Onpas täällä käynyt keskustelu vilkkaana. En ole minäkään ehtinyt kirjoittelemaan.
Poika kastettiin 5. päivä, kastajaiset menivät hienosti. Ne pidettiin meidän kotikaupungissa Kainuun ""korvessa"", koska molempien vanhemmat ja melkein kaikki kummitkin asuvat siellä. Pitkät automatkatkin menivät hyvin, poika nukkui käytännössä koko ajan. Uteliaille kerrottakoon, että etunimeksi tuli Sampo.
Täytyy yrittää kommentoida niitä juttuja, jotka vielä muistan...
Ilmavaivoja riitti varsinkin loppuraskaudesta, mahtoi vauvalla olla kiintoisaa kuunneltavaa! Synnytyksen jälkeen on helpottanut kaasuvaivat - onneksi. Luulen, että iso syy ilmavaivoihin on se, että suolistolle ei ole enää niin paljon tilaa toimia kunnolla, kun kasvava vauva työntää sitä kasaan.
Seksielämä meillä hyytyi vähän loppua kohti: minun keskittymiseni kärsi melkoisesti vauvan potkujen takia (ajatukset kääntyivät heti vauvaan, kun tuli vähänkin monoa, eli kiihotu siinä sitten, kun mietit pientä nyyttiä...).
Jos miestä pelottaa näkymät ponnistusvaiheessa, niin hän voi ihan hyvin seisoa vieressä selin alaosastoon ja katsoa vain irvistelyä. Siis jos synnyttää sängyssä selällään. Jakkaralla synnyttäessä mies on takana tukemassa äitiä, joten ei sieltäkään varmaankaan hirveästi mitään ""kamalaa"" näy. Muissakin synnytysasennoissa varmasti löytyy keino miehen olla tukemassa äitiä ilman, että haaroväli on näkökentässä. Ei siellä kuitenkaan verta ja suolenpätkiä ilmassa lentele!

Kannattaa kertoa kätilöille heti alussa miehen peloista, he osaavat varmasti ottaa sen huomioon. Minä luulen, että jos miehen kammot eivät ihan fobian luokkaa ole, niin hän edes malta lähteä pois huoneesta...
Mitäs muuta? No ehkä tän enempää ei voi imetysdementikolta vaatia.
Sampo kasvaa niin, että kohina vaan käy. Kehityksen vauhti on myös huimaa. Nytkin herra makoilee puuhamatolla ja mättää kaaressa riippuvia leluja nyrkillä. Sängyn päällä riippuvasta mobilesta on tullut hitti, poika kun oppi seuraamaan liikkuvaa kohdetta katseellaan. Hirmuisesti juttua tuntuu pojalla riittävän ja hurmaavia hymyjä jakelee kaikille. Ahas - nyt alkoi melkoinen maiskutus, nyrkit maistuvat ilmeisesti tosi herkulliselle.

On se oma vauva niin sanoinkuvaamattoman ihana!
Mikäs Emellä on fiilis kun h-hetki lähenee? Mä olen melkein vähän kateellinen, minäkin haluaisin jännittää synnytystä ja kokea sen ihmeen uudestaan... Toi imetys taitaa tosiaan pehmentää mun pään... *ihmettelee itsekin omia juttujaan*
Dora ja Sampo (10 viikkoa ja 2 päivää vanha)