Aiotko vaatia lapseltasi lukioon menoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja heidi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja en:
en todellakaan vaadi, että lapsi menee lukemaan itsensä työttömäksi tai kaupan kassalle töihin!! amiksesta sentään saa ammatin ja sitä kautta varmemmin töitä!! itse en kyllä asrvosta lukion käyneitä pätkääkään!

kiitti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja KTM:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
. Anteeksi vaan, mutta vaikka minulla on monta todella hyvää ammattikoulun käynyttä kaveria, en voisi kuvitellakaan, että pystyisin heidän kanssaan keskustelemaan monista sellaisista asioista, joista voin keskustella lukion käyneiden ystävieni kanssa. Mutta nämä ovat vain minun arvostuksiani, ja maailmaan mahtuu monenlaista muutakin näkökantaa.
Anteeksi vaan, mutta tunnen tyyppisi. Tapasin vanhan akateemisesti sivistyneen koulukaverini vuosien jälkeen. Hän ei osannut keskustella ollenkaan ihmisten kanssa. Kaikkien juttujen piti olla hänen mielensä mukaisia. Jos yritin vaihtaa aihetta, niin hän jätti sanomiseni kokonaan huomiotta ja jatkoi omaa aihettaan. Ainut tapa keskustella hänen kanssaa oli tehdä lisäkysymyksiä hänen jutuistaan. Siten pystyi edes hiukan olemaan mukanaan hänen keskustelussaan. Yllättävää oli, että vaikka emme olleet tavanneet kymmeneen vuoteen, hän ei ollut lainkaan kiinnostunut mitä minulle tai perheelleni kuuluu. Hän halusi puhua vain museoista ja muista kulttuuriasioista - aiheista, jotka eivät kiinnostaneet minua lainkaan.

Voin hyvin kuvitella, ettei hän pysty keskustelemaan ammattikoulun käyneiden kanssa, koska hän puheenaiheensa olivat niin rajoittuneita. En itsekään kestäisi hänen kanssaan paria tuntia pitempään. Ammattikoulun käyneissä en ole tavannut vastaavaa.

No tuo on nyt jo täysin eri asia kuin se mitä tarkoitin. Tottakai ihmisellä täytyy koulutuksesta tai sen puutteesta huolimatta olla jonkinlaista sosiaalista pääomaa ja taitoa jutella niitä näitä ihan vain kohteliaisuudestakin, esim. kysyä mitä toiselle kuuluu jne. Se lähtee jo kotikasvatuksestakin. Mulla on vaan sellainen kokemus, että jos käytän esim. jotain ns. sivistyssanoja (eikä todellakaan ole kysymys mistään ammatti- tai erityissanastoilla briljeeraamisesta), joiden merkitys on ollut minulle itselleni selvä jo n. kuusivuotiaasta saakka, tyypit pyörittelevät vaan päätään eikä heillä ole mitään hajua siitä mistä puhutaan. Nämä samat tyypit eivät yleensä osaa kirjoittaa edes alkeellisimpia yhdyssanoja oikein, puhumattakaan muusta kirjoitustaidosta. Tämä taas ei tee heitä mielestäni yhtään arvottomammiksi ihmisinä, mutta minä arvostan hyvää yleissivistystä ja toivon että lapsenikin niin tekisivät.
 
"Anteeksi vaan, mutta vaikka minulla on monta todella hyvää ammattikoulun käynyttä kaveria, en voisi kuvitellakaan, että pystyisin heidän kanssaan keskustelemaan monista sellaisista asioista, joista voin keskustella lukion käyneiden ystävieni kanssa."


Kiitokset sinulle tästä myötähäpeän naurusta jonka sait aikaan :)
Ilmeisesti lukio ja ammattikoulu määrittävät myös sen kutsutko läheisiäsi
"ystäviksi" vai "kavereiksi". Otan osaa heidän puolestaan.


Mielestäni ihmisen sivistyneisyyttä ja älykkyyttä ei mitata pelkällä koulutuksella tai sivistyssanojen sisällyttämisellä puheeseen...!
Jälkimmäinen tuo enemmänkin mieleen että mitäköhän näillä vuolailla sivistysanoilla yritetäänkään paikata... ;)

Tulipa mieleeni myös että ainakaan nämä huonosti käyttäytyvät ja öykkäröivät teekkarit eivät anna kovinkaan edustavaa esimerkkiä sivistyksestään.
Edellisen lauseen tarkoitus oli avata silmät todellisuuteen: sivistyneitä ja sivistymättömiä ihmisiä on ihan yhtä lailla amk:ssa ja lukiossa.
(Käsittääkseni Mensan testiäkään ei läpäistä ylioppilaspapereilla, vaan taustalla ehkä tarvinnee piillä sitä todellista älykkyyttä.. ;)


*********************************************************************


"Aamis puolella ei oo kunnon klieliopintoja, ei ainakaan lukion tasoisia. Niitä on vaikee paikata myöhemmin."

Ensimmäinen lause on totta, toinen ei.
Kyllä nykyään on niin paljon mahdollisuuksia opiskella kieliä myös muualla kuin lukiossa tai amk:ssa.!
Esimerkiksi kansanopistot, erilaiset kielikurssit jne jne jne.
Puhumattakaan matkustamisesta tai omatoimisesta kielten opiskelusta, jota voi harjoittaa
esimerkiksi hankkimalla ulkomaalaisia kirjekavereita. Nykyään näissä
palveluissa voi jopa hakea kirjekavereikseen vain henkilöitä, jotka
nimenomaan haluavat opiskella kieltä, eivätkä vain kirjoitella muuten vaan.
Kukapa olisi parempi opettamaan vierasta kieltä kuin kyseisen maan
natiivi kansalainen, jolla on riittävän hyvät äidinkielen perustaidot.
Asiathan yleensäkin opitaan vasta käytännössä, ei kirjoja pänttäämällä ja yrittämällä vain muistaa kaiken ulkoa.
Asiat täytyy sisäistää ennenkuin niitä voi oikeasti "osata".
Käytäntö on ainoa tapa kohti ammattilaisuutta.
Tähän sopii hyvin myös vanha sanonta: "Harjoitus tekee mestarin!"


************************************************************************


Muistuttaisin myös että myyjän työ ei ole mitään helppoa..!
Mielestäni jokaisen täytyisi joskus kokeilla kyseistä ammattia, sen todellista luonnetta kun ei voi muuten tietää!
Tulospaineet ovat kovat, joka ikinen päivä.
Lisäksi täytyy mm. kestää kaikenlaiset asiakkaat, olla moniosaaja, omata hyvät psykologiset taidot, tuntea kaupankäyntiin liittyvät lait huolellisesti ja monipuolisesti sekä asiakkaan että kaupan kannalta, omata hyvä tilannetaju, paikoin tarvitaan paljon fyysistä voimaa ja -kestokykyä, joustaa jatkuvasti laajentuvien aukiolojen takia, tehdä pitkiä työputkia ilman vapaita, lisäksi myyjä saa aina pelätä (mahdollisesti aseistettuja) ryöstäjiä, sekakäyttäjiä ym. työpaikan turvallisuuden vaarantavia henkilöitä, joten henkinen kestävyys on todella koetuksella.

Jokainen voi tämän jälkeen pysähtyä hetkeksi ja miettiä että kuinka helpolta se myyjän työ enää kuulostaa: esim. yksintyöskentelevä Siwan myyjä klo 03.00 Helsingin yössä (Helsingissä ja muuallakin on jo 24h auki olevia Siwoja, jos joku ei sitä vielä tiennyt..).

*************************************************************************

Ja herätkää hyvät ihmiset tuossa koulutus -keskeisyys ajattelussanne jo nykypäivään!
Totta on että nykyään kannattaa opiskella useita tutkintoja, mutta suhteilla ja _työkokemuksella_ ne parhaat paikat loppujen lopuksi viedään!


Ja hyvä työpaikka/ala on mielestäni juuri se mikä kustakin ihmisestä _itsestään_ tuntuu parhaimmalta ja omimmalta.
Työ, jossa viihtyy ja joka noudattaa omia arvoja ja kiinnostuksia.
Vain sellaisessa tehtävässä kukin ihminen on parhaimmillaan ja osaavin!



Kannattaa myös vakavasti miettiä millainen itsetunto lapselle kehittyy jos vanhemmat pakottavat opiskelemaan sitä mitä itse haluavat, eivätkä _kannusta_ ja _tue_ sitä mistä lapsi on itse kiinnostunut ja innostunut.
Seuraukset voivat olla ajan kuluessa tuhoisat, kun lapsen itsetunto ei kehitykään normaalisti vanhempien arvostuksen puuttuessa.

Lapset tarvitsevat rakastavia, kuuntelevia, kannustavia ja heitä tukevia vanhempia!!

************************************************************************


Terveisin:
Ilmeisesti erittäin sivistymätön kansalainen kun omaan vain kaksi ammattia ilman valkoista vappulakkia.
 
En todellakaan vaadi. Suosittelenki enemmän ammattitutkintoa. Lakkiin ei voi ku oksentaa. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mut minust vappuna on naurettavaa, ku pidetään lakkia päässä vaikka ei olla viel mitään. Jotenki huvittavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minusta koko lukio on täysin yliarvostettua.mitä se lakki merkitsee?opiskelujen jatkamista.
itse aikoinaan valmistuin ammattikoulusta.pääsin heti koulutusta vastaavaan töihin.samassa paikassa olen ollut liki 15 vuotta.kolme lasta olen välissä pyöräyttänyt niitä hoitanut ja taas jatkanut samassa paikassa

Niin, pääsit AMMATTIKOULUTUSTA vastaavaan työhön. Kaikki eivät halua sellaiseen työhön vaan tähtäävät korkeammalle.

Tuo ajattelutapasi on hieman vanhanaikainen. Kyllä ammattitutkinnolla voi tähdätä korkealle. Ja kyllä, voi päästä korkealle. Pistää vihaksi ammattikoulun aliarvostaminen. Myönnetään kyllä, että ammatti on hyvä saada ja jee jee, mutta puheesta paistaa läpi ylioppilaiden yliarvostus -> ammattikoululaisten mitäänsanomattomuus.

Ylioppinut, korkeakoulutettu. Ei suurempaa hyötyä. Veli ammattikoulutettu (ravintola-ala), korkeasti palkattu ja urallaan etenevä. SILTI.
 
En vaadi, itse saavat tulevaisuudessa päättää mikä kiinnostaa. Pakottamisesta ei seuraa mitään hyvää. Toivon kuitenkin että jonkun ammatin itselleen hankkivat ja pääsevät itsenäisen elämän syrjästä kiinni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja imperial:
En todellakaan vaadi. Suosittelenki enemmän ammattitutkintoa. Lakkiin ei voi ku oksentaa. Ei millään pahalla ketään kohtaan, mut minust vappuna on naurettavaa, ku pidetään lakkia päässä vaikka ei olla viel mitään. Jotenki huvittavaa.

Tuo on niin totta! Itsekin olen miettinyt samaa... :o)
 
Mielenkiintoinen ketju. Halveksitaan joko ammattikoulutusta tai yo-tutkintoa, ilmeisesti ihan sen mukaan mistä itse ei ole valmistuttu. =) Eihän se kerro mitään ihmisen älykkyydestä kumpaan menee. Omasta ikäluokastani meni yksi lähes kympin ka:lla amikseen, toinen taas kutosen ka:lla lukioon ja kumpikin suoritti valitsemansa koulun loppuun.

Itse toivoisin että lapset hakeutuvat mieleiseensä kouluun, oli se sitten lukio, amis tai joku muu. Välivuosi peruskoulun jälkeen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Kaksoistutkintoonkaan en kannustaisi ilman tosi hyvää perustelua, mieluummin vaikka ensin toinen ja sitten toinen.
 
Toivon ainoastaan, että tytär osaisi valita koulutuksen ammattiin, jossa sitten viihtyy. On se sitten yo-pohjalta ponnistettava tai ammattitutkinto. Mihinkään en aio häntä vaatia menoa-olen itse opiskellut uuden ammatin kypsällä iällä. Eli jos ei ekalla osu, voi vielä vaihtaakin :)

Ensi vuosi on alakoulun viimeinen, ja tänään rehtori puhui hyvin kauniisti 6. luokkalaisille: "Teidän arvoanne ihmisinä ei mitta numeroin, vaan aivan muut asiat elämässä tekevät teistä arvokkaita." Tytär on minulle rakas ja arvokas, menee sitteen mihin kouluun tai mihin ammattiin hyvänsä. Toki lukio antaa lisää vuosia harkita mitä haluaa :)
 
Itsellä niin mukavat muistot lukiosta ja sne tapahtumista, oppimisen riemusta ja siitä huolettomuudesta kun kaikki ovet on vielä avoinna, että toivoisin samaa omalle lapselle. Itse kuitenkin päättää mitä tekee, jos tietää jo oman alan siinä vaiheessa niin tietysti ammattikouluun jos siltä alalta 2.asteen koulu löytyy. Mutta jos ei vielä varma, niinlukiossa varmaan haaveet ja kiinnostuksen kohteet selviää kun opiskelee perusaineita pidemmälle. Pääasia että intoa riittää tulevaisuuden panostamiseen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja km:
Yritetään muistaa, että ihmisarvo ei riipu ihmisen koulutuksesta tai ammatista. Jokaiseen olemassaolevaan työhön tarvitaan ammattitaitoisia tekijöitä ja jokaisella ammatilla on oma paikkansa tässä yhteiskunnassa. Ja monelle iso palkka ei ole työn motivaattori, toiset arvostaa muita asioita kuin isoa palkkaa ja voivat siksi olla hyvinkin onnellisia jossain vaatimattomammassa työssä.

Peesi
 
Tunnen kolme, jotka ovat päässeet ammattikorkeakouluun ammattikoulupohjalta. Yksi heistä sai sellaiset arvosanat, että hänellä on oikeus mennä jatko-opintoja suorittamaan ilman pääsykoetta. Kaikki kolme ovat insinööripuolella. Itse pääsin pääsykokeen kautta yliopistoon luonnontieteelliseen ja valmistuin maisteriksi, myös ilman lukiota. Joten lapseni saavat vapaasti valita minne menevät opiskelemaan.
 

Yhteistyössä