**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

...että siis usein nuo työkaverit ovat ottaneet asiakseen huolehtia vauva-asioista minunkin kohdalla. On toki työkavereita, joita aivan itse pidän ajan tasalla asiasta, mutta suurin osa on sellaisia, jotka vaan suutaan liikuttaakseen kyselee ajoittain joko vauvaa on tulossa. Tässä parin viimeisen viikon aikana on tullut taas useampia kysymyksiä ja ovat saaneet eritasoisia vastauksia riippuen kysyjästä ja kysymyksen muotoilusta. Yhdelle napsautin suoraan, etten keskustele asiasta. Tiedän, että hän pitäisi koko työyhteisön ajan tasalla jos kertoisin jotakin meneillään olevasta projektista.
Usein kysymykset tekee kipeää. Nyt kun on tullut kesävaatekausi ja on vähemmän vällyjä päällä, niin moni on erehtynyt suoraan kysymään laskettua aikaa. Näyttää vissiin nämä meikäläisen makkarat joltain muulta kuin ylikiloilta. Pointti tässä kaikessa oli siis se, että tuttuja kysymyksiä ovat meille yli kolmekymppisille. Ja minäkin olen joutunut tilanteeseen, jossa lapsiperhekaverit ovat sanoneet, että kyllä teidän kelpaa kun ei ole lapsia... Ja ettehän te voi ymmärtää kun ei ole näitä riiviöitä... Mieluummin valvoisin yöt ja juoksisin pitkin pihoja lasten perässä kuin istuisin tässä kirjoittamassa nettiin tällaista vuodatusta! Sitä vaan taitaa olla vaikeaa ymmärtää jos on omat lapset saaneet alkunsa toivotusti vahingossa esimerkiksi toisesta yrityskierrosta. Ja tämä ei sitten ollut näpäytys näille meidän pinossa toisesta kierrosta raskautuneille onnellisille

Niin ja kaiken lopuksi: Onnea Gitelle! Pitkä ja ahkera yrittäminen palkitaan siis!!!

Ja plussaonnea meille kaikille sitä plussaa vielä odottaville! Josko se kesän valo tekisi tehtävänsä...

 

Voi, kiitos teille kaikille ihanille ihmisille viesteistänne. Tuli paljon parempi mieli. On jotenkin niin kovin lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, jota ihmiset piinaavat typerillä kommenteillaan.

Tiedän, että tuosta eilisestä kommentistani lähtee liikkeelle taas juoru lapsettomuudesta, viimeksi sellainen kiiri korviini syksyllä, kun pamautin samantyylistä kommenttia ("Ei lapsia kai niin vain tehdä") työkavereille. Kun keksisi jonkun vastaavan kysymyksen noille neuvojille ja kyselijöille- välillä ajattelen, että kysyn jotain sellaista kuin "vieläkös se miehesi pettää sinua" tai "koska meinaat ottaa eron miehestäsi" tai "koskas aiot hankkia paremman asunnon".. Vaikka en sitten lopulta viitsikään vajota heidän tasolleen. Vatsaa on muuten katseltu sillä silmällä taas tänään...

Viimeksi kommentteja ennen tuota eilistä tuli talvella kolmannelta työkaverilta sekä pomolta. Työkaveri kommentoi vatsatautiani epäilemällä, ettei vain olisi rouva raskaana ja toisella kertaa pomo kyseli, koskas aion hankkia omia palleroita. Molemmat pyysivät kyllä anteeksi, kun kommentoin samaan tapaan kuin eilen.

Eilinen kirjoittelu helpotti huomattavasti . Ihanaa, että on tällainen paikka, missä saa ymmärrystä .

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

 

Sen vaan sanon, että kun alkaa ikää olla tämänkin verran, kannattaa hakeutua ajoissa tutkimuksiin, eikä jäädä vain yksin asian kanssa. Nykylääketiede voi auttaa ongelmassa, josta ei itsellä olisi edes tietoa, hyvinkin pian. Me lähdettiin hoitoihin tuon 12 yk:n jälkeen.

Olenkin miettinyt, miten nopeasti hoitoihin pitäisi hakeutua? Me ollaan nyt siis yritetty vähän reilu puoli vuotta, menossa on kahdeksas kunnon yrityskierto. Täytän 35 syksyllä, mies on muutaman vuoden vanhempi.

Entä miten niihin hoitoihin hakeudutaan?

Kiitos neuvoista .

 

Munkin on pakko kommentoida [/b]Kuumetta tarinaa. Itse olen suhteellisen sanavalmis ja suorapuheinen ja sanoinkin kaikille jälkikasvun kyselijöille, ettei niitä lapsia tehdä vaan lapsi on lahja, ihme jota tulee vaalia jos sellaisen saa. Musta on tosi surullista, että ihmiset ottavat asiakseen kommentoida toisen elämää, tietämättä mitä kaikkea siellä taustalla liikkuu.
Kyllä minäkin olen ehtinyt monet itkut itkeä työkavereiden ja mieheni perheen ajattelemattomuuden takia. Mutta suuni olen kuitenkin puhunut puhtaaksi. Työpaikalla en ole puhunut kovinkaan paljon lapsettomuudesta (yhden tosi hyvän työkaverin kanssa olen kokemuksia jakanut kun hän samassa veneessä). Perheelle kyllä kerroin siinä vaiheessa kun hermo meni jatkuvaan "koskas teille tulee vauva" jankutukseen.

Sitten siihen asiaan:
Me hakeuduttiin hoitoihin yli kolmen vuoden harjoittelun jälkeen, eikä niin pitkään kannata kenenkään odottaa. Yleinen suositushan on, että hoitoihin hakeudutaan kun lasta ei ala kuulumaan vuoden yrittämisen jälkeen. Kuitenkin jos naisella on ikää 35 (tai niillä main), niin ei kannata odottaa niin pitkään. Lähetteen lapsettomuustutkimuksiin alueesi lapsettomuushoitoja tekevään sairaalaan saat esimerkiksi omalta gyneltäsi, kun vaan pyydät. Olen kuullut muutamilta tuttavilta, että gyne on ehdottanut sitä täyden vuoden odottamista, mutta on kuitenkin kirjoittanut lähetteen, vaikka naisella ollut ikää mittarissa 34-37. Lähete on kuitenkin kirjoitettu kun sitä on vaadittu. Toinen vaihtoehto on, että menet suoraan yksityiselle klinikalle, mikäli sellainen löytyy lähialueelta ja jos lompakko sen kestää.


Tsemppiä KUUMETTA, pidän peukkuja pystyssä että oma nyytti teillekin tulisi.

gittelle onnittelut tätäkin kautta.

kati231, jospa ne tuntemukset olisivatkin ihan sitä itseään. Mä en malttanut odottaa sinne lääkärin antamaan testipäivään vaan testailin tämän tästä, enkä meinannut millään uskoa (enkä vieläkään aina usko). Pidän peukut pystyssä ja lähetän plussatuulia sun suuntaan

Ja kaikille muillekkin tietysti ++++tuulia ja hurjasti onnea yritykseen.

 

Kun keksisi jonkun vastaavan kysymyksen noille neuvojille ja kyselijöille- välillä ajattelen, että kysyn jotain sellaista kuin "vieläkös se miehesi pettää sinua" tai "koska meinaat ottaa eron miehestäsi" tai "koskas aiot hankkia paremman asunnon".. Vaikka en sitten lopulta viitsikään vajota heidän tasolleen. Vatsaa on muuten katseltu sillä silmällä taas tänään...

Jokuhan täällä joskus heitti kuningasidean siitä, että naispuoliselle kysyjälle heittää esim. "Mites ne sun kuumat aallot nyt vaihdevuosina, ootko saanut nukuttua?" ja miespuoliselle vastaava pommi voisi olla vaikkapa "No vieläkös sulla vehkeet toimii vai joko oot Tallinnasta Viagraa hakenut?" Jos haluaisi olla erityisen ilkeä niin voisi tietysti kommentoida jotain tyyliin "Ei ne taida sinunkaan lapset kovin usein käydä kylässä, sellaista se on kun aikuistuvat eivätkä enää välitä vanhemmistaan..." ja joku säälivä huokaus+olantaputus siihen päälle.

No joo, mutta kuten sanoit, ehkei kannata alentua näiden idioottien tasolle, mutta noin ajatusleikkinä tuontyyppiset kommentit on ihan herkullisia

 

Komppaan edellisiä, mielestäni on ihan yhtä henkilökohtaista kysyä naisen "lapsenteosta" kuin miehen vehkeen toimivuudesta!

Minä olen kyllä pahimmilta säästynyt, tai ovat tainneet loppua jo pari vuotta sitten, eivät kai usko että kukaan enää tässä iässä.....Minun pelkoni on myös se, että kun on odottanut että kaikki olisi kohdallaan ja valmiina vauvan tulla, niin huomaakin odottaneensa liian kauan.....Mutta kuten joku viisas sanoi; Maailmankaikkeus toimii juuri niin kuin meille parhaaksi on.

Gitte, sylintäydeltä onnea! Pysy vaan sinäkin täällä meidän seurana, äläkä karkaa ainakaan kokonaan...

Bantsku

 

Terve kaikille! Täällä taas yksi uusi 3-kymppinen kuumeilija ilmoittautuu! Mielenkiintoisia keskusteluja täällä ja tosi jännää huomata miten samalla tavalla monella tämän ikäisellä nämä kuumeilut menevät.

Itse olen mennyt vähän aikaa sitten naimisiin ja silloin vasta ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin haluavani lapsen. En ole koskaa aiemmin kuumeillut, mutta se voi hyvinkin johtua (silloisesta) nuoresta iästä ja/tai siitä, että kumppani on ollut väärä. Todennäköisesti tuosta jälkimmäisestä kyllä.. :$ Nyt sitten on yritys ollut päällä muutaman kuukauden, mutta suuri yllätys oli se, että kun jätin pillerit pois, oma kuukautisrytmi oli ihan kateissa... Nyt sitten syön Teroja ja yritän päästä eroon tästä katkeruudesta, että kertaakaan ei lääkäri ole minulle kertonut tämmöisistä mahdollisista ongelmista, aina on vain työntänyt uuden pillerireseptin kouraan.... :headwall:

Sain ylennyksen töissä, mutta pomo ei anna palkankorotusta. Olen 100% varma, että tämä johtuu siitä, että olen tämän ikäinen vastanainut nainen, jään kohta kuitenkin äitiyslomalle. Mitä turhaa antaa palkankorotusta....Mitähän tasa-arvovaltuutettu tähän sanoisi...

Vauva olisi elämän täyttymys, mutta harvoin asiat menevät niinkuin on suunnitellut...Nyt toivon Terojen auttavan mahdollisimman pian..jos ne eivät auta, sitten on lisätutkimusten paikka. Toivon, ettei siihen tarvitsisi mennä..

Samalla kun tämmöisiä asioita pohtii ja pelkää, saa kuunnella noita kommentteja mistä olette tuossa kertoilleet...On se kumma miten niin monilla ihmisillä on aivot narikassa näköjään pysyvästi...minunkin läheinen sukulaiseni kehtasi verrata omaa elämäänsä minun elämääni arvostellen minun ja mieheni elämän arvoja. "No, teillä kun ei ole lapsia, teidän elämän arvot ovat niin erilaisia kuin meillä, meillä kun on 3 lasta, me ei voida olla noin itsekkäitä kuin te. Helppoahan teidän on kun ei ole lapsia ja eikös nyt jo olisi aika..."

Oli lähellä ettei kyyneleet lähteneet valumaan tuossa tilanteessa...Olisi tehnyt mieli sanoa tosi pahasti takaisin, mutta aivot eivät toimineet tietenkään, olivat niin shokissa tuommoisesta käsittämättömästä typeryydestä. Ja kai sitä itse on sen verran fiksumpi, että ei kehtaa sanoa saman tasoisia juttuja takaisin...vaikka mieli tekisi. Taitaisi mennä arvostelijalta luu kurkkuun, jos tuommoiseen toteaisi: "Niin, kyllähän sen tuosta sun kropasta näkeekin, että kolme lasta on tullut synnytettyä...Ootko ajatellu laihdutuskuuria, tai urheilla hieman joskus..."

Heh, kivaahan tuo olisi, muttei sitä aivan kehtaa....

Mutta, tämmöinen kuumeilija siis ilmoittautuu joukkoonne!

=)

 

Mulla on nyt tosi surullinen mieli.... :'( masentaa jotenkin....kaikki on nyt siitä kun ensinmäistä kertaa tikuttelin ja ti bongasin sen oviksen, joka oli tosi myöhään, niin että nyt olisi mahdollisuus raskautua, niin miehen sain kyllä joo sänkyyn, mutta sillä alkoi vetää jalasta suonta kesken hommien....ja hommat jäi siihen, no eilen sitten mieheni ei jaksanut!!!Siis mä olin tosi pettynyt...tuli vaan mieleen että onko noi nyt tekosyitä...mulle olisi ollut tosi tärkeätä peuhata, mutta miehelle ei....siinä meni taas yksi mahdollisuus....no ehkä mä otin tän liian herkästi. toisaalta jos ajattelen fiksusti, niin aloitan vuoden kestävän työn elokuussa, niin voi ottaa vauvahommissa rauhallisesti.
Pakko oli nyt vaan vuodattaa....

 

Tervetuloa joukkoomme Marika75!! :wave:

 

Tervetuloa, Marika :wave:

Ja voi että Tuizu, että kuulostaa tuokin niin tutulta! Näistä tuttuuksista sitä huomaa, että on samanikäisten, samanhenkisten, samantavoitteisten ihmisten kanssa palstailemassa..

Meilläkin kävi viime vuonna muutamankin kerran (peräkkäisissä kierroissa!!) niin, että Kultsille tuli otollisimpaan aikaan mieleen käyttää kondomia "ettei ole niin herkkä" tjsp., tai sitten oli niin uupunut "että jos sitten huomenna" tai jotain muuta syytä.. Voi että korpesi |O |O
Mut tuo on kyllä niin onneton kalenterin kanssa, tuo mun Kultsini, ettei se sitä ainakaan tahallisesti tehnyt, ja kun kerran yritettiin olla kuumeilematta niin ei voinut oikein lyödä ovisfaktaakaan tiskiin. Mrrrr. Otti päähän, :headwall: kun tämän raskaaksitulon 'helppouden' on todellakin saanut jo nahoissaan kokea.

).) Taitaa se kuumeilu nousta jälleen, kun pitää täällä palstalla notkua päivästä toiseen :ashamed: Ovisaika alkaa olla ohitse, mutta minkäänlaisia oireita ei ole ollut, joten voipi olla että paluu arkeen on taas edessä. Katsellaan nyt miten nuo aamulämmöt käyttäytyvät loppuviikosta. Viikonloppu onkin niin ohjelmaa täynnä, etten kyllä ennätä en kuumeilemaan enkä palstailemaan.
Koskahan sitä ehtisi kesästä nauttimaan? :/

 

Hei Marika, milloin aloititte yrittämisen? -- päivitän sen tuonne ekalle sivulle. Täytyypä Gittekin muistaa siirtää plussanneiden puolelle...

Tuizu, ymmärrän harmisi. Aina ei yritykset mene suunnitelmien mukaan... Kahdenkauppaahan tämä on... Vielä saattaisit tänään keretä, jos saat miehesi innostumaan, eikös siinä ole 24-48tuntia ovulaation havaitsemisesta aikaa...

Mä sain viivan näkyviin toissa päivänä. Näissäkin tikuissa on vaan haaleaa viivaa (ehkä haaleampi kuin halpatestien tikuissa). Kokeilin eilen jopa vertailun vuoksi sitä 60C pestyä tikkua -- ja kas kummaa sehän toimi. Joka tapauksessa -- tänään ei aamulla olleet lämmöt vielä koholla, joten yritän vielä tänään vietellä tuota miestäni. Tosin meilläkin miestä saa houkutella, että intoutuisi joka päivä pupuilemaan.

Itse en ole kovinkaan paljon joutunut kohtaamaan kyselyitä, että jokos teille... Johtuu varmaan siitä, että olen työtön, eikä minulla näin ollen ole työkavereita. (Työhaastattelussa tosin ärsyttää, kun kysytään, onko lapsia, koska tämän ikäisellä se tarkoittaa usein sitä, että niitä on kiire saada, jos haluaa...). Perheelleni ja ystäville olen ollut avoin lapsihaaveesta. En oikein osaa salaillakaan. Olen kai vähän hölö... Naimisiin menimme vuosi sitten ja se on oletettua, että sen jälkeen voidaan sitten odottaa perheenlisää. Koska olemme mieheni kanssa uskovia, meillä seksi kuului avioliittoon ja niin ollen myös lapset. Olimme molemmat neitsyitä mennessämme naimisiin. Eli sellainenkin on mahdollista vielä tänä päivänä.

Olin tänään itse asiassa työhaastattelussa... Paikka on minun, jos vaan otan sen vastaan. Päätöstä hidastaa vaan se, että työ on osa-aikainen. He yrittävät järjestää mulle lisätunteja, mutta vielä ei ollut varmaa onnistuuko. Ehkä odotan vielä, miten yhdessä toisessa paikassa työhaastattelu menee. Saan vihdoinkin ansiosidonnaista ja osa-aikatyön palkka jäisi samaan summaan ellei vähän allekin. Suurimman tappion kuitenkin kärsisin mahdollisessa äitiyspäivärahassa. Sitäkin haluan ajatella, koska onhan se todennäköistä, että jossain vaiheessa tärppää.

 

Kiitokset kovasti kaikille tsemppauksesta ja onnentoivotuksista - kaiken kannustuksen jälkeen melkein nolottaa todeta, että täti tuli kuitenkin tänään kylään, se niistä haamuviivoista sitten... No, sehän oli vasta toinen yk, eli ei hätää sikäli!

Kuumetta - kuulostaapa kurjalta tuo kommentointi. Minulle on onneksi sattunut työyhteisö, jossa on paljon vanhempiakin naisia joilla ei ole perhettä, siellä ei juuri kysellä perheasioista. Välillä kyllä tuntuu, että työkaverit vilkuilevat vähän sillä silmällä tuota keskivartaloani, joka on viime aikoina levinnyt kiitettävästi ihan hyvän ruoan voimalla

Marika - tervetuloa joukkoon! Toivottavasti kierto tasaantuu pikaisesti.

Hannele - onnittelut uudestä työpaikasta, vaikka onkin varmasti vaikea päättää mitä tehdä tuossa tilanteessa. Toivottavasti saat sen toisenkin hakemasi paikan, niin on varaa valita =)

 

Mä olen taustaillut muutaman päivän, eli oon lueskellut, mutta kirjoittaminen on jäänyt..
Hannele
Onnea työpaikasta! Hannele, mä olen kanssa uskova =) Ja mieheni kanssa!
Joten meilläkin on vasta nyt siis lapset haaveissa...tai nyt siis yrityksen alla!!!
Mua on alkanut jännittää että ovuloinko vai en, mutta en halua vielä testailla ettei tule lisäpaineita...Mulla ei ole nyt tuntunut oviskipua, muttan joinakin kuukausina on....tuntuukohan sitä välttämättä?
Kommentteja kaipaan???
Limaa ei ainakaan tule nyt että luulen että olen jo ovuloinut jos olen tässä kuussa...
Mulla oli tänään outo olo...paleli ja vähän kuin flunssa, mutta ei kuitenkaan ole sillai flunssa, vaikea selittää....Ja väsytti aivan kamalasti!!!
Voi että kun tulisi pian raskaaksi, koska minusta olisi kiva saada useampi lapsi....kun saisi ensimmäisenkin alulle B)
Jännittää kyllä todella....no ovulaatio tuskin ainakaan ohi meni ettei pupuilua ollut tarpeeksi. Heti tätin jälkeen ollaan pupuiltu vähintään joka toinen päivä, että ainakin on yritetty...
Mua vaan niin jännittää, kun tilanne on uutta ja tunteet myllertää...
Tervetuloa Marika!!!
Kuumetta Ikävää ja tuttua mullekin vastaavanlainen...
Tuizu Koita kestää...mulla ainakin mieskin on täysillä mukana...onneksi!!!
Voimia jokaiselle yrittäjälle ja toivotaan pikaisia plussia!

 

Ihana lukea muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia ! Voi että olen iloinen siitä, että löysin teidät! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Heippa teille kaikille!
En oikein osaa vielä olla iloinen tästä alkaneesta raskaudesta ja vessassa käyn katsomassa ettei ole täti tullut kylään,kun on poltetta alavatsalla hieman ja se on aina tiennyt tädin kylään tuloa.
Pelkoa on sen takia hieman mulla,että meneekö kesken heti.

Mulla täti kyseli ja tivasi vuosia,että mikäs on,kun ei lapsia tehdä,mutta kyllästyin siihen ja sanoin,että ei niitä niin vaan tehdä,lapsi on iso lahja,jos lapsen onnistuu saamaan.Minulle tekee itselleni todella pahaa vanhemmat jotka eivät välitä lapsistaan ollenkaan vaan juovat tai käyttävät huumeita ja lapset saavat olla oman onnensa nojassa,niitä näkee nykyään todella paljon,se saa minut surulliseksi.En tiedä olenko niin vanhan aikainen,mutta minusta lapsi tarvitsee rakastavan perheen missä hänestä välitetään ja ollaan lapsen kanssa.

MARIKA:Tervetuloa mukavaan joukkoomme :wave:

Peukkuja teille kaikille todella kovasti!

Miten teillä muilla on mennyt?

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

 

HEKSU76:Ei oviksen aikana aina tunnu kipua ja kaikilla ei tunnu ollenkaan kipua.
Peukkuja pitelen sulle kovasti!

 

Gitte älä masennu, mullakin ainoana oireena alkaneesta raskaudesta oli menkkajuilinnat ja niitä kesti jonkun viikon puolitoista plussan jälkeen. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

 

Äskeisestä jäi puuttumaan,

Tervetuloa Marika75 minunkin puolestani.

 

..tervetulotoivotuksista! :flower: Mukavaa, kun löysin tämän paikan, eipä näistä asioista pahemmin viitsi puhua semmoisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole samanlaisessa tilanteessa. Ymmärtämystä ei hirveästi liikene. :/

Olen miettinyt, että miten ihmeessä saisi nämä paineet unohtumaan tästä lapsen teosta. Petihommatkaan eivät enää tunnu niin kivoilta, kun on periaatteessa "pakko". En usko, että se on miehellekään kivaa, kun hommailu on liian suunnitelmallista. Samanlaisia oireita meilläkin on ruvennut olemaan, että mies ei aina halua/jaksa, vaikka "pitäisi". En ole tehnyt vielä yhtään ovistestiä, ehkä sen takia, etten halua lisätä paineita entisestään.

Voi kun toivon tämän vaiheen menevän nopeasti ohi, tai ainakin paineiden hellittävän. Sukulaisille ja muille kyselijöille ja painostajille kyllä aion tästä eteenpäin sanoa suorat sanat, jotta tajuaisivat olla aiheuttamatta lisää paineita meille...

Me ei edes olla yritetty kauaa, aloitettiin maaliskuun 07 puolivälistä (Hannelelle tiedoksi!) . Ja kierto tosiaan vielä ihan sekaisin. Ei pitäisi ottaa paineita, mutta jostain ne vain tulee. Tai sitten se on pelkoa, että mitä jos kuulummekin siihen kokonaan lapsettomien ryhmään... Paras keino on varmaan yrittää blokata tämmöiset ajatukset pois kokonaan.. Miten te toimitte???

 

Heksu, kiva kuulla, että on muitakin uskovia liikkeellä. =) Onhan se vähän vaikeaa päätellä, milloin se ovulaatio on, jos ei mitään tuntemuksia ole... Laskureihinkaan ei voi luottaa... Mutta jos maltatte pupuilla joka toinen päivä pidemmän aikaan, niin eihän sulla sitten ole mitään hätää. Voit ottaa asian rennosti. Se että ei ovuloisi, on ymmärrykseni mukaan melko harvinaista. Korjatkaa, jos olen väärässä...

Itsestäni voisin sanoa, että nyt toivoisin, että olisin ottanut tikut esiin jo aikaisemmin, ihan sen takia, että mulla ovulaatio on ihan eri aikaan, kun mitä laskuri näytti. Tuntemuksista ja limoista sitä oli vaikea päätellä. Vasta sitten, kun tikutteli, rupesin jotenkin hahmottamaan tuntemuksiani. Toisaalta, inhoan tikkuja ja pissaamista purkkiini! Ja tulin siihen tulokseen, että Halpatestin testit ovat mulle huonoudessaan parempia kuin kaupasta ostettava RFSUn testit. Niissä ei tarvitse odotella neljää tuntia (vaikka ehkä tulos on tarkempi jos odottelee) ja jostain syystä haamua on mulla haaleampi niissä kuin Halpatestin testeissä.

Mulla on nyt menossa kp 15 (helppo muistaa, kun menkat alkoivat kuun eka päivä)). Eilen oli ovis. Haamuja näkyi kolmena päivänä ja lämmöt olivat sitten tänä aamuna nousseet. Tässä kierrossa en ole lämpöjä joka päivä mittaillut -- vain eilen ja tänään varmistaakseni, että hahmotin oikein ovulaation ajankohdan. Viime kierrossa mittailin joka päivä ja se antoi hyvän tuntemuksen siihen, miten ne menevät. Joka päivä mittailu kuitenkin piti asian koko aika liikaa mielessä ja olo oli ihan neuroottinen. Nyt ollaan pupuiltu neljänä päivänä, joten ei ainakaan jää yrityksen puutteesta kiinni! Tosin hieman jännäilen sitä, että jos miehellä onkin heikot simpat, niin joka päivä pupuillessa ne eivät ole vahvimmillaan. Tässä kierrossa olen ollut yllättynyt siitä, että mulla rinnat tulivatkin aroiksi jo ennen ovulaatiota. Aikaisemmin aina ajattelin, että rintojen kipeytyminen kertoi siitä, että ovulaatio oli jo tapahtunut.

Tässä vielä tämmöinen mielestäni hyvä linkki ovulaatiolimoista:
http://www.fertilityuk.org/nfps401.html#cervicalmucusslug

 

Marika. Se on kyllä totta, että mitä enemmän tikuttelee ja mittailee lämpöjä, sitä enemmän asia on mielessä. Itselläni mieltä rauhoitti se gynellä käynti ja sen varmistaminen, että kaikki on kondiksessa. Eikö gynellä voisi käydä siinä vaiheessa, kun alkaa suunnitella lapsen hankkimista tarkistuttamassa, että paikat ovat kunnossa? Tosin, jos joutuu yksityisellä käymään, niin melko kallista mielenrauhaahan se on... Nyt sitten vaikka olen tikutellut, olen ottanut jotenkin rauhallisemmin asian. Mulla miehen saaminen pupuilemaan useana päivänä perättäin on myös haasteellista... Eilinen oli "taistelu", sillä mies oli ihan stressissä työasioistaan. On siinä sitten mukava pupuilla... Kyllä tämä seksielämälle on aika kurja vaihe.

 

Piti poiketa vaan mainitsemaan, kun huomasin että tahti on sama.. Nimittäin Hannele, mulla on myös menossa kp 15 tänään
Ovis tosin ajoittunee minulla tälle päivälle: aamulämmössa oli huomattava dippi tänään ja huomiselle odotan nousua. Saa nähdä millaiset siemenet tällä kertaa liikkeellä ovat ja toivottavasti munasolu todellakin on kasvanut tässä kierrossa! Kohdilleen osumista odotellessa (en siis ole lainkaan kuumeinen, huomaattekos ) ...

 

Hyvää perjantaipäivää!!
Nyt on jo parempi mieli, eilen oli tosi kurja päivä.
Itse asiassa mieheni kieltäytyi ensimmäistä kertaa seksistä sillon ke, eli mä luulen että kyllä se on tässä mukana, mutta ei stressaa asiasta sen enempää, mutta toki innostuneempi voisi olla...Meillä ei ole muutenkaan kamalan aktiivinen seksielämä, ajoittuu vkonlopuille, mikä kyllä molemmille sopii, mutta hitsi vie kun nuo ovikset on just viikolla, ja laskin jos seuraavat menkat alkaa ajallaan ja ovis olisi samoihin aikoihin kuin tässä kierrossa, niin se ajoittuu taas viikolle!!!Argh!
Kyselisi taas noista oviksen ajoista, eli mulla tuli tikkuun viiva tiistaina mutta eilen illalla tuli limoja. eli oliko mulla eilen vielä ovulaatio?siitä tikuttamisesta oli yli 48h, mammaksi testeissä sanotaan että ennen sitä pitäisi sekstaillla. Jännä kun nyt ensimmäistä kertaa tikutin ja kun oviksen bongasin, niin oireetkin sitten tunnistin(olipas runollista) ennen sitä en tunnistanut ja limoista ei tietoakaan. Että hyvä se oli tikuttaa, niin tietää että ovis oli myöhemmin mitä laskureissa sanottiin ja tunnistan ovisoireet.Kauheeta kun kirjoitan epäselvästi, mutta kyllä te varmaan ymmärrätte
Morjens kaikille ja hyvää viikonloppua! :wave:

 

Niin ja mun kp on 19/24, kai mulla pitenee kiero kun nyt vasta oli ovis..

 

Tuizu -- luulisin, että sulla olisi ollut se ovis eilen, jos limaakin tuli. Sen jälkeen, kun ovis on ollut alkaa kuiva kausi. Jos olisit tänä aamuna mitannut lämmön, se olisi varmaankin ollut korkeampi kuin eilen. Ehkä se auttaisi, jos oviksen tienoilla myös mittaisi aamulämmöt, niin saisi vielä paremman kuvan tapahtuneesta varsinkin sen lämmön nousun huomaisi ja tietäisi, että nyt se on ohi. Mä olen huomannut, että kuumemittari pitää tökätä suuhun heti, kun silmät avaa. Jos otan vesihörpyn, niin sillon se vaikuttaa jo tulokseen.

On se kurjaa, kun miestä joutuu houkuttelemaan ja sänkypuuhiin painostamaan ovulaation aikaan. Ainakaan meillä se ei liity siihen, ettei mies olisi vauvaprojektissa mukana. Miehellä vaan noihin haluihin tuntuu niin paljon vaikuttavan työt jne (onhan se naisellakin niin). Ehkä he eivät samalla tavalla hahmota sitä, että se raskaaksi tuleminen saattaa olla siitä tietystä päivästä kiinni. Miehet harvemmin ovat perehtyneet ovulaatioon samalla tavalla kuin me naiset.