9. Plussanneet kesä- ym. yrittäjät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tinnu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tinnu

Vieras
Athene 20.4.2006 (28/29, esikoinen)
Tinnu 11.5.2006 OYS (25/27 esikoinen)
Kevätkukkanen (24/27 esikoinen)) 18.5. Lohjan sairaala
Ava 29.5.2006 (27/28 esikoinen)
Nipsu 8.6.2006 (25/29, esikoinen)
Valo 12.6.2006(28/28 esikoinen)
Dreamer 13.6.2006 (25/30 itselle esikoinen, miehelle toinen)
ellinoora 29.6.2006 (28/28 esikoinen)
äityli78 12.7.2006 (27/26 kolmas)
Lellu 26.9.2006 (29/30 toinen)
Airi 17.10.2006 (27/29 esikoinen)

Synnyttäneet:
Dora 8.12.05 poika 3270 g/50 cm (rv 37+1 TYKS)
Eme 30.3.06 poika 3690 g/51 cm (rv 41+0 KOS

Ja ei kun uutta ketjua kehiin!=)
 
Enää 4 viikkoa laskettuun aikaaan jihuu!!!=)

Taisi olla vikatikki ruveta eilen siivoomaan, nyt on meinaan paikat pikkasen niinku KIPIÄNÄ! Sormetki tuntuu olevan kuin reumaatikolla ikään, ai santeri että niihin sattuu. Saas nähdä miten sitä saa itsensä pakkeloitua kun ajattelin tästä lähtä kaupungilla käymään.

Mutta eipä tässä tämän ihmeempiä tälle päivää. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!:)
 
jippii enää 11 viikkoa laskettuun aikaan..:) kyllä se aika hurahtaa sitten kuitenkin vaikka tarkemmin laskee kuin ehkä ikinä.

pari tuntia töitä ja sitten junaan ja kohti kotikontuja itä-suomeen. tuskinpa tulee sukulaisissa enää paljon juostua tämän jälkeen, ei ole reissaaminen mahan kanssa enää kauhean hauskaa, joten pitää ottaa tästä matkasta kaikki irti.

kauhean hyvää pääsiäista kaikille!! syökää innolla herkkuja ja hoidetaan niitä pikku pupuja massuissa (joillakin on jo sylissä:)
 
Nyt jännätään koska Athenen vaavi päättää syntyä! Vai olisiko jo tuloillaan?? En nyt muista tiesitkö jo tuleeko poika vai tyttö. Ehkä Sampo ja Ukkeli saisi jo tyttöystävän :)

Kirjottelu on tosiaan jäänyt hiukan vähäiseksi kun Ukkeli pitää äidin sopivan kiireisenä.
Paino on noussut mukavasti ja pituuttakin oli tullut jo 4 cm lisää, no luultavasti olivat mitanneet laitoksella vähän alakanttiin :) Hyvä ettei tullu ostettua 50cm vaatteita kun nuo 56cm on nyt just sopivia ja jotkut niistäkin alkaa käydä pieniksi.

Meillä imetys on hiukan hankalaa kun ukkeli saa jatkuvasti rintaraivareita. Kaikkea on kokeiltu ja maitoakin pitäisi tulla ihan riittävästi. Rintaruokinnalla kuitenkin mennään ja niin olisi tarkoituskin jatkaa. Täytyy toivoa, että syömiset pikku hiljaa alkaisi helpottumaan.
Toinen mikä meitä harmitaa on ilmavaivat, alkavat todenteolla kiusaamaan yleensä siinä viiden aikaan aamulla. Ukkeli ähisee ja puhisee unissaa ja välillä itkeskelee ja sitten taas nukahtaa uusiksi. Cuplaton on käytössä, mutta ainakaan vielä ei ole vaikuttanut. Itse olen yrittänyt välttää ruokia, jotka ehkä aiheuttaa ilmavaivoja.

Mutta kaikesta huolimatta on se niin ihanaa kun katselee tuota pikku nyyttiä. Niin ja edelleen me nukutaan perhepedissä :)
Dora millanen se teidän ""sivuvaunu"" systeemi oikeen on? kyselen vaan uteliaana kun Ukkeli ei näytä niin vaan omaan sänkyyn nukahtavan, että jos sitä yrittäisi kehitellä jotain.

Eme ja Ukkeli 2vko ja 3 päivää
 
Unettomia terveisiä täältä pohjoisesta! Pääsiäinen on mennyt rauhallisissa merkeissä anoppilassa, nyt vihdoin kotona vaan ei saa unta....

Kiva kuulla Emestä!:) Meillä kans sanottiin neuvolan perhevalmennuksessa että ei kannata heti luovuttaa vaikka rintaruokinta tuntuis vaikealta syystä tai toisesta, yleensä se lähtee kuitenkin sujumaan ennen pitkää, joten hirmuisesti tsemppiä Emelle. Mullaki jostain syystä pelottaa imetyksen sujuvuus (ilmeisesti kun siitä puhutaan niin paljon joka paikassa) että olen nähnyt siitä useammin unta kuin itse synnytyksestä. Pianhan se nähdään, hui!

Äh, hieman kurkkua tässä kirvelee. Toivon mukaan ei olis tarttunut miehen viimeviikkoinen flunssa kun olen koko raskauden ajan saanut olla terveenä. Raskausaika ilmeisesti suojannut, kun yleensä se pari-kolme nuhakuumetta/vuosi olen sairastanut ja nyt ei ole ollut mitään.

Mut joo, täytynee tästä lähtä houkuttelemaan nukku-mattia unihiekkaa heittämään...
 
Eipä tunnu vielä olevan meidän vaavi tuloillaan :) Ihan rauhassa ollaan saatu nauttia hienoista pääsiäiskeleistä, sukuloinnista ja vieraista meidän ilona. Mehän ei tosiaan tiedetä, että onko sieltä tyttö vai poika tulossa, ja miestä jännittää asia jo aivan mahdottomasti... harva se päivä toteaa, että saisi syntyä jo, niin näkisin sen sukupuolenkin :)

Minulla oli myös viime yö uneton yö, kuten Tinnulla. Heräsin klo 2.30 vessaan ja sitten oli nälkä ja uni tiessään. Taisin jonnekin yli puoli kuuteen valvoa. Pyörin sängyssä ja välillä luin... aamulla onneksi sain sitten nukuttua klo 10.30 asti ja äsken otin puolen tunnin päiväunet. Nähtävästi nuo hormonit sitten valvottaa?
 
Heissan!

Pääsiäinen meni ihan kotona ollessa...sairastellessa, kuopuskin piti viedä sairaalaan päivystykseen kurkunpääntulehduksen takia, mutta onneksi on jo toipumaanpäin. Säikäytti kun ei saanut henkeä, mutta lääkkeet auttoivat äkkiä ja ilma alkoi taas kulkea normaalisti. itse myös kovassa nuhassa ja puhti ihan pois. Esikoinen vielä terve ja toivotaan ettei tulisi kipeeksi. Tuo kurkunpääntulehdus kyllä säikäytti...

Athenella jännät paikat tosissaan edessä.

Niin sitä imetystä ei kannata stressata ja yrittää vaan ottaa rennosti.

Näin unta viime yönä kissanpennuista...ja sitten minulle sanottiin kun niitä aloin hoivaamaan lasten kanssa, että älkää koskeko niihin niissä voi olla lintuinfluenssa=). Joo hauska uni. En ole juurikaan lintuinfluenssoja miettinyt, mutta niin näyttävät uniin tulevan.

Mukavaa viikkoa kaikille, kohtahan tuo vappukin jo on.
 
Täälläkin pääsiäinen on sujunut mukavan rauhallisissa merkeissä. Viikonloppuna oltiin minun isäni luona yökylässä ja sukuloimassa. Ihanaa kun on aurinkokin paistanut välillä ja kevät näyttää vihdoinkin olevan tulossa.

Kovasti kaikki veikkailevat että meille olisi poika tulossa. Sisko on jo jotenkin aika varma asiasta ja samoin jotkut muutkin sukulaiset. Muutama ystävä on veikannut tyttöä, joten saapi nähdä. Itsellä on aika vahva poikatunne kyllä, mutta en oikein usko että sen mitenkään voi itsekkään ainakaan ensimmäisessä raskaudessa tietää. Hassua on sekin, että siskoni nyt kolmekuukautista tyttöä kaikki veikkasivat ennen syntymää pojaksi, joten ihan jännä nähdä meneekö nyt arviot oikeaan ja poika tosiaan tukee :).

Jännät paikat Athenella, paljon tsemppiä viimeisiin hetkiin! Varmaan sitä itsekkin rupeaa olemaan aika malttamaton viimeisinä päivinä kun haluaa vaan nähdä uuden tulokkaan!

Vointikin on ollut ihan hyvä, paljon en kyllä voi liikkua kun heti alkaa vatsaan koskea. En ole ihan varma onko kyseessä supistukset, välillä vihlaisee aika ilkeästi juuri tuosta kohdun kohdalta, niin että pitää ihan voihkaista ja pidellä mahaa... Aina en huomaa vatsan kovettuvan, mutta välillä se myös kovettuu. Viimeksi kun oli tulehduksesta johtuvia kipeähköjä suppareita ne muistuttivat enemmän kuukautiskipuja, se oli sellaista jomotusta. Kertokaapa miltä ne kipeät supistukset tuntuu? Vielä ei niitä pitäisi tulla kyllä, kun on vasta 33. vko lähtenyt käyntiin...en tiedä pitisikö kysyä neuvolasta lääkäriaikaa.

Nyt vielä tv:tä katsomaan, pian pitää mennä jo nukkumaan kun jäi tänään päiväunet väliin ja väsyttää :). Tsemppiä vielä Emelle imetyksen kanssa, toivotaan että se alkaa sujua. Itseäkin vähän jännittää että miten mahtaa käydä meillä imetyksen kanssa.

 
morjens!

mulla on noita vihlaisuja ollut aika pitkään, luulen että ne johtuu jonkinlaisesta hapenpuutoksesta vatsan lihaksisssa (ainakin tuntuvat just siltä!). eli kun lähtee liian vauhdilla kävelemään tai nousee vaikka mäkeä ylös niin alkaa pistämään/vihlomaan mahaan tai kylkeen. ihan oma teoria kyllä, mutta suppareiksi en usko, koska mahan kovettumista ei liity mukaan, ainakaan aina..

pääsiäinen meni sairastellessa, oli ihan kamala viikon pituinen räkätauti, eli ollut kuumetta mutta yskä ja nuha koko ajan. ei oikein jaksanut sukulaisistakaan innostua, lähinnä otti anopin hössötys päähän. olen jo ihan paniikissa jos se pesiytyy meille kauhean pitkäksi aikaa kesällä, mukava ja herttainen ihminen vaikka onkin, niin aika rasittava hössötyksineen (tai sitten minä olen vain tajuttoman itsekäs). no, eiköhän nuo asiat jotenkin lutviudu, eihän sitä tiedä miten iloine olen avusta vielä siinä vaiheessa kun vauva on maailmassa.

parin tunnin päästä olisi se ylimääräinen ultrakuvaus ja perinnöllisyysneuvonta. jännittää ihan hirveästi ja toisaalta on ihana nähdä vauva taas. oltiin miehen kanssa molemmat vähän hiljaisia tänä aamuna, varmaan kumpaakin jännittää aika paljon, onko naperolla kaikki kunnossa. nelivuotias siskontyttö väitti kyllä kuulevansa vauvan sydänäänet mahan läpi hyvin ja sanoi lääkäriä leikkiessään että vauva on oikein terve. toivotaan että diagnoosi on sounut oikeaan..:) oletteko muut kuunnelleet sydänääniä esimerkiksi paperirullan avulla? tai siis onko mies kuunnellut?

voi että, tääkin päivä meni taas palavereissa ja muissa, huomenna olisi kokok toimiston koulutuspäivä. milloinkahan tässä ehtisi tekemään perustöitä..? ehkä tämä tehokkuustasokin on pikkuisen laskenut mahan pyöristyessä..

kovasti tsemppiä kaikille ja erityisesti emelle imetykseen. dora puhui joskus aikaisemmin maitohappovalmisteesta, jota antaa niiden sampolle, mikähän se juttu oikein oli? ainakin dora uskoi sen auttavan ilmavaivoihin, vai muistanko väärin..? ja se ""sivuvaunu"" tehdään siis irrottamalla/laskemalla pinnasängyn yksi reuna alas ja kiinnittämällä parisänkyyn äidin puolelle vaikka ruuveilla tms. kuulostaa aika kätevältä, olen itsekin harkinnut sellaista kun hirvittää ottaa vauvaa omaan sänkyyn yhtään. mies on niin kamalan kova puhumaan, huitomaan ja liikkumaan unissaan että saattaa heittää vaikka vauvan ikkunasta pihalle ennen kuin herää..:) on se minuakin ollut unissaaan kantamassa vaikka minne...

huomenna lisää, tsempit!
 
Ja unettomuus jatkui taas viime yönä...piti lähtä vielä puolilta öin lenkille ja sit join kuumaa kaakaota ja vasta sen jälkeen sai tajun pois.:) Ihme levottomuutta ollu kyllä ilmassa, väsytti tosi paljon mut jotenki ei vaan saanu unen päästä kiinni.

Muuten ollu kyllä aika mahtava olo: muutaman kk vaivannu nivuskipu on poissa!!!!=) Meidän vaavi on ollu rt jo pitkään, mut vähän niinku nojallaan tohon vasempaan lonkkaan ja en sit tiiä onko se painanu johonki hermoon vai mitä lie, mut siis ollu tosi kipee jo pari kk ja nyt se on hävinny! Vauva ilmeisesti sujahtanu oikeasti pää alaspäin!=) Eilen sillä yöllisellä lenkillä sain sit kaveriksi taas ne sukkapuikkoiskut mitä mulla oli joskus 3 viikkoa sit. Välillä olivat poissa, mut nyt taas tuikkii...auts.

Tjahas, mitäköhän kivaa sitä tälle päivää keksis?
 
Ainiin, unohdin sanoa niistä mahan vihlonnoista. Mullaki oli niitä joskus noihin aikoihin kans, panin ne ihan vaan kohdun kasvukipuihin. Lenkillä saattoi vihloa kipeästi, mut sit piti vaan hidastaa vauhtia ja meni ohi eli voi pitää tuo hapenpuutos-teoriaki paikkaansa.
 
Hei taas!

Eme - Tuossa Ellinoora jo selvensikin tuota sivuvaunuvauvansänkyä, mutta tarkennan vähän vielä meidän systeemiä: toinen sängyn pitkistä laidoista irroitettu kokonaan (Sampon sänky ei siis ole sellainen, jossa on laskettava laita - laskettavaa laitaa ei taida muuten saada tarpeeksi alas niin, ettei se jäisi vähän haitolle) ja pohjalevyn alle on isäntä ruuvannut jotain ""rimaa"" tukemaan sitä. Sitten vaan kiinnitettiin pinnis nippusiteillä parisänkyyn minun puolelleni (yöpöydästäni jouduin luopumaan, mutta onneksi en vanhaa vekkariani tarvitse, kun on tuollainen 7-kiloinen herätyskello :D). Patjojen (siis pinniksen ja parisängyn) väliin jäänyt rako tilkittiin niin, ettei poika pääse sinne ""tippumaan"". Käytännössä poika siis nukkuu sekä minun vieressäni että omassa sängyssään, ja olen sitä mieltä että tämä on meille paras systeemi (välttämättä se ei tietenkään ole sitä muille). Olipas sekavasti selitetty...

Tuosta Huggasta joku kyseli: en tiedä, että onko se jotenkin ylivertainen muihin kantoliinoihin verrattuna, koskapa en ole mitään muita liinoja päässyt kokeilemaan, mutta netistä lukemani perusteella sitä pidetään tosissaan ""laatuliinana"". Suosittelen siis kokeilemaan ainakin jotain sidottavaa liinaa, jos sellaisen vain saa jostain lainaan. Kantoliinakanavan sivuilta taitaa muuten löytyä lista kaikista liikkeistä, joista saa liinoja lainaan pientä korvausta vastaan.

Ellinoora - Olen antanut Sampolle maitohappobakteereja (laktophilus-merkkisiä) ja meidän kokemukset niistä on kyllä tosi positiivisia, samoin myös meidän ""vauvatutuilla"". Kerran oli välissä kolme päivää, jolloin en pojalle muistanut maitopöpöjä antaa ja silloin kyllä tuli masuvaivoja. Eihän tuo tokikaan ole mikään tieteellinen todistus, mutta meillä toimivat hyvin.

Meille kuuluu remontti- ja muuttokiireitä, olin jo melkein unohtanut, miten työlästä tällainen on... Sampo kasvaa niin että kohina käy, kiinteitäkin menee jo ihan mukavasti. Oma nyrkki tuntuu olevan maailman suurinta herkkua ja tarttumista on kiva harjoitella äidin silmälaseilla. :)

Mikäs Athenella on fiilis? Millaisia mietteitä lähestyvästä synnytyksestä? Ponnistusvoimia tulevaan! Taas mä olen vähän kateelinen, kun minäkin tahtoisisin kokea sen syntymänihmeen jo uudestaan. (hullu, mikä hullu - tiedän)

Dora ja Sampo (joka ei omasta mielestään ole enää pikkuvauva)
 
doralle vielä: millaisessa muodossa ne maitohappobakteerit on? siis miten annat ne pikkuiselle, lusikalla, pipetillä..? itse uskon kans vakaasti maitohappobakteerien voimaan, olen syönyt nyt raskaanakin ollessa gefilusta ym. oikein urakalla ja esimerkiksi orasteleva hiiva hävisi ja maha toimii kuin unelma.

kiitos sivuvaunuselvennyksestä, varmasti rakennetaan meille kans..

nyt töiden pariin, palataan pian!
 
Voihan elämän käsi, täällä unettomuus jatkuu ja tuntuu pahenevan. Eilen illalla piti käydä tuttu puolen yön lenkki ja senkään jälkeen ei kyl heti uni tullu ja kappas kummaa, mies lähti töihin vähän ennen kuutta ja mulla katos unet sen siliän tien. Voi rähmä sanon minä....täällä olen sit aamun siivoillu ja leiponu: päivän saldo yksi mustikkapiirakka ja mokkapalat ja säihkyvä keittiö. Muistin ""sillä siisti""-ohjelmasta sen vinkin millä saa säihkyvät altaat eli pyykinpesuainetta hangataan pesualtaisiin ja voilá meillä on nyt kyl niiiiin siisti keittiö ettei hyvää päivää.

Välillä kyl panee mietityttään et onko tää nyt jotain tyyntä myrskyn edellä, on meinaan niin hyvä olo että hyvä kun tietää olevansa raskaana. Virtaa on ku pienessä kylässä vähistä unista huolimatta eikä tällä hetkellä kolota eikä satu mihinkään. On vaan kummallisen levoton olo koko ajan...
 
Ellinoora - Nuo lactophilukset ovat jauheena annospusseissa. Aluksi sekoitin lypsymaitoon ja annoin pullosta, nykyään sekoitan soseeseen. Pakkauksessa annostukseksi sanotaan kaksi pussia päivässä, mutta minä olen antanut vain yhden per päivä. Reladrops-niminen maitohappobakteeri on nestemäistä ja sen voi varmasti antaa ihan lusikasta niinkuin d-vitamiininkin, jos kokee sen helpommaksi systeemiksi.

Dora sylissään puhelinluetteloa repivä Sampo
 
Huomenna onkin Athenella laskettuaika, hui, täällä jännitetään sun puolesta.
Mulla on Dora kanssa jo nyt sama fiilis, eli sitä synnytyksen ihmettä alkaa jo ikävöimään :)

Meillä on ollu tänään aika hankala päivä tuon syömisen kanssa, aamu kuudesta lähtien huudettiin enemmän ja vähemmän rinnalla ja sain pojankin nukahtamaan vaan kantoliinaan. Mulla on muuten kanssa Hugga. Vielä ei olla hirveesti käytetty, mutta ainakin äsken siihen tyytyväisenä nukahti.

Eme ja Ukkeli, huomenna 3 viikkoa :)
 
Siis mä käyn kyllä jollain ylikierroksilla nyt, en oo edes päikkyjä ottanu vaikka aamukuudesta touhunnu sitä sun tätä. =) Nyt sentään tuntuu jo vähän selässä tää touhuilu, mut muuten ei kyl mitään. Toivon mukaan illalla sais unen päästä kiinni...

Tuli sit verottajaltakin terveisiä mätkyjen muodossa! Voi kökkö sanon minä, kiva niitä ruveta äitiyspäivärahoista makseleen. :S Tai no pitää kattoo tuleeko siihen jotain muutoksia kun laitan nuo laput takaisin. Vähän sekavaa kun ei koskaan aiemmin oo joutunu korjaileen sitä veroehdotusta, mut nyt piti vähän korjailla sitä sun tätä.

 
30 viikkoa nyt sitten täynnä!nyt voi oikeasti ajatella tämän raskauden olevan loppuvaiheessa..:)

unohdin kokonaan kertoa eilen mitä meille siellä perinnöllisyysneuvonnassa kerrottiin. ensiksikin oli aivan mahtava lääkäri ja asiantuntemus koko paikassa, tuli tosi hyvä mieli että on ainakin paikka mistä sa varmasti neuvoja jos jotain ilmenee.

ne oli tutkineet meidän tapausta aika tarkasti ja miehen sydänvika (itse asiassa hänella on kaksi eri vaivaa) periytyy noin 10% todennäköisyydellä ja lisäksi on joitain sukuja joissa ko. vaivaa esiintyy enempi. eli huimasti enemmän kuin alunperin ajateltiin.. ultraäänessä ei kuitenkaan mitään erikoista löytynyt, toisaalta kaikkea ei voikaan todeta ennen kuin vauva on syntynyt tai jopa myöhemmin. lisäksi odottelin vähän turhan kauan, sydän on helpoin tutkia joskus 20+ viikoilla eikä lähempänä 30 niin kuin mulla.

joka tapauksessa tuli paljon rauhallisempi olo, ainakaan synnytyksessä ei pitäisi olla mitään erikoista ja on hyvin todennäköistä että napero on ihan täysin terve. ja ihan korjattavissa ne viatkin on jos jotain ilmenee...

ultrassa ei näkynyt pippeliä, pepun alta kyllä kuulsi kaksi pallukkaa, en tiedä oliko ne kivekset vai munuaiset vai mitkä..:) oli niin jännät paikat kun sitä sydäntä yritettiin katsoa joka kulmasta etten kehdannut kysellä lääkärisltä toisarvoisesta sukupuolesta mitään... vaikka vähän kyllä kiinnosti. napero oli reilut 1,5kg ja paino ihan keskikäyrällä.

mutta semmoisia lääkäriuutisia, eli ihan rauhallisin mielin nyt ollaan. täytyy alkaa valmistella palaveria, jännä kuulla mitä athenelle kuuluu..? taitaa tinnukin olla kohta jo aika kypsä synnyttämään..?:) tsempit kaikille!
 
Oujee, enää 3 viikkoa laskettuun aikaan!=) Välillä ei oo mihinkään kiire ja sit välillä on kauheen malttamaton olo et sais jo tän vauvelin syliin tuolta masusta potkuttelemasta! Vaihtelee siis tosi paljon fiilikset paniikista (apua miten sitä osaa sit hoitaa ja sit me ei enää olla kahestaan) ihastukseen et pääsis äkkiä nuuhkiin vauvan hajua... Toistaiseksi odottelen kyl ihan hyvillä mielin laskettua aikaa.:)

Ompa kiva että Ellinoorallakin kaikki ok! Varmaan helpotus saada vähän tietoa asiasta. Hmm...onkohan ne ollu sit kivekset vai turvonneet häpyhuulet?;)

Eilen mulle yhtäkkiä iski semmonen fiilis et ei jumatsuikka tää on varmasti tyttö, vaikka ultrassa oli näkyvinään poika. Tietoinen minä uskoo ehkä enemmän poikaan, mut jollain tasolla kai uskon/toivon tyttöä edelleen. Se oli siis ku salama kirkkaalta taivaalta ku mulla vaan tuli semmonen ""tunne""...ei sitä osaa selittää. Saapa nähdä kumpi se sit on, jotenki jäi itelleki hämy olo nyt sit että no mistä tuo tunne oikein tuli?!? Poikana tätä on tässä koko ajan ajateltu vaikka toisaalta sit muistettu sekin et ultrakin voi erehtyä. Ja alussahan olin muka satavarma että tyttö tämä on...hih, kohtahan se nähdään!=)
 
Vähän jänskättää se, että mahtaakohan Athene olla jo tositoimissa, kun ei ole hetkeen täällä näyttäytynyt...

Mä tahdon kans! Olisi niin ihanaa saada taas syliin sellainen pikkuinen nyytti (Sampo kasvaa ihan liian nopeasti - hän on jo ihan iso poika).

Tinnu - Nuo paniikkituntemukset kuulostavat tosi tutuilta. Minä ihmettelin vielä sairaalassakin, että meinaavatko ne ihan oikeasti antaa pojan meille kotiin mukaan. :) Tämä on nyt tosi kulunut sanonta, mutta kyllä se sitten menee ihan omalla painollaan. Omaa lasta osaa vaan jotenkin käsitellä ja hoitaa oikein (vauvojen kestävyyden tajuaa hyvin, kun ajattelee, että ne puskeutuu ulos melkoisen ahtaasta paikasta eivätkä silti mene rikki!).

Dora ja Sampo 4,5 kk
 
Pitääpä taas välillä kirjoitella... Jännä juttu tuo vauvan sukupuoli, Tinnu siis uskoo saavansa tytön. Itsellä on aika vahva tunne että poika olisi tulossa, olen pariin kertaan nähnyt untakin pojasta ja mieskin on kuulemma. Lisäksi lähes kaikki läheiset veikkaa poikaa. Tyttö olisi tietysti ihan yhtä tervetullut. Vielä pitää jonkun aikaa odottaa niin selviää kumpi siellä asustelee... :)

Tosi hienoa kuulla että ellinooran vauvalla on kaikki hyvin! Hyvä että kävitte siellä tutkimuksissa, nyt voi varmasti rauhallisimmin mielin odottaa vauvan syntymää. Ja hyvähän sekin on tietää, että mahdolliset viat voidaan korjata jos niitä ilmenee.

Viime päivinä on taas supistellut aika paljon. Eilen kannoin painavaa reppua kaupungilla ja kävelystä ei meinannut tulla oikein mitään kun koko ajan supisti. Pakko oli kuitenkin hakea kirjoja kirjastosta opiskeluprojektia varten... Mies onneksi illalla passaa, eilenkin teki ruokaa ja tarjoili sänkyyn kun ajattelin että olisi varmaan hyvä jos voisin vaan maata ja levätä. Luulin aikaisemmin, että istuminen lopettaa supistelun, mutta itse asiassa aina istumaan noustessa alkoi supistella joten makuuasento oli paras. Tänään aion soittaa neuvolaan ja pyytää lääkäriaikaa että tulee kohdunsuun tilanne tarkistettua ja selvitettyä mahdolliset tulehdukset, jotka voi supistelua aiheuttaa. Toivottavasti en joudu vuodelepoon! Onneksi kuitenkin on viikkoja jo tämän verran, vkon 34 jälkeenhän vauvan annetaan jo syntyä jos on syntyäkseen.

Nyt pitää palailla taas hommiin.Mukavaa päivää ja loppuviikkoa kaikille!

 
Ihan täällä yhdessä kasassa vielä ollaan, eikä mitään merkkejä, että synnytys olisi lähestymässä. Eilen kävin neuvolassa, ja terkkari veikkasi, että tuskin vielä viikkoon syntyy. Itse olen arvellut, että josko mulla onkin vappupallo tuolla mahassa, joka sitten vapun tienoilla poksahtaa ;)

Olen oikeastaan hämmästynyt, miten rauhallinen mieli minulla on synnytyksen suhteen. Olen odottanut, että milloin se jännitys alkaa, mutta en osaa yhäkään jännittää synnytystä. Johtuu ehkä siitä, kun minulla ei ole ollut esim. ainuttakaan kivuliasta supistusta, niin jotenkin en usko synnytyksen olevan vielä käsillä... vaikka järjellä ajatellen tiedän, että vauva voi syntyä vaikka vielä tämän päivän aikana. Mutta toivon kyllä, että pääsisinkin kerralla tosi toimiin, ettei tulisi ""vääriä hälytyksiä"".

Hyvä juttu, että ellinooran vauvalla näytti kaikki olevan hyvin! Nyt varmasti voitkin olla rauhallisemmin mielin loppu raskauden ajan. Touko- ja kesäkuussa muuten onkin melkoinen kesä- jne. yrittäjien vauvasuma tulossa! Tinnullakin enää kolme viikkoa laskettuun aikaan... äkkiä on tämä odotusaika mennyt.

Ulkona on tosi hieno sää, joten taidan lähteä takapihalle aurinkoon. Jos ottaisi lumilapion kouraan ja alkaisi levittelemään jäljellä olevia lumia, niin piha sulaisi äkimmin. Jospa se vaikka saisi synnytyksen käynnistymään? ;) No, turha luulo, ja mikäpäs tässä on ollessa!
 
Heippa kaikki!

Tulimme puolen päivän jälkeen perhekerhosta...siellä on aina ihana käydä, lapsilla leikkikavereita itsellä hyvää juttuseuraa, syödään päiväruoka ja juodaan kahvit. Eli tänään ei tarvii ruokaa laittaa ja illalla lämmitän lapsille ja itelleni sitten vaan eilistä jauhelihakeittoa=). Niin ja kääretorttukin on jääkaapissa, eilen innostuin leipomaan. Olen piristynyt taas=).

No esikoinen on ihan malttamaton tuossa kun kuopus on juuri päiväunilla ja lupasin että kun herää mennään heti ulkoilemaan...yrittää tuossa nyt piirrellä... kohta kirjan lukuun mutta kiva nyt hetki tässä kirjoittaa.
ihana kevät ulkona ja heikkalaatikotkin on jo ihan käyttökelpoisia=).

Täällä alkaa olla jo monet hyvillä viikoilla. Athenella synnytys ihan lähellä ja monilla lähestyy. Mullakin nyt viikkoja 28 täynnä. Aika rientää.
Hyvä Athene että olet rauhallisella mielellä ja nautiskele vaan nyt näistä viimeisistä päivistä ja tee kaikkea kivaa ja rentoa, suosittelen elokuvia yms. mukavaa.

Mua ei juurikaan ole supistellut välillä massu kovettuu mutta eipä tässä juuri muuta. närästäminen vaivaa, joten rennietä hain apteekista.

Mukavaa oloa kaikille!
Heips!
 
Jaha, Athenekin viel yhes koos.=) No eipä tässä enää kauaa mene, eiköhän sullaki viimeistään vappuna ole vauva sylissä.

Juu, en oikein enää tiedä mihin minä uskon sukupuolen suhteen...uskon että sieltä tulee VAUVA!=) Jossaki vaiheessa se merkkas enemmän se sukupuoli vaan nyt on toisaalta ihan sama. Oli se kumpi vaan niin mä olen kyllä siihen jo ihan rakastunu.<3

Kävin just tunnin käveleen, siis aivan mahtava auringonpaiste!=) Lumet sulaa urakalla pois, jippii!
 

Similar threads

K
Viestiä
95
Luettu
2K
A
K
Viestiä
100
Luettu
3K
Lapsen saaminen
ellinoora 20+5
E
K
Viestiä
101
Luettu
3K
T

Yhteistyössä