaa. Arvoin varmaan oikeasti puoli tuntia otanko mokoman kankaankappaleen vai en. Ihme, etteivät myyjät ja vartijat kiinnostuneet siitä ravaamisesta.

Eh, laitatteko huonomuistiselle vielä mitkä rattaat hankitte?
 
Kiitos onnitteluista ihanat!

Olo on ihan hyvä. Välillä tulee epävarmuus, mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin jne, mutta pääosin oon ihan luottavainen.
Tämä eka viikko on pahin, mutta sit se alkaa helpottaa. Ehkä.
Eilen uskalsin katsoa lasketunajan, vaikkei ihan vielä pitäisikään innostua. 13.6 olis THE päivä jos vaan kaikki menee hyvin.

Mutta kyllähän se eka ultra aina jännittää. Se olis 21.10, ja silloin sitten selviää enemmän. Mä niin toivon, että kaikki on hyvin.

Saana, milläs viikoilla sä jo menet? Entä Sade?

Jahas, pitääkin tehdä vähän töitä.

Ullikselle halit.

Ja Rosalle onnittelut ihanista lapsista. Puppe on syötävän sulonen pikku veikkansa kanssa.
 
ihana kuulla että Rosiksen perheellä kaikki hyvin!

ja PImmulle ihan mielettömän isot onnittelut!!! ja tarrasukkia, ihanaa jos noin helpolla nyt tärppäsi!

Bro, mulla synnytys oli niin traumaattinen että mähän pidin nöpöä vieressä 24/7 melkein, ja oli ihana hoitaja joka vakuutteli että vaikka tuntuu että maitoa ei tule niin pärjää tosi vähällä alussa ja hoituu kyllä sitten. ja sitten joku typerä yökkö "pakotti" antamaan lisämaitoa kun erehdyin pyytämään apua imetyksen kanssa.

Nöpö on muuten ruvennut puhumaan ihan hirveän paljon, siis ihan montaa sanaa peräkkäin. ja sairastelulle ei näy loppua, nyt kun mies taas vihdoin terve niin Nöpöllä on vesirokko!!!! en tiedä mistä sen saanut kun ei olla liikuttu juuri missään mutta toisaalta hyvä näin. Mun olo vaan edelleen niin yök yök että ei ole ruusuilla tanssimista. ja pitäisi koulutyötkin saada tehtyä mutta eipä nyt kauheasti editys/kiinnosta.

Pimmu, oon rv13+6..vielä on siis moooonta viikkoa edessä (tosin stressaan taas onko kaikki hyvin kun on niin paljon kaikkea koko ajan stressattavana ym. tää on ihan ihme raskaus kun stressaan paljon enemmän kun Nöpöstä..weird. ensi viikolla onneksi lääkäri.
 
unohtui antaa Uppikselle iso halitus!

ja Minni, mulla ainakin tuntui ja taisin sitä kyselläkin täällä joskus siis tosi kauan sellanen painontunne ja että joku olis jotenkin valahtanut. treenasin kyllä lihaksia eikä mulla ollut koskaan lirahtelua mutta tuo tunne häiritsi. jossain vaiheessa meni ohi vaikka en olekaan enää jaksanut juuri treenailla :/ joten odottele rauhassa ja kyllä ne jälkitarkastuksessa (onko teillä sellaisia?) kertoo jos jotain olisi oikeasti hassusti.
 
Hei Minniliini ja onnea munkin puolesta hirmuisesti vauvasta, näin jälkikäteen. Joskus kohtua ympäröivien kudosten löystyminen aiheuttaa kohdun laskeumaa, minkä oire tuollainen "painon tunne" saattaa olla. Tämän varmaan tiesitkin.

Kiitos kannustuksesta tässä parisuhdedraamassa. Mä yritin mykkäkoulua miehen kanssa, kestin vajaan kaksi vuorokautta, joista suurin osa hereilläoloajasta kului onneksi töissä. Tänään sitten "ratkesin" lounastauolta soittamaan: "Etkö sä todella aio pyytää multa anteeksi?" Mistä sä loukkaannuit sitten?: Mies kysyi. Rautalangasta väännettyäni mies sanoi olevansa pahoillaan. Kai tuo on sitten anteeksipyynnöksi hyväksyttävä, vai? Kekkonen vaikutti korvakuulemalta tyytyväiseltä, kun sai kertoa mulle muita kuulumisia näiden kahden päivän osalta, kun oli varannut hammaslääkärinkin. ;) Mä todella olisin toivonut, että se olisi itse reagoinut ensimmäisenä ja pyytänyt pyytämättä anteeksi. Kävin aikoinani raskausaikana vähän purkamassa mieltäni ja sydäntäni ja mulle jäi mieleen tämän kohtaamani psykatrisen sairaanhoitajan sanat siitä, kuinka mä hänen mielestään yritän ymmärtää muita ihmisiä kaiken aikaa ja oikeutan sen myötä asioita mitä mun ei tarvitsisi. Hmm..

Äsken tultuani jumpasta mua odotti lautasella valmiiksi taiteltu banaanilettu suklaakastikkeella. Olisiko se taas ollut naamioitunut "tajuan tehneeni väärin ja olen siitä oikeasti pahoillani". Ne lausutut sanat vain tuntuvat juuttuvan kurkkuun. No, letut ei kurkkuun juuttuneet ja nyt ollaan tässä sohvalla vieretysten. Miksi sen pitää näyttää komealta, kun mä haluaisin olla vielä vihainen?

Jellikkä, meidän koira on keksinkokoinen..heh, siis keskikokoinen sekarotuinen. (Olen vainoharhainen ja laitan rodut e-mailiin) Luulen, että ihan pienet hauvat ei tietysti niin paljon säikytäkään, niin kuin ei koiria pelkääviä ihmisiä yleensäkään.

Rous, koskaan ei ole liian aikasta aloittaa jalkapallontreenaus. Siis väitätkö ettei lapsi nuku jo pallo kainalossa astimassa sen muotoa? Ennen kävelemään lähtöä on hyvä käydä läpi pelisäännöt, jotta pääsee sitten suoraa asiaan, kun pystyssä pysyy. ;) Voih, teillä on ihana pieni.


Mäkin vaan napailin, mutta pian taas lisää juttuja.
 

Yhteistyössä